Miten haluaisitte läheistenne suhtautuvan masennukseenne?
Millaista tukea toivoisitte, mikä teitä auttaisi ja lohduttaisi ja mitä haluaisitte läheistenne tekevän ja sanovan?
Mikä taas ärsyttää, ahdistaa ja vihastuttaa?
On ollut rankat pari päivää, ystävä otti lääkkeitä ja alkoholia ja yhdessä vaiheessa ei ollut tietoa onko hän elossa. Itketty on ja olo tuntuu avuttomalta. Kertokaa miten olisin paras mahdollinen ystävä. (Ystävä on ollut ja on hoidossa, saa lääkkeet ja vanhemmat tukevat, mutta kellään ei ollut tietoa, että tilanne on näin paha. Nyt kuitenkin ystävä sanoi, että ei ollut ollenkaan tarkoitus tehdä itsemurhaa)
Kiitos avustanne!
Millaista tukea toivoisitte, mikä teitä auttaisi ja lohduttaisi ja mitä haluaisitte läheistenne tekevän ja sanovan?
Mikä taas ärsyttää, ahdistaa ja vihastuttaa?
On ollut rankat pari päivää, ystävä otti lääkkeitä ja alkoholia ja yhdessä vaiheessa ei ollut tietoa onko hän elossa. Itketty on ja olo tuntuu avuttomalta. Kertokaa miten olisin paras mahdollinen ystävä. (Ystävä on ollut ja on hoidossa, saa lääkkeet ja vanhemmat tukevat, mutta kellään ei ollut tietoa, että tilanne on näin paha. Nyt kuitenkin ystävä sanoi, että ei ollut ollenkaan tarkoitus tehdä itsemurhaa)
Kiitos avustanne!
Vastaukset 9
Vanhimmat
suhtautuis. Ei ollut tarkotus tehdä itsaria ja silti otti lääkkeitä ja alkoholia siinä tarkoituksessa. Huomionhakuisuutta? Halu päästä hoitoon? Mikä oli se oikea motiivi teon takana?
Parhaiten auttaa sairaala. Sitten läheiset ja ystävät. Parasta vaan olla lähellä ja käytettävissä vaikkei toinen ota yhteyttä tai halua soitella tms. Pahassa masennuksessa ei auta yhtään mikään. Joten neutraali suhtautuminen, ei hyysääminen, ei syyllistäminen, läsnäolo ja rakkauden osoittaminen ja välittäminen mahtaa olla ihan parhaat keinot pitää tilanne siinä missä se nyt on, eli ystävä hengissä. Sitten olis varmaan hyvä saada pakkoterapiaan..
Voimia, vaikea tie on nähdä kun läheinen ei ole ihan tässä maailmassa ja kamppailee vakavan sairauden kanssa ilman tunnetta toivosta paremmasta..
Hän sanoi seuraavana päivänä, että otti lääkkeitä ja alkoholia, siksi että saisi ajatukset pois päästä ja ettei tappaisi itseään. Vähän nurikurista, mutta ei ottanut kuin muutaman lääkkeen ja vähän viiniä, että tuskin ainakaan tietoisesti yritti itsemurhaa. En voi tietää, mutta näin hän sanoi. Sain hänet puhelimeen kun hän oli sekaisin ja silloin kuitenkin puhui, että ei haittaisi vaikka ei heräisi aamulla. En tiedä, mutta omien sanojensa mukaan ei ollut tietoinen yritys.
Noilla tiedoilla ei voi antaa tarkempaa apua?
Miten on henkilön ravitsemus, nukkuuko säännöllisesti, ja ainakin pari-kolme tuntia unesta ennen keskiyötä?
Saako raitista ilmaa, kuntoilua.
Pitääkö itsensä ja oleskelutilansa suht järjestyksessä ja puhtaana?
Saako aihetta nauraa ainakin 5 minuuttia joka päivä?! Jopa teeskennelty nauru autta, tutkimusten mukaan. Mieli vaikuttaa fysiikkaan, mutta naurun/hymyilyn osalta vaikuttaa siltä että myös fysiikka vaikuttaa mieleen.
Onko kyseessä joku tietty pettymys tai trauma joka aiheuttaa pahan olon?
Ihmisen tulisi täyttää päivänsä mielekkäällä tekemisellä, jossa on mahdollisuuksien mukaan iloista vuorovaikutusta kanssaihmisten kanssa.
Jos ystävälläsi on joku hyvä muisto, hän voisi viettää jonkun aikaa positiivisen ajatuksen lomassa,sen sijaan että vatvoa pahaa oloaan.
Jos ongelma onkin ontologinen (onko elämällä tarkoitusta jne?, niin silloin pitäisi löytää ryhmä ihmisiä jotka katsovat sielun olevan ikuinen, ja sen on mahdollista kokea suurempaa onnea suhteessa Korkeimpaan kuin mikään aineellinen, ohimenevä nautinto tai ihmissuhde voi antaa. Esim. www.backtogodhead.com
Toivottavasti tämä auttaa selvittämään ongelman syyt, sen jälkeen voi löytyä ratkaisu.
Pyydän että kerrot lämpimät tervehdykseni ystävällesi, ja pyydän myös muita lukijoita toivomaan jaksamista jne tämän viestin perään, kiitos kovasti etukäteen. :)
Hän syö hyvin, terveellisesti ja ei liian vähän. Nukkuminen on vaikeaa ja unilääkkeitä hänelle on määrätty. Saa raitista ilmaa (liikkuu koiran kanssa) ja urheilee (pelaa välillä jalkapalloa, käy välillä lenkillä ja pelaa lentopalloa ja sählyä säännöllisesti kaveriporukassa). On hygienia, siisteys ja terveysintoilija lievästi (itse olen myös hyvin siisti ja aina pilaillaankin, että sopisimme hyvin yhteen). Ystävien kanssa kyllä nauraa ja vissiin koulussakin (emme ole samassa koulussa). Ja on ihmisten kanssa tekemisissä, ei ole mikään sisällä olija yleisesti ottaen. Traumoista ja pettymyksistä ei ole puhunut mitään eikä ainakaan minulla tiedossa ole sellaisia. Paitsi seur. suhteessa ja se pääasiassa ajoi hänet tähän lääkealkoholijuttuun. Päältäpäin hän näyttää melko tasapainoiselta ja ei ollut mitää aavistusta näin pahoista ongelmista, koska hän on erittäin en-kerro-omia-asioitani-ihminen.
Henkilö on siis normaali sukankuluttaja niinkuin mekin. Jotain tapahtui seur. suhteessa, se pitäisi selvittää ja edetä siltä pohjalta.
Ehkä hän ei halua kertoa mitään, asiaan voi liittyä, objektiivisesti katsoen aiheetontakin, häpeää.
Jos mahdollista avaat hänen silmiään puhumalla kolmannessa persoonassa.
On myös mahdollista että henkilö on ensimmäistä kertaa kokenut intiimiä asiaa rakastamansa henkilön kanssa. Tämä on kuitenkin aineellista nautintoa, ja elävä olento on henkinen sielu.
Ehkä henkilö koko syvän pettymyksen suhteessa median ym pakkosyöttämiin odotuksiin asiasta, ja sen takia tunsi että tässäkö kaikki mitä ihmisenä voi kokea, P* juttu.
Koska olemme ikuisia henkisieluja, ei aineellinen nautinto riitä. On siis aihetta konkreettisesti kokeilla mitä on tuo todellisen minän todellinen onnellisuus, josta puhuva viisaus on muuttumattomana tullut meille kautta historian:
http:/www.backtogodhead.net
Hei ystävä,
Hienoa, että olet ystäväsi olkapäänä. jaan elämänkokemuksestani sinulle: ota huomioon kaikki realistiset tosiasiat ja tartu tositoimiin, jos vähänkin näet ulkopuolisen avun tarvetta. Silloin ihmiseltä itseltään on langat pudonneet käsistä. Mutta toivon ettei siihenasti hänen tarvitse joutua.
kaikista tärkeintä ja ensisijaisinta on että tavalla tai toisella hän saa kokea olevansa hyväksytty ja rakastettu.Kaikesta huolimatta hän voi luottaa sinuun (ja mahdollisesti muihin ihmisiin).Älä väisty hänen rinnaltaan-jos suinkin jaksat- ennenkuin hän jaksaa taas ottaa vastuun itsestään.Muistuta (lempeästi)että aurinko paistaa taas kun pilvi siirtyy. Aurinko on aina olemassa.
Huomaathan että masennuksessa(yleensä) ihminen on hyvin herkkä aistimaan eleet, ilmeet jne.
Joka päivässä näkemäsi ilo ja valo-pienessäkin asiassa-välitä se hienovaraisesti hänelle..
Minun tehtäväni vaikea tässä, kun en tiedä ikääsi, kokemusmaailmaasi näissä asioissa.
Mutta minun elämäni tuki ja turva on kaikissa tilanteissa Jeesus Kristus. Älä pelästy. ..
Turva ja apu on varma. Rukoilenkin-jos sallit- sinun ja ystäväsi puolesta. Viisautta sinulle toimia oikein, hänelle valmius ottaa vastaan elämänilo. Prosessista on kysymys.
En tiedä, vaikka olisit uskossa, mutta yksi mahdollisuus aina on ottaa yhteys kristilliseen järjestöön, joka hoitaa ko.asioita.
Luotan sinuun. Jumala kanssanne!!! nyt ja aina!
terv,Taivaanpii
Kiitoksia sanoistasi, tuo hienovaraisuus on hyvä seikka muistaa. Olen vasta 16, joten ei kokemusta oikein löydy, niin vähän hirvittää.
Itseasiassa olen "uskossa" ja masentunut ystäväni on ja saa siitäkin apua ja kokee, että elämällä on tarkoitus, viitaten erääseen aiempaan viestiin, kun joku sitä kyselikin. Tai en tiedä tunteeko hän saavansa siitä apua ja kokeeko, että on elämällä on tarkoitus, mutta ainakin tietää, että voisi saada ja apua ja tietää, että on tarkoitus, vaikka välillä se tunne katoaa. ääh, kun on epäselvää ja hankala selittää. kiitos että jaksatte yrittää selvittää tätä hälpätystä.
Ei masentuneen käyttö-ohjetta ole olemassa. Jospa koittaisit tehdä ihan silleen kuin itse parhaaksi näet.
Mielestäni tärkeintä on läsnäolo,kuuntelu,ilman kommentteja tai omia mielipiteitä,halaaminen,sekä oma usko siihen että asiat järjestyy, yksi asia kerrallaan pikkuhiljaa.Tällaiset asiat vaativat kuitenkin aina aikaa.Hypoglykemia (alhainen verensokeri)aiheuttaa hyvin dramaattisia ongelmia ja oireita.Mielestäni ystäväsi kenties kärsii tämän aiheuttamista ongelmista.Aiheesta löytyy kirjallisuutta.Täytyy kuitenkin osata hakeutua oikeaan paikkaan,jotta varmasti saa oikean diagnoosin.Siitä sairaudesta kykenee oikealla ruokavaliohoidolla ja lisäravinteilla paranemaan,ja nauttimaan elämästään.Täytyy muistaa että myös lääkäreillä on eri mielipiteet ja osa lääkäreistä ei edes pidä hypoglykemiaa sairautena.Valoa on tunnelin päässä.