Kyselen tässä miten te vielä työelämässä olevat mummot jaksatte touhuta lastenlasten kanssa?
Minä olen kahden pikkuisen mummu 2,4vuotiaitten, ovat ihania pikkuisia touhukkaita kavereita.
Minä vaan en mielestäni jaksa tarpeeksi olla näitten kanssa, kun ikääkin on 50 pitkälti ja töissäkin käyn, viikonlopulla jo on niin "naatti" että ei siihen enää voi tenavia vahdittavakseen ottaa - ainakaan yökylään.
Kuitenkin halua olisi ja lomilla olen aina käytettävissä.
Kuitenkin poikani ja miniä ovat ymmärtäväisiä ja kyselevät tarkkaan vointiani ja jaksamisiani.
Yökylään eivät ole koskaan olleetkaan vailla, vaan päiväseltään muutamia tunteja olleet mummilla.
Asuvat aika lähellä meitä ja ollaan lähes päivittäin tekemisissä ja puuhastellaan esim. pihatöitä yhdessä.
Koitan pitää omasta kunnostani hyvää huolta lenkkeillen ja uiden, että jaksais vielä muutaman vuoden töissä ja sitten voisi eläkkeellä olla enempi näitten "mukuloitten" kanssa.
Miten te toiset mummut jaksatte ja mikä on teidän "juttu" josta saatte potkua jaksamiseen?
Minä olen kahden pikkuisen mummu 2,4vuotiaitten, ovat ihania pikkuisia touhukkaita kavereita.
Minä vaan en mielestäni jaksa tarpeeksi olla näitten kanssa, kun ikääkin on 50 pitkälti ja töissäkin käyn, viikonlopulla jo on niin "naatti" että ei siihen enää voi tenavia vahdittavakseen ottaa - ainakaan yökylään.
Kuitenkin halua olisi ja lomilla olen aina käytettävissä.
Kuitenkin poikani ja miniä ovat ymmärtäväisiä ja kyselevät tarkkaan vointiani ja jaksamisiani.
Yökylään eivät ole koskaan olleetkaan vailla, vaan päiväseltään muutamia tunteja olleet mummilla.
Asuvat aika lähellä meitä ja ollaan lähes päivittäin tekemisissä ja puuhastellaan esim. pihatöitä yhdessä.
Koitan pitää omasta kunnostani hyvää huolta lenkkeillen ja uiden, että jaksais vielä muutaman vuoden töissä ja sitten voisi eläkkeellä olla enempi näitten "mukuloitten" kanssa.
Miten te toiset mummut jaksatte ja mikä on teidän "juttu" josta saatte potkua jaksamiseen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
kun olen jo melkein 60 ja "jouduin" lastenhoitajaksi päiväkotiin, sijaiseksi. Vielä pitäis olla ens kevääseen asti. Sitten on 2 vuotta tullut oltua tässä ja välillä ajattelen, että miten jaksan, mutta sitten taas on ollut ihan mukavaa, ja lapset - vaikka metelistä kärsin eniten, ovat kuitenkin parasta mitä ihminen voi olla, rehellisiä ja hyvää tarkoittavia vaikka virheitä tekevät koko ajan...
oikein jaksakkaan. Tyttären poika haluaa silloin tällöin mummulaan yökylään ja täytyy sanoa että mummulta on patterit ihan loppu kun poika lähtee kotiinsa. Kuitenkin on se niin mukavaa kun poika itse kysyy saako tulla ja mummullehan saa tulla. Olen ajatellut että ei se poika kauaa yökylään halua kun ikää tulee ja muut menot.Yleensä poika on pe-la välisen yön ja sunnuntaina vielä mummu on ihan poikki :) :)
Minä olen jo eläkeläismummo ja se on aivan eri asia hoitaa lastenlapsia, mutta olen myös aika poikki lastenlasten lähdettyä äitinsä ja isänsä hoivaan.
Pidän mielelläni lapsia välillä yökylässä viikonloppuna ja teemme kaikkea mukavaa. Mummolaan on mukava tulla: Ei ole kerrostalo ja pääsee pihalle suoraan leikkimään ja on pienille lapsille sopivaa luontoa lähellä. Lastenlasten kanssa meillä on hauskaa ja tulen hyvin iloiseksi, mutta nautin sitten taas aivan omasta rauhasta. Ja kuitenkin lapseni aina kysyvät myös minulta, että jaksanko, sopiiko minulle tai onko minulla muita hommia? - Sanoisin kyllä että jos olisin vielä työelämässä, olisi ajateltava myös omaa jaksamista.
Juuri näin tuleekin ajatella! Oman jaksamisen mukaan, mutta kuitenkin ajatellen ja välittäen omista lapsenlapsiaan. Eihän se tarvitse olla "suurta" touhua,tavalliset askareet ym laavuretket ovat sitä mahtavaa joka kasvattaa sitä sukupolvien yhteen kuuluvuutta. Ei kannata yrittää ja tehdä liikaa,tavallista elämää lasten kanssa,se riittää. Ja muuten, ota yökylään vaan,se helpompaa on-kun lapset siihen tottuvat vain. Ja plus omat lapsesi saavat omaa "yöaikaa".
eli 61-vuotias, ja tukevasti työelämässä vastuullisissa tehtävissä.
Lapsenlapsia minulla ei vielä ole, mutta toivoisin niitä saavani.
En mitenkään voisi ottaa lastenlapsistani hoitovastuuta, mutta luulisin, että minulla olisi heille silti paljon annettavaa kuten lastenikin isovanhemmilla oli lapsilleni.
Yhtään kertaa lapseni eivät olleet yötä isovanhemmillaan, mutta se ei estänyt heidän suhdettaan muodostumasta hyväksi ja läheiseksi.
Uskon, että sinun suhteesi lastenlapsiisi on erittäin hyvä. Älä turhaan kanna huonoa omaatuntoa. Tärkeintä on, että pysyttelet terveenä ja hengissä, niin että lapsenlapsesi saavat iloita sinusta vielä pitkään.
gallupissa kouluikäiset lapset pitivät parhaana isovanhempien kanssa olossa sitä kun sai olla vaan. Ei harrastuksia, kyläreissuja tms.
Ei turhia suunnitelmia vaan tehdään sitä mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Lapset touhuaa kyllä keskenään kun joku katsoo päältä ja kuuntelee välillä kun asiaa tulee.