Hei kaikki!
Haluaisin tietää onko muiden koirille käynyt näin ikävästi. No aloitetaampa alusta...
Koirani oli 4.5 vuotta kun se sairastui tähän outoon sairauteen.
Se alkoi viime vuonna lokakuussa.Olimme ihmetelleet, että miten ihmeessä koirasta lähtee kokoajan näin paljon karvaa ja kyynärpäihin ilmestyi karvattomat, hilseilevät alueet.Koirallamme oli myös punaiset silmät ja kuumat korvat. Eläinlääkäri epäili allergiaa ja käski meidän syöttää koirallemme hypoallergia ruokaa. Hän määräsi myös korva- ja silmätippoja sekä öljyä huonoon karvaan. Koska nämä eivät auttaneet ja koiramme kynsi itseään hullunlailla menimme takaisin eläinlääkäriin.Ja siitä alkoikin monet antibiootti, Penisiliini ja kortisooni kuurit. Koirani söi lääkkeitä noin 3kk:ta ja karvat senkuin hupenivat. Koirallani oli myös kauluri puremisen estoa varten, mutta se ei auttanut. Koska tämä eläinlääkäri oli määrännyt jo yhteensä 120 tablettia kortisoonia pistellyt penisiliiniiä ja Koirani oli syönyt jo noin sata tablettia antibioottejakin päätimme vaihtaa eläinlääkäriä. Menimme toiselle eläinlääkärille ja hän sanoi että ei ole ikinä nähnyt mitään tällaista. Hän käski lopettaa kortisoonikuurit, koska koirani iho oli niin kuiva, että se hilseili aivan laattoina. Hän antoi shamppoota koska epäili sen olevan ehkä jokin kirppu tartunta. Pesin sahmppoolla mutta se ei auttanut. Koirani puri itsään ja täten aiheutti itselleen pahoja haavoja.
Uusi eläinlääkäri otti koirastani karvanäytteen josta hän yritti etsiä mahdollisia loisia, muttta niitä ei löytynyt. Veimme koiran kotiin.
Jouduimme varjelemaan koiraa sen hampailta Pukemalle sen vaatteisiin ja käärimällä sen huopaaan ja Käyttämään kuonokoppaa ja kaulusta ja sukki kynsien peitoksi.
Koirani söi oikeen hyvin ja rakastri päästä ulos kunne tuli kkume ja vilun väristykset. Välillä väristykset menivät pois ja sitten ttas palasivat. Koira hilseili ja oli pahoilla ruhjeilla.
Eräänä torstaina soitimme läheisen kaupungin pieneläinklinikalle ja kerroimme koirastamme. Saimme ajan seuraavaksi päiväksi.
Seuraava yö oli ollut koiralleni tuskaisa. Loppujen lopuksi joouduimme viemään sen aikaisin aamulla päivystävälle eläinlääkärille joka päästi sen tuskistaan, koska se oli mennyt niin huonoon kuntoon yöllä ja sen jalat olivat kuin puu pökkelöt. Nyt koirani kuolemasta on kulunut kuukausi ja ikävä on kova. Haluaisin kuitenkin selvittää onko muille käynyt näin.
"Paras paikka haudata koiransa on haudata se sydämmeensä, sillä sieltä se palaa läpi tuonelan, ja vaikka vierelläsi kulkisi tusina muita koiria eivät ne sille murisisi"
Haluaisin tietää onko muiden koirille käynyt näin ikävästi. No aloitetaampa alusta...
Koirani oli 4.5 vuotta kun se sairastui tähän outoon sairauteen.
Se alkoi viime vuonna lokakuussa.Olimme ihmetelleet, että miten ihmeessä koirasta lähtee kokoajan näin paljon karvaa ja kyynärpäihin ilmestyi karvattomat, hilseilevät alueet.Koirallamme oli myös punaiset silmät ja kuumat korvat. Eläinlääkäri epäili allergiaa ja käski meidän syöttää koirallemme hypoallergia ruokaa. Hän määräsi myös korva- ja silmätippoja sekä öljyä huonoon karvaan. Koska nämä eivät auttaneet ja koiramme kynsi itseään hullunlailla menimme takaisin eläinlääkäriin.Ja siitä alkoikin monet antibiootti, Penisiliini ja kortisooni kuurit. Koirani söi lääkkeitä noin 3kk:ta ja karvat senkuin hupenivat. Koirallani oli myös kauluri puremisen estoa varten, mutta se ei auttanut. Koska tämä eläinlääkäri oli määrännyt jo yhteensä 120 tablettia kortisoonia pistellyt penisiliiniiä ja Koirani oli syönyt jo noin sata tablettia antibioottejakin päätimme vaihtaa eläinlääkäriä. Menimme toiselle eläinlääkärille ja hän sanoi että ei ole ikinä nähnyt mitään tällaista. Hän käski lopettaa kortisoonikuurit, koska koirani iho oli niin kuiva, että se hilseili aivan laattoina. Hän antoi shamppoota koska epäili sen olevan ehkä jokin kirppu tartunta. Pesin sahmppoolla mutta se ei auttanut. Koirani puri itsään ja täten aiheutti itselleen pahoja haavoja.
Uusi eläinlääkäri otti koirastani karvanäytteen josta hän yritti etsiä mahdollisia loisia, muttta niitä ei löytynyt. Veimme koiran kotiin.
Jouduimme varjelemaan koiraa sen hampailta Pukemalle sen vaatteisiin ja käärimällä sen huopaaan ja Käyttämään kuonokoppaa ja kaulusta ja sukki kynsien peitoksi.
Koirani söi oikeen hyvin ja rakastri päästä ulos kunne tuli kkume ja vilun väristykset. Välillä väristykset menivät pois ja sitten ttas palasivat. Koira hilseili ja oli pahoilla ruhjeilla.
Eräänä torstaina soitimme läheisen kaupungin pieneläinklinikalle ja kerroimme koirastamme. Saimme ajan seuraavaksi päiväksi.
Seuraava yö oli ollut koiralleni tuskaisa. Loppujen lopuksi joouduimme viemään sen aikaisin aamulla päivystävälle eläinlääkärille joka päästi sen tuskistaan, koska se oli mennyt niin huonoon kuntoon yöllä ja sen jalat olivat kuin puu pökkelöt. Nyt koirani kuolemasta on kulunut kuukausi ja ikävä on kova. Haluaisin kuitenkin selvittää onko muille käynyt näin.
"Paras paikka haudata koiransa on haudata se sydämmeensä, sillä sieltä se palaa läpi tuonelan, ja vaikka vierelläsi kulkisi tusina muita koiria eivät ne sille murisisi"
Vastaukset 5
Vanhimmat
on erittäin harvinaisena samanlainen sairaus, että iho kuluu hilseillen, oliko se niin että ei voi olla päivänvalossa ollenkaan vai miten se meni.. Mutta kuitenkin, kannattaa katsella lääkärikirjoista ihmisten vastaavia sairauksia. Tutkittiinko koira sen kuoleman jälkeen ja mitä todettiin? Tosi harmillinen juttu, ettei edes saanut apua ja jouduttiin lopettamaan. Kummallista sekin, että lääkäri vain EPÄILI allergiaa; eikä vaivautunut selvittämään asia verikokeella, josta näkee onko koiralla allergiasoluja. Näin meillä tehtiin, kun vanhalla koiralla oli epämääräisiä oireita. Mitään ei jätetty sattuman varaan.
Hämmästyin kun luin kirjoituksesi.
Erään ystäväni koiran tarina oli "lähes" samanlainen, sillä erolla että sitä ei lopetettu :)
Kyseinen narttu sairastui jo 1 v. ja eläinlääkäri selitti tilanteen myös allergialla. Itse olin silloin oireiden pahimmillaan olevana jo pyytänyt, että josko koira pääsisi kivuistaan, mutta onneksi omistaja piti päänsä. Sitten ehdotin hänelle vastaavasti homeopaattia, ja sovimme sitten että mikäli sekään ei auta, niin koira lähtee piikille.
Näin siis aloitimme 3 kk. rulianssin, toinen toistamme tukien ja kannustaen, koiran parasta toivoen (suur kiitos kuuluu tietenkin sille eläinhomeopaatille).
Jätimme pois kaiken kortisoonin ja antibiootin, ruokintaan lisättiin reilusti helokkiöljyä. Useampia homepaattisia lääkeaineita jouduimme kokeilemaan, kunnes se oikea löytyi. Yht`äkkiä vain huomasimme, että koira ei ollut rapsuttanut itseään tuntiin, sitten päivään jne. Menimme hetki hetkeltä kohti "parempaa".
Nyt siitä on kulunut 2,5 vuotta, ja narttu kykenee syömään kaikkea eikä rapsuttele itseään. Silloin tällöin juoksun aikana alkaa varpaiden välit kiinnostaa, mutta kun antaa näitä homeopaattista niin se loppuu siihen :)
Nimim. Sivusta ystävän ponnisteluja seurannut
Miksi ihmeessä et lähettänyt koiraa avattavaksi Eelaan? Taudin alkuperä olisi saatu selville, en ymmärrä, että sitä jälkeenpäin täältä kyselet.
Tutkimustulos ei olisi enää koiraasi auttanut, mutta olisi auttanut tulevaisuudesssa muita koiria, jotka sairastuvat mahd. samaan tautiin! Koiran sinne lähettäminen on ilmaista ja hävittävät koiran samaan tutkimushintaa.Typerä eläinlääkäri teillä, jos ei edes suositellut koirna tutkimista. Lueppa viimeisestä Koiramme-lehdestä lisää
Syytä todellakin eläinlääkäriä, turha käydä muutenkin onnettomalle ja parhaansa tehneelle omistajalle aukoon päätänsä. Ehkäpä kaikki eivät ole tietoisia asiasta, että koirille
avauksia tehdään.
harmi juttu