Eräs tuntemani henkilö on jo pitkään asunut mielenterveyskuntoutujien palveluasuntolassa. Hän viihtyy siellä. En kuitenkaan lähtisi sanomaan että kuntoutumista on tapahtunut.
Laki perustuu aina ihmisyhteisön vallitseviin sosiaalisiin arvoihin. Pienessä syrjäisessä Suomessa psyykkisiä sairauksia ja varsinkin eräitä niistä pidetään sopimattomina. Metsäläisimmät kutsuvat myös esimerkiksi skitfofreenikkoja vaarallisiksi vaikka kansainväliset tilastot puhuvat aivan muuta kieltä. Suomen laki mahdollistaa ihmisen pakkosijoittamisen asuntolaan vastoin tämän tahtoa.
Monin paikoin asuntolatoiminta on iso bisnes. Pakkomyynnin keinoin saadaan ahtaan asuntolan ankeat ryhmämajoitushuoneet täyteen ja maksajana on potilaan kunnan sosiaalitoimi. vakavaraisemman potilaan tapauksessa rahat napataan suoraan hänen säästöistään ja omaisuudestaan.
On ihmisiä jotka omin avuin eivät kotona pärjää. Suomen kulttuuriin liittyy että syntisairautta poteva saattaa tulla omaistensa ja ystäviensä hylkäämäksi.
Inhimillisin ja parhaita hoitotuloksia tuova malli saattaisi olla Keski-Euroopasta tuttu tuetun asumisen systeemi.
On olemassa eräs este joka estää potilaita aidosti tukevan ja kuntouttavan asumisjärjestelyn syntymisen Suomeen. Suomen metsäläiskulttuuriin kuuluu että psyykkisen sairauden kantajan arvostelukykyä kyseenalaistetaan jatkuvasti. Vastaavaan en ole törmännyt missään muualla maailmassa. Mikäli Suomessa psykiatri tai soaiaalivirkailija on sitä mieltä että tämä on paikallaan tulisi hänen voida esittää jotain tilastoja saavutetuista työelämään palauttamisista.
Suomessa vielä sinnikkäästi koitetaan suojella yhteiskuntaa potilaalta kun Euroopan suurissa kulttuurivaltioissa on jo vuosikymmeniä sitten siirrytty suojelemaan potilasta yhteiskunnalta.
Sitäkään en ymmärrä miksi nimenomaan psyykkisesti sairaiden täytyy asua erillään omissa ghetoissaan. Ruumiillisesti sairaidenkin asuntoloissa on vain vajaakuntoisia - mikseivät he kaikki voi olla luontevasti yhdessä tasa-arvon edistämiseksi?
Laki perustuu aina ihmisyhteisön vallitseviin sosiaalisiin arvoihin. Pienessä syrjäisessä Suomessa psyykkisiä sairauksia ja varsinkin eräitä niistä pidetään sopimattomina. Metsäläisimmät kutsuvat myös esimerkiksi skitfofreenikkoja vaarallisiksi vaikka kansainväliset tilastot puhuvat aivan muuta kieltä. Suomen laki mahdollistaa ihmisen pakkosijoittamisen asuntolaan vastoin tämän tahtoa.
Monin paikoin asuntolatoiminta on iso bisnes. Pakkomyynnin keinoin saadaan ahtaan asuntolan ankeat ryhmämajoitushuoneet täyteen ja maksajana on potilaan kunnan sosiaalitoimi. vakavaraisemman potilaan tapauksessa rahat napataan suoraan hänen säästöistään ja omaisuudestaan.
On ihmisiä jotka omin avuin eivät kotona pärjää. Suomen kulttuuriin liittyy että syntisairautta poteva saattaa tulla omaistensa ja ystäviensä hylkäämäksi.
Inhimillisin ja parhaita hoitotuloksia tuova malli saattaisi olla Keski-Euroopasta tuttu tuetun asumisen systeemi.
On olemassa eräs este joka estää potilaita aidosti tukevan ja kuntouttavan asumisjärjestelyn syntymisen Suomeen. Suomen metsäläiskulttuuriin kuuluu että psyykkisen sairauden kantajan arvostelukykyä kyseenalaistetaan jatkuvasti. Vastaavaan en ole törmännyt missään muualla maailmassa. Mikäli Suomessa psykiatri tai soaiaalivirkailija on sitä mieltä että tämä on paikallaan tulisi hänen voida esittää jotain tilastoja saavutetuista työelämään palauttamisista.
Suomessa vielä sinnikkäästi koitetaan suojella yhteiskuntaa potilaalta kun Euroopan suurissa kulttuurivaltioissa on jo vuosikymmeniä sitten siirrytty suojelemaan potilasta yhteiskunnalta.
Sitäkään en ymmärrä miksi nimenomaan psyykkisesti sairaiden täytyy asua erillään omissa ghetoissaan. Ruumiillisesti sairaidenkin asuntoloissa on vain vajaakuntoisia - mikseivät he kaikki voi olla luontevasti yhdessä tasa-arvon edistämiseksi?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.