Mä en halua vielä sairaseläkkeelle! Olen vasta 22 vuotias, siis nuori enkä ymmärrä miten minun ikäiseni voivat edes ajatella eläkkeelle siirtymistä.
Tilanteeni on tämä. Masennusta liekö jo 10 vuotta takana, hoitoa kaksi vuotta, ei lainkaan edistystä. Siihen lisäksi vielä BDD, Bulimia-Anoreksia päälle, jotka ovat tosin nyt helpottumassa, oksentanut en ole kuukauteen, mutta BDD on aika pahana, hankaloittaa uusien ihmisten tapaamista.
En myöskään muista ensimmäistä 10 vuotta elämästäni. En tiedä yritänkö olla muistamatta jotakin vai mistä on kyse, mutta muistikin mennyt tällä tavalla.
Miksi en parane vaikka niin kovasti haluan? Liikun joka päivä suurinpiirtein 2-4h ulkona, mutta se ei piristä millään tavalla. Olen syönyt masennuslääkkeitä, mutta nekään eivät auta, päinvastoin laukasivat minulla bulimian vuosi sitten. Haluan mennä töihin tai opiskelemaan, saada joku mukava ammatti ja pitää työstäni mitä teen... Mutta mikä siinä on aina että jaksan ehkä kuukauden ja sitten kaikki romahtaa niskaan, enkä enää voi muuta kuin lopettaa työni/opiskeluni ja siirtyä takaisin sairaslomalle.
Enkä tarkoita romahduksella mitään pientä alakuloisuutta vaan oikeasti meen todella pahaan kuntoon että saatan olla syömättä ja nukkumatta viikkoja koska en vain jaksa henkisesti.
Itsemurhankin haluaisin tehdä, eikä ajatus tee minua surulliseksi tai ahdista. Enemmänkin en näe itseäni tekemässä mitään maailman hyväksi niin miksi täällä sitten yritän sinnitellä?
Minulle nimittäin ehdotettiin sairaseläkettä näin nuorena. Olen kai oikeasti pahassa kunnnossa, mutta en halua :( Mitä mun pitäs tehdä? Miten saan oman pääni ja kehoni kuntoon että voisin olla 'normaali'?
Olen pystynyt syömäänkin nykyään suht. normaalisti (5 kertaa/päivä) ja terveellisesti, mutta ei sekään auta mieltä millään tavalla. Liikunta, oikeanlainen syöminen, lääkkeet.. tuntuu että kaikki on kokeiltu mutta mikään auta. Voiko kukaan auttaa? :((
Tilanteeni on tämä. Masennusta liekö jo 10 vuotta takana, hoitoa kaksi vuotta, ei lainkaan edistystä. Siihen lisäksi vielä BDD, Bulimia-Anoreksia päälle, jotka ovat tosin nyt helpottumassa, oksentanut en ole kuukauteen, mutta BDD on aika pahana, hankaloittaa uusien ihmisten tapaamista.
En myöskään muista ensimmäistä 10 vuotta elämästäni. En tiedä yritänkö olla muistamatta jotakin vai mistä on kyse, mutta muistikin mennyt tällä tavalla.
Miksi en parane vaikka niin kovasti haluan? Liikun joka päivä suurinpiirtein 2-4h ulkona, mutta se ei piristä millään tavalla. Olen syönyt masennuslääkkeitä, mutta nekään eivät auta, päinvastoin laukasivat minulla bulimian vuosi sitten. Haluan mennä töihin tai opiskelemaan, saada joku mukava ammatti ja pitää työstäni mitä teen... Mutta mikä siinä on aina että jaksan ehkä kuukauden ja sitten kaikki romahtaa niskaan, enkä enää voi muuta kuin lopettaa työni/opiskeluni ja siirtyä takaisin sairaslomalle.
Enkä tarkoita romahduksella mitään pientä alakuloisuutta vaan oikeasti meen todella pahaan kuntoon että saatan olla syömättä ja nukkumatta viikkoja koska en vain jaksa henkisesti.
Itsemurhankin haluaisin tehdä, eikä ajatus tee minua surulliseksi tai ahdista. Enemmänkin en näe itseäni tekemässä mitään maailman hyväksi niin miksi täällä sitten yritän sinnitellä?
Minulle nimittäin ehdotettiin sairaseläkettä näin nuorena. Olen kai oikeasti pahassa kunnnossa, mutta en halua :( Mitä mun pitäs tehdä? Miten saan oman pääni ja kehoni kuntoon että voisin olla 'normaali'?
Olen pystynyt syömäänkin nykyään suht. normaalisti (5 kertaa/päivä) ja terveellisesti, mutta ei sekään auta mieltä millään tavalla. Liikunta, oikeanlainen syöminen, lääkkeet.. tuntuu että kaikki on kokeiltu mutta mikään auta. Voiko kukaan auttaa? :((
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.