Miks näin

Minulla oli pahimmassa masennuksessa samoja tilanteita kun heräsin,vaikka keskellä yötä.
Uni ja nukkuminen olivat ainoita asioita mitä odotin,herääminen oli pelottavaa.
Aamulla olo oli epätodellinen ja mietin miten päivän jkaksan iltaan,olin silloin pitkällä sairaslomalla hoitojakso sairaalaassa takana.
Kuuntelin musiikia yritin mennä ulos,siivosin joka päivä et aika kuluisi.
Se oli kidutusta asuin yksin ja vanhempani olivat satojen kiometrien päässä,ja ystäviä ei aina halunnut häiritä.
Viimein illoista ja öistä tuli niin kamalia et luulin sekoavani.
Vaihtehtona olisi ollut uusi sairaala reissu tai vanhempein luokse muuttojoksikin aikaa.
Menin vanhempien luokse kahdekis kuukaudeksi,he ottivat minut avosylin vastaan.ja pikku hiljaaa parannuin.
Minulla oli takana vaikea suhde ja siitä irtautumunen,liika alkoholin käyttö ja siitä seurannut masennus.
Töissä alkoivat kyllästyä minun saamattomuuteen ja viimein tajusin hakeutua hoitoon ja saikulle.
Alussa mietin hoitavatko väärää sairautta,jos tämä onkin viinasta johtuvaa,mutta pian ymmärsin et kyse on vakavasta asiasta.ja syistä mihin tämä kaikki johti.
En varmaan ikinä ole ns täysin terve ja lääkkeitä syön koko ajan,mutta päivä kerralaan.
Siitä on nyt kaksi vuotta kun elämä oli ihan pieninä palasina ja ei mitään toivoa paremmasta.
Tässä nyt kirjoittelen ja uskon et terapian lääkeiden ja vertaistuen avulla selviän.
Sinulle aloittaja suosittelen hoitoon hakeutumista jos olo käy liiana raskaaksi,ole armollinen itsellesesi.