Minulla siis on äiti jolle on dg. puolitoista vuotta sitten tuo masennus, sekä paniikkihäiriö. Tosin milenterveysongelmia äidilläni on ollut murrosiästä asti. Haluisin vaan tietää, että miten minun tulisi nyt menetellä kun Pikkusiskollani on jonkinlaisia mielenterveysongelmia vaikka on vasta ala-asteella! Ja siis oireet ovat aivan selkeitä. Nukkuu huonosti ja kukkuu hereillä vaikka kuinka pitkälle, uskoo että kaikki kaverit on häntä vastaan ja kärsii jonkin laisista pakko-oireista kun käy esim. oven tarkistamassa joka ilta todella moneen kertaan että on varmasti lukossa ja ahdistuu voimakkaasti jollei pääse sitä tekemään, myös ruuan suhteen on erittäin epäluuloinen koska epäilee sen olevan pilaantunutta tai että siihen on laitettu jotain sekaan( tuossa vain osa). No siis ongelmana on, että olen äitilleni yrittänyt puhua että tämä hakisi apua siskolleni, mutta äiti on sitä mieltä että siskoni on vain pilallehemmoteltu niinkuin muka me kaikki muutkin lapset. On useasti sanonut, että miten olemme onnistuneet hemmottelemaan kaikki 7 lasta pilalle vaikka rahaa on aina ollut vähän. Tosiasiassa siis yhtäkään meistä ei ole tod. hemmoteltu pilalle. Äitini myös puhuu lähes aina vaan omista ongelmistaan ja siitä miten hänellä on ollut rankaa, miten hän on läski ja kuinka hänellä on ollut niin hankala lapsuus, mutta nyt olen todella huolissani pikkusiskostani, mutta äitiä en saa mitenkään puhuttua hakemaan hänelle apua! Mitä oikein pitäisi tehdä!!
Mielenterveysongelmia perheessä..
Maikki88
2319
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tai sitten terveyskeskuslääkärille. He ohjaavat tarvittaessa eteenpäin.
On väärin, että sinä joudut huolehtimaan ja kantamaan vastuuta oman sisaresi terveydestä ja hyvinvoinnista jos olet itsekin vasta lapsi. Hienoa kuitenkin, että jaksat välittää.
Sinuna menisin juttelemaan kouluterkkarille tai koulun lääkärille. Jos sinulla on lähipiirissäsi joku muu luotettava aikuinen niin voisit ajatella myös hänelle puhumista.
Mielenterveysongelmaan sairastuneen vanhemman voi omilta ongelmilta olla vaikeaa havaita toisten ongelmia. Voi myös olla, että äitisi ei halua myöntää itselleen, että hänen lapsensakin voisivat sairastua.
En halua peloitella, mutta tuollainen käytös, jollaiseksi siskosi käytöksen kuvailet, ei ole kovin normaalia. Lapsuusiässä puhjennut skitsofrenia tarvitsee AINA erikoissairaanhoitoa. Ja mitä nopeammin tilanteeseen puututaan, sitä parempi on ennuste.
Toivon sinulle rohkeutta hakea apua ulkopuolelta. Jos jostain syystä et sitä kuitenkaan pysty tai halua tehdä niin älä syytä itseäsi. Vastuu siskostasi ei ole sinulla, se on äidilläsi ja olet jo nyt tehnyt enemmän kuin moni muu sisarus olisi tehnyt. Olet tunnistanut siskossasi piirteitä, joista olet huolestunut ja olet myös kertonut niistä eteenpäin äidillesi. Jo se on valtavan paljon!
Voimia!