Kyselin tätä tuolla mielenterveys-palstallakin, mutta täällä tuntuu olevan aktiivisempaa keskustelua, joten kysympä täälläkin:
Minulla on siis jo aiemminkin ollut jännitys/paniikki-oireilua, mutta olen sen kanssa pärjännyt. Nyt olen raskaana ja oireet ovat lisääntyneet selvästi.
Onko täällä muita, joilla on ollut paniikkioireita? Miten raskaus on vaikuttanut niihin? Entä mitä on tapahtunut lapsen synnyttyä?
Minulla on siis jo aiemminkin ollut jännitys/paniikki-oireilua, mutta olen sen kanssa pärjännyt. Nyt olen raskaana ja oireet ovat lisääntyneet selvästi.
Onko täällä muita, joilla on ollut paniikkioireita? Miten raskaus on vaikuttanut niihin? Entä mitä on tapahtunut lapsen synnyttyä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla myös paniikkihäiriö todettu v. 2005, lääkkeenä syönyt siitä asti paroxetin 40mg 2kertaa päivässä, myös raskauden ajan ja tarpeen tullen ottanut rauhottavaa(alprox 0,25mg)..rauhottavia syönyt varmaan n. 5kpl raskauden aikana että melko vähän. nyt rv 37 menossa ja ei o täällä ainakaan pahentunut paniikkihäiriö raskauden aikana. että lääkkeillä pysynyt hallinassa, syöthän sinäkin kuitenkin niitä lääkkeitä vielä? Mua vähän jännittää synnytys että jos saan siinä kohtauksen ja sen takia aionkin neuvolassa ottaa ens kerralla puheeksi sen että saako silloin sitten ottaa rauhottavan. mutta toivotaan että sulla menee asiat yhtä hyvin kuin mullakin !! PALJON TSEMPPIÄ RASKAUTEEN=)
Mulle puhkesi nyt tämän toisen raskauden aikana paniikkihäiriö, ja kohtaukset ovat olleet todella pahoja (vielä jokunen viikko sitten jopa postilaatikolle meno oli liikaa ja kohtauksia tulee myös ihan omalla kotisohvalla ollessa, kaupassa en pysty käymään jollen ota rauhoittavaa lääkettä). Psykiatrian asiantuntijat eivät osaa sanoa mikä osuus raskaudella on siinä, että paniikkihäiriö puhkesi päälle juuri nyt. Mutta elämä on siis ollut suoraan sanoen yhtä helvettiä viimeiset viime kuukaudet tämän sairauden takia ja on vaikea keskittyä nauttimaan raskausajasta.
Psykiatrilla käytyäni yritin aloittaa Sepram-merkkistä lääkitystä mutta lääke ei sopinut. Uusin hoitosuunnitelma on se, että otan tarvittaessa Oxaminia (juuri tuota rauhoittavaa) ja aloitan kognitiivisen psykoterapian. Tilannetta siis seuraillaan josko terapia alkaisi toimia niin hyvin ettei pitkäkestoista lääkitystä tarvitsisi harkita. On myös vielä tietysti epäselvää, miten oireiden käy kun lapsi syntyy - sydämestäni toivon että ne häviävät mutta nähtäväksi jää.
Toivon sinulle paljon voimia elää tämän kurjan sairauden kanssa ja toivottavasti oireesi helpottavat viimeistään sitten kun vauvasi syntyy.