Sataa ja niin vesi
noroaa minussa
ja koleuden tuike
lihassani,joka
puhuttelee minua
ihoni kipunoi tuikkeillaan
tuuli vahvistaen voimaansa
lämmön kaipuu ihollani
jota vesivirta
haihduttaa.
Kuljen märkiä katuja
kuin peilikuvia
vesien virroilta
rikotuista lammikoista,joissa
jäljet ovat painaneet
kuvionsa vaahteralehtiseen
pintaan,
ja minä matkalla
aamunkajastukseen
toiveiden portaille
- kuivaa ja lämmitä
minut sylisi lämpöön -
sillä olen tulossa
rakkauden kupposelle.
noroaa minussa
ja koleuden tuike
lihassani,joka
puhuttelee minua
ihoni kipunoi tuikkeillaan
tuuli vahvistaen voimaansa
lämmön kaipuu ihollani
jota vesivirta
haihduttaa.
Kuljen märkiä katuja
kuin peilikuvia
vesien virroilta
rikotuista lammikoista,joissa
jäljet ovat painaneet
kuvionsa vaahteralehtiseen
pintaan,
ja minä matkalla
aamunkajastukseen
toiveiden portaille
- kuivaa ja lämmitä
minut sylisi lämpöön -
sillä olen tulossa
rakkauden kupposelle.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hienoja kielikuvia,
pidin tästä.
Nyt vaan portaita astumaan
ylös- vai alaspäin?
Hei iivee ja Kiitos portaitteni
ääreltä,jonka aamulla yritin
tekstailla tänne ja sitten
äkkiä karkuun.
Mukava kun pidit,en vain tiedä
miten askeleeni sijoitan tai
minne kohtalo kuljettaa,ties
vaikka kippaa vesi ojaan.
Hyviä huomen aamuja.
...minä tulen ja ole valmis-ensimmäinen
ajatus runostasi.
asfaltti aarteenetsijä matkalla halki
kaupungin kaikki tuntemuksia kokien
ja imien itseensä ja käsitellen niitä
sydämen erottelu laitoksella.
loppu runostasi niin kauniin haikea
joten hyvä dolan!!!
Hieno homma...erottelu laitos,en
kyllä tuota tyhmänä olisi keksinyt.
Tarjoan erätuli kahvit nuotiolla
seitojen luona,jos yöllä saan
siitä päästä kiinni.
Nöyränä Kiitän kommenttisi
erottu laitosta...missä se
muuten on...ettei vaan
hieroma laitoksella.Öitä !
toiveiden portilla taidat olla tässä runossasi.
Pidän runosi elementeistä,
vesisateesta, ihon kipunoinnista ja lämmön kai-
puustakin.
Ja päätös on aika sulonen ' rakkauden
kupposelle '
On tässä sitä haikeuttakin kyllä, ei se puoleen.
Mitä lienee kirjoittajan mielessä
liikkuvan,tietääkö itsekkään.
Kiva jos pidit,sillä tämä niin
nopsaan tuli aamulla tänne.
Myönnän,että itse myös pidän
noista elementeistä eritoten
-rakkauden kuppos sanasta.
Huomiseen yön kautta !
monasti se extemporee-runo voi onnistua paljon
paremmin, kuin kauan hiottu.
Hetken lapseksi mielestäni tämä runosi oli
vallan onnistunut.
Kahvikupposelle nyt.
Toisinaan se on niin kuten
sanoit ja kyllä tuo omani
aika kohtuu tekeleeksi on.
Kupposet juotu ja pian
einespöytään.
Tunsitko - kuinka kuljin vierelläsi
Katsoin että et liukastu rappusilla
Kehoitin jatkamaan ja jaksamaan
Kerroin että kylmyys loppuu -
haihtuu kokonaan
kohta on vain lämpöä tulvillaan
Matkasi kylmä ja sateinen
mielesi kuitenkin toiveinen
Kas tässä - ole hyvä -
Avaan oven - lämpö virtaa - tunne se
Ja kupponen - ystävän -
kuuma ja makoinen
Siis toiveiden portaita kapusit
ja kupposen käteesi hamusit
Niipä tässä nyt olemme näin
..klig.. tunteidenkiikussa vierekkäin :)
¨¨Sinun runosi - Hieno, dolan, hieno! ¨¨
- Me vanhukset keinustuolissaa runoja
lemmestä näpräämässä -
...klig...toive ajatteluako vain
tunteidenkiikussa.
Sinä nyt pökräät herkkää
sieluni maisemaa,kun noin
kauniisti lämpöä johdatat.
Minä Kiitän rinnallasi
kulkien.
Mikä mukava kuva siinä onkaan,,
Silmät hymyssä ja suu
ja runot vain valmistuu..klig.. :D
Ja launantaihin Muru sukeltaa
ja mukvaa toivottaa sinne kaa1 :)
lämmittääkkin..
rakkauden kupposta
en tarjota voi..
kelpaisiko ystävyys-
sellainen..
Kaunista kaipuuta..
runosi sai miettimään.
Kiitos do..
Voi kun olet suloinen ja sellainenkin
kelpaa,en minä kuuta vaadi enkä
pyydä vain pientä elettä
sydän vieras huoneisiini
olet aina tervetullut.
Suukko poskellesi...ei hitsi,
jos oletkin mies...no menkööt
ja hyvää yötä.
Antaa veden valua
puhutella sinua
odottaa koleuden haihtuvan
tuulen voimistavan
märän kadun kuivuvan
jalkojesi alla sulavan
toiveiden portaalle askeleesi johtavan
ja lämmön, rakkauden sieltä löytyvän!
Hieno oli runosi, ei voi muuta sanoa!
Ja Sinä sen riimin koristit,
josta: Kiitos.
Hyvää Sunnuntai
aamuun.