Minulla on 18-vuotias kissa. Kuka tietää miten monta vuotta se on "ihmisiässä?". Ihan on pirteä "ukkeli". Meillä pyyhkii ihan hyvin. On tietysti jo omia oikkuja ja jo saakin olla siinä iässä. Jos häippäsee joskus jonnekin, niin minä juolsentelen ympäri kylää ja etsiskelen kissaani.
Onko miten monella tällä palstalla kissaa?
Onko miten monella tällä palstalla kissaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kissani sai epilepsia-kohtauksen. Oli se kauheaa.
Elän kahden "karvaisen lapsen" kanssa. Ne on tosiaankin kuin lapsia minulle. Molemmilla on EU-passi, että pääsevät Suomeen lomille mukaan.
Siinä 100 vuotta kohtapuolin.
en siedä kissoja, senparemmin kuin muitakaan elukoita,apinoita lukuunottamatta, ne on niin i-ha-nii!
ja niissä on ötököitä.
Vieläkös katti elää ja voiskelee?
Tavallisesti on puhuttu että yksi vuosi kissan elämässä vastaa seitsemää, eli 7 x 18 = 126...
Kissasi on 88 vuotia. Oma kissani eli 22 vuotiaaksi eli 104 vuotiaaksi ihmisen iässä. Katso www.katter.ifokus.se.
126 vuotta taitaa kisulisi olla ihmisen iässä. Lasketaan tietääkseni 18 * 7.
Onkohan dementiaa kun häippäsee ja sitten joutuu etsimään. Näinhän se ihmiselläkin iän kanssa menee.
Vai vieläkö muuten vaan ukkelia kylän menot kiinnostaa. Parasta olisi tuon ikäisenä rauhoittua kotiin ettei satu tapaturmaa. Halit ukkelille!
Kissan ikä lasketaan 1 v = 15 v ihmisiässä, 2 v = 24 vuotta ihmisiässä, sen jälkeen lisätään 4 v jokaista vuotta kohti eli 3 v= 28 vuotta , 4 v = 32 vuotta, 5 v = 36 vuotta jne. Katso www.katter.ifokus.se ja sieltä kategoria beteende & hälsa.
Katsoin kerran eläinohjelman tv:stä, heidän mukaansa eläimet eivät ymmärrä mitään erityistä kieltä vaan ne ymmärtävät äänensävystä mitä kulloinkin sanotaan. Olen kokeillut tätä omaan koiraani ja kissaani, sanompa millä kielellä tahansa ne ymmärtävät jos äänensävyni on sama kun suomea puhuttaessa. Joten eläimet ymmärtävät kaikkia kieliä, ovat kansainvälisiä :)
Minulla ei ole omaa kissaa, mutta pidän mielelläni lainassa toisten kissoja, jos joku haluaa kissattomia päiviä esim. sairauden tai matkustelun takia. Mieluiten pidän vain sisäkissoiksi tottuneita kun pelottaa vastuu niitten poisjuoksemisesta. Mukava nähdä miten omia yksilöitään ne ovat kaikki omine luonteenpiirteineen ja vinkeineen. Jokaiseen ehdin rakastua niin etten meinaisi raaskia takaisin antaa omistajalleen.
Palstan pöpiä ilahduttaakseni voin kertoa, että opetan niille myös suomenkieltä ja hyvin ne tuntuvat, ihme kyllä, oppivan lyhyessäkin ajassa. Etenkin sana "ruoka" on sellainen, ettei tartte kun puolihuolimattomasti lähes kuiskaten se sanoa, niin kissa on alta ajan ruokakupilla.