Näkymä ikkunastasi...

Aurinko kyllä laskeutuu kauniisti, mutta noi ikkunat kyllä pitäsi pestä!
Osa puista on alastomina, osassa vielä syksynkirjomat lehdet. Onneksi sade meni ohitse, näyttää tuo musta kynnöspelto pikkasen paremmalta.
Onneksi viimeistään helmikuussa puhdas lumi peittää tämänkin maiseman.

.

Euroopan suurin kaupunki.

Täältä ei ole kyllä merta nähty toviin..lähiöitä kyllä löytyy.

Harmaat sadepilvet roikkuvat kerrostalojen katoilla. Koivut keltaisina, männyt tumman vihreinä, pihlajat lehdettöminä, ruohikko märkä, maantie vetinen. Olohuoneen ikkunasta sissään tuijottaa syksyinen metsä.

Korven kätköissä mökin pihalla. Tuuli puhaltaa järven selältä, laineet roiskuvat rantakiviin. Viimeiset kesäkukat nuokahtaneita, mutta päivänkakkarat vielä voimissaan. Orvokit roikkuvat tympääntyneinä isossa turkoosissa saviruukussa, puutarhakalusteet ressun alla. Tuvasta katson myrskyävälle järvelle.

vain pimeää, ja taivaalla SUURI kuu..uuuu uuu

:)

välkähteli äsken tiellä, kun naapuri kävelytti koiriaan:)

Muuten ei näy mitään, on pilkkosenpimeää.

tai edes yksi.
Vaikka asutoani en aina ole voinut näkymiä silmälläpitäen valita.

Tähän aikaan unta odottaessa ikknastani näkyy pihavaloja ja pimeyttä. Valoisana aikana kuuset melkein tulevat sisään ja vanha omenapuu tai oikeastaan sen latva on kaunistus vuodenajasta riippuen.

naapurin piha.

Kolmannelle taas keltaiset lehtien peittämät puut, pienessä metsikössä, jossa harakat pitävät kotiaan, laulaen, räkättäen kotoisasti.

Neljännessä näkymä puistikkoon, mäntyineen, koivuineen, ja kaikkine muinekin puineen. Rauhoittava, kotoinen näky, aina vaikkapa keskellä kirkasta siivouspäivää.

aika iso nurmikenttä, taustalla metsämaisema
ja kuu valaisi ruskan keltaruskeita koivunlatvoja
vielä jokunen tunti sitten.