Nightwishin hienoin biisi

Walking in the Air on Howard Blaken säveltämä kappale, joka tuli tunnetuksi Lumiukko-animaatioelokuvan

Nykyään en juuri kuuntele Tarjan aikaisia biisejä, mutta silloinkin kun vielä kuuntelin, hyppäsin aina seuraavaan, kun tuli Walking in the Air, Over The Hills And Far Away tai The Phantom Of The Opera. Eivät ne huonoja olleet, mutta ne eivät olleet tarpeeksi Nightwishejä.

Onhan se ihan hieno, muttei se ole Nightwishin oma niinkuin ei ole The Phantom of the Opera. Kuuntelen Nightwishiä aika tiuhaan joten tykkään aika tasaisesti kaikista kappaleista. Omia suosikkejani ovat: The Phantom of the Opera, End off All Hope, Wishmaster ja Bless the Child. Henkilö khtasesti tykkään enemmän Turusesta kuin Anetesta...

Sleeping sun ja Kuolema tekeen taiteilijan

En voi nimetä mitään Nightwishin parhaaksi, tuskin bändi on huonoa biisiä tehnyt. Toisekseen minulta meni alkuvaihe ohi, vaikka alkupään tuotanto on joidenkin mielestä bändin paras. Pidän toki suurimmasta osasta niitäkin, miksi ne pitäisi.

Dark Passion Play on tullut minulle tutuksi alusta saakka, koska se aloitti uuden vaiheen bändin historiassa. Levy on siitä kummallinen, että siinä ei ole ainuttakaan huonoa biisiä. Poimin DPP:a kuusi, mutta ne voisivat olla jotain muitakin.

Amaranth.
Siinä on tosi hyvä melodia, joka vetää täysin vertoja parhaille Andersson - Ulvaeus tuotannoille. Biisi on vaikea laulaa sanojen rytmityksen vuoksi, mutta Anette klaaraa sen yllättävän hyvin ja hänen äänensä sopii biisiin.

Cadence of Her Last Breath.
Myös vaikea biisi laulaa ja jotenkin koukeroinen, mutta hieno. Ei ole mikään livebiisi, siksi jäänyt vähälle huomiolle.

Eva.
On tarina jolle paras tulkki on Anette. Se on kaikkea muuta kun metallia, mutta ei parempaa uudensolistin (hänen) esittelybiisiä olisi voinut olla. Kummallisinta tässä on se, että Tuomas ei tiennyt uudesta solistista mitään tehdessään biisin.

Sahara.
Simppelit ja heleät synasoundit jotka Holopainen osaa, biisi todella soi ja päättyy joikhuun. Toimi instrumettaalina yhtä hyvin, joka merkkinä hyvästä melodian rakenteesta.

7 Days to the Wolves.
Todellinen voimabiisi jossa on kaikkea, juuri niin kun Tuomas eri osat metalliin niputtaa. Biisi on erittäin intensiivinen livenä ja kokeilee rakennusten perustuksia. 7 Days to ... on biisi johon mahtuisi enemmänkin ukkoja lavalle, koska se selkeä ja nouseva, siis varsinainen encorebiisi.

The Poet and the Pendulum.
Ensimmäisen kerran kuunneltuna täysin mykistävä. Biisin tunneskaalaa ja dynamiikka on hirmuinen. Vaikka se 14 minuuttinen se on AINA kuunneltava loppuun. Levyn arvoa nostaa vielä sekin, että bändi sai sen tuossa ajassa valmiiksi ja se on silti upea.

Beauty and the Beast. Koko ensimmäinen levy on täynnä kestohittejä. Ei mitään 50 päisiä orkestereja ja niin edelleen, vaan oikea bändi.

Hyviä Nightwish biisejä, ei mitenkään ehdottomassa paremmuusjärjestyksessä:

Poet and the Pendulum - ehkä kaikista paras, aivan uskomaton.

Kinslayer - Wishmaster-levyn paras biisi. rankkaa menoa.

Planet Hell - Tarja vetää tämän hienosti. Mahtava

Nemo (Anetten laulamana) - alunperin Nemo ei iskenyt, mutta Anette sai siihen jotain uutta särmää. Hyvä biisi

Sahara. Tästä biisistä saa mahtavan tunnelman aikaiseksi.

Carpenter - harvinaista herkkua, loistelias biisi

Muitakin hyviä biisejä on paljon, mutta tuossa nyt muutama mikä tulee ensimmäisenä mieleen

Tietysti Ghost love score,Wish I hav an angel vai miten se oli ja She is my sin.Kaikki nämä vielä höystettynä suomalaisen naisvokalistin hienolla äänellä eikä sen toisen.

paras

TPATP on loistava ja se onkin enemmän teos kuin pelkkä biisi.

DPP:n muissa onkin sitten enemmän omasta fiiiliksestä kiinni. Varsinkin Whoever brings on tällä hetkellä se biisi minulle.

Vanhemmista biiseistä en osaa sanoa,kun muutaman keikan jälkeen on vaikea sanoa, koska siellä tulleepi oltua niin maisemissa, ettei yksittäiseen biisiin ehdi tarttua. Ehkä Wishmaster tällä hetkellä potkii, ainakin Hollannissa se oli keväällä kunnon tykitystä.

Käsittääkseni myös Tuomaksen mielestä