Rottweiler ensimmäiseksi koiraksi?

untuvikko

Morjens!

Mulla on askarruttanu mieltä pitkään jo kysymys, eli mitä mieltä olette onko Rottweiler sopiva ensimmäiseksi koiraksi?

Itselläni ei varsinaisesti omaa koiraa koskaan ole ollut, mutta perheessämme on ollut labradorinnoutaja sekä mäyräkoira. Olen kyllä aina ollut koirien kanssa tekemisissä, myös rotikoidenkin mutta pelko siitä että kasvattajat kieltäytyisivät myymästä pentua siinä vaiheessa kun ilmoittaisin että on aivan ensimmäinen oma koira kyseessä.

Mistä roduista te mahdollisesti olette aloittaneet ja mitä mieltä itse yleensäkkin olette tästä?

Kiitän vastauksista! :)

29

6354

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • eccu

      Mitäs vikaa rotikassa olisi ensimmäiseksi koiraksi. Varsinkin poikakoiran kanssa pitää vaan muistaa pitää tiukka linja kurin suhteen. Kyseessä on kuitenkin niin iso koira, että ilman koulutusta se on melko mahdoton pidettävä. Etuna on se, että rottweiler oppii todella helposti. Pahat tavat kannattaa karsia heti alkuunsa, vanhemmalta koiralta niitä ei enää pois saa. Omalla koiralla oli tapana rähistä toisille uroskoirille. Se oli pelkkää esitystä, mutta muista se saa saattoi näyttää hyvinkin pahalta.

      Oma ensimmäinen koira oli rotikka ja jos joskus otan koiran, sekin on rotikka. Hyvinä puolina helppo opetettavuus, koiran oma älyn käyttö erilaisissa tilanteissa, turvallinen tunne pimeillä lenkkipoluilla ja koiran omistautuminen isännälleen.

      • Henq15v

        Kyllähän se sopii, ehtona vaan edellisen vastaajan asiat(: Itsekkin otan rottweilerin ekaksi koirakseni, eikä perheessämme ole ikinä ollut, kuin marsu(: Ja uskon pärjääväni ja etköhän myös sinäkin! Ja jos annat itsestäsi hyvän kuvan kasvattajalle ja kerrot rehellisesti kokemuksistasi rotikoihin ja muihin koiriin, ja että mihin tarkoitukseen rotikan haluaisit ja miks juuri rotikka, niin eiköhän se semmoisen sinulle myy(: Ja jos tulee jotain hämminkiä tulevan rotikkasi kanssa niin ota kasvattajaan yhteyttä ajoissa. Sillä tavalla kasvattaja luottaa siihen, että olet vastuullinen omistaja, kun otat yhteyttä häneen ja pyydät rohkeasti apua! Ja koirasi sen kuin vain oppii (;
        Itseänikin myös jännittää se mitä kasvattaja tuumaa, että otan rotikan ekaksi koirakseni:D Mutta eiköhän siitä selviä..Kannattaa varmaan tehdä niin, että valitsee useampia kasvattajia, niin eiköhän sieltä joku sen rotikan myy:D


      • Henq15v
        Henq15v kirjoitti:

        Kyllähän se sopii, ehtona vaan edellisen vastaajan asiat(: Itsekkin otan rottweilerin ekaksi koirakseni, eikä perheessämme ole ikinä ollut, kuin marsu(: Ja uskon pärjääväni ja etköhän myös sinäkin! Ja jos annat itsestäsi hyvän kuvan kasvattajalle ja kerrot rehellisesti kokemuksistasi rotikoihin ja muihin koiriin, ja että mihin tarkoitukseen rotikan haluaisit ja miks juuri rotikka, niin eiköhän se semmoisen sinulle myy(: Ja jos tulee jotain hämminkiä tulevan rotikkasi kanssa niin ota kasvattajaan yhteyttä ajoissa. Sillä tavalla kasvattaja luottaa siihen, että olet vastuullinen omistaja, kun otat yhteyttä häneen ja pyydät rohkeasti apua! Ja koirasi sen kuin vain oppii (;
        Itseänikin myös jännittää se mitä kasvattaja tuumaa, että otan rotikan ekaksi koirakseni:D Mutta eiköhän siitä selviä..Kannattaa varmaan tehdä niin, että valitsee useampia kasvattajia, niin eiköhän sieltä joku sen rotikan myy:D

        Ja otan rotikkani "vain" seurakoiraksi, eli käyn harrastuksissa, jos edes käyn(: Ja näyttelyissäkin voisi käydä kokeilemassa vaan. Mutta ei se sitä tarkoita, että rotikastani tulisi vain sohvaperuna:D Kyllä minä sen kanssa aijon harrastella, mutta varmaan omin nimin(:


      • iduli
        Henq15v kirjoitti:

        Ja otan rotikkani "vain" seurakoiraksi, eli käyn harrastuksissa, jos edes käyn(: Ja näyttelyissäkin voisi käydä kokeilemassa vaan. Mutta ei se sitä tarkoita, että rotikastani tulisi vain sohvaperuna:D Kyllä minä sen kanssa aijon harrastella, mutta varmaan omin nimin(:

        Täh! Rotikka ensimmäiseksi.. Niin minäkin aattelin. Onhan se hieno eläin. Mutta otettiin vähän helpompi rotu. Ja sekin osoittautui omalla tavalla haasteeksi. Koiran koulutus ei ole helppoa!

        On tullut elettyä koirien kanssa jo vuosia ja en vieläkään uskaltaisi ottaa rotikkaa.

        Rotikka soveltuu ihmisille, jotka oikeasti tietävät koirien kasvatuksesta ja eleistä (eikä luule tietävän - yleensä aloittelijat sortuvat tähän). Haastavan koiran kohdalla, sen eleitä pitää osata lukea ja kouluttaa sitä. Rotikan kanssa täytyy tietää, mitä tehdä koulutuksessa, jotta koira pystyy luottamaan omistajaan. Turhan negatiivinen ote koiraan ja välit voivat olla pilalla.

        Kun otetaan liian haastava koira, niin se mustamaalaa koko rodun... Iltapäivälehdet kertovat näistä tappaja koirista..

        Ainahan löytyy joku ahne pentukaupustelija, joka myy rotikan tietämättömälle ihmiselle. Harmi, että koira menee rahan ja egon edelle.


      • untuvikko
        iduli kirjoitti:

        Täh! Rotikka ensimmäiseksi.. Niin minäkin aattelin. Onhan se hieno eläin. Mutta otettiin vähän helpompi rotu. Ja sekin osoittautui omalla tavalla haasteeksi. Koiran koulutus ei ole helppoa!

        On tullut elettyä koirien kanssa jo vuosia ja en vieläkään uskaltaisi ottaa rotikkaa.

        Rotikka soveltuu ihmisille, jotka oikeasti tietävät koirien kasvatuksesta ja eleistä (eikä luule tietävän - yleensä aloittelijat sortuvat tähän). Haastavan koiran kohdalla, sen eleitä pitää osata lukea ja kouluttaa sitä. Rotikan kanssa täytyy tietää, mitä tehdä koulutuksessa, jotta koira pystyy luottamaan omistajaan. Turhan negatiivinen ote koiraan ja välit voivat olla pilalla.

        Kun otetaan liian haastava koira, niin se mustamaalaa koko rodun... Iltapäivälehdet kertovat näistä tappaja koirista..

        Ainahan löytyy joku ahne pentukaupustelija, joka myy rotikan tietämättömälle ihmiselle. Harmi, että koira menee rahan ja egon edelle.

        No siis lähinnä siks kyselenkin jotta tiedän millasia kokemuksia/ohjeita muilla on ja että tiedän harkitsevani asiaa kunnolla.

        Ei tässä kyse oo mistään egosta tai muusta, vaan siitä että rotikka vaan tuntuisi minunlaiselta koiralta ja tarpeeksi haastavalta minulle. Labradori on toinen vaihtoehto mutta kuten sanoin, niitä on lapsuuden kodissani ollut ja tulevalla anopilla on myös. Lähes joka päivä sen kanssa käyn touhuamassa. Jokaisessa rodussahan on omat piirteensä mutta kuitenkin koira on aina yksilö ja tärkeintä niinkun edellä on jo jotkut vastanneetkin niin se kasvattajan rooli ratkaisee koiran luonteeseen loppu peleissä aika paljon. Mutta missään nimessä ainankaan omalla kohdallani koira ei mene egon ja rahan edelle, ei todellakaan. Jos näin olisi niin eiköhän se koira täällä jo olisi ja saisi tuhojaan aikaan.


      • untuvikko kirjoitti:

        No siis lähinnä siks kyselenkin jotta tiedän millasia kokemuksia/ohjeita muilla on ja että tiedän harkitsevani asiaa kunnolla.

        Ei tässä kyse oo mistään egosta tai muusta, vaan siitä että rotikka vaan tuntuisi minunlaiselta koiralta ja tarpeeksi haastavalta minulle. Labradori on toinen vaihtoehto mutta kuten sanoin, niitä on lapsuuden kodissani ollut ja tulevalla anopilla on myös. Lähes joka päivä sen kanssa käyn touhuamassa. Jokaisessa rodussahan on omat piirteensä mutta kuitenkin koira on aina yksilö ja tärkeintä niinkun edellä on jo jotkut vastanneetkin niin se kasvattajan rooli ratkaisee koiran luonteeseen loppu peleissä aika paljon. Mutta missään nimessä ainankaan omalla kohdallani koira ei mene egon ja rahan edelle, ei todellakaan. Jos näin olisi niin eiköhän se koira täällä jo olisi ja saisi tuhojaan aikaan.

        MIKSI haluat juuri rottweilerin?

        Se on se tärkein kysymys, johon sinun tulee osata vastata hyvin perusteluin itsellesi ja kasvattajalle.

        Niin, miksi juuri rotikka? Voin takuuvarmasti sanoa, että moni muu koirarotu on noin todella paljon helpompi koira kuin rotikka. Rotikka ei omaa miellyttämisenhalua siinä missä monet paimenet. Tahto tekemiseen on siis löydettävä vietin ja palkan ja pakotteiden avulla.

        Rottweiler vaatii ehdottomasti hyvän peruskoulutuksen, kouluttamaton rotikka = aikapommi! Mieti tarkoin riittääkö aikasi ja tarmosi? Olla koulutuskentällä monta kertaa viikossa - satoi tai paistoi - tahkoamassa samoja asioita. Koulutuksen lisäksi rotikka vaatii paljon monipuolista liikuntaa - paljon. Kilometrin remmilenkki kerran päivässä ei todellakaan riitä. Entä kustannukset? Pentu maksaa sen noin 1000 euroa, sitten tulevat kustannuksina rokotukset ja eläinlääkärikäynnit, vakuutus, jos sen hankit ja suosittelen hankkimaan, laadukas koiranruoka, lelut, pannat, hihnat... Osa koulutuksista on maksullisia, koulutuskentille saattaa olla ajomatkaa kymmeniä kilometrejä eli oman auton kustannukset bensoineen jne. Entä hoito kun olet kipeänä tai reissussa?

        Koiran ja hiukan haastavamman koiran (kuten rotikka) ottamista tulee harkita, harkita ja vielä kerran harkita.
        Tutustu tarkoin Suomen rottweileryhdistyksen sivuihin!
        -Osallistu ehdottomasti paikkakunnallasi omistajakurssille, siellä saat lisätietoja rotikan kanssa elämisestä.
        -Mene koulutuskentälle seuraamaan rotikkaporukan treenejä. Treenejä siis SAA mennä seuraamaan kuka vain!
        -Keskustele rotikoiden omistajien ja kasvattajien kanssa, kysy rodusta, miten he kouluttavat, mikä on rodussa miinusta mikä plussaa...

        Tiedän paljon kasvattajia, jotka eivät todellakaan myy urosrotikkaa ekaksi koiraksi ja se on ihan hyvä valinta. Uros kun tuppaa olemaan paljon haastavampi paketti kuin narttu.

        JOS joskus päätät rotikan ottaa, niin katsele rauhassa pentulistaa, juttele pentuvälittäjän kanssa, juttele kasvattajien kanssa - paljon ja ajan kanssa. Valitse tunnollinen ja kunnollinen ksvattaja (ja TIETENKIN vain ja ainoastaan asianmukaisesti rekisteröity pentu), sillä kasvattajalta tulet saamaan paljon apuja. Mene heti mukaan alaosastojen koulutuksiin, kun pennun rokotukset ovat kunnossa.

        Tärkein ohjeeni on edelleen: MALTTIA.


      • eccu
        rottweiler-mami kirjoitti:

        MIKSI haluat juuri rottweilerin?

        Se on se tärkein kysymys, johon sinun tulee osata vastata hyvin perusteluin itsellesi ja kasvattajalle.

        Niin, miksi juuri rotikka? Voin takuuvarmasti sanoa, että moni muu koirarotu on noin todella paljon helpompi koira kuin rotikka. Rotikka ei omaa miellyttämisenhalua siinä missä monet paimenet. Tahto tekemiseen on siis löydettävä vietin ja palkan ja pakotteiden avulla.

        Rottweiler vaatii ehdottomasti hyvän peruskoulutuksen, kouluttamaton rotikka = aikapommi! Mieti tarkoin riittääkö aikasi ja tarmosi? Olla koulutuskentällä monta kertaa viikossa - satoi tai paistoi - tahkoamassa samoja asioita. Koulutuksen lisäksi rotikka vaatii paljon monipuolista liikuntaa - paljon. Kilometrin remmilenkki kerran päivässä ei todellakaan riitä. Entä kustannukset? Pentu maksaa sen noin 1000 euroa, sitten tulevat kustannuksina rokotukset ja eläinlääkärikäynnit, vakuutus, jos sen hankit ja suosittelen hankkimaan, laadukas koiranruoka, lelut, pannat, hihnat... Osa koulutuksista on maksullisia, koulutuskentille saattaa olla ajomatkaa kymmeniä kilometrejä eli oman auton kustannukset bensoineen jne. Entä hoito kun olet kipeänä tai reissussa?

        Koiran ja hiukan haastavamman koiran (kuten rotikka) ottamista tulee harkita, harkita ja vielä kerran harkita.
        Tutustu tarkoin Suomen rottweileryhdistyksen sivuihin!
        -Osallistu ehdottomasti paikkakunnallasi omistajakurssille, siellä saat lisätietoja rotikan kanssa elämisestä.
        -Mene koulutuskentälle seuraamaan rotikkaporukan treenejä. Treenejä siis SAA mennä seuraamaan kuka vain!
        -Keskustele rotikoiden omistajien ja kasvattajien kanssa, kysy rodusta, miten he kouluttavat, mikä on rodussa miinusta mikä plussaa...

        Tiedän paljon kasvattajia, jotka eivät todellakaan myy urosrotikkaa ekaksi koiraksi ja se on ihan hyvä valinta. Uros kun tuppaa olemaan paljon haastavampi paketti kuin narttu.

        JOS joskus päätät rotikan ottaa, niin katsele rauhassa pentulistaa, juttele pentuvälittäjän kanssa, juttele kasvattajien kanssa - paljon ja ajan kanssa. Valitse tunnollinen ja kunnollinen ksvattaja (ja TIETENKIN vain ja ainoastaan asianmukaisesti rekisteröity pentu), sillä kasvattajalta tulet saamaan paljon apuja. Mene heti mukaan alaosastojen koulutuksiin, kun pennun rokotukset ovat kunnossa.

        Tärkein ohjeeni on edelleen: MALTTIA.

        Ei siitä koiran kasvattamisesta kannata kuitenkaan ottaa turhia paineita. Unohda, että sinun olisi PAKKO käydä monta kertaa viikossa koulutuskentällä. Voit käydä, jos haluat, mutta se ei ole ainut tapa opettaa koiraa. Itse kävin pari kertaa, eikä natsikouluttajan neuvot paljon kiinnostaneet. Silti n. 55-kiloinen urosrotikka osasi käyttäytyä niin, ettei ongelmia tullut. Mutta koulutusta ja kuria koira tarvitsee. Se kannattaisi pienempienkin koirien omistajien tajuta. Niistä löytyy ne pahimmat purijat, mutta koon vuoksi jälki ei ole niin pahaa kuin isoilla koirilla. Tämän vuoksi tietyt rodut ovat aina iltalehtien otsikoissa. Hyvin koulutettu rottweiler on täysin luotettava kaikissa tilanteissa.

        Liikunta on tärkää, mutta niin se on kaikilla koirilla. Oma koiran kanssa päivän lenkkeihin meni n. 2-3 tuntia. Ruoka ja kaikki muu maksavat, mutta minkään lemmikin pitäminen ei ole ilmaista.

        Jos minulta kasvattaja alkaa tenttaamaan, miksi haluan juuri tietyn rodun, vaihdan maisemaa saman tien. Miksi omille haluille pitäisi olla selitys. Jokainen tekee omat päätöksensä itse, eikä ole niistä tilivelvollinen kasvattajalle. Ei koiran pitäminen ole niin erikoinen asia, että pitäisi läpäistä psyykkiset testit ennen koiran saantia. Tietysti tietyt rodut tarjoavat enemmän haastetta kuin toiset, mutta sen varmaan tajuaa, jos on koiraa oikeasti hankkimassa.

        Itse ELIN koiran kanssa, enkä pitänyt rasitteena, että koiraa pitää ulkoiluttaa, kouluttaa tms. Ajan kanssa koirasta tuli paljon läheisempi kuin monista läheisistä sukulaisista ja ystävistä. Jos haluat koiran ja olet valmis tekemään sen vuoksi tiettyjä uhrauksia elämässäsi, ei kun vaan pentulistoja selaamaan. Tuskin tulet katumaan päätöstäsi.


      • eihätiämitiä
        eccu kirjoitti:

        Ei siitä koiran kasvattamisesta kannata kuitenkaan ottaa turhia paineita. Unohda, että sinun olisi PAKKO käydä monta kertaa viikossa koulutuskentällä. Voit käydä, jos haluat, mutta se ei ole ainut tapa opettaa koiraa. Itse kävin pari kertaa, eikä natsikouluttajan neuvot paljon kiinnostaneet. Silti n. 55-kiloinen urosrotikka osasi käyttäytyä niin, ettei ongelmia tullut. Mutta koulutusta ja kuria koira tarvitsee. Se kannattaisi pienempienkin koirien omistajien tajuta. Niistä löytyy ne pahimmat purijat, mutta koon vuoksi jälki ei ole niin pahaa kuin isoilla koirilla. Tämän vuoksi tietyt rodut ovat aina iltalehtien otsikoissa. Hyvin koulutettu rottweiler on täysin luotettava kaikissa tilanteissa.

        Liikunta on tärkää, mutta niin se on kaikilla koirilla. Oma koiran kanssa päivän lenkkeihin meni n. 2-3 tuntia. Ruoka ja kaikki muu maksavat, mutta minkään lemmikin pitäminen ei ole ilmaista.

        Jos minulta kasvattaja alkaa tenttaamaan, miksi haluan juuri tietyn rodun, vaihdan maisemaa saman tien. Miksi omille haluille pitäisi olla selitys. Jokainen tekee omat päätöksensä itse, eikä ole niistä tilivelvollinen kasvattajalle. Ei koiran pitäminen ole niin erikoinen asia, että pitäisi läpäistä psyykkiset testit ennen koiran saantia. Tietysti tietyt rodut tarjoavat enemmän haastetta kuin toiset, mutta sen varmaan tajuaa, jos on koiraa oikeasti hankkimassa.

        Itse ELIN koiran kanssa, enkä pitänyt rasitteena, että koiraa pitää ulkoiluttaa, kouluttaa tms. Ajan kanssa koirasta tuli paljon läheisempi kuin monista läheisistä sukulaisista ja ystävistä. Jos haluat koiran ja olet valmis tekemään sen vuoksi tiettyjä uhrauksia elämässäsi, ei kun vaan pentulistoja selaamaan. Tuskin tulet katumaan päätöstäsi.

        Ottaa rotikan ekaksi koiraksi, eikä sitä pidä alkaa liikaa pohtimaan MIKSI ,juuri rotikka jos tykkäät rodusta hanki sellainen. Minulla myös eka koira urosrotikka enkä ole juossut missän harjoitus kentillä vaan ihan itse kotioloissa koirani kouluttanut. Mielestäni rottweiler ei ole sen vaikeampi koira kuin mikään muukaan, kunhan huolehtii sen liikunnan saannista ja rauhallisesta kasvatuksesta.
        Muuten ole ihan samaa mieltä edellisen viestin kirjoittajan kanssa.


      • untuvikkoo
        eihätiämitiä kirjoitti:

        Ottaa rotikan ekaksi koiraksi, eikä sitä pidä alkaa liikaa pohtimaan MIKSI ,juuri rotikka jos tykkäät rodusta hanki sellainen. Minulla myös eka koira urosrotikka enkä ole juossut missän harjoitus kentillä vaan ihan itse kotioloissa koirani kouluttanut. Mielestäni rottweiler ei ole sen vaikeampi koira kuin mikään muukaan, kunhan huolehtii sen liikunnan saannista ja rauhallisesta kasvatuksesta.
        Muuten ole ihan samaa mieltä edellisen viestin kirjoittajan kanssa.

        Kiitos vastauksista. Totta on että koiraan saa menemään rahaa ja se vie aikaa ja siihen on sitouduttava 100%:sti. Huomasin jo tämän asian aivan pienenä kun perheessämme oli koiria.

        Rotikan nimenomaan haluaisin siksi että kyseinen rotu vaatii enemmän, kuin esimerkiksi Labradorit... lisäksi se että haluan koiran joka on enemmänkin "yhden ihmisen" koira, vaikkakin tavoitteenani ei ole se etteikö koira tulisi muiden ihmisten kanssa toimeen, ei tietenkään.

        Ja tässä on jo vuosi mennyt kun olen rotikkaa harkinnut ja vielä joudun odottelemaan että tää elämäntilanne tästä tasottuu jotta pystyn tarjoamaan ja antamaan koiralle mahdollisimman tasapainoisen elämän, ainankin pentuna ollessaan.

        Paljon olen lukenut rotikoista kertovia kirjoja, yhdistysten nettisivuja moneen kertaan sekä kysellyt tuttavilta yms. Silti tuntuu aina että löytyy jotain uutta hyödyllistä tietoa, kuten juuri tästäkin keskustelusta olen saanut. :)

        Mutta kun kyseltiin syytä että miksi haluan juuri rotikan, no edellä jo mainitsinkin että haluaisin koiran joka on enemmänkin yhden ihmisen koira ja että sen kouluttamisessa olisi hieman enemmän haastetta. Rotikoilla ehkä juuri siksi luonteessa pidän siitä että niiden miellyttämisen halu ei ole niin luontainen kuin noutajilla tms. vaan koira ilmaisee ja toimii enemmän oman pään mukaan ns. vilpittömästi. Vaikkakin juuri tuosta seikasta johtuen koulutuksen pitää olla tiukempaa ja johdonmukaista.

        Minun mielipide koirasta kun koirasta on se, että suurin tekijä koiran luonteeseenkin vaikuttavista tekijöistä on omistajan käsissä. Tiedän että pystyisin jo tässä vaiheessa tarjoamaan koiralle kodin jossa se olisi perheenjäsen ja sitä kohdeltaisiin niin hyvin kuin vain koiraa voitaisiin kohdella ja se otettaisiin huomioon kaikissa päätöksissä ja ratkaisuissa.

        Tuli taas pitkä teksti ja varmaan loikin asiasta toiseen mutta toivottavasti siitä jotain selkoakin saa. :)


      • iduli
        eccu kirjoitti:

        Ei siitä koiran kasvattamisesta kannata kuitenkaan ottaa turhia paineita. Unohda, että sinun olisi PAKKO käydä monta kertaa viikossa koulutuskentällä. Voit käydä, jos haluat, mutta se ei ole ainut tapa opettaa koiraa. Itse kävin pari kertaa, eikä natsikouluttajan neuvot paljon kiinnostaneet. Silti n. 55-kiloinen urosrotikka osasi käyttäytyä niin, ettei ongelmia tullut. Mutta koulutusta ja kuria koira tarvitsee. Se kannattaisi pienempienkin koirien omistajien tajuta. Niistä löytyy ne pahimmat purijat, mutta koon vuoksi jälki ei ole niin pahaa kuin isoilla koirilla. Tämän vuoksi tietyt rodut ovat aina iltalehtien otsikoissa. Hyvin koulutettu rottweiler on täysin luotettava kaikissa tilanteissa.

        Liikunta on tärkää, mutta niin se on kaikilla koirilla. Oma koiran kanssa päivän lenkkeihin meni n. 2-3 tuntia. Ruoka ja kaikki muu maksavat, mutta minkään lemmikin pitäminen ei ole ilmaista.

        Jos minulta kasvattaja alkaa tenttaamaan, miksi haluan juuri tietyn rodun, vaihdan maisemaa saman tien. Miksi omille haluille pitäisi olla selitys. Jokainen tekee omat päätöksensä itse, eikä ole niistä tilivelvollinen kasvattajalle. Ei koiran pitäminen ole niin erikoinen asia, että pitäisi läpäistä psyykkiset testit ennen koiran saantia. Tietysti tietyt rodut tarjoavat enemmän haastetta kuin toiset, mutta sen varmaan tajuaa, jos on koiraa oikeasti hankkimassa.

        Itse ELIN koiran kanssa, enkä pitänyt rasitteena, että koiraa pitää ulkoiluttaa, kouluttaa tms. Ajan kanssa koirasta tuli paljon läheisempi kuin monista läheisistä sukulaisista ja ystävistä. Jos haluat koiran ja olet valmis tekemään sen vuoksi tiettyjä uhrauksia elämässäsi, ei kun vaan pentulistoja selaamaan. Tuskin tulet katumaan päätöstäsi.

        "Hyvin koulutettu rottweiler on täysin luotettava kaikissa tilanteissa."

        -Mä en ikinä luota koiraan 100%. Se on eläin, jolla on omat vietit ja vaistot.


        "Jos minulta kasvattaja alkaa tenttaamaan, miksi haluan juuri tietyn rodun, vaihdan maisemaa saman tien. Miksi omille haluille pitäisi olla selitys."

        -Rotikka on vaativa rotu, ja kasvattajan on hyvä tietää millä perustein se voisi myydä koiran pennun uudelle omistajalle.


        "Tuskin tulet katumaan päätöstäsi."

        -Ootko sä joku ennustaja?


      • untuvikkoo kirjoitti:

        Kiitos vastauksista. Totta on että koiraan saa menemään rahaa ja se vie aikaa ja siihen on sitouduttava 100%:sti. Huomasin jo tämän asian aivan pienenä kun perheessämme oli koiria.

        Rotikan nimenomaan haluaisin siksi että kyseinen rotu vaatii enemmän, kuin esimerkiksi Labradorit... lisäksi se että haluan koiran joka on enemmänkin "yhden ihmisen" koira, vaikkakin tavoitteenani ei ole se etteikö koira tulisi muiden ihmisten kanssa toimeen, ei tietenkään.

        Ja tässä on jo vuosi mennyt kun olen rotikkaa harkinnut ja vielä joudun odottelemaan että tää elämäntilanne tästä tasottuu jotta pystyn tarjoamaan ja antamaan koiralle mahdollisimman tasapainoisen elämän, ainankin pentuna ollessaan.

        Paljon olen lukenut rotikoista kertovia kirjoja, yhdistysten nettisivuja moneen kertaan sekä kysellyt tuttavilta yms. Silti tuntuu aina että löytyy jotain uutta hyödyllistä tietoa, kuten juuri tästäkin keskustelusta olen saanut. :)

        Mutta kun kyseltiin syytä että miksi haluan juuri rotikan, no edellä jo mainitsinkin että haluaisin koiran joka on enemmänkin yhden ihmisen koira ja että sen kouluttamisessa olisi hieman enemmän haastetta. Rotikoilla ehkä juuri siksi luonteessa pidän siitä että niiden miellyttämisen halu ei ole niin luontainen kuin noutajilla tms. vaan koira ilmaisee ja toimii enemmän oman pään mukaan ns. vilpittömästi. Vaikkakin juuri tuosta seikasta johtuen koulutuksen pitää olla tiukempaa ja johdonmukaista.

        Minun mielipide koirasta kun koirasta on se, että suurin tekijä koiran luonteeseenkin vaikuttavista tekijöistä on omistajan käsissä. Tiedän että pystyisin jo tässä vaiheessa tarjoamaan koiralle kodin jossa se olisi perheenjäsen ja sitä kohdeltaisiin niin hyvin kuin vain koiraa voitaisiin kohdella ja se otettaisiin huomioon kaikissa päätöksissä ja ratkaisuissa.

        Tuli taas pitkä teksti ja varmaan loikin asiasta toiseen mutta toivottavasti siitä jotain selkoakin saa. :)

        vaikutat nuorelta naiselta niinpä täytyy muistaa että rottis tarvii hiukan fyysistä voimaa.painava.muissa suhteissa ei sen ihmeempi koira kuin muutkaan rodut.vaatii sen saman koulun kuin muutkin rodut. suora.ehdoton.ymmärtäväinen.tarvittaessa kova.kovuus on näiden yhdistelmä ja jos on pakko sillon lyödään täytyy vaan tietää koska se aika on. ratkaiseva varsin pentuna.kirjoitan esim.luun pois ottamisesta.vuoden vanhana on enään turha miekkailla tulee sairaala reissu.


      • 50kg
        taulapaa kirjoitti:

        vaikutat nuorelta naiselta niinpä täytyy muistaa että rottis tarvii hiukan fyysistä voimaa.painava.muissa suhteissa ei sen ihmeempi koira kuin muutkaan rodut.vaatii sen saman koulun kuin muutkin rodut. suora.ehdoton.ymmärtäväinen.tarvittaessa kova.kovuus on näiden yhdistelmä ja jos on pakko sillon lyödään täytyy vaan tietää koska se aika on. ratkaiseva varsin pentuna.kirjoitan esim.luun pois ottamisesta.vuoden vanhana on enään turha miekkailla tulee sairaala reissu.

        Voihan vattu, itse olen nuori nainen, painan saman kuin rotikkani, n. 50kg. En todellakaan tarvitse voimaa enkä kokoa rotikkani kurissapitämiseen, vaan vähäisestä painsotani ja peinestä koostani rotikkani on kyllä tiukasti käskyni alaisena, jos niin tahdon. Rotikkani oli ihan eka koirani, ja sen yhteistyökykyisempää kumppania saa todellakin hakemalla hakea. Olemalla vain reilu, johdonmukainen, oikeudenmukainen ja luotettava omistaja, saa rotiskostaan mitä uskollisemman ystävän.


      • dobberweiler
        iduli kirjoitti:

        "Hyvin koulutettu rottweiler on täysin luotettava kaikissa tilanteissa."

        -Mä en ikinä luota koiraan 100%. Se on eläin, jolla on omat vietit ja vaistot.


        "Jos minulta kasvattaja alkaa tenttaamaan, miksi haluan juuri tietyn rodun, vaihdan maisemaa saman tien. Miksi omille haluille pitäisi olla selitys."

        -Rotikka on vaativa rotu, ja kasvattajan on hyvä tietää millä perustein se voisi myydä koiran pennun uudelle omistajalle.


        "Tuskin tulet katumaan päätöstäsi."

        -Ootko sä joku ennustaja?

        Rotikka ei luonteeltaan ole sen haastavampi kuin mikään muukaan koira... koko on ainoa haaste. Miten perustelet että rotikka on vaativampi rotu kuin esimerkiksi labbis? Älä nyt sorru jauhamaan dominoivista koirista... pistäppä hiukan perustelua. Muutenkin olen hyvin pitkälti samaa mieltä kuin eccu, maalaisjärkeä peliin. Ainoa missä en ole hänen kanssaan samaa mieltä on se että en luota koskaan koiraani 100% varmuudella koira on aina vain koira ja toimii vaistojensa varassa, rotuun katsomatta!


      • Rottweileristi
        dobberweiler kirjoitti:

        Rotikka ei luonteeltaan ole sen haastavampi kuin mikään muukaan koira... koko on ainoa haaste. Miten perustelet että rotikka on vaativampi rotu kuin esimerkiksi labbis? Älä nyt sorru jauhamaan dominoivista koirista... pistäppä hiukan perustelua. Muutenkin olen hyvin pitkälti samaa mieltä kuin eccu, maalaisjärkeä peliin. Ainoa missä en ole hänen kanssaan samaa mieltä on se että en luota koskaan koiraani 100% varmuudella koira on aina vain koira ja toimii vaistojensa varassa, rotuun katsomatta!

        Komps edellistä kirjoittajaa. Meillä aikaisemmin labukka-uros ja se oli kyllä hankalasti koulutettava yksilö. Pitää muistaa, että rodussa kuin rodussakin on niitä yksilöitä. Joku saa esim. labukan toimimaan kuin unelma kentällä, toisella taas ongelmia joka ikisessä asiassa. Syyt voivat olla monia. Mun rwn on ollut kyllä siitä helpoimmasta päästä koulutettavia, enkä mä kyllä täysin allekirjoita sitä, että voimalla tässä pärjää! Äly voittaa järjen, oli rotu mikä tahansa! Ja syitä, miksi hankkia juuri rottweiler? Mä itse en tod. ajatellut hankkivani koirakseni tätä rotua. Tein listan, mitä haluan harrastaa, mitä ominaisuuksia ym. haluaisin tulevalta koiraltani. Taustalla siinteli bc, mutta koirakirjoja kahlatessani roduiksi jäikin ominaisuuksiltaan dobberi, rotkula,saku ja joku muu. Ja näin päädyttiin sitten hankkimaan rw. Alayhdistykset järjetävät omistajakursseja, josta saat "kättäpitempää" neuvoja koiran kanssa toimimiseen. Kannattaa tutustua rotuun, ennen kuin kirjoittaa kaiken maailman schaissea. Noh, täältähän se viisaus sitten löytyykin!=)


      • untuvikko
        taulapaa kirjoitti:

        vaikutat nuorelta naiselta niinpä täytyy muistaa että rottis tarvii hiukan fyysistä voimaa.painava.muissa suhteissa ei sen ihmeempi koira kuin muutkaan rodut.vaatii sen saman koulun kuin muutkin rodut. suora.ehdoton.ymmärtäväinen.tarvittaessa kova.kovuus on näiden yhdistelmä ja jos on pakko sillon lyödään täytyy vaan tietää koska se aika on. ratkaiseva varsin pentuna.kirjoitan esim.luun pois ottamisesta.vuoden vanhana on enään turha miekkailla tulee sairaala reissu.

        ...mutta en mä nainen ole, ainankaan tietääkseni. :D nuori kyllä mut en nainen.


      • iduli
        dobberweiler kirjoitti:

        Rotikka ei luonteeltaan ole sen haastavampi kuin mikään muukaan koira... koko on ainoa haaste. Miten perustelet että rotikka on vaativampi rotu kuin esimerkiksi labbis? Älä nyt sorru jauhamaan dominoivista koirista... pistäppä hiukan perustelua. Muutenkin olen hyvin pitkälti samaa mieltä kuin eccu, maalaisjärkeä peliin. Ainoa missä en ole hänen kanssaan samaa mieltä on se että en luota koskaan koiraani 100% varmuudella koira on aina vain koira ja toimii vaistojensa varassa, rotuun katsomatta!

        "Miten perustelet että rotikka on vaativampi rotu kuin esimerkiksi labbis?"

        Rottweileri on vahtikoira, labbis on noutaja. (Rotujen käyttötarkoitus ja historia...)

        Rotikalla ei ole miellyttämishalua. Sillä on voimakas suojelu/vartiointi vietti. Koira on kookas ja lihaksikas. Eli voimaa löytyy. Lisäksi sillä on kova luonne (itsevarma, lujahermoinen, peloton). Nämä voivat vaikeuttaa koulutusta, varsinkin jos kouluttaja ei ole ajantasalla.

        Siksi en suositteleisi rotikkaa sokeasti "jokaisen ihmisen koiraksi". Kyllä rotikka on eri asia kuin labbis.


      • iduli
        taulapaa kirjoitti:

        vaikutat nuorelta naiselta niinpä täytyy muistaa että rottis tarvii hiukan fyysistä voimaa.painava.muissa suhteissa ei sen ihmeempi koira kuin muutkaan rodut.vaatii sen saman koulun kuin muutkin rodut. suora.ehdoton.ymmärtäväinen.tarvittaessa kova.kovuus on näiden yhdistelmä ja jos on pakko sillon lyödään täytyy vaan tietää koska se aika on. ratkaiseva varsin pentuna.kirjoitan esim.luun pois ottamisesta.vuoden vanhana on enään turha miekkailla tulee sairaala reissu.

        Tekstisi antaa ymmärtää, että lyöt myös pentua. Rotikalla on kovaluonne, ja tarpeeksi saatuaan se näyttää myös sen. Tyhmää on lyödä koiraa. Lyöminen ei ole kasvatusta vaan pahoinpitelyä!

        Koira ei arvosta väkivaltaista käytöstä. Joten sun ja koirasi välillä ei taida olla luottamusta/arvostusta. Ja toi miettiminen: "jos on pakko sillon lyödään täytyy vaan tietää koska se aika on" on jo todistus osaamattomuudestasi.

        Olet nimimerkkisi arvoinen.


      • Nimetön
        untuvikko kirjoitti:

        No siis lähinnä siks kyselenkin jotta tiedän millasia kokemuksia/ohjeita muilla on ja että tiedän harkitsevani asiaa kunnolla.

        Ei tässä kyse oo mistään egosta tai muusta, vaan siitä että rotikka vaan tuntuisi minunlaiselta koiralta ja tarpeeksi haastavalta minulle. Labradori on toinen vaihtoehto mutta kuten sanoin, niitä on lapsuuden kodissani ollut ja tulevalla anopilla on myös. Lähes joka päivä sen kanssa käyn touhuamassa. Jokaisessa rodussahan on omat piirteensä mutta kuitenkin koira on aina yksilö ja tärkeintä niinkun edellä on jo jotkut vastanneetkin niin se kasvattajan rooli ratkaisee koiran luonteeseen loppu peleissä aika paljon. Mutta missään nimessä ainankaan omalla kohdallani koira ei mene egon ja rahan edelle, ei todellakaan. Jos näin olisi niin eiköhän se koira täällä jo olisi ja saisi tuhojaan aikaan.

        Mä hankin aikanaan v81 ensimmäiseksi koirakseni rotikkauroksen.Hakeuduin heti pentuni kanssa paikallisiin palveluskoirien tottistreeneihin.Onnekseni löysin asiantuntevat treenien vetäjät ja sain hyviä oppeja pennun koulutukseen.Ainoat "ongelmat" tulivat koiran ollessa vuoden ikäinen.Siitä kun selvittiin niin sain maailman parhaan koiran ja kaverin.Kyllä rotikan kans pärjää ekana koirana kun hakee heti neuvoja kokeneemmilta ja opettelee etenemään pennun kans samaa vauhtia.Kannattaa myös liittyä rottisyhdistykseen jo ennen pennun hankintaa niin sieltä löytyy jo tietoa yhdistelmien valinnasta ja tuloksia eri kasvattajien koirista,sekä terveystietoja että luonnetesti,näyttely ja koe tuloksia.Toivotan onnea pennun etsintään.


    • utelias :=O

      miksi nimenomaan Rottweiler? eikö kelpaa muu koirarodut.

    • kokemuksella

      Vielä noin 2 vuotta sitten kyselimme samaa mieheni kanssa... joskin sillä erolla, ettei kummankaan kotona ole ollut minkään sortin koiraa aiemmin...

      Lähes kaikki pitivät meitä täysin hulluina koko ajatuksen suhteen. Kaveritkin löivät lähes vetoa siitä,miten tulemme pärjäämään, jos sen "virheen" menemme tekemään. Kaikki ehdotteli meille ensimmäiseksi koiraksi jotain lempeää ja miellyttämisen haluista koiraa, mutta me pidimme päämme. Olimme nimittäin punninneet eri rotuja ja niiden ominaisuuksia ja sitä kuinka ne meille sopivat. Ja lopputulos oli aina sama, rotikka meille tulee tai ei mitään.

      Kun sitten löysimme pennun ja aloimme sitä itsellemme kyselemään, kerroimme rehellisesti, ettei meillä ole juurikaan kokemusta koirista. olin varma, ettei saada pentua. Kasvattaja halusi nähdä meidät ennen kuin lupaisi mitään. Näin me sitten ajelimme toiselle puolelle Suomea siinä toivossa, että meidät kelpuutettaisiin.

      Keskustelimme kasvattajan kanssa avoimesti ja kerroimme miksi olemme rotuun päätyneet ja mitä sen ominaisuuksista tiedämme. Ja yllätykseksemme kasvattaja sanoi antavansa pennun mielellään meille.

      Meillä oli nöyrä asenne!
      Emme yrittäneet todistella, että tiedämme koiran kolutuksesta kaiken, vaan kyselimme kaikkea mahdollista. Siitä mitä missäkin tilanteessa voi tehdä ja mitä ongelmia heillä on ollut jne...
      Ja kaikista epäilyksistä huolimatta, otimme asenteen että pärjätään, mutta jos ei pärjätä, myönnetään se ja haetaan apua.

      Nyt meidän neitimme on 1,5-vuotias. Tytöllä riittää tempperamenttia vaikka toisille jakaa ja oma tahto on tosi luja. Vaikeitakin hetkiä on ollut, mutta niistä on selvitty suhteellisen helposti. Kävimme aluksi tottelevaisuus koulutuksen penturyhmässä, mistä saimme hyviä neuvoja. Myös kaverit omilla neuvoillaan ovat auttaneet ja opastaneet. Tänä päivänä meillä on erittäin rakastettu ja hyvin käyttäytyvä "nalle karhu". Kaverit jotka meitä epäili, ovat syöneet sanansa. Toki nuoruuden huimuus tyttöä vielä välillä viiraa ja johtajuutta koetellaan välillä, mutta sitä me juuri halusimmekin.

      Olen itse hyvin voimakastahtoine ja temperamenttinen, eikä minulle sovi ns. herkkä koira.

      Rottweilerit on koiria siinä missä muutkin, mutta niiden kanssa pitää ottaa oikea asenne. tiukat linjat siinä mitä saa tehdä ja mitä ei (kuten kaikkien muidenkin koirin kanssa). Töitä on tehtävä ja itsensä on pantava likoon. Ja sellaiselle ihmiselle joka haluaan vaan koirasta helpolla egon jatkeen, rotikka ei sovi.

      että rohkeasti vaan, mutta valitse hyvä kasvattaja, joka on valmis yhteistyöhön ja kiinnostunut pennun tulevaisuudesta!

      Ne valloittavat sydämmen... suunnitelmissa toisen ottaminen, kunhan neiti vähän vielä kasvaa.

    • roturotikka

      Ja helpommallakin olisi voinut päästä! :D Mutta ei, kun välttämättä tahtoi rotikan ensimmäiseksi koiraksi.

      Narttu pentumme ollut todella oppivainen ja viekas akka. Kova olisi komentamaan ja tietää kyllä miten vedättää omistajia. Joskus aiemmin oli puhetta noista eleistä niin koiraa katsomalla opit kyllä varmasti ymmärtämään sen eleitä! Kunhan et vain erehdy luulemaan esim. että kova haukkuminen sinulle olisi sitä, että se vain juttelee sinulle! :D
      Meilläkin tuo, että on nopea ollut oppimaan on tuonut sekä helpotusta että haastetta, koska on niin älykäs koira.

      Tämä on selväpäisen ihmisen rotu oli ensimmäinen taikka viimenen! ;)

    • rottis n

      otettiin avopuolisin kanssa ensimmäiseksi koiraksi rotikka narttu.. kummallakaan ei aiempaa kokemusta koirista. hyvin on mennyt rotikka neiti täytti juuri 2v. rotikka vaatii paljon liikuntaa jos aikaa ja halua on koira kouluttaa niin mielestäni ei ole rodulla väliä.suosittelen silti rotikka narttua enemmän kuin urosta ensimmäiseksi koiraksi. hyvä kasvattajakin on tiedossa jos haluat enemmän tietoa rodusta ja pennuista:)

      • iduli

        Onko osaamisella väliä? Entä jos mielestään "osaa" kouluttaa?

        Eli rotikka käy kaikille ihmisille! Ja ongelmia ei tule. Tottako?

        Ihan sokeasti ei voi suositella yhtään koiraa kenellekkään ennen kuin on asioista perillä. Jos ei ole koiraa ollut ja on hiukan epävarma, kyselee täällä, niin voiko olla tarpeeksi osaamista ko. rodun kohdalla. Ei ainakaan minun silmissä, koska en ole koskaan tavannut häntä.

        On täällä niin kummallisia ihmisiä... Ennen olin koirarotujen kieltämistä vastaan, nyt taidan olla puolesta. Otetaan ja suositellaan sokeasti koiria. Rotikka ei ole ihan tavallinen pikku puppe. Vaan se tarvitsee määrätietoisen ja osaavan perheen.

        On se niin ihmisen omista taidoista kiinni, kuka pystyy pitämään rotikkaa, kuka taas ei pikku puppeakaan...


      • rotkula 4. koira
        iduli kirjoitti:

        Onko osaamisella väliä? Entä jos mielestään "osaa" kouluttaa?

        Eli rotikka käy kaikille ihmisille! Ja ongelmia ei tule. Tottako?

        Ihan sokeasti ei voi suositella yhtään koiraa kenellekkään ennen kuin on asioista perillä. Jos ei ole koiraa ollut ja on hiukan epävarma, kyselee täällä, niin voiko olla tarpeeksi osaamista ko. rodun kohdalla. Ei ainakaan minun silmissä, koska en ole koskaan tavannut häntä.

        On täällä niin kummallisia ihmisiä... Ennen olin koirarotujen kieltämistä vastaan, nyt taidan olla puolesta. Otetaan ja suositellaan sokeasti koiria. Rotikka ei ole ihan tavallinen pikku puppe. Vaan se tarvitsee määrätietoisen ja osaavan perheen.

        On se niin ihmisen omista taidoista kiinni, kuka pystyy pitämään rotikkaa, kuka taas ei pikku puppeakaan...

        Asiaa kirjoittaa kokemuksella ja roturotikka.

        Selväpäinen ihminen ja oikeudenmukainen käsittely on resepti yhteiskuntaan sopeutuvaan rotikkaan. Egon jatkona tulee helposti sitä rumaa jälkeä.
        Paljon yhteistä aikaa ja tekemistä =liikuntaa, koulutusta ja muuta aivotyöskentelyä.

        Lisäksi mielästäni rotikka ON mielyttämishaluinen!
        (vrt. omistamaani noutajaan1986-1994)

        Kovin herkällä, siisteysaddikille ja mukavuudenhaluiselle ihmiselle en rotikkaa suosittelisi.

        Parempaa ystävää saa hakea, rotua en vaihda enää ikinä!


      • iduli
        rotkula 4. koira kirjoitti:

        Asiaa kirjoittaa kokemuksella ja roturotikka.

        Selväpäinen ihminen ja oikeudenmukainen käsittely on resepti yhteiskuntaan sopeutuvaan rotikkaan. Egon jatkona tulee helposti sitä rumaa jälkeä.
        Paljon yhteistä aikaa ja tekemistä =liikuntaa, koulutusta ja muuta aivotyöskentelyä.

        Lisäksi mielästäni rotikka ON mielyttämishaluinen!
        (vrt. omistamaani noutajaan1986-1994)

        Kovin herkällä, siisteysaddikille ja mukavuudenhaluiselle ihmiselle en rotikkaa suosittelisi.

        Parempaa ystävää saa hakea, rotua en vaihda enää ikinä!

        "Selväpäinen ihminen ja oikeudenmukainen käsittely on resepti yhteiskuntaan sopeutuvaan rotikkaan."

        Olen tismalleen samaa mieltä. Mutta kuka on selväpäinen? Sellainen, jolla on aidosti tietoa ja taitoa koiran käyttäytymisestä ja koulutuksesta. Täällä en lähtisi ihan sokeasti suosittelemaan vaativaa rotua kenellekkään, sillä eihän rotikka sovi kaikille. Luulenpa, että rehellinen hyvä kasvattaja pystyy arvioimaan ihmisen osaamisen. (oletan, että ostajakin on rehellinen)

        Joku pystyy ottamaan ja joku taas ei. Siis kenellä on osaamista ja kenellä ei. Luulen, että rotikasta saa enemmän irti, kun on kokemusta jo ennestään omasta koirasta (jostakin hiukan helpommasta rodusta). Silloin ainakin pystyisi kouluttamaan rotikkaa tehokkaammin, kun ei itse ekana tarvitsisi opetella koirankoulutusta. Vaan kokemus omasta koirasta olisi jo pohjalla.


    • Janitus

      X-rottis kasvattajana ja harrastajana en myisi Sinulle pentua, olet liian kokematon rottiksen pitäjäksi ja ilmeisen nuori vielä. Ohjaisin Sinut muualle koiraostoksille, jonkun muun Sinulle sopivamman rodun pariin.

    • EHDOTTOMASTI

      Pitää vaan huolehtia kasvatuksesta. Mä otin ensimmäiseksi koiraksi vaativan rodun, ja hyvin on pärjätty, vaikka kaikki jankutti, että eieiei.

      Jos ne rotikat olis jotenkin hysteerisen vaarallisia, niin kyllähän laki kieltäis niiden pitämisen.

      Jos joku kasvattaja kieltäytyy myymästä sulle sitä koiraa, niin sehän kielii siitä, että sen koirat on vähän kilipäitä, eikä niitä viitti myydä muille kuin kytille, rikollisille ja koirapsykologeille. :)

      Keskivertorotikka on hyvä ja luotettava koira!

      • iduli

        Totta kai jokainen huolehtii koiran koulutuksesta - omalla tavallaan. Ja tämä tapa riippuu paljolti ihmisestä ja tieto-taidoista.

        Vähättelet asiaa! Sokeasti uskot, että kaikki ihmiset osaavat automaattisesti kouluttaa rotikoita? Keskiverto rotikankin kanssa voi saada aikaan pahoja ongelmia. Ja miten näitä ongelmia voisi välttää...?

        Mikä on kasvattajan vastuu ? ? ?
        - Myydä koiria sokeasti jokaiselle ostajalle?
        - Olla välittämättä millaiseen perheeseen koira joutuu?
        - Onko ostajan koira taidoilla ja tiedoilla väliä?

        Hyvä kasvattaja ei myy koiraa ihan kenelle vain. Lakia ei ole säädetty, koska järjellä pärjätään - ainakin niin uskotaan. Jos kasvattajat myyvät koiriaan koiran tasoon nähden liian osaamattomille ostajille, niin kyllä siitä jonkinlaisia vahinkoja syntyy.. Lehdissä niistä sitten kirjoitetaan. Joten ehkä se laki sitten jossain vaiheessa tulee - koiran myyjien toimesta..


        Rotikan omistaminen ei ole perusoikeus!


      • Maxx79
        iduli kirjoitti:

        Totta kai jokainen huolehtii koiran koulutuksesta - omalla tavallaan. Ja tämä tapa riippuu paljolti ihmisestä ja tieto-taidoista.

        Vähättelet asiaa! Sokeasti uskot, että kaikki ihmiset osaavat automaattisesti kouluttaa rotikoita? Keskiverto rotikankin kanssa voi saada aikaan pahoja ongelmia. Ja miten näitä ongelmia voisi välttää...?

        Mikä on kasvattajan vastuu ? ? ?
        - Myydä koiria sokeasti jokaiselle ostajalle?
        - Olla välittämättä millaiseen perheeseen koira joutuu?
        - Onko ostajan koira taidoilla ja tiedoilla väliä?

        Hyvä kasvattaja ei myy koiraa ihan kenelle vain. Lakia ei ole säädetty, koska järjellä pärjätään - ainakin niin uskotaan. Jos kasvattajat myyvät koiriaan koiran tasoon nähden liian osaamattomille ostajille, niin kyllä siitä jonkinlaisia vahinkoja syntyy.. Lehdissä niistä sitten kirjoitetaan. Joten ehkä se laki sitten jossain vaiheessa tulee - koiran myyjien toimesta..


        Rotikan omistaminen ei ole perusoikeus!

        nonni hei ihmiset!!!

        kertokaahan ny mitä rottiksen kaa si pitää tehä, miten siitä koulutetaan kunnollinen koira, mikä ei tapa ketää...jos se ny on teiän mielestä nii kova tappo kone ni miks ette anna vinkkejä kuinka ihmisten pitää niiden kaa toimia, että niistä tulee kunnollisia....vinkkejä, linkkejä, tietoo...


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mielessäni vieläkin T

      Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän
      Ikävä
      40
      2052
    2. Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita

      Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p
      Jyväskylä
      46
      1591
    3. Persut petti kannattajansa, totaalisesti !

      Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,
      Maailman menoa
      29
      1471
    4. Ei luottoa lakko maahan

      Patria menetti sovitun ksupan.
      Suomen Keskusta
      20
      1451
    5. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      6
      1431
    6. Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?

      Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.
      Ikävä
      1
      1415
    7. Sinäkö se olit...

      Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis
      Ikävä
      2
      1377
    8. Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat

      Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin
      Vaipat
      1
      1310
    9. Hyvää yötä ja kauniita unia!

      Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä
      Tunteet
      2
      1240
    10. Lepakot ja lepakkopönttö

      Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta
      Hämähäkit, kotilot ja hyönteiset
      5
      1227
    Aihe