Olen aina syönyt omituisesti, pienestä pitäen..
Meillä on ollut kotona rajoitetusti herkkuja, mutta joka viikko oli kuitenkin karkkipäivä, jolloin sai 10 markalla ostaa karkkia. Mutta kotona oli kuitenkin jatkuvasti kaapeissa keksejä, jäätelöä, vanhempien karkkeja, vieraiden varalle leivonnaisia ja muita herkkuja jne. Näitä oli kiellettyä syödä, mutta ihan pienestä piteän muistan, kuinka salaa aina hipsin noille kielletyille kaapeille ja otin vain sen verran, ettei kukaan huomaa. Siis varmaaan 7-vuotiaasta lähtien. Saatoin ihan suunnitella ja odottaa sopivaa hetkeä, että pääsisin noille kaapeille herkuttelemaan. Jopa sokeripalaset kelpasivat minulle silloin :s
Ja mikä pahinta, teen niin edelleen, tosin ikää on nyt kohta 18-vuotta.. Olin missä vain, niin aina mieleeni tulee, kuinka pääsisin toisen kaapeille katsomaan, voisinko ottaa sieltä mitä tahansa makeista/herkkuja. Vanhempien luona ollessani tämä tapani on kuitenkin kaikkein vahvimmillaan. Siellä saatan jopa "huijata" kaikki muut perheenjäsenet keittiöstä, että itse pääsen toteuttamaan napsimisharrastustani.. Lisäksi pengon toisten ihmisten laukkuja ja muita tavaroita jos saan siihen mahdollisuuden vain ja ainoastaan katsoakseni, löytyisikö sieltä avattua karkkipussia.
Koen tämän jo pakkomielteeksi, sillä minun on lähes aina pakko napsia kaapeista/muista paikoista, jos siihen on vain mahdollisuus, eikä kukaan huomaa.
Lisäksi muuta ruokaa syön hyvin vähän, olen aina syönyt. Vaikka jaksaisin vielä syödä, niin vain päätän, että nyt lopetan. (minulle normaalia syömistä ovat pari ruokalusikallista ruokaa, muu määrä tuntuu minulle vain käsittämättömän suurelta..) Lisäksi niin kauan kuin muistan olen käyttänyt hyvin vähän voita, jotenkin kammoksun sitä. Leivän päälle vain hipaisen sitä ja tätäkin olen tehnyt jostain ala-asteelta lähtien. En sitten tiedä, olenko voinut niin pienenä alitajuntaisesti yrittää kompensoida karkkien napostelua vähentämällä muuta ruokaa? Tosin monia ruokia opin ala-asteikäisenä inhoamaan ja tähän ei todellakaan auttanut vanhempieni tyyli pakottaa syömään lautanen tyhjäksi.. Nykyäänhän en sitten varmasti niitä ruokia syö, mitä pienenä pakotettiin.
Olen aina ollut hyvin hoikka ja ala-asteelta lähtien alipainoinen. Tällä hetkellä painoindeksini on 17. Ja yritän laihduttaa, mikä tosin ei kovin onnistu tämän jatkuvan herkkujen napsimisen vuoksi, vaikka muuten syönkin hyvin vähän.. Tämä laihduttamisen tarve on kuitenkin tullut vasta viime talvena, kun huomasin lihoneeni pari kiloa.
Muilla mitään tällaista? Mitenhän tuon herkkujen napsimisen salaa saisi kuriin, se on kuitenkin jatkunut kovin kauan..
Meillä on ollut kotona rajoitetusti herkkuja, mutta joka viikko oli kuitenkin karkkipäivä, jolloin sai 10 markalla ostaa karkkia. Mutta kotona oli kuitenkin jatkuvasti kaapeissa keksejä, jäätelöä, vanhempien karkkeja, vieraiden varalle leivonnaisia ja muita herkkuja jne. Näitä oli kiellettyä syödä, mutta ihan pienestä piteän muistan, kuinka salaa aina hipsin noille kielletyille kaapeille ja otin vain sen verran, ettei kukaan huomaa. Siis varmaaan 7-vuotiaasta lähtien. Saatoin ihan suunnitella ja odottaa sopivaa hetkeä, että pääsisin noille kaapeille herkuttelemaan. Jopa sokeripalaset kelpasivat minulle silloin :s
Ja mikä pahinta, teen niin edelleen, tosin ikää on nyt kohta 18-vuotta.. Olin missä vain, niin aina mieleeni tulee, kuinka pääsisin toisen kaapeille katsomaan, voisinko ottaa sieltä mitä tahansa makeista/herkkuja. Vanhempien luona ollessani tämä tapani on kuitenkin kaikkein vahvimmillaan. Siellä saatan jopa "huijata" kaikki muut perheenjäsenet keittiöstä, että itse pääsen toteuttamaan napsimisharrastustani.. Lisäksi pengon toisten ihmisten laukkuja ja muita tavaroita jos saan siihen mahdollisuuden vain ja ainoastaan katsoakseni, löytyisikö sieltä avattua karkkipussia.
Koen tämän jo pakkomielteeksi, sillä minun on lähes aina pakko napsia kaapeista/muista paikoista, jos siihen on vain mahdollisuus, eikä kukaan huomaa.
Lisäksi muuta ruokaa syön hyvin vähän, olen aina syönyt. Vaikka jaksaisin vielä syödä, niin vain päätän, että nyt lopetan. (minulle normaalia syömistä ovat pari ruokalusikallista ruokaa, muu määrä tuntuu minulle vain käsittämättömän suurelta..) Lisäksi niin kauan kuin muistan olen käyttänyt hyvin vähän voita, jotenkin kammoksun sitä. Leivän päälle vain hipaisen sitä ja tätäkin olen tehnyt jostain ala-asteelta lähtien. En sitten tiedä, olenko voinut niin pienenä alitajuntaisesti yrittää kompensoida karkkien napostelua vähentämällä muuta ruokaa? Tosin monia ruokia opin ala-asteikäisenä inhoamaan ja tähän ei todellakaan auttanut vanhempieni tyyli pakottaa syömään lautanen tyhjäksi.. Nykyäänhän en sitten varmasti niitä ruokia syö, mitä pienenä pakotettiin.
Olen aina ollut hyvin hoikka ja ala-asteelta lähtien alipainoinen. Tällä hetkellä painoindeksini on 17. Ja yritän laihduttaa, mikä tosin ei kovin onnistu tämän jatkuvan herkkujen napsimisen vuoksi, vaikka muuten syönkin hyvin vähän.. Tämä laihduttamisen tarve on kuitenkin tullut vasta viime talvena, kun huomasin lihoneeni pari kiloa.
Muilla mitään tällaista? Mitenhän tuon herkkujen napsimisen salaa saisi kuriin, se on kuitenkin jatkunut kovin kauan..
Vastaukset 5
Vanhimmat
BMI (painoindeksi) riittää kertomaan, että Sinut luokitellaan alipainoiseksi. Ylipaino ei kai ole sen paremmin Sinun kuin muidenkaan tavoite, mutta normaalipainossakin on ala- ja yläraja sinun kokoisellesi. Tarinasi vaikuttaa siltä kuin tarvitsisit asiantuntijan tukea ja syvällistä keskustelua. Mikäli olet opiskelija, tilaa aluksi vastaanotto terveydenhoitajalle. Nämä keskustelupalstat eivät kai tuo Sinulle toivomaasi apua, mutta rehellisyys itsellesi ja mm. terveydenhoitajalle voi olla alku uuteen elämään. Riippuu siitä, mitä itse tahdot ja / tai millaisena aidosti oman kokonaistilanteesi näet.
Minulla myös tuollaista. Ala-asteelta asti olen syönyt huonosti ja herkut on menny alas paremmin kuin hyvin, mutta oikea ruoka sitten ei...nykyään tosin ei mene herkutkaan.
kun ruokavalio koostuu omenasta ja leivästä. leipää yritän lopettaa kokonaan..että silleen..
en osaa kirjoittaa muuta kun ihana kun en ole ainoa.
Makeanhimo on sinun tapauksessasi merkki energianvajeesta. Kehosi huutaa ravinota, jota et sille salli. Mikset? Koska olet alipainoinen, sinun on järjetöntä laihduttaa. Kieltäytymällä normaalista, tasapainoisesta syömisestä ylläpidät itse pakkoneuroosia. Joudut ajattelemaan ruokaa, halusit tai et, mikä johtaa epäsosiaaliseen käyttäytymiseen, josta ymmärtääkseni jossain määrin kärsit. Se ei ole sinun vikasi, vaan puhdasta biologiaa. Jos todella haluat toisenlaista elämää, sinun on sallittava itsellesi säännöllinen ruokailurytmi ja kunnon ateriat. Kannattaa ottaa riski ja kokeilla!
Ensinnäkin ajattelen, että kaikki ratkeaisi, jos onnistuisin lopettamaan ylimääräisen napostelun. Ainakaan ei tarvitsisi niin paljon varmaan säännöstellä normaalin ruuan syömistä pysyäkseen laihana.. En tällä hetkellä näe kyllä muuta ongelmaa, kuin tuon herkkujen napostelun salaa.. Ja sen lopettamiseen tahtoisin neuvoja.
Ja laihtua tahdon siksi, että se todellakin oli järkytys nähdä itsensä lihoneen, joksin vain sen pari kiloa. Minulle oli liikaa olla "normaalipainoinen" eli BMI oli hetken sen 18 rajalla.. Jotenkin kai koen, että normaalipaino on liikaa painoa minulle. Ja pelkään, että jos en saa tätä napostelua kuriin, niin lihon uudestaan.. Ja koska en ole saanut sitä kuriin, niin jatkan muulla tavoin "laihduttamista", joka tällä hetkellä vain pitää painoni samassa kylläkin..
Kiitoksia kuitenkin vastauksista, lisää saa omista kokemuksista ja neuvoista laittaa.
Niin siis, virheellisesti käytin ilmaisua "paria kiloa"