Olen jo pidemmän aikaa pohtinut erästä asiaa...
Kun olin vielä koulussa oli minulla ihan kohtuullisen paljon kavereita ja muutama todella hyvä ystävä. Kun ensimmäinen lapsemme syntyi ja jouduin viettämään paljon aikaa kotona. Huomasin äkkiä että suurin osa kamuista oli vain hävinnyt johonkin! Parhaimmat ystäväni sentään säilyivät ja pitävät edelleen yhteyttä, mutta heilläkin on jo omat perheet, eikä aikaa vain tunnu tarpeeksi riittävän!
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kun olin vielä koulussa oli minulla ihan kohtuullisen paljon kavereita ja muutama todella hyvä ystävä. Kun ensimmäinen lapsemme syntyi ja jouduin viettämään paljon aikaa kotona. Huomasin äkkiä että suurin osa kamuista oli vain hävinnyt johonkin! Parhaimmat ystäväni sentään säilyivät ja pitävät edelleen yhteyttä, mutta heilläkin on jo omat perheet, eikä aikaa vain tunnu tarpeeksi riittävän!
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itsellä on täysin samanlaisia kokemuksia, siitä miten kaverit häviävät. Ennen esikoisemme syntymää (4/03) minulla oli suhteellisen paljon ystäviä. Vietin jopa suurimman osan ajastani heidän kanssaan. Odotusaikana kaikki vielä pitivät yhteyttä, kävivät katsomassa kasvavaa mahaani ja olivat onnellisia puolestani. Tai niin ainakin antoivat ymmärtää. Kun tyttäremme sitten syntyi huhtikuussa, juoksi meillä kotona porukkaa kuin pipoa katsomassa nyyttiämme. Ensi huuman laannuttua sitten kaikki katosivat sen siljän tien. Nyt saa väkipakolla yrittää heitä tulemaan käymään. Kukaan ei enää pidä yhteyttä niinkuin ennen. Olen jäänyt yksin.
Toisinaan olo tuntuu hirveän kurjalta, kun ei ole paikkaa minne mennä kyläilemään tytön kanssa, on vain isovanhemmat ja muut sukulaiset joiden kanssa pitää yhtä. Ei ole edes yhtään tuttua kellä olisi pieniä lapsia. Välillä sitä todellakin toivoo että kaikki olisi niinkuin ennen, ennen tyttären syntymää.
Mutta siltikään, päivääkään en vaihtaisi pois näistä ihanista kuudesta kuukaudesta, jotka olen tyttäreni ja mieheni kanssa saanaut viettää.
Joo, mulla ei ole ku pari kaveria kenen kans jutella. Meillä on jo kolme lasta joten ylimäärästä aikaa ei todellakaa ole paljoo, mut aina välillä haluaisin jutella aikuisen kans. Meillä on mieletön kriisi varmaanki sen takia ettei ole ollenkaa omaa aikaa...