halusin vain kirjoittaa tälle palstalle omista tuntemuksista alkoholiin joka säätelee minun elämääni. Olen ainakin kymmenen vuotta yrittänyt lopettaa juomista ihan yksikseni,sillä kun mietin tätä juomistani monikaan ei tiedä että se on ongelma minulle, enhän ole koskaan kertonut sitä kellekkään ja päälle näyttää ehkä ei mitään hälyttävää, hauskan pitäjä vain.
Rukoilen tosi paljon että jokin ihme tapahtuisi että pääsisin eroon viinasta sillä se ei tuo sitä mitä kaipaisin eläämääni.
Teen pelkää aamuvuoroa ja kun tulen töistä niin heti otan muutaman vahvan oluen, nukun jollain hyvin, olen siitä huolimatta aina väsynyt.
Oiskohan kohtalokavereita?
Elän tällä hetkellä aviosiipan kanssa ja hänen työnsä tekee mahdolliseksi juomiseni melkein milloin tahansa.
???
Rukoilen tosi paljon että jokin ihme tapahtuisi että pääsisin eroon viinasta sillä se ei tuo sitä mitä kaipaisin eläämääni.
Teen pelkää aamuvuoroa ja kun tulen töistä niin heti otan muutaman vahvan oluen, nukun jollain hyvin, olen siitä huolimatta aina väsynyt.
Oiskohan kohtalokavereita?
Elän tällä hetkellä aviosiipan kanssa ja hänen työnsä tekee mahdolliseksi juomiseni melkein milloin tahansa.
???
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pitkällä aikavälillä jatkuva käyttäminen muuntaa ennen piristävän ja/tai rentouttavan naukkailun turruttavaksi ja väsyttäväksi pöhnäksi, joka toistuu aina vaan.
Sama ilmiö tapahtuu myös terävän viinan kanssa, ja paluuta ei ole menneisyyden pirteisiin huppeleihin. Ei vaikka kuinka pitkään kuivattelisi ennen seuraavaa kännäämistä.
Tästä on omakohtaista moninkertaista ja pitkäaikaista kokemusta niin kaljasta kuin viinasta.
Se on vaan tiedostettava, että tutkitusti ihmisen rappeutuminen alkaa jo parikymppisenä, ja siihen päälle vuosikymmen tai muutama kännäämistä säännöllisen epäsäännöllisesti, niin lystinpidon viinakiintiö alkaa täyttymään.
Ihminen ei ole robotti edes viinan juonnissa.
samanlaisessa tilassa kuin sinä nyt. Minulle viinasta eroon pääsemisen ihme tapahtui AA-ryhmässä, mutta se vaati rukoilun lisäksi menemistä raitistuneiden alkoholistien tarjoaman avun piiriin.
kotiin on hyvin epätodennäköistä,
rukoilee tai ei.
sen sijaan voit mennä sen ihmeen luo, kuten tuossa ylempänä neuvotaan :)
On oltu enemmän tai vähemmän.En nyt tiedä oikeastaan mikä kellekkin sopii... Tai muuten ajattelee... Mutta itsellä ainakin asiat lähti parempaan suuntaan kun huomasin miten mukavaa on olla ilman alkoholia. Tämä tuli vasta vuosien lähes yhtämittaisen ryyppämisen jälkeen ja minun ei olisi pitänyt monien mielestä kyetä vähentämään, saati lopettamaan, ainakaan ominpäin. Mutta itse sen kukin tietää. Jos tuntuu että vaikkapa aa:sta olisi apua niin mikäs siinä. Rukoilu muuten on sellainen voima, että se voi vaikka auttaakkin. Pidän sitä mahdollisena. Kun muistaa rukouksessaan sen, että kukaan ei pysty pyytämään mitään tiettyä asiaa, vaan Herra tekee sen, minkä katsoo olevan sinulle parhaaksi. Ja se ei välttämättä tarkoita sitä että hän ottaa sinusta alkoholismin pois, ainakaan heti. Uskoa koetellaan näin.. Kannattaa varmaan jokatapauksessa pitää mieli avoinna!
Humalan tuomaa iloa ei enää vuosikausien ryyppäämisen jälkeen ole, pikemminkin kännissä kiukkuilua ja turruttavaa pöhnää, Kalle on oikeassa.
Vanhemmiten sekoilutkin muuttuvat pahemmiksi, mitään iloa ei saa edes nousuhumalasta, pitää vaan juoda niin paljon, että sammuu - sitä ennen saatuaan elämänsä palikat täysin sekaisin. Niin minulle kävi. Jälkikäteen oli raskas työ ja henkinen kärsimys ja häpeä saada palikat taas kohdalleen.