Minussa on kai sellainen(kin) vika että katson ihmisiä aina silmiin. Tai ehkä vika onkin silmissäni, tai siinä miten katson. Jokatapauksessa olen kyllästynyt siihen millaisia reaktioita se joissakin ihmisissä herättää. Siksi vältän liiemmälti katsomasta tuntemattomia ihmisiä. Eipä tule mitään väärinkäsityksiä; että yrittäisin tunkea seuraan tai muuten olisin jotain vailla heiltä .. tai että kuvittelisin kenenkään haluavan minulta mitään. Enkä minä haluakaan mitään yhden illan tuttuja tai pikajuttuja. Kevyt "huvin vuoksi" flirttailu kaikille kivannäköisille vastakkaisen sukupuolen edustajille ei ole ollenkaan mun juttu. Sellainen on julmaa leikkiä toisilla ihmisillä .. eihän siinä koskaan voi tietää mitä toinen ehkä haluaisi ja miten tosissaan hän voisi olla. Miksi antaa ymmärtää jos ei kuitenkaan ymmärrä antaa .. tai jotain sinnepäin. Rhythm is my lover, the only one I have .. eikä putkiaivo pystyiskään keskittymään kahteen asiaan yhtäaikaa =)
Henkilökohtaisuuksiin menevät tulkinnanvaraiset kysymykset täysin tuntemattomien esittäminä saavat tällaisen jo muutenkin sulkeutuneen olennon menemään täysin siilipuolustukseen. Tulkinnanvaraiset siinä mielessä ettei oikein tiedä onko kyse jutustelusta vai vi..uilusta. Eikä asiaa ainakaan helpota se että kysymys osui arkaan paikkaan; kyllähän mä tyhmä olen .. mutta valitettavasti en niin tyhmä, etten tajuaisi miten idiootilta näytän. Siilipuolustus on pelkurin automaattireaktio. "Onneksi" kaltaiselleni ei jutustelemaan tulijoita ole juuri tarjolla. Sulkeutuneet olennot eivät osaa tai edes halua paljastaa itsestään henkilökohtaisia asioita tuntemattomille tai edes puolitutuille. Mun kohdalla tästä olisi poikkeuksena eräs henkilö joka saisi kysyä aivan mitä hyvänsä. Itse olen sen oven hänelle avannut. Edellytyksenä vaan olisi että tunnistaisin kysymyksen esittäjän häneksi ..
Voin kyllä kuvitella ettei tilanne ollut helppo sillekään joka sen kysymyksen esitti. On muutenkin vaikeaa yrittää avata keskustelua tuntemattoman kanssa; ei todellakaan ole reilua palkita toisen yritystä tylyllä kohtelulla. Paha mieli on hänen puolestaan vaikka olisi ollutkin joku täysin tuntematon. Jos se taas olikin Hän, niin mielelläni olisin kuunnellut .. vaikka asiana olisikin ollut toivottaa mulle hyvää loppuelämää (luetaan:"unohda jo minut"). Olisihan se tuonut jotain selvyyttä tähän juttuun, ja voisin ainakin lopettaa tämän rauhattoman harhailun.
Periaatteessa olisi kai aika huvittavaa jos kävis niin että ratkaisevan hetken tullen ei tunnistaiskaan sitä henkilöä jota oikeastaan oli etsimässä :D Kun tuo mahdollisuus tuli mieleeni, se olikin niin hauska juttu että unohdin nauraa .. :/ Oikeasti tuli tosi paha olo.
Niin että .. jos se olit sinä, niin pyydän anteeksi .. jälleen kerran :(
Yritän murtaa tätä piikkikuortani ja olla myös entistä tarkkaavaisempi seuraavaa näkemistä odotellessa .. jos nyt mitään seuraavaa kertaa enää tulee. Toivon että tulisi. Voisimmepa vielä jonain päivänä edes hymyillä toisillemme niinkuin silloin joskus .. niin monta kuun kiertoa sitten. Älä kuitenkaan ota minusta mitään paineita, äläkä anna vaikuttaa omaan olemiseesi tai elämääsi. Minä olen yhä ja tulen aina olemaan ainoa narri tässä tarinassa.
Tästä lähtee tämäkin viheliäinen viesti matkalle virtuaaliavaruuden tyhjyyteen .. eikä koskaan tule saapumaan perille. Lämpimiä ajatuksia .. kuitenkin.
http://www.youtube.com/watch?v=y2n4cbTM8cU
ps. Yksisuuntaisessa viestinnässä on se(kin) ongelma ettei koskaan voi tietää miten (väärin) viesti tulee tulkituksi. Sen vuoksi: täten vakuutan että en koskaan ole täällä(kään) tarkoittanut kirjoittaa hänelle mitään vihaisia tai katkeria viestejä. Tosin, täällähän sillä ei loppujenlopuksi ole mitään väliä; kukaan niistä jotka lukevat tämän viestin ei voi tietää keneltä se on.
Paitsi ehkä hän (.. ja, hänestä riippuen, ehkä viisikymmentä parasti kaveriaan ;0)
Henkilökohtaisuuksiin menevät tulkinnanvaraiset kysymykset täysin tuntemattomien esittäminä saavat tällaisen jo muutenkin sulkeutuneen olennon menemään täysin siilipuolustukseen. Tulkinnanvaraiset siinä mielessä ettei oikein tiedä onko kyse jutustelusta vai vi..uilusta. Eikä asiaa ainakaan helpota se että kysymys osui arkaan paikkaan; kyllähän mä tyhmä olen .. mutta valitettavasti en niin tyhmä, etten tajuaisi miten idiootilta näytän. Siilipuolustus on pelkurin automaattireaktio. "Onneksi" kaltaiselleni ei jutustelemaan tulijoita ole juuri tarjolla. Sulkeutuneet olennot eivät osaa tai edes halua paljastaa itsestään henkilökohtaisia asioita tuntemattomille tai edes puolitutuille. Mun kohdalla tästä olisi poikkeuksena eräs henkilö joka saisi kysyä aivan mitä hyvänsä. Itse olen sen oven hänelle avannut. Edellytyksenä vaan olisi että tunnistaisin kysymyksen esittäjän häneksi ..
Voin kyllä kuvitella ettei tilanne ollut helppo sillekään joka sen kysymyksen esitti. On muutenkin vaikeaa yrittää avata keskustelua tuntemattoman kanssa; ei todellakaan ole reilua palkita toisen yritystä tylyllä kohtelulla. Paha mieli on hänen puolestaan vaikka olisi ollutkin joku täysin tuntematon. Jos se taas olikin Hän, niin mielelläni olisin kuunnellut .. vaikka asiana olisikin ollut toivottaa mulle hyvää loppuelämää (luetaan:"unohda jo minut"). Olisihan se tuonut jotain selvyyttä tähän juttuun, ja voisin ainakin lopettaa tämän rauhattoman harhailun.
Periaatteessa olisi kai aika huvittavaa jos kävis niin että ratkaisevan hetken tullen ei tunnistaiskaan sitä henkilöä jota oikeastaan oli etsimässä :D Kun tuo mahdollisuus tuli mieleeni, se olikin niin hauska juttu että unohdin nauraa .. :/ Oikeasti tuli tosi paha olo.
Niin että .. jos se olit sinä, niin pyydän anteeksi .. jälleen kerran :(
Yritän murtaa tätä piikkikuortani ja olla myös entistä tarkkaavaisempi seuraavaa näkemistä odotellessa .. jos nyt mitään seuraavaa kertaa enää tulee. Toivon että tulisi. Voisimmepa vielä jonain päivänä edes hymyillä toisillemme niinkuin silloin joskus .. niin monta kuun kiertoa sitten. Älä kuitenkaan ota minusta mitään paineita, äläkä anna vaikuttaa omaan olemiseesi tai elämääsi. Minä olen yhä ja tulen aina olemaan ainoa narri tässä tarinassa.
Tästä lähtee tämäkin viheliäinen viesti matkalle virtuaaliavaruuden tyhjyyteen .. eikä koskaan tule saapumaan perille. Lämpimiä ajatuksia .. kuitenkin.
http://www.youtube.com/watch?v=y2n4cbTM8cU
ps. Yksisuuntaisessa viestinnässä on se(kin) ongelma ettei koskaan voi tietää miten (väärin) viesti tulee tulkituksi. Sen vuoksi: täten vakuutan että en koskaan ole täällä(kään) tarkoittanut kirjoittaa hänelle mitään vihaisia tai katkeria viestejä. Tosin, täällähän sillä ei loppujenlopuksi ole mitään väliä; kukaan niistä jotka lukevat tämän viestin ei voi tietää keneltä se on.
Paitsi ehkä hän (.. ja, hänestä riippuen, ehkä viisikymmentä parasti kaveriaan ;0)
Vastaukset 10
Vanhimmat
aina joku jaksaa raapustaa tänne jotain tuollaista höpönlöpöä. Ja vielä noin pitkästi. En jaksanut lukea edes loppuun asti mut ihan selvästi kyseessä on pelkkä provo.
näiden palstojen kuukausien annin yhteen viestiin. Jokaiselle jotakin. Luin sen kuitenkin. Jatkot.
ajatusta, joku ajatteleekin asioita vähän pidemmälle ja enemmän. Pitää huomenna katsoa tarkemmin. Meinasikin jo usko mennä ihmisiin, kun jäin vähän koukkuun tänne nettiin ja täällä tosiaan höpötetään kuin ala-asteen välitunnilla.
viestiin, jolle puhut. Aloittajallehan sinä puhut etkä minulle. Miksi ihmeessä minulle vastasit? Keskustelupalstalla ei kannata ajatella liian pitkästi, silloin kukaan ei jaksa lukea, kuten tuossa joku totesikin.
soivat ehkä juuri sen tuulen tavoin. Pieninä kuiskauksina.
En voi tietää kelle tuo tuuli kuiskaili, mutta itselleni nuo sanat osuivat juuri oikeaan kohtaan, juuri oikeana hetkenä.
Olisin iloinen, jos ne oltaisiin kuiskittu minulle. Ehkä ajattelen niin ja käyn tänään hymyillen nukkumaan.
Meitä on maailmassa monta törppöä. Usko se. Tuo sinun kirjoituksesi oli minusta kaunis ele sille jolle sen kirjoitit, koska kerroit siinä peittelemättä ne molemminpuoliset tunteet joita monesti jokin viesti voi todellakin pahimmillaan aiheuttaa. Se on harmi sinänsä jos lukemasi viestin kirjoittaja on vain hyvää ajatellut eikä pahalla tosiaankaan sanojaan tarkoittanut. Ja varsinkin jos ne oikeasti ovat olleet sinulle tarkoitettuja viestejä.
Tällaiset sivut on juuri siitä inhoittavia, että jos tänne kirjoittaa ja yrittää säilyttää anonyymiuden niin vaikea on vastaanottajaa tai lähettäjää mitenkään saada kirjoitettua niin että voisi olla varma että viestin vastaanottaa ymmärrettävästi juuri oikea ihminen vaikka tietäisikin hänen täällä pyörivän. Vastaavasti tuo myös toisinpäin, ettet siis todellakaan voi tietää oliko esimerkiksi vastausviesti itsellesi tarkoitettu.
Itsellänikin on paljolti ehkä myös tuon edellä mainitun takia paha tapa kirjoittaa viestejä joista itsekin jälkeenpäin luettuna huomaan, että niistä on mahdollista saada vaikka minkälaisia muodostelmia asioista, tapahtumista, tunteista tai ihmisistä. Ja voit varmasti tuon kuvauksen perusteella mitä itsestäsi kerrot viestissäsi ymmärtää, että jäljelle voi jäädä omistakin viesteistä kirjoittajalle tosi epävarma olo juuri sen suhteen ymmärtääköhän lukija sittenkään sitä hyvää mitä sanoilla on tarkoittanut ja varsinkin silloin jos viesti on kirjoitettu ihan yhtä ihmistä silmällä pitäen siinä toivossa että oikea ihminen sattuisi sen lukemaan. Onko se sitten oman epävarmuuteni merkki kun niin kirjoitin, en osaa sitä itse sanoa tai uskalla.
Mutta yleensäkin koska toisten ihmisten kunnioitus niinkuin tietysti myös oman itsensäkin, elämän arvostaminen, tunne-elämän herkkyys ja arvokkuus sekä yleensäkin luottamus ihmisten välillä on itselleni niin tärkeitä asioita, että en itse negatiivissävytteisiä toiseen ihmiseen kohdistuvia satuttavia viestejä tällaisille sivuille kenellekkään halua laittaa. Enkä itse edes ymmärrä ihmisiä jotka sellaista haluaa tehdä.
Varmasti omalta kohdaltani pitäisi tehdä lopullinen päätös tänne kirjoittelun osalta ja lopettaa täällä kirjoittelu kokonaan, koska pahimmillaan saattaa tosiaankin olla omalta osaltaan aiheuttamassa jollakin viestillään kauniillakin viestillä väärinymmärrettynä itselleen täysin tuntemattomalle ihmiselle ihan turhaa jopa suunnatonta tuskaa.
Siis ei varmaan auta minunkaan kuin koittaa poistua palstoilta ja jäädä toivomaan, että joskus tulee se aika, että uskallan, pääsen tai pystyn sanomaan edes ne kaikkein kauneimmat asiat suoraan sille toiselle ihmiselle kenelle ne sanat kuuluisikin sanoa.
Osuit ongelman ytimeen.-Miksi antaa ymmärtää,jos ei ymmärrä antaa.Joskus vaan tarvitaan kuunkiertoja,ikävää ja vielä ikävää,että ymmärtää olleensa niin väärässä.Katuu olevansa ymmärtämätön ja jääneensä paitsi jostain hienosta.Uskaltaa elää ja tarttua hetkeen on hieno taito ,jonka niin kovasti tahtoisin oppia.
Minä olen se törppö, joka ei anna koskaan periksi päätettyään jotain. Vaikka sydän menisi tuhannen pirstaleiksi järjestän tanssit murusten päällä, sitten lakaisen kenenkään huomaamatta muruset rasiaan ja yritän paikkailla niitä liimalla kenenkään huomaamatta. Oi kuinka monta hetkeä olenkaan viettäyt komerossa liimatuubin kanssa, sinne ei auringon valo paista eikä lintujen laulu kuulu.
Elämäni simpukkana on ollut aika vaikeaa, kuoreni sisälle säilön kaikenlaisia pieniä hiekanmuruja, joista ajan myötä haluaisin tulevan helmiä. Toistaiseksi hikanjyvät ovat vain hiekanjyviä, olisiko aika joskus lahjoittaa ne katujen hiekoitukseen? Avautuminen on minulle erittäin vaikeaa, tiedäthän miten simpukalle käy, kun se avautuu?
Miksi kirjoitin tällaisen vastauksen viestiisi? Koska laitoit kauniin kappaleen siihen, kappaleen, jonka minäkin laitoin tänne yhteen toiseen viestiin. Näin kuvittelin viestisi olevan minulle. Toisaalta viestisi saattaisi olla kenelle tahansa, se on keskustelupalstojen henki, keskustelinko siis kenenkään kanssa vai keskustelinko juuri sinun kanssasi?
Tämn viestin kirjoitin aloittajalle, ihmiselle, johon voisin kuvitella helposti rakastuvani, ainakin jos hän olisi kuvailemansa kaltainen. Eikä se ihan varmaa ole, jos joskus olisikin käynyt niin?
Aloitus oli vastaus irl esitettyyn kysymykseen. Harvoin tänne kirjoittelen. Tämä Törppö ei osaa "oikeasti" keskustella edes palstoilla. Täällä keskustelu tuntuu niin turhauttavalta .. kun mielen perukoilla kuitenkin on koko ajan tietoisuus siitä kenelle ne ajatuksensa ja tunteensa oikeasti haluaisi kertoa. Tämä simpukka ei osaa päästää sisälleen edes niitä hiekanjyväsiä.
Toivon että löydät sydamellesi turvallisen ja lämpimän säilytyspaikan.
Lämpimiä ajatuksia kaikille tunteellisille nössöille jotka eivät anna kovan maailma kokonaan kovettaa itseään. Säilytetään sisällämme jotain herkkää ja rakastavaa .. vaikka pieni sisäinen pessimisti yrittäisikin synkkinä hetkinä kuiskutella että kaikki kauniit asiat ja tunteet tässä maailmassa ovat pelkkää kuvitelmaa.
..itsestäsi narrin.
Mutta vain ainoastaan minun silmissäni.
Kukaan muu ei tiedä, kuinka idiootti olet.
Ketään ei uskoisi vaikka kertoisin.
Sillä, silloi kaikki pitäisivät minua outona..koska se oli selvää ettet ollut kiinnostunut minusta, olin vain vitsin kohteenasi.
Tyhmänä minä vain kuvittelin että olisit minusta välittänyt.
Käperryin omaan tilaani ja toivoin sinun tulevan pelastamaan minut.
Hymyilin tyhmänä, kun sinulla oli joku muu jota rakastit.
Väitin etten ole sinusta kiinnostunut, se pahensi tilannetta.
En koskaan voi näyttää sinulle tunteitani..
Ehkä se narri olen minä..
Yksinäinen ja maahan poljetti, särkyneen sydämen kanssa..