Täällä vähän lueskelin näitä juttuja.. Koen myös hieman epämääräistä oloa kummina olemisen suhteen.. Olen huolehtinut kristillisestä kasvatuksesta, muistan nimpparina kortilla, synttärinä lahjalla ja toki jouluna. Aina kummilasteni (veljekset) käydessä kylässä tai käydessäni heillä, ostan jonkun muiston. En yritä lahjoa, vaan koitan saada heidät muistamaan kivat hetket. Ei puhuta sadoista, vaan muutamista euroista. Matkoiltani laitan aina postikortilla terveiset jne. Mitään isoa en osta, vaan olen säästänyt molemmille tileille mopo/ajokorttiin rahaa, koska niitä "tyhjänpäiväisiä" vauvaleluja ja kirjoja on jokaisella nykylapsella ihan tarpeeksi. Ja mummit hoitavat tuon lahjomisen kyllä ihan olan takaa. (Nämä ovat siis myös ohessa veljeni muksuja..)
Olen myös tulevana vuonna myös viemässä muksut ulkomaille, omalla kustannuksellani..
Noh... Toimiiko homma toisin päin? EI!! En haluaisi kuulostaa katkeralta, kun en sitä ole, mutta mietinpähän vaan.. Lapsukaiset ovat toisella kymmenellä.. KERTAAKAAN ei ole tullut joulukorttia, saati sitten mitään muutakaan muistamista. Edes koulukuvia en saa ilman erillistä ruikutusta :( Lapset ovat minulle tosi tärkeitä. Ja ymmärrän kyllä, ettei itsestä tuossa iässä ehkä vielä lähde se antaminen, kun ei vanhemmillakaan sitä ole (ei uskoisi, että ollaan samasta perheestä) ja varmaan se METSÄ EHKÄ JOSKUS vastaa kun sinne huudetaan lasten kasvaessa.. Mutta vanhempien puolesta ehkä ihmettelen touhua.
Veljeni seurusteli tovin naishenkilön kanssa, joka antoi asiasta veljelleni satikutia kun näki heti, miten välitin lapsista. Ja silloin tulikin joulukortti, mutta näkihän sen, että oli pistetty muksujen nimellä..Eli siitä on kyllä tavallaan huomautettu.
MUTTA: Missä menee teidän mielestä, hyvät kummit, äidit ja isät se raja? Kauheasti täällä saa lukea, miten kummi ei muista jne. Entäpä näin päin? Tästä on varmaan ollut aiemmin keskustelua palstalla, mutta aloitin nyt uuden, koska olen täällä uusi kävijä. Koen tämän asian olevan joku itsestäänselvyys veljelleni ja hänen ex-vaimolleen.. Mutta kun vilasin aiempia keskusteluita huomasin, että asia onkin yleensä toisin päin..
En kuitenkaan haluaisi lähteä millekään "kostoretkelle", mutta jotenkin tekisi mieli näpäyttää toiseenkin suuntaan, että olisin ikionnellinen vaikka postikortista kerran vuodessa.
Ps. Olen kavereideni muksujen kohdalla koittanut samaa antamisen lahjaa, kun itsellä ok taloudellinen tilanne ja olen alunperin itse köyhähköistä oloista. Parina jouluna olen ostanut kaikki lahjat varattomien ystävieni lapsille, kun eihän se lapsi ymmärrä miksi hän ei saa mitään ja naapuri saa. Kyllä niistä on kiitelty päivä-kaksi. Mutta sitten ei mitään.. Enkä haluaisikaan, että ko. perheet kokisivat olevansa kiitollisuudenvelassa ja olen sanonutkin, että otan nyt sitten tästä ylimääräisen kummilapsen.. Kun samat ystävät valittavat lastensa kummien katoamista. Mutta kuitenkin nämäkin unohtuvat ja toiseen suuntaan ei tule mitään. Sääli :(
Kiva, jos joku jaksoi lukea läpi :)
-Uneton kummi&täti
Myös liian
10
1154
Vastaukset
- ***
Et ole "liian hyvä" vaan olet hyvä =) Olisivatpa kaikki samanlaisia, en tarkoita lahjoja, vaan olemista.
Meillä tehtiin ennen aina kummeille synttäri-, joulu- ja nimppari kortit.
Mutta lopetimme ne, kun ei kummeilta tullut edes sitä korttia :(
Yksi kummi -veljeni- pysyy mukana, hän otti jopa pikkuveikan "kummilapsekseen" kun muut kummit ei välitä.
Lahjat ostetaan veljeni kanssa sillein, että, veli ostaa tälle oikealle kummilapselle esim joululahjan ja minä toiselle lapselle ja laitetaan aina että ovat yhteisesti molemmilta =)
Yksi kummi, osti hirmu kalliita lahjoja aina ennen. Muistan kun pyysin tätä kummia aikanaan tilaamaan minulle hobbarista brion junaradan, sellaisessa isossa muovilaatikossa osamaksulla, kun ei itselläni ollut 1000mk, mutta osina voisin maksaa. Joulu tuli ja kummi toi tuon lahjan.. Hän toi sen lahjana, ei siis osamaksulla, olin aivan kummissani "Miten sä noin kallista lahjaa, maksan kyllä takas" Hän vain nauroi ja tuumasi "Tämä on lapselle, ei sinulle"
En tiedä mitä sitten tapahtui, mutta jossain vaiheessa tämä kummi katosi, ei vastannut puheluihini eikä mitään..
Lapset eivät muista häntä enää, hän on ollut "kadoksissa" ainakin 5 vuotta. Teimme silti lasten kanssa yhdessä hänelle tässä kortin, kun täytti 30v.
Olen laittanut välistä aina txtareita ja kertoillut lasten tapahtumista, mutta kun ei niin ei.. Saisimpa edes tietää mitä tapahtui!!!
Hän oli hyvä Ystäväni... En ole tehnyt mitään pahaa, velat ja sovitut osamaksut olen aina maksanut ajallaan.
Mutta JOTAIN on täytynyt tapahtua, koska hän katosi.
Koitin kummeille puhua heidän olemisen tärkeydestä kun lasten isä kuoli..
ONNEKSI on tuo veljeni, hän jaksaa, hän käy lasten kanssa uimassa ym. - toisten kakaroita
Käyttäisit omaan hyvinvointiisi nekin rahat. Jos olet lapseton työssäkäyvä niin johan elättelet monet luuserit jo tässä yhteiskunnassa. Mene kadulle katseleen kuinka on tyhjäntoimittajia pilvinpimein lapsista lähtien, joista ei ole ikinä työelämään muuta kuin verovaroilla elämiseen. Sen näkee jo ulkonäöstä kuka ei tee mitään ja kenestä ei tule mitään muuta kuin luusereita.
Taivasosuuttako te kuvittelette saavuttavanne lahjoessanne joidenkien törppöjen kakroita? Kyllä te olette suoraan sanottuna tyhmiä!
Vanhemmat varmasti naureskelee tuollaisille törpöille kaskaan itse eivät alistuisi samaan hommaan, katsokaa vain. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja eikö se järki sano yhtään mitään kun näihin kummi touhuihin ei ketään järkevää yleensäkkään edes pyydetä kun he eivät suostuisi.- huh huh....
nyt tuli kuule senverran rajua tekstiä sulta että....
jos olet itse pihi, omahyväinen, yksinäinen paskiainen niin ole. anna muiden olla mukava kiltti ja reilu toista kohtaan! oletko koskaan kuullut antamisen ilosta? luulempa että se tunne on sinulle täysin vieras!!! onko se sinulta pois jos joku antaa lahjoja rakkaalleen?
otan osaa että ilmeisesti koskaan et ole saanut itse keneltäkään mitään. voi toki johtua nykyisin asenteestasi, mutta lapsena..
ja toiseksi:"näihin kummi touhuihin ei ketään järkevää yleensäkkään edes pyydetä kun he eivät suostuisi." hah! voin epäillä, että ap:n veli tuskin pitä siskoaan tyhmänä, vai onko omat sisaruksesi tyhmiä? ..vain onko sinulla niitä, kun asenne on kaikki mulle nyt ja heti..? ja tuskin vanhemmat ajattelevat, että pyydämpä tuon ja tuon kmmiksi, kun ne on niin tyhmiä! -kuuntele nyt itseäsi!! voi luoja... itse kun et ilmeisesti ole kummiksi koskaan päässyt (tai "fiksuna" olet siitä kieltäytynyt ;D) niin lopeta tuo katkeruus ja katso peiliin! jos/kun et ole kummi, niin ymmärrän sen hyvin, sinunlainen itserakas ihminen on viimeinen vaihtoehto jonka vanhemmat haluavat lapsensa lähelle. jos taas olisit voinut joskus suostua (jos joku on erehdyksissään pyytänyt) kummiksi, niin onneksi et suostunut, ei tuollaista kummia, ei kenellekkään!!! olet itserakas idiootti, siinä terveiseni takaisin tähän keskusteluun!
ap:lle haluan sanoa, että olet loistava kummi!!!! voi kumpa joksus saisit vastakaikua anteliasuudellesi. ihanaa kun tuollaisia ihmisiä on olemassa, hyvää jatkoa!!!! :D
terv: 2 prinsessan kummi ja yhden prinssin äiti - rajat kummiudelle
huh huh.... kirjoitti:
nyt tuli kuule senverran rajua tekstiä sulta että....
jos olet itse pihi, omahyväinen, yksinäinen paskiainen niin ole. anna muiden olla mukava kiltti ja reilu toista kohtaan! oletko koskaan kuullut antamisen ilosta? luulempa että se tunne on sinulle täysin vieras!!! onko se sinulta pois jos joku antaa lahjoja rakkaalleen?
otan osaa että ilmeisesti koskaan et ole saanut itse keneltäkään mitään. voi toki johtua nykyisin asenteestasi, mutta lapsena..
ja toiseksi:"näihin kummi touhuihin ei ketään järkevää yleensäkkään edes pyydetä kun he eivät suostuisi." hah! voin epäillä, että ap:n veli tuskin pitä siskoaan tyhmänä, vai onko omat sisaruksesi tyhmiä? ..vain onko sinulla niitä, kun asenne on kaikki mulle nyt ja heti..? ja tuskin vanhemmat ajattelevat, että pyydämpä tuon ja tuon kmmiksi, kun ne on niin tyhmiä! -kuuntele nyt itseäsi!! voi luoja... itse kun et ilmeisesti ole kummiksi koskaan päässyt (tai "fiksuna" olet siitä kieltäytynyt ;D) niin lopeta tuo katkeruus ja katso peiliin! jos/kun et ole kummi, niin ymmärrän sen hyvin, sinunlainen itserakas ihminen on viimeinen vaihtoehto jonka vanhemmat haluavat lapsensa lähelle. jos taas olisit voinut joskus suostua (jos joku on erehdyksissään pyytänyt) kummiksi, niin onneksi et suostunut, ei tuollaista kummia, ei kenellekkään!!! olet itserakas idiootti, siinä terveiseni takaisin tähän keskusteluun!
ap:lle haluan sanoa, että olet loistava kummi!!!! voi kumpa joksus saisit vastakaikua anteliasuudellesi. ihanaa kun tuollaisia ihmisiä on olemassa, hyvää jatkoa!!!! :D
terv: 2 prinsessan kummi ja yhden prinssin äitiJos rahoittaa kummilapsien ajokortit ja mopot tai avaa aikuista elämää varten tilit, niin on ehkä hyvä pohtia omia taustavaikuttimiaan. Onko taustalla kuitenkin ajatus,että lapset pitävät kummiin yhteyttä aikuisenakin, pitävät kummista,osoittavat iloa ja kiitollisuutta, ilahtuvat kummin tulosta (kukapa ei ilahdu jos tavaraa tai rahaa kävelee ovesta sisään) kutsuvat tulevaisuudessa häihinsä ja kastajaisiinsa, ja kummi "säilyttää" paikkansa perheen jäsenenä?
Ei ole väärin lahjoittaa lapsille, mutta omat taustavaikuttimet on syytä käydä läpi. Kannattaa muistaa, että ihmiset eivät kuitenkaan toimi, niin kuin odottaisi ja toivoisi heidän toimivan. Tämä pätee myös kummilapsiin sekä kummilapsen vanhempiin. Osalle käy niin, että kummilapset tai hänen vanhempansa yksinkertaisesti eivät kiinnitä mitään huomiota tai osoita kiitosta kummin toimintaa kohtaan. Ap:kin oletti, että hänkin saa edes sen postikortin vuodessa, ja kokee nyt -enemmän tai vähemmän- olonsa hyväksikäytetyksi. Näin käy osalle kummeista. Eikä kyse ole pelkästään lahjoittelusta, vaan myös esimerkiksi runsaastakin lastenvahtina olosta. Aluksi ollaan otettuja kaikesta kiitollisuudesta kun lupautuu vahtimaan tenavia, mutta jossain välissä voi joutua huomaavansa olemaan automaattinen lahjanantoautomaatti tai automaattinen lapsenvahti ilman edes sitä kiitosta. Parhaimmat vanhemmat vinkuvat kummeilta voisivatko he osallistua kummilapsen polkupyörän/ulkomaanmatkan/mopon/ talvihaalarin/koulurepun tms. rahoitukseen. Ja osa kummeista suostuu kovin hatarin perustein. - Keskustelun aloittanut
huh huh.... kirjoitti:
nyt tuli kuule senverran rajua tekstiä sulta että....
jos olet itse pihi, omahyväinen, yksinäinen paskiainen niin ole. anna muiden olla mukava kiltti ja reilu toista kohtaan! oletko koskaan kuullut antamisen ilosta? luulempa että se tunne on sinulle täysin vieras!!! onko se sinulta pois jos joku antaa lahjoja rakkaalleen?
otan osaa että ilmeisesti koskaan et ole saanut itse keneltäkään mitään. voi toki johtua nykyisin asenteestasi, mutta lapsena..
ja toiseksi:"näihin kummi touhuihin ei ketään järkevää yleensäkkään edes pyydetä kun he eivät suostuisi." hah! voin epäillä, että ap:n veli tuskin pitä siskoaan tyhmänä, vai onko omat sisaruksesi tyhmiä? ..vain onko sinulla niitä, kun asenne on kaikki mulle nyt ja heti..? ja tuskin vanhemmat ajattelevat, että pyydämpä tuon ja tuon kmmiksi, kun ne on niin tyhmiä! -kuuntele nyt itseäsi!! voi luoja... itse kun et ilmeisesti ole kummiksi koskaan päässyt (tai "fiksuna" olet siitä kieltäytynyt ;D) niin lopeta tuo katkeruus ja katso peiliin! jos/kun et ole kummi, niin ymmärrän sen hyvin, sinunlainen itserakas ihminen on viimeinen vaihtoehto jonka vanhemmat haluavat lapsensa lähelle. jos taas olisit voinut joskus suostua (jos joku on erehdyksissään pyytänyt) kummiksi, niin onneksi et suostunut, ei tuollaista kummia, ei kenellekkään!!! olet itserakas idiootti, siinä terveiseni takaisin tähän keskusteluun!
ap:lle haluan sanoa, että olet loistava kummi!!!! voi kumpa joksus saisit vastakaikua anteliasuudellesi. ihanaa kun tuollaisia ihmisiä on olemassa, hyvää jatkoa!!!! :D
terv: 2 prinsessan kummi ja yhden prinssin äitiKiitos, en tiennyt edes miten tuollaiseen idiotismiin vastata :D
En todellakaan ole tyhmä tai mitä yksi tuossa alempana kirjoitti siitä tilien avaamisesta hyväksikäyttönä jne. Avasin siis tosiaan tilit broidin muksuille, mihin laitoin joka synttärinä ja jouluna pienen summan rahaa, jonka lahjoitan sitten, kun mopoikä tulee. Tiedän, ettei lasten vanhemmilla ole varaa kahteen mopoon ja korttiin, joka nykyisin vaaditaan- vuoden sisään.
Antamisesta.. Tätä on vaikea selittää.. Luonteeseeni vain kuuluu se, että se tuntuu hyvältä. Kun voi nähdä, että joku tulee aidosti iloiseksi. Oli se sitten muumi-postikortti vanhalle ystävälle syksyn keskellä, koiran ottaminen hoitoon tai kutsu illalliselle luokseni. En todellakaan koe mitään hyväksikäyttöä tms..
Pohdiskelin lähinnä tuota kummin elämää, kummipalstalle kun eksyin. Ja hain lähinnä muiden kommentteja, kiitos niistä. Kun ei ole itsellä kokemusta, kuin tästä kummiudesta perheen sisällä. Ja näistä "extra-kummilapsista".
Niin siitä antamisen ilosta.. Itsellä takana kohtuu köyhä/synkkä lapsuus. (Oli alkoholismia perheessä, koulukiusausta 9v, jonka seurauksia vielä nykypäivänäkin saa niittää, hyväksikäyttöa, siis kaikkea mahdollista peetä, mitä elämä voi LAPSEN elämään tuoda..) En todellakaan kitise, elämä on ja eteenpäin on mentävä, kun ei voi menneeseenkään jäädä:)
Nyt, kun on saanut kaikesta huolimatta oman elämänsä kohtuu uomiin, psyykkisesti, taloudellisesti, ihmissuhteellisesti ja kaikella lailla hyvin.
Ei siis vakavia sairauksia, asunnosta maksettu alle 30-vuotiaana 1/3, eikä tarvitse pelätä että joutuu muuttamaan, hyvä parisuhde ja duuni, mihin on kiva aamulla nousta. Pidän näitä jollain lailla onnellisuuden mittareina..
Nojuu, mutta taas asiaan :D Kun lapsena on kuitenkin huolissaan vain lapsen asioista.. Esimerkiksi ystävieni lasten joululahjaostoissa en ole rahoittanut ystäviäni. Tai välillisesti ehkä juu, mutta näillä eroperheillä ei todellakaan olisi ollut itsellä rahaa. Miksi en siis auttaisi? Kyllä muistan, miltä itsestä tuntui kun esim.jouluna ei vain saanut oikein mitään, koska rahat olivat menneet ihan muihin tarpeisiin. Kummeistani en kuullut kuin kerran vuodessa (koska synttärit myös jouluna). Sain heiltä AINA vaatteita. Eikä sitäkään lapsena ymmärtänyt, että miksi. Tottakai äiti oli pyytänyt niitä, koska taloudellinen tilanne oli mitä oli. Tässä kohtaa olisin itse toivonut itseni kaltaista kummia. Ei mitään 400e megalahjoja, vaan lähelläoloa, tilanteeseen puuttumista ja jonkinlaista muistamista merkkipäivinä/pyhinä, siis lapsen asteikolla muistamista.
Mitä veljeni muksuihin tulee, eivät he tiedä mistään mopotileistä mitään, eikä itseasiassa broidikaan :) Helpottaapa sitten, kun tilanne on edessä. Molemmat vauhtihulluja.
Ja, kun meiltä kuoli äiti, eikä lapsilla ole tällä puolella sukua muita, jotenkin olen sitten kai ottanut tämän mummin, tädin ja kummin roolin kaiken samassa. Se tuntuu hyvältä ja veljenpojat ovat todella rakkaita.. Pohdiskelin lähinnä sitä, mitä vanhemmat oikein odottavat kummeilta, ja missä vaiheessa homma menee asioiden ajattelemiseksi itsestäänselvyyksinä..
No nyt meni melkein romaaniksi :D
Kiitos samoin prinssin äiti ja prinsessojen kummi :) Uskon vakaasti, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Ja elämänmotto on kaiketi: Tee toiselle se, mitä toivoisit itsellesi tehtävän. Ja, jos ei tule vastakaikua, on itsellä ainakin hyvä mieli! - kertoa
Keskustelun aloittanut kirjoitti:
Kiitos, en tiennyt edes miten tuollaiseen idiotismiin vastata :D
En todellakaan ole tyhmä tai mitä yksi tuossa alempana kirjoitti siitä tilien avaamisesta hyväksikäyttönä jne. Avasin siis tosiaan tilit broidin muksuille, mihin laitoin joka synttärinä ja jouluna pienen summan rahaa, jonka lahjoitan sitten, kun mopoikä tulee. Tiedän, ettei lasten vanhemmilla ole varaa kahteen mopoon ja korttiin, joka nykyisin vaaditaan- vuoden sisään.
Antamisesta.. Tätä on vaikea selittää.. Luonteeseeni vain kuuluu se, että se tuntuu hyvältä. Kun voi nähdä, että joku tulee aidosti iloiseksi. Oli se sitten muumi-postikortti vanhalle ystävälle syksyn keskellä, koiran ottaminen hoitoon tai kutsu illalliselle luokseni. En todellakaan koe mitään hyväksikäyttöä tms..
Pohdiskelin lähinnä tuota kummin elämää, kummipalstalle kun eksyin. Ja hain lähinnä muiden kommentteja, kiitos niistä. Kun ei ole itsellä kokemusta, kuin tästä kummiudesta perheen sisällä. Ja näistä "extra-kummilapsista".
Niin siitä antamisen ilosta.. Itsellä takana kohtuu köyhä/synkkä lapsuus. (Oli alkoholismia perheessä, koulukiusausta 9v, jonka seurauksia vielä nykypäivänäkin saa niittää, hyväksikäyttöa, siis kaikkea mahdollista peetä, mitä elämä voi LAPSEN elämään tuoda..) En todellakaan kitise, elämä on ja eteenpäin on mentävä, kun ei voi menneeseenkään jäädä:)
Nyt, kun on saanut kaikesta huolimatta oman elämänsä kohtuu uomiin, psyykkisesti, taloudellisesti, ihmissuhteellisesti ja kaikella lailla hyvin.
Ei siis vakavia sairauksia, asunnosta maksettu alle 30-vuotiaana 1/3, eikä tarvitse pelätä että joutuu muuttamaan, hyvä parisuhde ja duuni, mihin on kiva aamulla nousta. Pidän näitä jollain lailla onnellisuuden mittareina..
Nojuu, mutta taas asiaan :D Kun lapsena on kuitenkin huolissaan vain lapsen asioista.. Esimerkiksi ystävieni lasten joululahjaostoissa en ole rahoittanut ystäviäni. Tai välillisesti ehkä juu, mutta näillä eroperheillä ei todellakaan olisi ollut itsellä rahaa. Miksi en siis auttaisi? Kyllä muistan, miltä itsestä tuntui kun esim.jouluna ei vain saanut oikein mitään, koska rahat olivat menneet ihan muihin tarpeisiin. Kummeistani en kuullut kuin kerran vuodessa (koska synttärit myös jouluna). Sain heiltä AINA vaatteita. Eikä sitäkään lapsena ymmärtänyt, että miksi. Tottakai äiti oli pyytänyt niitä, koska taloudellinen tilanne oli mitä oli. Tässä kohtaa olisin itse toivonut itseni kaltaista kummia. Ei mitään 400e megalahjoja, vaan lähelläoloa, tilanteeseen puuttumista ja jonkinlaista muistamista merkkipäivinä/pyhinä, siis lapsen asteikolla muistamista.
Mitä veljeni muksuihin tulee, eivät he tiedä mistään mopotileistä mitään, eikä itseasiassa broidikaan :) Helpottaapa sitten, kun tilanne on edessä. Molemmat vauhtihulluja.
Ja, kun meiltä kuoli äiti, eikä lapsilla ole tällä puolella sukua muita, jotenkin olen sitten kai ottanut tämän mummin, tädin ja kummin roolin kaiken samassa. Se tuntuu hyvältä ja veljenpojat ovat todella rakkaita.. Pohdiskelin lähinnä sitä, mitä vanhemmat oikein odottavat kummeilta, ja missä vaiheessa homma menee asioiden ajattelemiseksi itsestäänselvyyksinä..
No nyt meni melkein romaaniksi :D
Kiitos samoin prinssin äiti ja prinsessojen kummi :) Uskon vakaasti, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Ja elämänmotto on kaiketi: Tee toiselle se, mitä toivoisit itsellesi tehtävän. Ja, jos ei tule vastakaikua, on itsellä ainakin hyvä mieli!veljellesi säästötileistä? Ehkä yksi syy nihkeään suhtautumiseen on se että veljesi luulee ettet raaski tuhlata hänen lapsiinsa kuin muutamia euroja vaikka vara olisi enempäänkin....
- Tit-ta
kertoa kirjoitti:
veljellesi säästötileistä? Ehkä yksi syy nihkeään suhtautumiseen on se että veljesi luulee ettet raaski tuhlata hänen lapsiinsa kuin muutamia euroja vaikka vara olisi enempäänkin....
mielestä ei kannata kertoa. Ei ole kovin kivaa jos suhtautuminen muuttuu rahan vuoksi. Siinä tilanteessa voi ainakin huomata olevansa se lahja/raha-automaatti.
- Ketjun aloittanut
kertoa kirjoitti:
veljellesi säästötileistä? Ehkä yksi syy nihkeään suhtautumiseen on se että veljesi luulee ettet raaski tuhlata hänen lapsiinsa kuin muutamia euroja vaikka vara olisi enempäänkin....
Mielestäni ei ole kyse muutamista euroista, jos osallistun juttuihin, elämään, muistan joka välissä, vien heitä kesäisin lintsille ja särkänniemeen, risteilyille ja muutenkin ulkomaille, syötän, juotan ja muutenkin pidän huolta :)
Ja, jos broidi olisi sitä mieltä, että olen pelkkä rahasampo niin sitten saisi olla :) Itse on ainakin ihan omakätisesti omat raha-asiansa sotkenut, toisin kuin sisko, se ei sinänsä ole minun päänvaiva.. Äläköön siinä paineessa edes muutaman hetken, että mistä moporahat ;) Lapsille nämä asiat/hankinnat ovat. Ei broidille.
Mutta kyllä tuli hyvä mieli, kun soitin eilen toiselle muksulle ja hän lörpötteli ummet ja lammet ja sanoi, että on kiva tulla kylään ensi viikolla :) - kummilapsista
Ketjun aloittanut kirjoitti:
Mielestäni ei ole kyse muutamista euroista, jos osallistun juttuihin, elämään, muistan joka välissä, vien heitä kesäisin lintsille ja särkänniemeen, risteilyille ja muutenkin ulkomaille, syötän, juotan ja muutenkin pidän huolta :)
Ja, jos broidi olisi sitä mieltä, että olen pelkkä rahasampo niin sitten saisi olla :) Itse on ainakin ihan omakätisesti omat raha-asiansa sotkenut, toisin kuin sisko, se ei sinänsä ole minun päänvaiva.. Äläköön siinä paineessa edes muutaman hetken, että mistä moporahat ;) Lapsille nämä asiat/hankinnat ovat. Ei broidille.
Mutta kyllä tuli hyvä mieli, kun soitin eilen toiselle muksulle ja hän lörpötteli ummet ja lammet ja sanoi, että on kiva tulla kylään ensi viikolla :)Tunnistan sinusta itseni. Lapseton, lapsirakas, omassa lapsuudessa ikäviä asioita kokenut, nyt täysillä kummi. Nautin joka hetkestä kummilasten (5) kanssa. Kuoleman ja avioeron myötä osallistumiseni kahden lapsen elämään on rajoittunut. Kaipaan heitä. Mutta minulla on oma elämä. En elä kiitollisuuden ja hyväksynnän odotuksessa. Lasten vanhemmat ja uusiovanhemmat suhtatuvat hyvin erilailla kummiuteeni. Kokemuksia on laidasta laitaan, teen niistä omat päätelmäni, mutta lapset ovat lapsia.
- tania78
Olen myös joskus lueskellut tarinoita kummiudesta, riistosta tai unohtamisesta.
Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että olen kummilasteni elämässä läsnä.
Ostan toki synttärilahjat jne, mutta minulta ei ole koskaan vaadittu/odotettu mitään.
Pyrin olemaan oikeastaan läsnä koko perheen elämässä jakaen ilot ja surut, valmiina siihen, että lapset (ja vanhemmat) voivat luottaa minuun.- Heidän ehdoillaan.
Saan osakseni myös luottamusta ja läsnäoloa - Minulle riittää se.
Toivottavasti tulevaisuudessa lapset osaavat luottaa minuun jos on vaikeaa. Tai jos vaikka haluavat jonkun riemuitsemaan kanssaan.
Minun mielestäni kummin ei tarvitse olla yhtään mitään muuta kuin on ! Toisaalta ei kummilastenkaan... (esim: itse en lähetä koskaan joulukorttia. Se vain ei ole tapani. Sen sijaan voin soittaa minulle tärkeille ihmisille/ meilata tai mennä käymään!)
PS.Tuo säästämis-juttu kuulostaa muuten ihan hyvältä !!! =)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Uskalla lähestyä minua
Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S617820- 1334504
Oulaskankaan päätöksistä
https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.323757- 213118
- 232662
- 282586
- 502296
- 252170
Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!
Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun3922123- 322059