että menetän tän raskauteni myötä kaikki tä'rkeät ihmiset.. raivoan kaikille,kaikesta. minua tympii SUUNNATTOMASTI se että meillä on elukoita,jokainen meiän perheessä on niitä halunnut ja ottanut,ja kun aamulla ekana avaan silmät,lennän tietty ekana hoitamaan kaikki pihalle ja ruokkimaan ne. mutta kuinkas tekee nää muut??avaavat tietokoneen,juovat rauhassa kahvia.. mulla tippu kahvikuppi,kaiken muun homman lisäks,niin tyrskitään ja nauretaan ja jatketaan jotain muuta.ei ELETTÄKÄÄN et auttas joku!!!mahaa koskeee ja juimii. sitten kun alkaa vituttamaan,tiuskin jopa mun rakkaimmalle ystävälle joka ei todellakaan ole sitä ansainnu.mutta sattuu vaan alkaa olee sellaset olot ettei jaksa aina kaikkea yksin. miksei nää käsitä sitä??kun kysyin et olisko vaikeaa auttaa vaikka ton irvimisenkin sijaan,heitetään kahvikuppi lavuaariin mielenosotuksesks ja lähetään ajelemaan. vittttttttti et olen täys tätä sakkia. olisko liikaa vaadittu sellanen oman järjen käyttö?? minusta näyttää olevan vaan toisen kassien tyhjentämiseen.ei muuhun.
helou
minusta tuntuu
4243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
poika 17v ,ja ukko 28..itte 36 v...huhhhuh..
Onpa teillä hassut iät. Ei ihme jos teini-ikäinen poikasi kiukutteleekin. Tollasta se vaan on.
samat on tunteet välillä täälläkin. tuntuu ettei välillä jaksaisi töiden jälkeen siivotakaan, mutta kukas muu niin tekisi ellen minä? mies huitelee ties missä, salilla, töissä... loppujen lopuksi tuntuu ettei ihmisiä ole tukena tarpeeksi silloin kun niitä tarvitsisi... mutta kyllä se siitä helpottaa. ota vaikka pieni matka ystävän luokse viikonlopuksi, niin eiköhän muut joudu ottamaan vastuuta elukoista ja sinä saat kerrankin rentoutua ;)
ihan eetvarttia lähtee kerrankin johonkin yksin.. vai että on meillä oudot iät??(jonkun muunn vastaajan mielestä siis...) mahdankohan sitten ollakin ihan zombi itte kun tääl ees valitan asiaa.pitäshän se ymmärtää siis et kukaan ei jaksa auttaa..hiphei.