Heip. Mielipiteitä asiaan kiitos!:)
Olen itse ollut nuorempana hyvinkin ujo ja kärsinyt siitä.
Se nostaa aina vieläkin sosiaalisissa tilanteissa päätään, vaikka olenkin päässyt siitä eroon aika hyvin tietoisella "ahtaisiin paikkoihin" menemällä.
Sain/hankin työpaikan jossa joudun olemaan kirjaimellisesti aivan koko ajan uusien ja hyvinkin erilaisten sekä eri asemissa olevien ihmisten kanssa tekemisissä. Olen oppinut siksi vielä enemmän keskustelutaitoja ja tekniikoita.
Ujollahan on myös yhtälailla vaikeaa puhua puhelimessa uusien ihmisten kanssa.
Asia jonka havaitsin uudessa työpaikassa, liittyy juuri siihen. Määrätyt ihmistyypit jotka huomaavat puhuvansa ujon tyypin kanssa puhelimessa, ottavat tietoisen tai tiedottoman ylivallaan tästä ujosta henkilöstä ja keskustelusta. Ilmeisesti koska puhelimessa se on helpompaa ja kasvotonta.
Puhuessani puhelimessa tällaiselle tyypille, hän on aluksi aivan asiallinen mutta huomattuaan nopeasti ujouden otta ylivallan ja alkaa manipuloimaan keskustelua selvästi.
Opin suht nopeasti toimimaan tällaisessa tilanteesa ja ottamaan tilanteen haltuuni takaisin.
Onko kellään muulla samanlaisia tuntemuksia puhelimessa?
Esimerkkinä voisi sanoa tilanteen, jossa joudun tilaamaan jotain tuotetta, niin asiantuntevampi myyjähenkilö on huomattavasti ylimielisempi puhelimessa puhuessaan kuin jos keskustelua käydään kasvokkain.
Olen itse ollut nuorempana hyvinkin ujo ja kärsinyt siitä.
Se nostaa aina vieläkin sosiaalisissa tilanteissa päätään, vaikka olenkin päässyt siitä eroon aika hyvin tietoisella "ahtaisiin paikkoihin" menemällä.
Sain/hankin työpaikan jossa joudun olemaan kirjaimellisesti aivan koko ajan uusien ja hyvinkin erilaisten sekä eri asemissa olevien ihmisten kanssa tekemisissä. Olen oppinut siksi vielä enemmän keskustelutaitoja ja tekniikoita.
Ujollahan on myös yhtälailla vaikeaa puhua puhelimessa uusien ihmisten kanssa.
Asia jonka havaitsin uudessa työpaikassa, liittyy juuri siihen. Määrätyt ihmistyypit jotka huomaavat puhuvansa ujon tyypin kanssa puhelimessa, ottavat tietoisen tai tiedottoman ylivallaan tästä ujosta henkilöstä ja keskustelusta. Ilmeisesti koska puhelimessa se on helpompaa ja kasvotonta.
Puhuessani puhelimessa tällaiselle tyypille, hän on aluksi aivan asiallinen mutta huomattuaan nopeasti ujouden otta ylivallan ja alkaa manipuloimaan keskustelua selvästi.
Opin suht nopeasti toimimaan tällaisessa tilanteesa ja ottamaan tilanteen haltuuni takaisin.
Onko kellään muulla samanlaisia tuntemuksia puhelimessa?
Esimerkkinä voisi sanoa tilanteen, jossa joudun tilaamaan jotain tuotetta, niin asiantuntevampi myyjähenkilö on huomattavasti ylimielisempi puhelimessa puhuessaan kuin jos keskustelua käydään kasvokkain.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kommentistani ei sinulle taida olla paljon hyötyä, koska samanlaisia kokemuksia minulla ei ole, mutta koska kukaan ei näytä sinulle muuten vastaavan, niin kirjoitetaanpa nyt edes jotain.
Olen nuorempana pitänyt itseäni varsin ujona ja puhelimen käyttö on siitä syystä tuntunut jokseenkin vastenmieliseltä. Iän myötä se ja ujous muutenkin on helpottunut hyvin suuresti. Puhelimen suhteen asiaan on olennaisesti vaikuttanut se, että olen erinäisissä työtehtävissä joutunut niin monenlaisiin puhelinkeskusteluihin, että niihin on jo rutinoitunut ja toisaalta tullut havainneeksi, että ihmiset ovat keskimäärin sen verran avuttomia puhelimessa asioijia, etten itse erotu joukosta varmasti ollenkaan negatiiviseen suuntaan. Luulenpa, ettei minua puhelimessa tulkitse ujoksi lainkaan. Jos joskus sattuisit kohtaamaan minut puhelimitse, saattaisin jopa vaikuttaa kuvailemasi kaltaiselta ylimieliseltä keskustelukumppanilta, vaikken sellainen pyri olemaankaan.
Noin hyvin asiat eivät siis aina ole olleet. Se, mikä minua aiemmin puhelimen käytön suhteen vaivasi, oli eräänlainen sopivan kohteliaisuusasteen löytäminen. Vältäessäni vaikuttamasta epäkohteliaalta ja tunkeilevalta aloin puhua ylihuomaavaisesti ja siten luonnottoman muodollisesti. Tilanne oli vaikein silloin kun itse soitin jollekin - toisten puheluihin vastaamisen kanssa en niinkään hermoillut. Tuntui siltä, että syyllistyn soittaessani niin räikeään kotirauhan rikkomiseen, että minun on pakko pyydellä sitä joka lauseessa anteeksi. Vaikka nykytilanne on jo jokseenkin ongelmaton, jotain huvittavia menneisyden jäänteitä puhelinkäyttäytymisessäni yhä on: olen huomannut esimerkiksi hoitavani monet puhelinasiat mieluiten aamulla, koska silloin on niin luontevaa lausua tervehdykseksi "huomenta", joka on lausahduksena yhtä aikaa sekä tuttavallinen että asiallinen. Myöhemmin päivällä soitettaessa täytyy miettiä, kelle voi sanoa "hei" ja kelle kuuluu toivottaa "hyvää päivää". Puhelun lopettaminen soveliaasti tuottaa sekin yhä pieniä ongelmia ja silloin tällöin huomaan miettiväni puhelun jälkeen, katkaisinko linjan kenties liian töykeään sävyyn, vaikka totuus todennäköisesti on aivan päinvastainen.
Jos joku on kokenut samanlaista, voikin jatkaa tästä.
Itsekin olen luonteeltani ujo. Tosin olen siitä jonkin verran päässyt eroon, kun työnpuolesta joutuu olemaan monenlaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Puhelin keskustelut tuottavat minulle myös joskus ongelmaa. Koen kuitenkin helpottavana se, että ennen soittoani kirjoitan paperille ylös ne asiat jotka on tarkoitus hoitaa. Näin muistan, jos häkellyn jostakin, mitä sitä vielä pitikään sanoa!