Pelkään.
En kehtaa tunnustaa hölmöä pelkoani kenellekään, mutta sillä on jo liian suuri valta elämässäni. Pelkään oksennusta. Tiedän vallan mainiosti, miten naurettavaa on pelätä jotakin tuollaista asiaa. Eihän siinä järkeä olekaan -naurakaa vain. Pelko on kuitenkin minulle aivan todellista.
En pelkää, että oksentaisin itse. En tosin ole useampaan vuoteen oksentanutkaan. Pelkään sitä, kun muut oksentavat. En osaa oikein nauttia esimerkiksi ryyppyilloista kavereiden kanssa, sillä pelkään valtavasti jonkun jossain vaiheessa oksentavan.
Vieroksun nykyään myös siskoani, sillä tällä on varsin herkkä vatsa ja hän oksentaa helposti. Ennen niin tärkeästä isosiskosta on tullut tämän typerän asian vuoksi lähinnä pelottava ja sen vuoksi vastenmielinen.
Jos kuulen tai näen joskun oksentavan, pelko valtaa minut. Sydämeni hakkaa, enkä kykene enää mihinkään järkevään. Itkettää, suututtaa. Tulen melkeinpä hysteeriseksi. Pelko puhkeaa pintaan usein jo silloin, kun joku valittaa kipeää vatsaansa tai muuta vastaavaa. Joskus näen unta oksentamisesta, enkä saa enää koko yönä unta, tärisen vain pelosta.
Olen 19-vuotias, ja tuntuu, että pelkoni vain kasvaa, mitä vanhemmaksi tulen. Tämä asia todella rajoittaa elämääni. Minusta on vastenmielistä lähteä minnekään, jossa joku saattaisi oksentaa. Huvipuistot ja festarit ovat yksiä kammotuksia. Festareilla olen tosin käynyt, sillä nautin muuten siellä olevasta tunnelmasta, ja olen ajatellut, että pelottavien tilanteiden kohtaaminen saattaisi lieventää pelkojani. En ole ainakaan huomannut, että näin olisi käynyt. Päinvastoin.
En tiedä, miten voisin ikinä vaikkapa asua jonkun miehen kanssa, nukkua samassa sängyssä silloinkin, kun hänellä on vatsatauti tai krapula. Enkä tiedä, kuinka voisin joskus tehdä lapsia -nehän tuntuvat pulauttelevan useinkin...
Olenko hullu vai sairas? Vai ainostaan tyhmä ja lapsellinen? Voisiko tämä ehkä olla jonkinlainen fobia? Miten voin päästä tästä vainoavasta pelostani eroon? Osaako joku auttaa?
En kehtaa tunnustaa hölmöä pelkoani kenellekään, mutta sillä on jo liian suuri valta elämässäni. Pelkään oksennusta. Tiedän vallan mainiosti, miten naurettavaa on pelätä jotakin tuollaista asiaa. Eihän siinä järkeä olekaan -naurakaa vain. Pelko on kuitenkin minulle aivan todellista.
En pelkää, että oksentaisin itse. En tosin ole useampaan vuoteen oksentanutkaan. Pelkään sitä, kun muut oksentavat. En osaa oikein nauttia esimerkiksi ryyppyilloista kavereiden kanssa, sillä pelkään valtavasti jonkun jossain vaiheessa oksentavan.
Vieroksun nykyään myös siskoani, sillä tällä on varsin herkkä vatsa ja hän oksentaa helposti. Ennen niin tärkeästä isosiskosta on tullut tämän typerän asian vuoksi lähinnä pelottava ja sen vuoksi vastenmielinen.
Jos kuulen tai näen joskun oksentavan, pelko valtaa minut. Sydämeni hakkaa, enkä kykene enää mihinkään järkevään. Itkettää, suututtaa. Tulen melkeinpä hysteeriseksi. Pelko puhkeaa pintaan usein jo silloin, kun joku valittaa kipeää vatsaansa tai muuta vastaavaa. Joskus näen unta oksentamisesta, enkä saa enää koko yönä unta, tärisen vain pelosta.
Olen 19-vuotias, ja tuntuu, että pelkoni vain kasvaa, mitä vanhemmaksi tulen. Tämä asia todella rajoittaa elämääni. Minusta on vastenmielistä lähteä minnekään, jossa joku saattaisi oksentaa. Huvipuistot ja festarit ovat yksiä kammotuksia. Festareilla olen tosin käynyt, sillä nautin muuten siellä olevasta tunnelmasta, ja olen ajatellut, että pelottavien tilanteiden kohtaaminen saattaisi lieventää pelkojani. En ole ainakaan huomannut, että näin olisi käynyt. Päinvastoin.
En tiedä, miten voisin ikinä vaikkapa asua jonkun miehen kanssa, nukkua samassa sängyssä silloinkin, kun hänellä on vatsatauti tai krapula. Enkä tiedä, kuinka voisin joskus tehdä lapsia -nehän tuntuvat pulauttelevan useinkin...
Olenko hullu vai sairas? Vai ainostaan tyhmä ja lapsellinen? Voisiko tämä ehkä olla jonkinlainen fobia? Miten voin päästä tästä vainoavasta pelostani eroon? Osaako joku auttaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itsellämni on juuri sama kammo. Minulla se on ollut pikkulapsesta asti, mutta tuntuu, että se vcain pahenee iän myötä. Viestisi oli aivan kuin minun kirjoittama.
Ja tämä tosissaan rajoittaa elämää. Paljon asioita jää tekemättä, koskaa pelkää, että itse oksentaa tai joku toinen oksentaa tai sitten menee niihin tilanteisiin pelkoa kokien.
Joskus on hyviä jaksoja, jolloin tätä ei paljon tule edes ajateelleksi, mutta sitten taas tapahtuu jotain (joku oksentaa, sitä on liikkellä, itselle tulee huono olo, joutuu johonkin tilanteeseen, jossa on vaarana, että joku oksnetaa tai on joksus oksentanut) ja sitten se pelon kierre alkaa taas.
Minulla on plajon ruokia, paikkoja, tapahtumia yms. joitä välttelen sen vuoksi, että joku (tai minä itse) on oksentanut siellä.
Eniten kammoan toisten oksentamista ja myös oksennuksen näkemistä, haistamista ja sitä, jos joku vain sanoo, että on huono olo.
Pelkään itse oksentavani julkisella paikalla, mutta kotona en omaa oksentamistani pelkää aivan yhtä paljon.
Itse en ole oksentanut n. 7 vuoteen.
moi...
täällä ihan sama homma....mulla alkoi tämä myös että pelkäsin muitten oksentavan..nykyään pahentunut jo niin että pelkään jo omaa oksennusta.
eipä tulis mieleenkään mennä esim. baarin vessaan...tai laivalla vessaan, huvipuistoon, sairaalan sisätautiosastolle..yms jossa joku voi oksentaa.
pelkään myös aivan älyttömästi saavani jostain vatsataudin..ja kun kuulenkin vain että sitä on liikkeellä..niin johan taas rupeaa pelko hiipimään.
meillä on miehen kanssa sopimus, että jos lähtee johonkin ryyppäämään, niin ei tule yöksi kotiin oksentelemaan, vaan menee jonnekkin kaverinsa luokse.
tää tosiaan rajoittaa elämää todella paljon...minulla myös ei ole niin paha homma jos olisin yksin kotona ja oksentaisin..mutta pelkkä ajatuskin siitä jonkun nähden...
no ehkäpä me tästä selviämme joskus =) tosin ihmettelen vain millä ikinä uskallan tulla raskaaksi, kun silloin tuppaa olemaan tuo oksennus herkässä.
mulla on ollut kokó ikäni sama pelko. pelkään mahatauteja, siksi syksy-talvi-kevät aika on vaikeinta aikaa elää. ei uskaltaisi käysä koulussa tai mennä bussiin tai mihkään muualle kun pelkään saavani mahataudin. Mulla on sama juttu että kuolisin häpeästä jos oksentaisin jossain julkisella paikalla, mutta ehkä kotona yksin selviäisin siitä. tai sitten en, en ole oksentanut 6 vuoteen.
Olen emetophobia postituslistalla, siellä olen tavannut monia samasta pelosta kärsiviä ihmisiä ympäri maailmaa. jos kiinnostaa liittyä listalle, ottakaa yhteyttä.
...nyt kun luin teidän juttuja niin mä sain sen käsityksen että ei se oksennus niinkään teitä pelota vaan paikkojen hygieniataso ja se että joku näkee.joku teistä sanoikin että ei oksentaminen ole niin kamalaa jos ketään ei sitä näe.samaahan oksennusta se on,näkee sen joku tai ei.jos ihminen oksentaa niin siihen on aina joku syy,ei se maailmanloppu ole jos joku näkee.kaikkihan me ollaan oksenneltu eikä se kato aikaa eikä paikkaa kun se tulee.