tässä palstakirjoittelussa jotenkin nolostuttaa on tämä. Ns. kiltit ihmiset tunnistaa aina. Kun tää kiltti sit joutuu mielestään puolustautumaan jollekin kärkkäämmälle ni se kuulostaa aina yhtä avuttomalta.Ollaan muka kovina hyökkäämässä mutta se ei koskaan kuulosta aidolta, sukkelalta sanailulta vaan jotenkin väkisinväännetyltä.Mua et kyllä kovistele-tyyliseltä. Ja näitä sukkelia sanansovittelijoita varmaan vähän naurattaa. saahan kiltit useimmiten juttunsa jatkumaan,mutta,mutta...En hauku näitä kilttejä tässä tosiaankaan.Vastaa jos tää herätti vastakaikua vai sivuutetaanko vaan. Tähänhän ei oo ratkaisua olemassa. Tuli vaan mieleeni et iskeekö oikeesti kiltille joskus masis kupuolustautumiseen menee varmasti oikeesti energiaa ja se on taitolaji sekin.
asia joka
ainakin itteeni
9344
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
varmaan uuden alotuksen vastauksensa sijaan, i quess ,vahingossa. niin. Ns.mainitsemasi kiltit varmaan saavat täältä jotain potkua ja oppia sille osalle minuuttaan joka ehkä haluaisi ollakin kärkkäämpi vaan ei oikein osaa. Eikös täällä saa myös opetella tuntemaan myös itseään ja salatuimpia puoliaan Hienosti sanottuna peilata itseään muihin.joskus tosin tuntuu että odotetaan kaikkien olevan niitä sujuvia ja häkeltymättömiä tyylistä toiseen kivuttomasti siirtyviä ja kaikkien arvostusta nauttivia. Mutta entä live lifessä, meneekö näin?
Ihminen muuttuu jatkuvasti, eikö vaan.
Sitten toisena päivänä voi olla herkempi kuin toisena. Riippuu vastaan ottajasta että miten itse reagoi johonkin asiaan.
Tässä palstalla voi olla rauhassa eri mieltä asioista, siitähän se väri elämään tulee.
Ei ainkaan punastelut näy muille.
pitäis tietysti minunkin ilkeillä kaikille, sehän on selvää, mutta eihän siitä mitään loppupeleissä tule. Kiltit immeiset ei kerkee edes samaan rekeen siinä sanailussa, joten yleensä he kyllä jääpi minun puolesta aika rauhaan.
Kestovihulaisia sitten palstalla on joitakin ja niitä ohimennessäni sitten pikkuisen kurnutan.
Ja miksi ei saa olla kiltti? Ja ainakin yrittää "puolustautua" ? Luuletko tosiaan , etteivät kiltit ihmiset suorastaan naura ja paljon , näille "koviksille"? Haluatko sinä , että täällä on vain ne henkilöt , jotka haluavat olla aina ns. turpakärjöimässä? Pidä kuule hyvänäsi ja käytä sinä taitolajiasi miten lystäät. Kivat sinulle!
Kiltteys on perusolemukseltaan humaania, luonnolista lämpöä ja avarakatseisuutta. Ei kiltti tarvitse, ainakaan enää tässä iässä mitään tökkimisaseita = kärkkäyttä.
Miksi puolustautua?
Elämä on varmasti ehtinyt opettamaan kiltille, että on ihmisiä jotka vain yltyvät oman typeryytensä innoittamina. Ottakoot hilpeytensä jos se heidän tyhjyyttään yhtään lohduttaa, pieneksi hetkeksi.
Kiltit keskustelijat ilahtuvat suuresti asiallisesta ja leikillisestä keskustelusta oli se mistä tahansa aiheesta.
aiheesta ja asioista, mutta typerään, "henkilökohtaiseen" tai kirjoittajan henkilöön kohdistuvaan sanailuun en yleensä osallistu. Mielestäni se olisi täydellisesti hukkaan heitettyä aikaa. Minua ei nolostuta, koska olen vastuussa vain omista teksteistäni. Muut tehkööt mitä haluavat ja vastatkoot teoistaan myös.
Älykäs sanailu voi joskus naurattaa, vaikka se olisi pikkuilkeääkin. Muka älykkäiden epätoivoiset, oman itsetunnon pönkittämiseen pyrkivät kirjoitukset, joiden ainoa tarkoitus on pienen ihmisen polkeminen, eivät todellakaan naurata. Onneksi osa sellaisista kirjoittajista käyttää nimimerkkiä, joten niitä viestejä ei tarvitse edes avata.
Onneksi on hyviä kirjoittajia, joilla on yleensä aina jotain sisältöä viestissään. Vaikka olisi eri mieltä, saa uusia näkökulmia moneen asiaan. Kiva, että meillä on tällainen foorumi, jossa kaikki saavat äänensä kuuluville. Kurjaa, että nykyään enää harvoin tällä keskustellaan asioista, ja asia-aloituksiin tulee yleensä aina joku esittelemään omaa käsitystään keskustelujen säännöistä tai aloittajan henkilöstä.
Ehdotan, että ryhdytään jokainen itse huolehtimaan omien kirjoitustemme laadusta ja annetaan toisten vastata omistaan.
eroa palstakirjoittelun ja liven välillä. Ne , jotka on kittejä täällä, ovat sitä myös livessä, ne, jotkaovat häijyjä täällä ovat häijyjä myös livessä. Itse en livessä rähjäämällä ole mitään saanut, kaiken vähiten ystäviä, enkä usko tämän juuri poikkeavan livestä. Olen kohdannut mukavia ihmisiä. Jos on ollut sellaista, mistä en ole pitänyt, olen pistänyt koneen kiinni, se on ajankäytön valintaa.
valinta. Näin teemme jatkossakin.
Juuri luin eräänkin ujon ja aran kirjoittajan ties monennenko runokokoelman ja heti kun aihe siirtyi tunnelmista ajatusten esittämiseen tai peräti puolustamiseen, sävy muuttui jäykän inttäväksi, lukkiutuneeksi silmät ummessa hyökkäykseksi.
Koirillakin: arimmat ovat kovimpia haukkumaan.