Ei astuminen koiran paskaan
ole kohtalo
vain huonoa tuuria
tällä ajatuksella
lähestyn menetettyjä vuosia
tuossa rakkaudessa
paskaan astuminen
on vain huonoa onnea
ei kohtalo!
ole kohtalo
vain huonoa tuuria
tällä ajatuksella
lähestyn menetettyjä vuosia
tuossa rakkaudessa
paskaan astuminen
on vain huonoa onnea
ei kohtalo!
Vastaukset 10
Vanhimmat
..että kommentoin harvinaista runoasi. Elämän raadollisuus on hyvin oivallettu tässä runossa.
Pidin lukemastani ja se herätti ajatuksia.
Kokemuksesta näet voin sanoa, että koiranjätöksiä on erittäin hankala saada pois kengistä. Tämä ajatus synnytti käytännöllisen, mutta samalla vertauskuvallisen ajatuksen:
Jos sattuu astahtamaan koiran jätökseen, ei siihen kannata jäädä oleilemaan.
Iloa sinunkin tuohtuneesti alkaneeseen päivääsi : )
Kiitos vaan kommentistasi. Tuntuu todella hyvältä tuulettaa ärtymystään välillä tällaiseksi runoksi. Rumaa tekstiähän tuo, mutta niin oli rumat fiiliksetkin. Ei kannata paskassa seisoa, mutta jos on kengät tanakasti kiinni, niin aikansa ottaa irrottaa. Hajukin haihtuu aikanaan :)
Joten Padme, iloista perjantaita sullekin! :)
Huonoa tuuria on
astua haiseviin kasoihin
monta kertaa.
Voi vain todeta
enkö vieläkään ole oppinut
katsomaan jalkoihini.
Kuivuu ja mureneehan se
aikanaan
haju vain kestää
kauemmin.
Oikeassa olet. Pitäisi oppia katsomaan asioita kuten ne on, eikä lompsia eteenpäin pää pilvissä.
Havahtuminen umpikuja tunteineen, ei ole helppoa. Mutta elämä jatkuu.
Kiitos sulle ja hyvää viikonloppua! :)
Jokaisessa Rakkaudessa pitäisi
kyetä uudistua, olla luova ja
valmius kohdata vastuksia.
Käsitellä tunteita ja suvaita
koko skaalalla. Olla varmis, herkkä,
sielu kuin anteksiantajalla.
Olla läsnä kun myrsky ja pilvet
taivaan peittää. Olla luona
silloinkin, kun hämärtää.
Kohtalo on piikki, johon paljon
voi asettaa. Paljon unohtaa,
loput piikkiin pilottaa.
Rakastamisen suurin salaisuus,
on antamisen nälässä. Siitä
ollaan liian usein poissa, kylässä.
ja se ei ole kohtaloa.
Vaan arjen pelkoa.
Rakastamisessa.
Kiitos runostasi.
Ei ole koiran vika,
jos joku astuu sen
ulosteeseen.
Ei ihmisen vika, jos
toinen ei näe hänen
Rakkauttaan.
Kiitos runomuotoisesta pohdinnastasi, joka sisältää paljon todellisuutta.
Kaikki on sattumaa ja loput on itsestään kiinni. Niinhän sen pitääkin olla sattumaa jos kaikki ovat saman arvoisia ja pahan pitää olla olemassa. Ketään ei voi suosia.
Paljon on sattumaa pelissä kaikessa tässä elämässä. Ihmiset muuttuu ajanoloon ja tilanteet vaihtelee. Kiitos kommentistasi!:)
olemassa kohtalo :P
Tuohon en osaa vastata, onko jokaiselle joku kohtalo. Kohtalonusko on käsittääkseni kuitenkin monille jopa uskontoon verrattavaa. Rakastunut uskoo toisen ihmisen olevan kohtalonsa, ennalta määrätty. Ja siinä sitä sitten kärsitään koska kyse on kohtalosta. Kannattaa kuitenkin miettiä muita vaihtoehtoja. Kyse voi olla vain huonosta tuurista :)