Useammassa lähteessä olen nähnyt maininnan, että vauvan tarpeisiin olisi vastattava pikaisesti, mikäli haluaa, että vauvasta kehittyy henkisesti tasapainoinen lapsi.
Olenkin miettinyt, pitäisikö tässä tuntea itsensä huonoksi vanhemmaksi, koska päivittäin tulee vastaan sellaisia tilanteita, ettei vauvan tarpeeseen yksinkertaisesti osaa vastata. Vauva vain itkee, mutta mitenkään ei osaa hänen oloaan helpottaa. Ruoka ei maistu, eikä mikään touhu saa vauvaa viihtymään. Selvästi väsyttää, mutta nukkuminen sujuu kovin katkonaisesti tai ei ollenkaan. Seurauksena vauva on sitten hyvin usein itkuinen.
Entäpä esimerkiksi koliikkivauvojen vanhemmat? Vauvahan saattaa itkeä monta tuntia putkeen, eikä vanhempi pysty tekemään asialle yhtään mitään.
Eli kiteytettynä: mikä on se taikatemppu, jonka avulla lapsen tarpeisiin pystyy aina vastaamaan nopeasti? Vai onko vanhemmuus luovutettava sellaiselle ihmiselle, joka tämän nopean tarpeisiin vastaamisen hallitsee?
Olenkin miettinyt, pitäisikö tässä tuntea itsensä huonoksi vanhemmaksi, koska päivittäin tulee vastaan sellaisia tilanteita, ettei vauvan tarpeeseen yksinkertaisesti osaa vastata. Vauva vain itkee, mutta mitenkään ei osaa hänen oloaan helpottaa. Ruoka ei maistu, eikä mikään touhu saa vauvaa viihtymään. Selvästi väsyttää, mutta nukkuminen sujuu kovin katkonaisesti tai ei ollenkaan. Seurauksena vauva on sitten hyvin usein itkuinen.
Entäpä esimerkiksi koliikkivauvojen vanhemmat? Vauvahan saattaa itkeä monta tuntia putkeen, eikä vanhempi pysty tekemään asialle yhtään mitään.
Eli kiteytettynä: mikä on se taikatemppu, jonka avulla lapsen tarpeisiin pystyy aina vastaamaan nopeasti? Vai onko vanhemmuus luovutettava sellaiselle ihmiselle, joka tämän nopean tarpeisiin vastaamisen hallitsee?
Vastaukset 3
Vanhimmat
...mielestäni kukaan ei ole,eikä tarvitse olla,mikään ihme mies tai nainen :D ei edes äidin ja isän. eli vastaa sen vauvan tarpeisiin niin hyvin kuin voi.Tekee siis voitavansa.katsoo vaipan,tarjoaa juomaa (vauvalla voi olla jano),ruokaa, kantelee sylissä, rauhoittelee, menee vaikka ulos kävelylle,jos on kipeä ja kovinkin tuskainen niin laittaa supon.
Eli siis: vauva tuntee turvaa kun äiti ja isä yrittävät helpottaa hänen oloaan ja pitävät lähellä.Näin minä ajattelen.
Juuripa näin, yrittää vastata tarpeisiin ja vauvan kutsuun vaikkei aina heti pääsisi luo. Esim uneen itkettäminen on torjunta, ei vastaaminen. Jos on massu kipeä, sitä yrittää auttaa ja kertoo vauvalle että ei ole yksin kipuineen.
Jos sulla on oikeasti hankalaa tulkita omaa vauvaasi, etkä osaa vastata hänen tarpeisiin, onko mahdollista pyytää jotain kaveria tai omaa äitiäsi avuksi tulkitsemaan vauvaasi?
Vaatii herkkyyttä ja avoimuutta äidiltä osata tulkita vauvaansa. Ja juuri nopea reagoiminen vauvan itkuun ja jo kitinään on kyllä todella tärkeää vauvan kehittymisen kannalta. Tasapainoisen lapsen kasvattaa myös sylittely, kantaminen, yhdessä nukkuminen yms. Mitä enemmän vietät aikaa vauvan kanssa, sitä helpompaa hänen lukemisensa on.
Itku on aina hälytysmerkki, johon on vastattava viipymättä. Ja yöitkettämiset omassa huoneessa saattaa olla tuhoisaa lapsen henkisen kehityksen kannalta.