Tahdon kumppanin.
En tahdo.
Tahdon.
En.
Mikä v***u mua vaivaa?
Yksi nainen sai pään sekasin ja repäs sydämmeen aika ilkeän haavan. Siksikö en edes etsi ketään?
Siksikö että sydän rikki? Vai siksi että tunteet ei suostu kuolemaan?
Vakuuttelen itselle että sitten etsitään kun rahaa on riittävästi ja elämä muutenki mallillaan, sitten voi alkaa etsiä itselle sitä elämänkumppania. Mut mikä vika mun elämässä ja miljonääriksikö tässä pitäs päästä ennenku alan etsiä?
Tuttavuuksia tulee ja tuttavuuksia menee. Mielessä aina sillointällön että tuostako minulle nainen mutta en pistä tikkua ristiin.
Tuleeko rakkaus hakemaan kotiovelta? Pitääkö rakasta lähtä hakemaan hänen kotoa?
Baaristako, ei varmasti! Uus harrastus? Ei jaksa ei kerkeä... Ystävien kautta, jaa-a...
Pitäskö vaan olla ja odottaa et jos sit vaikka enneku täyttää 30 joku tulis vastaan ja heti tärppäis kumppani loppuelämäksi? Rupiaisko ikisinkuksi(vai oonko jo, kun ei edes muista millon viimeks seurusteli)?
Ois mahtava jos ois nainen, ystävä, jonka kanssa touhuta kaikkea mukavaa. Löhötä sohvalla, siivoilla, käydä kaupassa, käydä lenkillä, puhua henkeviä, osoittaa rakkautta, hemmotella, olla hemmoteltu, lähtä vallottaa maailmaa tai vaan olla, yhdessä.
Lähtisinkö siis ja etsisin sen ystävän? Niimpä... Mistä etsin ja jos löydä, pistänkö sittenkään tikkua ristiin. Pokkaa kyllä riittää. Vaikka pulssi nouseekin niin pystyn kysymään enemmän tai vähemmän tuttua tyttöä treffeille(ilman tippaakaan alkoholia veressä). Silti en jostain syystä kysy ketään. Nekin muutamat joita olen kysynyt ovat antaneet pakit(eivät kai tykkää kahvista...).
Ulkonäkö perus ok, jotku väittäneet komeaksiki mut tiiä nyt siitä. Luonteeltani oon kiltti, liekkö se sit se ongelma. Naiset tuntuvat tykkäävän rentuista.
Järki ja tunteet solmussa. Mitä tekis...
Tulipahan vuodatettua:) Tekee ehkä hyvää kirjoittaa ajatukset sanoiksi.
En tahdo.
Tahdon.
En.
Mikä v***u mua vaivaa?
Yksi nainen sai pään sekasin ja repäs sydämmeen aika ilkeän haavan. Siksikö en edes etsi ketään?
Siksikö että sydän rikki? Vai siksi että tunteet ei suostu kuolemaan?
Vakuuttelen itselle että sitten etsitään kun rahaa on riittävästi ja elämä muutenki mallillaan, sitten voi alkaa etsiä itselle sitä elämänkumppania. Mut mikä vika mun elämässä ja miljonääriksikö tässä pitäs päästä ennenku alan etsiä?
Tuttavuuksia tulee ja tuttavuuksia menee. Mielessä aina sillointällön että tuostako minulle nainen mutta en pistä tikkua ristiin.
Tuleeko rakkaus hakemaan kotiovelta? Pitääkö rakasta lähtä hakemaan hänen kotoa?
Baaristako, ei varmasti! Uus harrastus? Ei jaksa ei kerkeä... Ystävien kautta, jaa-a...
Pitäskö vaan olla ja odottaa et jos sit vaikka enneku täyttää 30 joku tulis vastaan ja heti tärppäis kumppani loppuelämäksi? Rupiaisko ikisinkuksi(vai oonko jo, kun ei edes muista millon viimeks seurusteli)?
Ois mahtava jos ois nainen, ystävä, jonka kanssa touhuta kaikkea mukavaa. Löhötä sohvalla, siivoilla, käydä kaupassa, käydä lenkillä, puhua henkeviä, osoittaa rakkautta, hemmotella, olla hemmoteltu, lähtä vallottaa maailmaa tai vaan olla, yhdessä.
Lähtisinkö siis ja etsisin sen ystävän? Niimpä... Mistä etsin ja jos löydä, pistänkö sittenkään tikkua ristiin. Pokkaa kyllä riittää. Vaikka pulssi nouseekin niin pystyn kysymään enemmän tai vähemmän tuttua tyttöä treffeille(ilman tippaakaan alkoholia veressä). Silti en jostain syystä kysy ketään. Nekin muutamat joita olen kysynyt ovat antaneet pakit(eivät kai tykkää kahvista...).
Ulkonäkö perus ok, jotku väittäneet komeaksiki mut tiiä nyt siitä. Luonteeltani oon kiltti, liekkö se sit se ongelma. Naiset tuntuvat tykkäävän rentuista.
Järki ja tunteet solmussa. Mitä tekis...
Tulipahan vuodatettua:) Tekee ehkä hyvää kirjoittaa ajatukset sanoiksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
>Ois mahtava jos ois nainen, ystävä, jonka kanssa >touhuta kaikkea mukavaa. Löhötä sohvalla, >siivoilla, käydä kaupassa, käydä lenkillä, puhua >henkeviä, osoittaa rakkautta, hemmotella, olla >hemmoteltu, lähtä vallottaa maailmaa tai vaan >olla, yhdessä.
Miksi siis et etsisi ystävää/ystäviä, joiden kanssa voi tehdä erilaisia asioita. Kyllä se rakkaus sitten roihahtaa, kun oikea osuu kohdalle. Haku päällä on vaikea onnistua.
Ystävistä ei ole puutetta.
Ongelma lienee siinä että en tiedä mitä haluan.
Toisaalta haluan löytää "sen oikean" toisaalta tuntuu että mitäs suotta vaivautua, elelis vaan ittekseen.
Toinen ongelma on että en oikein saa hakua "päälle".
Jos kerta haluan naisen, miksen tee asialle jotain?
Jos haluankin elellä itsekseni niin miksi mietin näitä?
Ehkäpä jatkan kuten tähänkinasti. Aamulla töihin, töistä kotiin syömään ja ehkä kaverille kylään. Viikonloppuna sit sukuloimaan ja ehkä samoissa vanhoissa kaveripiireissä jokin illanistujainen.
Mitäs tässä valittelemaan, on hyviä ystäviä, mahtava perhe, toimeentulo, usko Jeesukseen, terveys jne. asiat mallillaan.
Ehkäpä se kumppani sitten joskus tulee jos on tullakseen ja jos ei tule niin sitten ei...
hinkkaamaan noita lehtihyllyjä.
..Onks sun nimes Jussi?
Sopisit yhen tyypin juttuun, jonka tunnen..
vaikka olen ilkeä hänelle.
kaiken aikaa auki, niin silloin onnesi ei kävele ohitsesi. Toivotan Onnea!