Ainoat muistoni lapsuudesta liittyvät alkoholiin. Sinuun, äitini, ja mieheesi, joka aiheutti kodissani paljon turvattomia hetkiä. Yritit suojella minua totuudelta, ja puolustelit ruhjeitasi kaatumisilla, mutta kyllä minä tiesin. Minä näin ja kuulin omin silmin ja korvin, vaikka luulit minun nukkuvan.
Kysyit, haittaako jos ostamme vain pari saunakaljaa "ei, ei haittaa", sanoin ja yritin hymyillä. Mutta sinä et nähnyt kuinka minuun sattui, tai sitten et halunnut. Toisaalta, en halunnut tuottaa pettymystä ja sanoa, että minulla on paha olla. Näinhän että sinullakin on.
Nyt siitä on kymmenen vuotta. Nyt uskallan sanoa ääneen, etten halua sinun satuttavan itseäsi ja läheisiäsi juomalla. Ja että se on tuottanut minulle kamalaa tuskaa. Miksi sinä äitini suutut kun kerron sinulle vihdoin pahasta olostani? Eikö minulla ole vieläkään oikeutta siihen? Jos olen sinulle niin rakas kuin väität, miksi et lopeta vaan sanot minun loukkaavan sinua? Miksi?
Kysyit, haittaako jos ostamme vain pari saunakaljaa "ei, ei haittaa", sanoin ja yritin hymyillä. Mutta sinä et nähnyt kuinka minuun sattui, tai sitten et halunnut. Toisaalta, en halunnut tuottaa pettymystä ja sanoa, että minulla on paha olla. Näinhän että sinullakin on.
Nyt siitä on kymmenen vuotta. Nyt uskallan sanoa ääneen, etten halua sinun satuttavan itseäsi ja läheisiäsi juomalla. Ja että se on tuottanut minulle kamalaa tuskaa. Miksi sinä äitini suutut kun kerron sinulle vihdoin pahasta olostani? Eikö minulla ole vieläkään oikeutta siihen? Jos olen sinulle niin rakas kuin väität, miksi et lopeta vaan sanot minun loukkaavan sinua? Miksi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse olen juonut ja tyttäreni on saanut kärsiä, tosin meillä ei ole ollut "juoppo" isä vaan ainoastaan äiti.
Tyttäreni on monet kerrat ollut selvästi ahdistuneen oloinen, mutta ei kaiketi ole uskaltanut sanoa, mitään, ettei se äiti taas ratkeaisi.Pienempänä hän vain ihmetteli äidin outoa käytöstä, nyt isompana (15 vuotias) hän tajuaa mistä on kyse;"taas toi äiti on kännissä".
Korkkasin viimeisen pulloni viime torstai-iltana. Sen jälkeen olen kärsinyt krapulaani ja morkkistani, mutta periksi en anna. Olen päättänyt pelastaa tyttäreni, mieheni ja itseni elämän alkamalla kunnioittaa itseäni ja olemalla selvä.
Itse vietin myös ns. lasisen murrosiän. Ehkä jo lapsuudessakin oli noita aikoja, mutta niitä ei tajunnut mistä ne johtuivat. Vasta murrosiässä alkoi tajuamaan, että äiti on kännissä jatkuvasti ja isä myös ja välillä saa pelätä kumman henki lähtee vai lähteekö kummankin.Koska tulee äiti kotiin silmät mustana koska ei isä ollenkaan.
Sen nuoruuden temmellyksessä sitten sairastuin masennukseen ja siitä alkoi sairaalaputki ja lopulta yli kaksikymppisenä oma juomaputki.
Ainoa, mitä toivon, on että tyttäreni voi antaa minulle anteeksi ne tuhannet kerrat kun "petin" hänet lupaamalla lopettaa. Ne kerrat kun "mokasin" hänet kavereilleen, kun en mennytkään vanhempainiltaan, kun jäin siitä ja siitä pois.
Tästä lähtien aion olla äiti enkä enää juoppo äiti.
haluan , että tyttäreni voi olla ylpeä minusta ja hänen ei tarvitse enää jatkaa tätä "perinnettä".
Toivottavasti en tajunnut liian myöhään.
Onnea sinulle elämääsi. Toivottavasti sinä saat joskus "yhteyden" äitiisi ja hän pystyy myöntämään sairautensa. Ja sinä osaat ottaa häntä kaulasta kiinni ja sanoa, kuinka tärkeä ja rakas äiti on, mutta se juoppo äidissä ei ole lainkaan kiva.
Tämä on sinun elämäsi ja sinun on tehtävä päätös mitä haluat elämältä, jos äiti ei suostu kuuntelemaan sinua se on äidin vika.
Hän sairastaa sairautta nimeltä alkoholismi, mutta siitä voi parantua jos saa apua ja ymmärrystä ja on halu parantua. Mutta kukaan toinen ei voi parantaa alkoholistia ei tytär ei mies vain hänen itsensä on haluttava parantua.
Mutta monta alkoholistin tarinaa on, jotka ovat päättyneet onnellisesti niin hänen itsensä kuin lähimpien kohdalla.
Oikein paljon voimia sulle ja äidillesi.....
Onnea sinulle yrityksessäsi päästä eroon alkoholista! Kyllä sinä onnistut, kun vain tahtoa riittää..
Oman äitini kohdalla näin onnellisesti ei ole käynyt..
mun molemmat vanhemmat on alkoholisteja. mä toivoisin, että mun äitillä olis yhtä paljon kanttia lopettaa alkoholin juonti. aina se lupaa lopettaa, mut ikinä se ei siihen pysty. tässä paripäivää sitten se löi mua saksilla kaks kertaa jalkaan. molempiin jalkoihin tuli mustelmat. nyt se yrittää puolustella itteensä, mut mä en jaksa enää kuunnella sen tekoselityksiä. mä en uskalla ilmottaa sossuille mun vanhemmista, koska mua pelottaa, että mun veljet suuttuis mulle ja porukat vetäis entistä kovemmat kännit.
mun äiti jäi törkeestä rattijuopumuksesta kiinni viime syksynä. ei se siitä näköjään mitään oo oppinu. juopottelu jatkuu samaa rataa.
iskä on tosi väkivaltanen varsinki sillon ku se on kännissä. se heitteli äitiä meidän parvekkeella ja nyt äitillä on kyynerpäässä tosi iso mustelma. mun isoveli ja mä yritettiin pitää porukat erossa toisistaan, sen jälkeen kun iskä oli heitelly äitiä parvekkeella. ei se kovin hyvin onnistunu. iskä sai kaadettuu äitin keittiön lattialle ja me jouduttiin taas juoksemaan väliin, ettei mitään pahempaa satu.
mä muistan, kun monta kertaa iskä on sanonu "kyl te lapset näätte viel iskää, mut äiti ja iskä ei nää enää ikinä".
silti, iskä on aina tullu viimeistään seuraavana aamuna takas.
tosin olen lapseton. Ymmärrän kyllä, mikä hätä kotona voi olla juomisen seurauksena ja varsinkin, kun siihen liittyy väkivaltaa. Mutta muista myös että kyseessä on sairaus, eikä mikään "virhe" ja juomisen lopettaminen ei kaikilla onnistu. Väkivaltaa ei tietysti koskaan pidä hyväksyä.