Sanonpa vaan sen, että on paljon paskempi asia olla ujo mies kuin ujo nainen, sori nyt vaan ujot tytöt. Miehiltä odotetaan reippautta, äijämäisyyttä, vilkkautta ja puheliaisuutta. Kun taas naisten odotetaan olevan kilttejä ja kohteliaita eikä hirveästi haittaa, vaikka nainen ei paljoa puhuisikaan.
Jos taas mies on hiljainen häntä kiusataan ja hänelle vittuillaan joka paikassa. Olen itse 24-vuotias ujo mies ja minua on joka paikassa kiusattu aina koulusta lätkäjoukkueseen ja jokaiseen työpaikkaan.
En sano, että ujoilla naisilla on helppoa, mutta helpompaa kuin ujoilla miehillä, jotka joutuvat aina irvailun kohteeksi sen takia etteivät edusta "perinteistä" miestyyppiä. Naiset ei tykkää ujoista miehistä, miehet taas pitävät hiljaisista naisista. Ujon miehen haluavat vain ne isin pikku dominoivat ja äijämäisesti käyttäytyvät naiset ketkä eivät saa ketään muuta....
Jos taas mies on hiljainen häntä kiusataan ja hänelle vittuillaan joka paikassa. Olen itse 24-vuotias ujo mies ja minua on joka paikassa kiusattu aina koulusta lätkäjoukkueseen ja jokaiseen työpaikkaan.
En sano, että ujoilla naisilla on helppoa, mutta helpompaa kuin ujoilla miehillä, jotka joutuvat aina irvailun kohteeksi sen takia etteivät edusta "perinteistä" miestyyppiä. Naiset ei tykkää ujoista miehistä, miehet taas pitävät hiljaisista naisista. Ujon miehen haluavat vain ne isin pikku dominoivat ja äijämäisesti käyttäytyvät naiset ketkä eivät saa ketään muuta....
Vastaukset 29
Vanhimmat
jjep jep taisit osua suoraan asian ytimeen.
ehkä. Naisten ja tyttöjen odotetaan olevan koko ajan kaikelle kaakattavia kanoja, joiden tehtävä on nostaa miesten itsetuntoa. En ole ujona ja hiljaisena tyttönä saanut paljonkaan miesten huomiota.
Kyllä mielestäni tytöjen on selkeästi hyväksyttävämpää olla ujo kuin poikien. Esimerkiksi koulussani on monia ujoja ja ujohkoja tyttöjä, mutta ujot pojat silti aina vain pistävät silmään. Heitä myös dissataan herkemmin.
Siis ei p**k**e!!! V*t***aa koko elämän hankaluus. Kaikki karttaa ujoja miehiä. Jos sattuu olemaan samaan aikaan vielä ruma ja herkkä tyyppi (joka itkee koskettavissa elokuvissa...) niin silloin on lähes mahdotonta tutustua kehenkään oman sukupuolen edustajaan. Saati sitten siihen mysteeriseen vastakkaiseen sukupuoleen joka karttaa kuin viirusta. Siis ei p**k**e tätä vääryyttä ssaatanan saatanan saatana.
Ja tällaista en tietystikkään pystyisi puhumaan kenellekkään kasvotusten, ja sekös vielä vituttaa!
Pekka-Ericillä oli varmaan ihan samanlaisia ongelmia, mutta perkele kun se oli seko tyyppi SAATANA. PERKELE
Valitettavasti se on näin. Tosin on olemassa ympäristöjä, joissa miestenkin ujoutta siedetään paremmin - itse opiskelen yliopistossa ja olen huomannut, että aika moni muukin poika (ja tyttö) on ujonoloinen. Ja toisaalta yliopistoihin nyt yleensäkin valikoituu sen verran fiksua porukkaa, että ei siellä kenellekään aleta kuittailemaan ujoudesta. Aikuisia kun jo ollaan. Tämän takia ihmettelenkin suuresti sitä, että sinua on kiusattu ujoudesta työpaikoissasikin. Minua kiusattiin joskus ala-asteella ja olenkin olettanut, että koko ilmiö liittyy nimenomaan ala- ja yläasteeseen, eikä millään tavalla aikuisiin ihmisiin!
On kyllä todella masentavaa, että miehiin kohdistuu niin paljon enemmän sosiaalisia paineita kuin naisiin. Nainen saa periaatteessa olla millainen tahansa, rasavilli tai hiljainen, feminiininen tai maskuliininen, mutta miehellä on tasan yksi muotti johon pitää mahtua.
Viimeinen asia jolla kannattaa päätään vaivata on se, mistä naiset tykkäävät ja mistä ei. Jokainen nainen on erilainen; vaikka on totta, että useimmat naiset ovat irrationaalisia kanoja jotka vaativat mieheltä ennen kaikkea itsevarmuutta ja äijämäisyyttä, on kuitenkin monia erilaisiakin tyttöjä joille sinä saatat kelvata ihan sellaisena kuin olet. Joidenkin tyttöjen mielestä ujous on söpö piirre miehissä.
"Ja toisaalta yliopistoihin nyt yleensäkin valikoituu sen verran fiksua porukkaa, että ei siellä kenellekään aleta kuittailemaan ujoudesta. Aikuisia kun jo ollaan. Tämän takia ihmettelenkin suuresti sitä, että sinua on kiusattu ujoudesta työpaikoissasikin."
Fiksuus tai aikuisuus eivät kuulu pääsyvaatimuksiin yliopistoon haettaessa. Etkö todellakaan ole koskaan kuullut työpaikkakiusaamisesta?
puuttuuko sinulta luonne, epäilen jälkimmäistä. Tiedän moniakin ujoja, mutta elämässä pärjääviä, jotka inisemisen ja ympäristön syyttelyn sijasta tekevät asiota. Pistää vihaksi tuollainen ruikutus.
vittupäisyys mitä sinä rankutat täällä.
luonnetta löytyy ja sitä paljon puhuttua miehekkyyttäkin, kavereiden ja tuttujen seurassa. Oon vaan aluks tosi ujon ja aran olonen. oon ihan eri ihmine ku muhun tutustuu. Sitä pitäs osata olla heti sellane ku on kavereitte kans. Hitaast lämpenemistä ei katella hyvällä oikeastaan missään....
Sä syyllistyut nyt just siihen leimaamiseen, mistä koko tossa jutussa oli kyse. Jos mies tai poika on ujo, niin heti joku sun tapainen on kyselemässä "puuttuuko sulta vaan luonne?".
ujouteesi, äläkä edes yritä kehittää itseäsi, voit pysyä kotonakin, eikä sinun tarvitse kenenkään tuntemattoman kanssa opetella kommunikoimaan, naisetkin tulee ovesi taakse....
Mitäs siitä, luonnettahan sinulla piisaa.
Ei se nyt ihan noin mee. Kyllä mulle ainakin kelpaa ujo mies, jos se ei mun seurassa oo niin kauheen ujo enää sitten ku on paremmin tutustuttu. Ja jos on ihan Ok näkönen.
Mutta ehkä sellaset rääväsuunaiset karttaa ujoja miehiä.
Kysymys vaan kuuluu, että missä ja miten sinä ja se ujo mies tutustutte. Tai tutustutteko edes, jos ujo mies on siinä asiassa ujo ja tarjolla olisi muitakin.
No ei kannata jäädä ihan vapaaehtoisesti siihen ujouteen rypemään. Haet lääkäriltä nappeja, joilla ujous vähän hellittää ja kun menet taas uuteen työpaikkaan/tai jkn niin esität vaikka että et jaksa kokoajan puhua kun ei nyt niin ihan hirveästi kiinnosta. Avaat suusi silloin kun voit sanoa jotain varmasti fiksua tai nasevaa.
Ja jälleen kerran muuten suosittelen lukemaan Susan Jeffersin kirjoittamia kirjoja.
No ehkä sinä nämä tiesitkin, mutta niin..
"Ujon miehen haluavat vain ne isin pikku dominoivat ja äijämäisesti käyttäytyvät naiset ketkä eivät saa ketään muuta...."
Itsesääli ja toisten irvailuhan toimii aina. Meinaan vaan, että itse pidän enemmän rauhallisista ja ujon/aranoloisista miehistä, joten sinun mukaasi olen dominoiva ja äijämäisesti käyttäytyvä nainen. No heh, en ole kyllä niistä kumpaakaan, päinvastoin oikeastaan. Mutta pidä toki mielipiteesi ja voit olla varma, ettei sitä naistakaan löydy. Ihminen kun heijastaa ajatuksiaan aika selvästi ulospäin.
On melkoisen mustavalkoinen maailmankuva, jos väittää, että miehet pitävät ujoista naisista, mutta naiset eivät ujoista miehistä. On paljon miehiä, jotka eivät voi sietää ujoja ja hiljaisia naisia. Ylipäänsä on paljon ihmisiä, jotka eivät voi sietää ujoja ja hiljaisia. Toisaalta on myös paljon ihmisiä, jotka eivät suuremmin pidä niistä puheliaista ja räväkistä ihmisistä. Yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta. Raaka tosiasia se vain on, että kaikista ei pidä.
Tunnen paljon arkoja/ujoja miehiä eikä heillä sen kummempia ongelmia ole ollut työelämässä. Eiköhän se kerro enemmänkin työympäristöstä kuin kiusan kohteesta, jos silmätikuksi on pakko ottaa joku. Aika kapeakatseinen ja heikko itsetuntoinen on sellainen aikuinen ihminen, jonka on pakko saada työelämässä joku kiusattavakseen. Sisäisesti tasapainoisella ja vahvalla ihmisellä ei nimittäin ole tarvetta kiusata yhtään ketään, oli ihminen sitten ylipainoinen, alipainoinen, ujo, kierosilmäinen tai mitä tahansa.
Jos näkee kaiken mustana, niin kaikki on silloin mustaa. Tarpeeksi mustaan pimeyteen hukkuu kaikki valonpisaratkin. Omasta asenteestakin kun on aika pitkälle kiinni se, miten tulee kohdelluksi. Kiusaamiseenkaan ei tarvitse alistua. Asioille voi aina tehdä jotain, jos vain oikeasti haluaa. Valittaminen ja koko naissukupuolen mustaaminen taitaa olla vain paljon helpompi ratkaisu...
Oma tilanteeni on osittain samanlainen. Olen kohta 25-vuotias mies ja yliopistossa tutkijana. Ongelmani on ollut koko ikäni että en ole ollut tippaakaan kiinnostunut perinteisistä poikien jutuista, jonka takia minua sitten syrjittiin läpi peruskoulun. Olen aina tuntenut olevani vääränlainen mies ja jatkuva kiusaaminen vei itsetunnon pakkasen puolelle, tosin nyt yliopistomaailmassa olen saanut hyviä kavereita, oppinut esim. pitämään esitelmiä ja päässyt yli sosiaalisten tilanteiden pelosta.
Ongelmat eivät kuitenkaan tähän lopu, nimittäin jotenkin tästä kaikesta on jäänyt vielä jäljelle omituinen ongelma: en ole kiinnostunut luomaan ihmissuhteita, mutta toisaalta taas tunnen olevani erittäin yksinäinen. Jotenkin tässä lienee taustalla yleinen pettymys ihmisiä kohtaan, ja vaikka tunnen monia erittäin mukavia henkilöitä, perusasenteeni kaikkia ihmisiä kohtaan on erittäin negatiivinen enkä jollakin tavalla haluaisi olla heidän kanssaan tekemisissä. Naisten kanssa minulla ei ole ikinä ollut yhtään syvällisempiä ystävyyssuhteita, puhumattakaan rakkaussuhteista. Toisaalta haluaisin todella paljon esim. seurustella mutta koko ajatus tuntuu samaan aikaan täysin mahdottomalta. Ihastun melko helposti naisiin, ja erityisesti erilaisiin erikoisiin luonteenpiirteisiin, harvemmin suoranaisesti ulkonäköön (en tiedä miten muut miehet), mutta en pysty käsittämään ajatusta että nämä naiset edes näkisivät minut seksuaalisena olentona, tai ylipäätään miehenä. Tämän takia hermostun, masennun ja suhtaudun nykyään erittäin negatiivisesti kaikkia naisia kohtaan, kai jonkinlaisena psykologisena defenssinä. Häpeän todella paljon sitä että en ole ikinä seurustellut ja tätä menoa en ikinä tule seurustelemaan, ja jos missä tahansa yhteydessä tulee puheeksi rakkauteen liittyvät asiat, menen täysin lukkoon, kädet alkavat tärisemään jne., joka on taas yksi syy vältellä sosiaalisia tilanteita vaikka toisaalta niistä pidän. Pelkään vaan näitä tiettyjä aiheita. Toisaalta taas en tällä hetkellä haluaisi mitään enempää kuin tyttöystävän ja keskustella näistä asioista. Alkaa hieman vaikuttamaan siltä että tästä tilanteesta ei ole mitään poispääsyä. Olen usein miettinyt itsemurhaa mutta en voisi kuvitella semmoistakaan tekeväni. Masentaa silti aivan mielettömän paljon koko elämä.
Muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
"Ongelmani on ollut koko ikäni että en ole ollut tippaakaan kiinnostunut perinteisistä poikien jutuista, jonka takia minua sitten syrjittiin läpi peruskoulun."
Niin ja kun on vielä luonnostaan ujo/sisäänpäin suuntautunut, niin siitähän se kiusaajien riemu alkaakin. Miehillä ja pojilla on se yksi perkeleen muotti ja jos et siihen kuulu, niin et kyllä kuulu mihinkään. Elämä on täyttä paskaa.
"Naisten kanssa minulla ei ole ikinä ollut yhtään syvällisempiä ystävyyssuhteita, puhumattakaan rakkaussuhteista. Toisaalta haluaisin todella paljon esim. seurustella mutta koko ajatus tuntuu samaan aikaan täysin mahdottomalta. Ihastun melko helposti naisiin, ja erityisesti erilaisiin erikoisiin luonteenpiirteisiin, harvemmin suoranaisesti ulkonäköön (en tiedä miten muut miehet), mutta en pysty käsittämään ajatusta että nämä naiset edes näkisivät minut seksuaalisena olentona, tai ylipäätään miehenä."
Jos ei saa naista, niin otetaan sitten miestä. 8D
Mutta hei, maailmasta löytyy monenlaista naista, niin kyllähän se sinunkin kohdalle se oikea osuu. Etsi vaikka joku ujo(hko) nainen ja vaihdat pari sanaa hänen kanssaan.
Toisaalta, minä olen omituinen ilmiö, sillä nainen tuli minun luokseni. Kuitenkaan suhde ei kestänyt kovin kauaa, koska olin kuulemma liian etäinen. Kaipa ulkonäkö sitten viehätti, vaikken itseäni kovin hyvännäköisenä pidäkkään. Omituisinta kuitenkin on, että minulla on naisia kavereina. Eihän se voi olla mahdollista, tai sitten heillä on jonkinlaisia äidinvaistoja minua kohtaan. Kyllä, olen säälittävä tapaus.
99% samanlaisia kokemuksia! Erona on tosin, että olen sinua nuorempi (vasta opiskelen yliopistossa) enkä ole mitenkään (ujouttu ja epävarmuutta lukuun ottamatta) poikkea "perinteisestä miehestä" kiinnotuksien suhteen ja todella atleettinen kroppakin löytyy.
Mutta tuntemukset täysin samanalaisia. En voisi kuvitellakaan jonkun naisen himoitsevan minua seksuaalisesti tai mitenkään muutenkaan. Samoin ajattelen ihmisistä monesti ensimmäiseksi heti negatiivisesti, vaikka en tahtoisi. Ja en itsekään tiedä, haluaisinko edes seurustella, mutta silti aina kaipuun tunne iskee...
Nyt vielä koulu alkanut maistumaan puulta... jotenkin tuntuu, ettei niillä asioilla tee mitään reaalimaailmassa (mikä on itseasiassa totta alallani, joka on luonteensa vuoksi käytännössä mahdoton hallita "tieteellä"...). Opiskelukaverit ovat hyvissä työpaikoissa, mutta itsellä tekee tiukkaa päästä edes kaupan kassalle, vaikka fiksuudessa olen vähintään heidän veroisensa. Olen myös miettinyt viime aikoina itsemurhaa, mutta en myöskään pystyisi tekemään itselleni mitään. Enkä myöskään pystyisi tuottamaan läheisilleni (erityisesti vanhemmilleni) sitä sosiaalista paheksuntaa siitä "kuinka nuo ovat ne vanhemmat, joiden poika teki itsemurhan". Liikunta on antanut minulle voimaa jaksaa, mutta kyllähän tämä elämä täysin perseestä on... en tiedä, miksi joku voi haluta saattaa lapsia tähän maailmaan... toki jos on saanut ne kaikki ominaisuutensa jakauman positiivesta hännästä (esim. hyvä ulkonäkö, varallisuus jne jne), niin voi tässä hommassa olla jotain järkeä....
Täält löytyyki sitte aiva samantapanen tilanne että vaikka itseluottamus on kyllä hakattu jonneki nii syvälle maanrakoon että huhhuh, niin onnekas sattuma on ollut se että "ihastukseni" ottikin muhun sitte läheisyyttä. Ja pakko sanoo että kyllähä siinä aina joutuu vähä tottakai vastaanki tulemaan ja itse oon todennu että jos ei perkele sitä ujoutta muuten saa minnekkään ni se perkeleen alkoholi kyllä kaivaa sen itsetunnon nopeesti takasin. ELIKKÄS LÄÄKE UJOUTEEN ON SE PERKELEEN ALKOHOLI! Tarpeeks vaa sitä kittaat ni huomaat hyvi äkkii et ku sosiaaliset välitki paranee ja tällee ni se ittetunto alkaa pikkuhiljaa siitä kasvaa iha selvällä päälläki.
Ujona miehenä ei ole tosiaan helppoa. Helposti jää vaille parisuhdetta ja omaa perhettä.
Olen kaikenikäisten naisten kanssa, jotka minusta voisi kiinnostua. Oman ikäisiin poikiin on helppo tutustua enkä tunne ujoutta niiden seurassa, jos ei ison joukon huomio kohdistu itseeni.
Lapsien, teinien tai ison ihmisjoukon huomionkohteena alkaa ahdistaa, joskus menee niin lukkoon, että tekis mieli vaan esittää että pyörtyy, tai jotain vastaavaa. Myös sosiaalisten tilanteiden aloittaminen tiettyinä päivinä ahdistaa, myös tieto siitä että on joutumassa sosiaaliseen tilanteeseen.
Se on melkein näin: Jokatoisena päivänä en edes kavereille jaksa jutella, ja jos kuuntelee niiden juttuja, niin pitää kokoajan miettiä "Pitää sanoa jotain mielenkiintoista että keskustelu jatkuu" ja joka toisena päivänä sitä uskaltaa kysellä tuntemattomilta ihmisiltä esimerkiksi neuvoa.
Baarista ei usein tule naiset yleensä juttelemaan, johtuen siitä että näytän todella nuorelta ikäisekseni ja aineenvaihdunnan nopeuden takia ei tule massaa, vaikka kuinka syö terveellisesti ja paljon massalisääjät, ja treenaa. Pidän todella hyvää huolta ulkonäöstäni juuri tämän takia.
Olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ujouteni suhteen ja olen yrittänyt hakeutua "Pelkotilanteisiin" mutta se on vain ajanut minut entistä ujommaksi. Muistan yläasteajat, kun minulla oli tyttökavereita ja uskalsin puhua heille, vaikka vähän sydän hakkasin. Olen kuullut jostain "Itsevarmuutta lisäävästä" pilleristä, jota voi tilata netistä, tämä on laillista ja haitatonta muistaakseni.
Olen laiha ikäisekseni, todella arka ja lisäksi vielä tosi valikoiva naisten suhteen. Voin ystävystyä ihmisen kanssa, jonka käytös tai luonne ärsyttää, jos väkisin tutustun. Voin myös ystävystyä naisen kanssa, jonka ulkonäkö ei miellytä, mutta en vain pysty ihastumaan naiseen, jonka ulkonäössä tailuonteessa on minulle ärsyttäviä piirteitä.
Yritän vielä etsiä ratkaisuja tähän ongelmaan, ja armeijan jälkeen varmaan on itsevarmempi olo. Silloin alkaa elämä. Ennen sitä yritän jatkaa ja etsiä ratkaisua ujouteeni. Toivon että kaikki muut tsemppaa kanssa :P
Niin, pakko taas puuttua tuohon massa-asiaan.
"...aineenvaihdunnan nopeuden takia ei tule massaa, vaikka kuinka syö terveellisesti ja paljon massalisääjät, ja treenaa. Pidän todella hyvää huolta ulkonäöstäni juuri tämän takia."
Unohda tuo terveellisyys vaikka hetkeksi. Syö vain niin paljon kuin ikinä jaksat ja treenaa kovasti että mahdollisimman suuri osa saadusta massasta olis lihasta. Rasvakudostakin siinä pakosti tulee, mutta jos se häiritsee niin sen voi sitten myöhemmin laihduttaa pois.
Erittäin moni luulee että on mahdotonta saada massaa vaikka söisi kuinka paljon. Itsekin luulin. Sehän on aivan täydellinen harhaluulo. Yksinkertaisesti täytyy vain saada enemmän kaloreita kuin kuluttaa ja johan alkaa paino nousta. Mitä enemmän menee yli, sitä enemmän tulee painoa. Ja mitä kovemmin treenaat, sitä suurempi osa saadusta painosta on lihasta. Helppoa.
yleistystä! mä ainakin ihan hullaannun jos mies on ujo:>! lähes kaikkiin joihin olen ihastunut elämäni aikana ovat olleet ujoja.. tietenkin miehen täytyy hyväksyä oma ujous eikä jäädä siihen rypemään ei kukaan sellaista supernegatiivista jaksa kattella;) niin ja mä en käyttäydy äijämäisesti tai dominoivasti:D
Totta, mutta ei kuitenkaan kenenkään liiallista ujoutta/hiljaisuutta pidetä positiivisena puolena, edes naisten. Niinkuin sanoitkin... Kaikkien kuuluisi olla reippaita, sopivasti vilkkaita ja -puheliaita, että olisi suosittu. Mutta hiljaiset tytöt pääsevät vähemmällä kuin hiljaiset miehet, kyllä.. Minua, naista, on kyllä kiusattu koko ala-asteen ja yläasteella alkoi hiljaisempi syrjintä. Työpaikoilla kahvihuoneessa saa kuulla seläntakana vittuilua enkä ole kovin pidetty kun ei osaa lörpötellä kunnolla. Ujolle naiselle tosin löytyy enemmän ottajia kuin ujoille miehille, naiset vaativat enemmän.
Hiljainen mies ei ehkä saa helpolla kavereita muista äijistä eikä 90 % naisista romanttisessa mielessä, mutta vielä on jäljellä ne hyväsydämisimmät (sekä ne jotka eivät muuta saa) naiset joista voi saada ystävän tai jopa tyttöystävän. Onnea etsintöihin!
Kannattaa opetella puhumaan sitä puuta heinää. Ihan sama mitä puhut, kunhan et ole aivan hiljaa koko ajan. Pitää yrittää unohtaa itsensä ja antaa keskustelun vain mennä.
Moni on nähnyt alkoholin ainoaksi ratkaisuksi tylsään persoonaan ja huonoon ulosantiin ja juo itsensä "hauskaksi".
Viina pyöristää maailmasta pahimmat kulmat, kaikki on kavereita ja estot heikkenee. Seurauksia voi olla huono maine, huono terveys, rahojen menetys, pahoinvointi ja syyllisyyden tunteet. :Q
Voisin kertoa omaa tarinaani näin uudenvuoden kunniaksi ja toivon että siitä olisi jollekkin jotain hyötyäkin.
Elämä opettaa!
Voisin kertoa hieman omaa tarinaani ujouteen liittyen – ja voin sanoa että se ennen muuta voimavara oikein käytettynä.
Tällä hetkellä opiskelen TKK:lla ja olen 25-vuotias mies. Olen syönyt 2,5 vuotta masennuslääke efexoria ja se on kohdallani toiminut ihan kohtalaisesti. Ei se tietenkään mitään todellisia syitä poista, mutta auttaa selviytymään tyylikkäämmin arjesta. Olen varsin pitkään kärsinyt sosiaalisen tilanteiden peloista ja kärsin niistä tietenkin vieläkin. Olen valmistumassa keväällä, jos ja kun pari kurssia vielä menee läpi. Suunnittelin keväällä 2006 että menen esiintymiskurssille kouluumme, tätä varten tein muun muassa asiakaspalvelussa töitä – huom. en siis vaan rahan takia! Eli pyrin hommaamaan vähän selkärankaa ja yritin vetää omanlaisen esityksen – mistä moni tyyppi tykkäsikin ainakin hymyistä päätellen! En häpeillyt itseäni, vaan sen sijaan yritin pistää kaiken peliin. Esiintymiskurssin jälkeen kävin vielä kokoustekniikan kurssin ja sitten päätin ottaa lääkityksen, mihin olen ollut tyytyväinen. Itseäni toteutan lähinnä golf-kentällä parhaiten, vaikka onkin välillä hankalaa pitää hyvää jutustelua ja suoritustasoa yllä. Kärsin muun muassa tinnityksestä, eli korvien vinkunasta ja muutenkin jännitän sosiaalisia toimia.
Harrastukset ja kaveriporukka niihin liittyen on mulle tärkeä, kuten myös tietenkin perheen tuki taloudellisesti ja henkisesti. Mutta tietysti haluan tulla toimeen omillani. Välillä ahdistaa – se kuuluu elämään. Ihminen eroaa eläimestä oikeastaan sillä tavoin, että se pystyy ajattelemaan paremmin – mikä on ihmisen vahvuus ja samalla myös heikkous. Suunnitelmallisuus on hyvästä, mutta välillä pitää pystyä päästämään höyryjä pihalle, mieluiten hyvässä seurassa! Vaikka scatman sanoo että ihminen on human-being – on se myös human-doing. Kaksi asiaa. Kuinka hyvin pystyt toteuttamaan noita kahta asiaa, sitä enemmän olet ihminen. En ole todellakaan uskovainen, vaikka kirkkoon kuulunkin. En halua myöskään olla kyyninen kirjanoppinut tai tyyppi, jolta puuttuu usko ns. korkeampaan voimaan. Onnellisena oleminen on vaikeaa, mutta jos jaksaa uskoa omiin tavoitteisiin ja pystyy niihin samaistumaan, joka solulla onnenhetket on elämään taattu! Tätä kirjoittaessa olen esimerkiksi onnellinen. En sellainen uskovaistyylinen onnellinen, vaan enemmänkin omista mielipiteistään ja ajatuksistaan nauttivalla tavalla onnellinen. Tykkään ajatuksesta, että eri ihmisten onni on erilaista: jotkut tykkää bailata, jotkut lukea, jotkut vetää nousuhumalat ja katsoa hyvää leffaa. Jotkut tykkäävät nähdä enemmän vaivaa tavoitteidensa eteen, jotkut tykkäävät rennommasta elämänasenteesta, jokainen taaplaa tyylilleen sopivasti. Itselleni oiva tapa pitää omat tavoitteet elossa on esimerkiksi lueskella jotain kirjaa ja samalla pyrkiä pysymään vireässä tilassa – mikä saattaa masentuneelle olla yllättävän vaikeaa! Pointtina kuitenkin on, että se mitä teet täytyy ehdottomasti olla virikkeellistä – tämän takia en oikeen pidä tv:n katsomisesta tai ole erityisen innostunut tietokonepelaamisesta. Ne on valmiiksi pureskeltua kamaa, mutta kirjaa lukemalla ja sivuja kääntämällä olet kokoajan läsnä. Kirjoittaminen on ok, jos se liittyy omaan harrastukseen tai esimerkiksi nettipalstalla hengailuun. Toisille virtuaalimaailma sopii paremmin, itse pidän ajatuksesta että sen voi luoda itse – ahdistavampaa, mutta kehittävämpää ja mikä parasta, kun itse saa aikaan, niin omia kokemuksia voi aina hymyssä suin kirjoitella netissä! Niin kuin nyt teen!
En siis ole elementissäni sosiaalisissa tilanteissa, mutta pyrin olemaan ns. valmiustilassa, eli kokoajan pienessä täpinässä, jotta kun joku hyvä juttu tai ihan vaan läppä lentää niin siihen tulee kommentoitua heti! Jotkut tykkää keskittyä omaan juttuunsa, mä ehkä enemmänkin hengailla ja luottaa siihen että työ tulee tehdyksi! Tänään kerroin duunissa lähes kaikille, että mulla on toi lääkitys, eikä kukaan tuominnut mua!! Ei se nyt mitenkään rentouttanut mua, mutta päätin että olisi ehkä hyvä kertoa, niin pitkällä tähtäimellä se olisi kaikkien edun mukaista. Reipas pitää olla! Se on mun motto! Uusiin tilanteisiin pitää olla ns. ballsit, enkä tarkoita nyt mitään kusipäistä toimintaa vaan ainoastaan sitä että arvostaa itseään, eikä välitä mitä muut ajattelee susta. Sitten kun meet kotiin tai harrastuksiin voit niitä miettiä, mutta mieluummin kannattaa kyllä keksiä jotain muuta tekemistä.
Sitten yksi tärkeä juttu – syö seurassa niin usein kuin mahdollista. Ruokailu on päivän tärkeitä toimia ja ehkäisee syrjäytymistä.
Kommentteja kiitos!
mutta kun jotenkin vaan tuntuu että ei se noillakaan aukee
se "elämä" hanki hyvä työ ja mee huoriin rakastu huoraan
tai hommmaa ittelles kaunis ukrainalainen vaimo netistä
jopas kaikki jo kadehtii sua vaikka oisit mimmonen luuseri
rakasta ittees pakasta muut
Minä naisena olen aina tykännyt enemmän ujoista miehistä kuin ns. äijämäisistä miehistä.
Olet vaan kohtelias ja mukava sekä oma itsesi niin sinusta varmaan pidetään.
Ei tarvitse teeskennellä sitä, mitä ei ole.
Tuli taas kaupungilla todistettua toi. Useita kertoja kuulin, kun äijät aloittivat juttua muijien kanssa. Okei, tarjonta voi olla usein sellasta kännistä örveltäjää, mutta pointtina siis oli se, että normaalinäköinen nainen saa aloitteita miehiltä, jos käy ulkona joskus. Normaalin näköisellä miehelle asia taas menee seuraavasti: jos et tee aloitteita, olet yksin. Näin siis keskimäärin. Ujot miehet eivät tunnetusti saa itseään tekemään aloitteita. Lisäksi ujous ja seurustelemattomuus kumuloituvat iän myötä: apina selässä kasvaa suuremmaksi ja suuremmaksi. Kynnys aloitteen tekemiselle kasvaa entisestään.
Tarkoitukseni ei ole todellakaan väittää, että elämä on yhtä ruusuilla tanssimista ujoille naisille. En toivoisi ujoutta kenellekään, ainakaan "pahaa" ujoutta tai sellaista ujoutta, joka estää sosiaalisen elämän (esim. kumuloitumalla). Ja faktahan taitaa myös olla se, että sukupuoli ei pelasta "rumia" naisia, vaan he kokenevat ujojen miesten kohtalon.