Niin siinä kävi, että hain ensimmäisen paketin kortsuja meidän talouteen. Vaimo ei tosin vielä tiedä mitään. Ihan siltä varalta hain, jos ei pysty vaimosta erossa pysymään :-) Täytyy siitä varmaan vaimon kanssa keskustella, että miten hän näkee asian. Jos hän on samoilla linjoilla kanssani ja ollaan jo vällyjen välissä, niin minä en ainakaan lähde ajamaan kymmeniä kilometrejä yksien kumien takia.
Miten olen tähän päätynyt?
Lisääntyvä lapsimäärä on jo pitkään aiheuttanut liian suuren kuorman vaimolle. Viimeisin raskaus kun oli aloillaan, niin itkin, että miten minä jaksan taas tätä. Silloin päätin, että seuraavaan lapseen tämän jälkeen menee useampi vuosi. Minulla on sellainen tuntuma, että siionissa käsitellään raskauden yhteydessä vain vaimon terveyttä, miehen terveydestä ei ole minun korviini koskaan kuulunut mitään. Puhumattakaan jo saatujen lasten terveydestä.
Minulla on nyt niin isot asiat käsissäni, että minä yritän luottaa omaan järkeeni, vaikka järjellä ajattelu onkin näissä asioissa kielletty. Olen myös puhkaillut Jumalan puoleen, ettei lukisi tätä minulle synniksi, vaikka seurakunnassa tätä pidetäänkin syntinä.
Tässä muutamia ajatuksia:
1) En halua, että minä menetän järkeni. Mielisairaasta isästä ei ole mitään hyötyä vaimolle ja lapsille. Olen huomannut, että tällainen perusjärkevä ja rauhallinen ihminen voi kyllä käydä aika huonossa tilassa mielenterveyden kannalta. Toistaiseksi on kuitenkin jaloilleen aina noustu, vaikka se on joskus ottanut viikkoja.
2) En halua menettää työpaikkaani sen takia, etten pysty enää suoriutumaan työtehtävistäni, kun kotiasiat vievät liikaa työaikaa. Kuka sen perheen sitten elättää, kun on kengänkuva takalistossa.
3) En halua, että isä pahoinpitelee oman lapsensa. (tässä välissä minun on pakko pyyhkiä kyyneleet)
Viimeisimmän raskauden aikana minun oli monesti luvattava itselleni, että enää en koske lapsiin. Pelkäsin monesti että joku päivä en enää pysty hillitsemään itseäni. Onneksi vaimo pystyy taas osallistumaan enemmän perheen hoitoon.
4)En halua lähteä hakemaan apua sosiaalitoimesta tai mielenterveyspalveluista, ennenkuin on ihan pakko. Toisaalta pakkotilanteessa ollaan jo liian pitkällä, kun omaan tilanteeseen olisi voinut vaikuttaa jo aiemmin omilla toimillaan.
5) En halua, että minun lapsiani laitetaan sijaiskotiin. Eihän se ole kuin yksi päätös jossain sosiaalitoimessa, ja et voi asialle mitään. Tällaista vaihtoehtoa en varmaan kestäisi.
6) En jaksa lähteä hakemaan apua seurakunnasta. Ei varmaan tarvitse paljon kuvitella, niin tietää miten siinä käy. Kyllähän siinä on seurakunnankin kädet aika sidottu näissä asioissa. Jos annat yhden ehkäistä, niin sitten pitäisi antaa muidenkin. Koko ehkäisyasia joutuisi outoon valoon. Joten sieltä on turha ehkäisylle hakea lupaa. Toisaalta, jos ongelma sysätään lääkärin vastuulle, niin ei ole mikään ongelma saada lääkäriltä (meikäläiseltäkään) sellaista lausuntoa, että perhe ei pysty ottaa enempää lapsia vastaan. Siis, miksi pitäisi lähteä tällaisessa asiassa hakemaan jotain paperia lääkäriltä, kun itse jo tietää omat rajansa.
Miksi minä en sitten lähde koko pumpusta? En tiedä. On vain hirveän vaikea luopua tietyistä asioista. Varmaan kuljen mukana ja yritän säilyttää uskoni. Vielä kun Raamattua ehtisi joskus tutkia lisää, niin sekään ei varmasti haittaisi.
Olisi hyvä, jos tällaisista asioista pystyttäisiin seurakunnissa puhumaan. Voisihan siitä tietysti joskus yrittää ottaa jossain esim. aviopuolisoleirillä niin keskustelun aiheeksi.
Toisaalta, olisin kyllä aika pessimistinen sen suhteen, että sieltäkään kautta tulisi mitään puoltoa asiaan. Hommahan menisi kuitenkin niin, että asiasta voisi käyttää puheenvuoroja ja sitten lopuksi keskustelun vetäjä kokoaisi keskustelun annin yhteen ja toteaisi "me haluamme olla luottamassa siihen, että Jumala tietää meidän rajamme". Jaksaako mitään keskustelua lähteä virittämään, jos yhteenveto on jo tiedossa?
Jos taas kovin räväköitä mielipiteitä lähtisi keskustelussa ajamaan, niin kyllähän siinä olisi hyvin äkkiä sidottuna synteihinsä. Olisiko sellaisesta keskustelusta sitten ollut mitään hyötyä, kun yksi osoitetaan syylliseksi ja muut eivät enää uskaltaisi ottaa asiaan kantaa. Vaikea tällaisen vähän Raamattua lukeneen on lähteä puhujaveljien/pappien kanssa keskustelemaan tällaisista asioista. Jos joskus on lukenut luomiskertomuksen ja Matteuksen evankeliumin, niin sillä ei pitkälle keskustella.
Mutta, ehkä mekin voimme saada vielä joskus vauvan, sitten kun tuntuu että olisi voimia ottaa uusi tulokas vastaan. Ainakin meillä on mahdollisuus yrittää.
Aika pitkän tekstin jaksoin vuodattaa.
Miten olen tähän päätynyt?
Lisääntyvä lapsimäärä on jo pitkään aiheuttanut liian suuren kuorman vaimolle. Viimeisin raskaus kun oli aloillaan, niin itkin, että miten minä jaksan taas tätä. Silloin päätin, että seuraavaan lapseen tämän jälkeen menee useampi vuosi. Minulla on sellainen tuntuma, että siionissa käsitellään raskauden yhteydessä vain vaimon terveyttä, miehen terveydestä ei ole minun korviini koskaan kuulunut mitään. Puhumattakaan jo saatujen lasten terveydestä.
Minulla on nyt niin isot asiat käsissäni, että minä yritän luottaa omaan järkeeni, vaikka järjellä ajattelu onkin näissä asioissa kielletty. Olen myös puhkaillut Jumalan puoleen, ettei lukisi tätä minulle synniksi, vaikka seurakunnassa tätä pidetäänkin syntinä.
Tässä muutamia ajatuksia:
1) En halua, että minä menetän järkeni. Mielisairaasta isästä ei ole mitään hyötyä vaimolle ja lapsille. Olen huomannut, että tällainen perusjärkevä ja rauhallinen ihminen voi kyllä käydä aika huonossa tilassa mielenterveyden kannalta. Toistaiseksi on kuitenkin jaloilleen aina noustu, vaikka se on joskus ottanut viikkoja.
2) En halua menettää työpaikkaani sen takia, etten pysty enää suoriutumaan työtehtävistäni, kun kotiasiat vievät liikaa työaikaa. Kuka sen perheen sitten elättää, kun on kengänkuva takalistossa.
3) En halua, että isä pahoinpitelee oman lapsensa. (tässä välissä minun on pakko pyyhkiä kyyneleet)
Viimeisimmän raskauden aikana minun oli monesti luvattava itselleni, että enää en koske lapsiin. Pelkäsin monesti että joku päivä en enää pysty hillitsemään itseäni. Onneksi vaimo pystyy taas osallistumaan enemmän perheen hoitoon.
4)En halua lähteä hakemaan apua sosiaalitoimesta tai mielenterveyspalveluista, ennenkuin on ihan pakko. Toisaalta pakkotilanteessa ollaan jo liian pitkällä, kun omaan tilanteeseen olisi voinut vaikuttaa jo aiemmin omilla toimillaan.
5) En halua, että minun lapsiani laitetaan sijaiskotiin. Eihän se ole kuin yksi päätös jossain sosiaalitoimessa, ja et voi asialle mitään. Tällaista vaihtoehtoa en varmaan kestäisi.
6) En jaksa lähteä hakemaan apua seurakunnasta. Ei varmaan tarvitse paljon kuvitella, niin tietää miten siinä käy. Kyllähän siinä on seurakunnankin kädet aika sidottu näissä asioissa. Jos annat yhden ehkäistä, niin sitten pitäisi antaa muidenkin. Koko ehkäisyasia joutuisi outoon valoon. Joten sieltä on turha ehkäisylle hakea lupaa. Toisaalta, jos ongelma sysätään lääkärin vastuulle, niin ei ole mikään ongelma saada lääkäriltä (meikäläiseltäkään) sellaista lausuntoa, että perhe ei pysty ottaa enempää lapsia vastaan. Siis, miksi pitäisi lähteä tällaisessa asiassa hakemaan jotain paperia lääkäriltä, kun itse jo tietää omat rajansa.
Miksi minä en sitten lähde koko pumpusta? En tiedä. On vain hirveän vaikea luopua tietyistä asioista. Varmaan kuljen mukana ja yritän säilyttää uskoni. Vielä kun Raamattua ehtisi joskus tutkia lisää, niin sekään ei varmasti haittaisi.
Olisi hyvä, jos tällaisista asioista pystyttäisiin seurakunnissa puhumaan. Voisihan siitä tietysti joskus yrittää ottaa jossain esim. aviopuolisoleirillä niin keskustelun aiheeksi.
Toisaalta, olisin kyllä aika pessimistinen sen suhteen, että sieltäkään kautta tulisi mitään puoltoa asiaan. Hommahan menisi kuitenkin niin, että asiasta voisi käyttää puheenvuoroja ja sitten lopuksi keskustelun vetäjä kokoaisi keskustelun annin yhteen ja toteaisi "me haluamme olla luottamassa siihen, että Jumala tietää meidän rajamme". Jaksaako mitään keskustelua lähteä virittämään, jos yhteenveto on jo tiedossa?
Jos taas kovin räväköitä mielipiteitä lähtisi keskustelussa ajamaan, niin kyllähän siinä olisi hyvin äkkiä sidottuna synteihinsä. Olisiko sellaisesta keskustelusta sitten ollut mitään hyötyä, kun yksi osoitetaan syylliseksi ja muut eivät enää uskaltaisi ottaa asiaan kantaa. Vaikea tällaisen vähän Raamattua lukeneen on lähteä puhujaveljien/pappien kanssa keskustelemaan tällaisista asioista. Jos joskus on lukenut luomiskertomuksen ja Matteuksen evankeliumin, niin sillä ei pitkälle keskustella.
Mutta, ehkä mekin voimme saada vielä joskus vauvan, sitten kun tuntuu että olisi voimia ottaa uusi tulokas vastaan. Ainakin meillä on mahdollisuus yrittää.
Aika pitkän tekstin jaksoin vuodattaa.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Täysin oikea ratkaisu. Ei se ehkäisy niin vakava asia ole että ihan helvettiin joutuu.
Parempi toimia vielä kun kykenee ettei koko perheen elämä ala kärsiin.
Tässä asiassa vanhempien terveyttä ei ole syytä vähätellä, esimerkkejä on aivan liikaa.
tahdon mukainen teko. Nyt joku vetää kovia piippuun ja on valmiina teilaamaan tällaisen minut, vapaan suunnan kannattajan. Mutta Jumalan sana ilmoittaa että:
Ef.5:25-30
25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
27 saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.
28 Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä.
29 Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa,
30 sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä.
Miehen on rakastetava vaimoaan kuin omaa lihaansa, sillä hehän ovat tulleet samaksi lihaksi mennessään avioon. Jokaisen perheenpään tulee huolehtia perhekunnastaan kaikin tavoin ja pidettävä huolta myös heidän terveydestään. Se on Jumalan tahto.
Voi ihmisparkaa kun uhkaa tulla sidotuksi synteihinsä yhden kortsupaketin takia. Niinkö tämä on todellisuutta 2000-luvun Suomessa että ihminen tulee yhteisönsä hylkäämäksi kondomipaketin tahi huulipunan takia?
Siis mitä jumalaa tässä oikein palvotaan? Ei ainakaan sitä hyvää Jumalaa jota minä tunnen.
Tässähän palvotaan hedelmällisyyden jumalaa ja se on pakanauskontoa se!
Lisään vielä tähän sen, että toimit mielestäni oikein. Mutta en vain voi ymmärtää sitä, että miksi yhteisössä on vallalla näin ankarat säännöt ja kuitenkaan tämä ei liity millääntavalla uskoon Kristuksen pelastustyöhön. Tai nimenomaan ydinpointti on se, että ihminen pelastuu ILMAN ANSIOITA. Uskon ydinkysymyksenä on ehkäisyasiat ja pelkäät seurakunnan tuomioita niin kyllähän tämä kertoo karua kieltään siitä, että Jumalan paikalla on jotain muuta kun kristinuskon Jumala. Muutenkin kirjoituksessasi oli hyvin vähän mitään kristillistä. Tämä kertoo mielestäni karua kieltä vl-uskon tilasta.
Jumalan tilalla on seurakunta ja armollisen jumalan tilalla on tuomitseva seurakunta. Ja seurakunta joka vaatii tekoja. Kuulostaa mielestäni aivan kauhealta!
Oma uskoni onkin perustunut hyvin pitkälle siihen, mitä seuroissa ja muissa tilaisuuksisa on saanut sanan selitystä kuulla.
Mutta en ole koskaan ollut kovin voimakkaasti hengellinen, ennemminkin hiljainen uskovainen, joka on halunnut uskoa mitä seurakunnassa opetetaan.
Hengellisyys on vaihdellut iän myötä, välillä on ollut voimakkaampi veto uskonasioissa, välillä heikompi. Koskaan en ole kuitenkaan ollut lähdössä pois. Sitä on ikäänkuin juurtunut tähän seurakuntaan, noin maallisessa mielessä.
Tavallaan ymmärrän sinua. On vähän niinkuin joillakin ihmisillä suhteessa vanhempiin. Suhde on hyvä, joten miksei sitä tekisi ja olisi niinkuin vanhemmat ovat aina tehneet ja opettaneet.
Jossain vaiheessa pitää kuitenkin itsenäistyä.
Mutta kuten sanoin, jos miettii kristinuskoa ja etiikkaa ja oikeaa ja väärää, niin monilta vanhoillislestadiolaisilta tällaiset mietiskelyt on jääneet kokonaan pois koska uskossa kilvoittelu merkitsee vain seurakunnan tahdossa kilvoittelua ja parannus merkitsee seurakunnan tahdon vastaisista teoista parannuksen tekemistä. Tämä taas antaa hyvin pikkuruisen kuvan Jumalasta. En usko että Jumala tarkoitti synnillä ripsiväriä tai huulipunaa tai kondomia. Näistä synneistä nyky-vl kuitenkin tekee parannusta. Ja kun toiminta keskittyy tällaiseen voidaankin sitten isommista ja valtavista asioista vaieta.
>>>Jossain vaiheessa pitää kuitenkin itsenäistyä.
Niin, itse näkisin tämän vähän erilaisena asiana. Vanhemmista itsenäistytään, mutta en näkisi seurakuntaa tällaisena "vanhempana" josta joskus itsenäistytään, tai irtaannutaan pois. Seurakunta on ennemminkin yhteisö, jossa eletään. Ihmisillä on erilaisia yhteisöjä, joihin he kuuluvat. Esim. kaikki suomalaiset kuuluvat Suomalaiseen yhteisöön. En siis näkisi, että siitä olisi erityistä tarvetta itsenäistyä.
Mitä tulee etiikkaan, niin uskon, että ne asiat on aika hyvällä mallilla. Perusperiaatteet siitä, että mikä on oikein ja väärin, niin varmaankin opetetaan jo pienenä. En sano, että tässä oltaisiin täydellisiä, tuskin kukaan on.
>>>Näistä synneistä nyky-vl kuitenkin tekee
>>>parannusta.
Aika rohkea lause:-) en näkisi tilannetta ihan tällaisena kuitenkaan.
Kyllä minä uskon, että ne, jotka tekevät parannusta synneistään, niin ne asiat ovat ihan oikeasti sellaisia asioita, joista parannusta pitää tehdä. En usko, että kukaan menee tekemään parannusta ripsivärin tai huulipunan kokeilusta. Ei ne vl:tkään ihan aivottomia ole :-)
Toisaalta, jos käyttää huulipunaa ja ripsiväriä ihan julkisesti, niin uskonpa, että sellainen ihminen on jo nostanut/nostamassa kytkintä vl-yhteisöstä.
Enkä minäkään ole menossa kortsun käytön jälkeen seuroihin pyytämään anteeksi sen käyttöä.
Tekstisi oli kyllä aika provosoiva. Toisaalta ymmärrän, että ulkopuolisena voit asiat noin nähdäkin.
Joo, voi olla että teksti on provosoivaa, mutta se mitä sanoin, lähti liikkeelle aloituksestasi.
Sanoit että ostit kortsuja ja nimimerkkinä on "uskovainen isä" eli koin jotenkin että tässä pohditaan nyt nimenomaan uskonasioita. Kuitenkaan mielestäni ei pohdittu muuta kuin seurakuntaa ja sen suhtautumista kondomin käyttöön. Arvelit tulevasi sidotuksesi synteihin jos seurakunta tietäisi että käytät kondomia.
Mutta missään ei mainita raamattua, Jeesusta, Jumalaa. Puhutaan vain seurakunnasta.
Ja jotenkin ymmärsin että uskossa olennaisinta on näin ollen se lisääntymiskysymys, ei Jeesus tai Jumala.
Ihan totta. Seurakunnan suhtautumisesta tähän nimenomaiseen asiaan aloittelin. Eli eli, jos seurakunta pitää omaa oppiaan oikeana ja että siihen oppiin kuuluu mm. tämä lisääntymiskysymys, niin näkisin tämän kuitenkin uskonasiana. Se, että olisiko oppi sitten oikein tältä osin, niin on hyvä kysymys. Kun ei tästä oikein puhuta koskaan mitään. Tai joku sanoo, että "uskovainen ei ehkäise" ja toiset nyökyttelee päitään.
Tuo synteihin sitominen oli ehkä vähän rankka ilmaisu. Ajattelin, että minua pidetään syntisenä ja uskosta harhautuneena ihmisenä. Ja jos en tee parannusta, niin olen epäuskoinen. Olisiko tämä parempi kuvaus.
VL:t opettaa, että oppi perustuu Raamattuun, ja että Jumala puhuu sananpalvelijoittensa kautta seurakunnassaan. Näin lyhykäisyydessään. Eli me näemme tämän asian eri tavalla, minä sisälle kasvaneena, sinä ulkoa. Vaikka minä en avauksessani puhunut Jeesuksesta tai Jumalasta, niin ne ikäänkuin sisältyy seurakunnan elämään ja opetukseen. Yritä ymmärtää :-)
Eli uskomisessa olennaisinta ei ole lisääntymiskysymys, se on tässä seurakunnassa yksi pieni osa sitä.
No mutta hyvä uskovainen isä! Enhän minä mikään ulkopuolinen ole kun olen elämäni ensimmäiset 20 vuotta ollut vl! Kyllä minä tiedän mistä puhun.
Lisäksi lähes koko suku on vl:ä. Olen vain ihan tosissaan juurta jaksaen irrottautunut vanhoillislestadiolaisuudesta.
Tuossa aloituksessa puhut siitä miksi aiot aloittaa ehkäisyn käytön ja minä sanon että todella olet oivaltanut jotakin hyvin olennaista lähimmäisen rakkaudesta. Ja olet aivan oikeassa siinä että sinusta ei ole mihinkään jos olet mielisairaalassa. Mutta sitä vaan ihmettelen että miksi ihmeessä näin julmaa oppia vaan opetetaan.
Mutta on mielestäni väärin sanoa, että lisääntymiskysymys olisi vain pieni osa vl-oppia. Sanoithan itsekin, että saatat joutua väärine ajatuksinesi tästä asiasta ulos joukosta. Kyllä se silloin on aika iso osa oppia.
OK, tekstisi vain kuulosti vähän vieraalta.
Nojoo, periaatteessa lisääntymisasia / ehkäisy on vain osa oppia, mutta minkä tahansa kohdan, tämän tai muun, kieltäminen aiheuttaa sen, että ovi käy. Eli mielestäni pieni osa, mutta silti iso.
Ehkä tässä asiassa täytyy käydä kuten kevyenliikenteen väylien kanssa. Riittävän monta kun kuolee, niin sitten saadaan se väylä, ei ennemmin.
Tarpeeksi monta kun menettää tässä synnytysrumbassa järkensä, jos jaksaa niin kauan mukana, niin SRK:n luulisi tarkistavan oppejaan.
Minä vain luulen, että ihmiset luovuttavat, eli lähtevät yhteisöstä ennenkuin se järki lähtee. Ja kun mukana on vain niitä, jotka jostain syystä jaksavat sen rumban, niin mitään ongelmaa ei ole. Toisaalta, mukana voi myös olla paljon meitä "mätiä kaloja".
Minusta vaikutat ihmiseltä, jolla on sydän paikallaan ja haluat rakastaa perhettäsi, mutta se mikä on kauheaa, niin lähimmäisen rakkaus jonka sinäkin olet ymmärtänyt johtaa siihen että rikot seurakuntaa vastaan! Kristinuskon YDINKYSYMYS on tässä yhteydessä tehtävä salaa!
Mutta voimia sinulle ja perheellesi ja en usko että ihmisten tarvitsee tämän takia järkeänsä menettää jos asia nostetaan rehellisesti keskusteluun ja luovutaan tallaisista pahoinvointia tuottavista perinnäissäännöksistä!
Kiitosta vaan. Minusta tämä on vähän ristiriitainen asia. Itse uskon, että uskovainenkin voi ehkäistä, ja olen uskonut aiemminkin. Mutta tähän asti olen ottanut sen asian niin kuin se on seurakunnassa opetettu, eli emme ole ehkäisseet. Eikä se ole minulle ollut mikään kysymys. Olen ajatellut, että olkoon näin, eiköhän ne lapset jakseta hoitaa.
Nyt, kun tilanne on ajautunut tähän kuin on, niin tässä on ehkäisyäkin alettava miettiä.
"Eli uskomisessa olennaisinta ei ole lisääntymiskysymys, se on tässä seurakunnassa yksi pieni osa sitä"
Väitätkö sinä että tuo asia on vain pieni osa tätä asiaa. JOs se kuitenkin on asia joka hallitesee seuraustensa kautta ihan koko sinun elämää ja ihan sinun jokaista perustarvetta myöten.
Jos se olisi pieni asia olisi ihan sama teetkö sinä vaimosi kanssa vielä tupalsti sen määrän lapsia kuin mitä teillä jo nyt on.
IHAN totta! olen ihan tosissani. Yritätkö sinä väitää ettei tällä aisalla ole mitään merkitystä tai että se on vain pieni osa. Ja kuitenkin sen kautta "valvotaan" sinun jokaista elämäsi sekuntia.
Ohjataan vain yhden arvon malleihin joita voi olla monetakin syystä mahdotonta totetutaa.
Ja sitten se että jos sinä teet pinen muutoksen ja alat käytämään kumia. Niin jollain vuoden - kahden vuoden säteellä alat nähdä elämässäsi merkitttäviä muutoksi tämän "pienen asian" takia.
Joten minusta kokemuksella väiteesi siitä että tämä asia olisi pieni on epätosi. Se ei voi sitä olla jos sen vaikutukset ulottuvat ihan kaikkeen ja ihan kaikiin elämän osa-alueisiin.
kuntoon eikä huudella sivusta
Oletko tutustunut tähän:
http://scratchpad.wikia.com/wiki/Ehkäisy
Vaikuttaa siltä että kirjoittaja tuntee meikäläisten puhujien käsitykset ja elävän kristillisyyden hyvin.
Rukoile Taivaan Isää että et olis johdattamassa meikäläisiä epäuskoon.
Niin. Kerro lapsilukunne tai suurinpiirtein jos et halua tarkkaa lukua antaa.
Ymmärrän ahdistuksesi...voin vain kuvitella miten vaikea tuo asia on.
Itse en ole aviossa enkä edes seurustele. Ehkä Jumala varjelee minua vielä suuremmilta kiusauksilta, vaikka en väitä, että tämä yksin eläminenkään helppoa olisi.
Olen suoraansanoen monesti pöyristynyt katsoessani seuroissa joitakin perheitä, kun pieni pesue pyörii jaloissa ja uutta pukkaa. Mietin aina että miten, miten ne jaksaa.
Olen minäkin kuullut paljon sitä puhetta, että voimat annetaan jne. mutta enpä tiedä. Taitaa olla vain kaunista puhetta?
Monet eivät kertakaikkiaan jaksa isoa perhettä.
No, nämä eivät ole yksinkertaisia asioita. Tiedät kyllä sen, minkä vastaanoton saat ajatuksillesi täältä ei-vl-ihmisiltä. Se on selvä. He tietysti taputtavat käsiään ja kannustavat sinua ehkäisemään, eivät näe sitä syntinä.
Sanotaan näin, että meidän taivaaseenpääsy ei ainakaan lasten määrästä ole kiinni, on niitä senverran siunaantunut. Omissakin kuulutaan kohta sinne suurperheisiin.
...on yli 10 lasta. Mun mielestä.
Toisaalta mietin sitä, että eikö lastenhoitoon saa ulkopuolista apua, ettei tarvitse itseään väsyttää aivan puolikuoliaaksi.
Ja kasvavathan lapset koko ajan isommaksi, ettei kaikki ole sentään vaipoissa vuosikausia.
On se hullun hommaa synnyttää joka vauva maailmaan...ei siitä pääse mihinkään. Mutta kun asiat ovat kuten ovat.
Joo varmaan niitä pitää olla yli 10 ennenkuin aletaan olla suurperheissä. Sekin vähän vaihtelee, joillekin 8 lasta voi jo olla suurperhe, joillekin 12.
Iso ongelma on raskausaika. Äiti on pois pelistä monta kuukautta, jolloin lähes kaikki työ on minulla. Eikä ulkopuolista apuakaan saa määrättömästi. Lisäksi se tuppaa maksamaan niin paljon, ettei sellaiseen tahdo olla varoja. Lisäksi monessa paikassa on niin, että pöiväkotiin on isot jonot, eikä niihin välttämättä kerralla saa kaikkia.
Vanhemmista lapsista on toki apua monessakin asiassa, mutta kyllä nekin vaatii oman työnsä.
Lisäksi on koko ajan meteliä, ei tahdo hetken rauhaa olla. Voit koittaa niin, että laitat kolme radiota pöydälle eri kanaville. Eikä tarvitse edes kovalle laittaa. Sitä kun kuuntelet koko päivän niin voit saada käsityksen mitä se möykkä on. Montako päivää pää kestää. Mutta sitä on vain pakko kestää päivästä toiseen, kun niitä on tähän annettu.
Monta lasta sinulla on?
Enemmän kuin kaksi.
joidenka seurauksena "uusi raskaus ei ole mahdollinen"
kyseessä ovat tällöin "vakavat terveydelliset tahi muut syyt"
tämä on vl seurakunnan yleinen yhteinen kanta
niin se oli päikkärissä muutama vuosi sitten
siihen on hyvä uskoa
"Perhesuunnittelu on synti kaikissa muodoissaan. Ei voi tulla kysymykseen kalenterin seuraaminen, ei edes yhteisestä sopimuksesta erillään oleminen. Se on Jumalan Sanan mukaan sallittu vain hetkeksi sairauden vuoksi. Mutta sairauttakaan ei saa tehdä pahemmaksi kuin se todellisuudessa on ja näitä tekosyitä käyttää väärään tarkoitukseen."
"Ei milloinkaan eikä missään muodossa ihmiselämän ehkäisy tule Jumalan lapsilla kysymykseenkään. Jumalan lapsina me tiedämme, että se on Pyhä asia Jumalan elämä, ja elämän mahdollisuudet on kätketyt juuri siemeneen. Siksi ei missään muodossa ehkäisyä ole hyväksytty. Vaikka niinkin kävisi että uskovainen äiti taikka lapsi kuolisi synnytyksessä, taikka odotusaikana, niin he pääsisivät taivaaseen." (Päivämies)
Hei kerroppa miten jokin synti LAKKAA OLEMASTA SYNTIÄ sairaalle ihmiselle? Että terveelle se on sytiä mutta sairaana sitä saa tehdä hyvällä omallatunnolla?
Saako sairaana varastaa? Saako sairaana pilkata Jumalaa? Saako sairaana vapaasti tehdä aviorikoksen?
Sairaanako synnin teko onkin sallittua?
Eiköhän se Äiti ehdi sinne taivaaseen myöhemminkin, ettei tarvitse koko laumaa jättää miehen hoidettavaksi?
Samaa olen itsekin monesti saarnan alla pohtinut...
sairaanakaan. Mutta onko se ehkäisy edes syntiä!? Siinäpä kysymys. kenenkään en ole nähnyt tällä palstalla kyselevän lupaa tappamiseen, varastamiseen ym selvään syntiin. Mutta miksi koko ajan kysellään ehkäisystä? Ja kyselijät ovat loppuunpalaneita suurperheellisiä. Kuten minäkin.
Minä en jaksa itse enää uskoa että ehkäisy on syntiä terveydellisten syiden takia. Syntiä on mielestäni se jos saatat vaimosi raskaaksi ja tiedossa on, että hän kenties menehtyy raskauteen. Se on murhan yritys ja syntiä.
Tiedät itsekkin, että sairaana ei saa varastaa, pilkata Jumalaa, tehdä aviorikosta. Eikö ne ole kymmenessä käskyssäkin jota yksikään ihminen ei täydellisesti pysty toteuttamaan, miksi kymmenessä käskyssä ei puhuta mitään ehkäisystä?
On siellä kyllä älä tapa...
Siittiö ja muna solut ei ole ihmisiä. Kun estää siittiöiden pääsyn munasoluun, ei silloin tapa ketään!!
Lue itse mitä Luther sanoo käskyn selityksessä. Älä tapa tarkoittaa että lähimmäisestä täytyy pitää huolta. Ne saarnaajat jotka vaatii uskovaista miestä tappamaan vaimonsa ylirasitukseen liiallisen tiheiden synnytysten tähden, syyllistyy itse tappamisen syntiin.
juuri tarkoitin ja yritin selvittää. On todella itsekästä saattaa vaimo raskaaksi jos tämä uupuu taakkansa alle. Eihän eläimetkään käyttäydy niin. miksi sitten ihmiset? Ovatko eläimet meitä fiksumpia?
Pitkät tekstit oli kyllä.
Jos ei ole mitään fiksua sanottavaa, pidä turpa rullalla mieluummin.
perheenisä!
Sinä ajattelet myös lähimmäisiäsi ja siksi haluat ehkäistä. Se on täysin oikein.
On muitakin vl-perheitä joissa ehkäistään juuri tuollaisten asioiden vuoksi, et siis ole yksin, vaikkei siellä kukaan sitä ääneen sano!=)
Nauti nyt tästä ajasta vaimosi ja lapsiesi kanssa, äläkä turhaan soimaa itseäsi tuolla asialla.
>>On muitakin vl-perheitä joissa ehkäistään juuri
>>tuollaisten asioiden vuoksi, et siis ole yksin,
>>vaikkei siellä kukaan sitä ääneen sano!=)
Joo, huhuja olen kuullut, mutta kukapa näistä lähtisi mekkalaa pitämään. Tuskinpa minäkään tätä nettiavautumista enempää asialla päätäni vaivaan.
Toivotaan, että joku siellä SRK:n päättävissä elimissä tämän lukee ja raaputtaa mietteissään päätään.
Kortsupaketti on hyvä alku.
Seuraava on eroaminen kirkosta ja luopuminen kaikesta uskonnosta. Vain silloin ihmisen mieli on täysin vapaa ja voi olla ilman hullujen kotkotuksia.
Rohkeasti vaan tuumasta toimeen.
T: Rehellinen Ystäväsi
Minkä merkkisiä kondomeita?
Missä asennossa seuraavan kerran ajattelit harjoittaa seksiä?
Saatteko orgasmin yhtä aikaa vai erikseen?
sian suolesta tehdyllä. Solmu vain päähän niin hyvä tulee.
Seuraava asento on varmaan sellainen, että siitintä laitetaan emättimeen.
Mikä orgasmi?
Kato Googlesta lisätietoja. :)
Teit mielestäni oikean ratkaisun. Ehkäisykielto on sairasta.
...saat kyllä tukea ja ymmärrystä itsellesi.Mutta.Kuka sinua parkaa puolustaa viimeisellä tuomiolla?
Jeesus Kristus joka puolustaa niitä, jotka ovat suullaan tunnustaneet Hänet Herraksi.
En ikinä antaisi ainakaan sinun kaltaisesi puolustella itseäni viimeisellä tuomiolla.
Uskon Jeesukseen, en ihmisiin.
Ihan sivusta vaan.
Niin, en tiedä. Jotenkin minusta tuntuu, että se tuki mitä yrkällä saa, niin on sitä, että "kyllä sinä jaksat" tai "kyllä Taivaan Isä antaa voimia".
Kannustavilla puheilla jaksaa jonkin verran, mutta kun sitä kuormaa alkaa olla liikaa, niin usko Taivaan Isän antamiin voimiin alkaa hiipua. Alkaa tuntua siltä, että jospa Jumala sittenkin on antanut vallan ihmisten käsiin tässä asiassa, että lisääntykää voimienne mukaan. Minulla ainakaan ei ole voimat lisääntyneet lapsimäärän kasvaessa, päinvastoin.
Riittävän väsyksiin kun joutuu, niin olen joskus ajatellut kuin Lahtinen Tuntemattomassa sotilaassa, että "Tulis kuula ja tappas", kun he vetivät raskasta ahkiota syvässä lumessa väsyneenä ja uupuneena.
"Riittävän väsyksiin kun joutuu, niin olen joskus ajatellut kuin Lahtinen Tuntemattomassa sotilaassa, että "Tulis kuula ja tappas", kun he vetivät raskasta ahkiota syvässä lumessa väsyneenä ja uupuneena."
Tätä samaa minäkin joskus koen, vaikka en olekaan perheellinen.
sanat:
Matteus 11:28-30
28 Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
29 Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
30 Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."
Kun sisimmässänne on todellinen usko ja luottamus Häneen, ette ole enää ihmisten orjia. Olkaa vapaita Kristuksessa, Hän antaa teille levon.
Sinulla on se etu, että voit maata sängyllä X asennossa niin kauan, että olo helpottaa. Ja vaikka pitempäänkin. Tällaisen perheen eteen on tehtävä töitä 07-23 välisen ajan. Vaikka kuinka tuntuisi, että ei jaksa enää ja tekisi mieli heittää veivi.
Mutta kyllä niitä aiheita pahaan oloon perheettömälläkin, en sitä sano, enkä halua vähätellä.
On Suuri Puolustaja, meillä... Jeesus puolustaa kaikkia heikkoja jotka uskovat häneen. Omilla saavutuksilla ei taivaaseen päästä. Ei suurella lapsimäärälläkään...
...asianajaja edes itselleni viimeisellä tuomiolla. Enkä tarjoudu sellaiseksi sinullekaan. Viimeisellä tuomiolla kysytään vain, mitä olet ruumiissasi tehnyt? Onko synnit anteeksi? Jeesus on ne sovittanut, mutta ne pitää henkilökohtaisesti uskoa anteeksi Hänen nimessään ja veressään!
Ekasta kappaleesta tuli pikkusen Provosointi viestin maku suuhun. Jos taas tämä ei ollut sellainen niin luepa käänne kirja. -Asioista voi puhua.
Siis oliko kirjan nimi "Käänne" vai "Asioista voi puhua", vai kokonaan joku muu? Google ei ainakaan löytänyt helposti osumaa kummallakaan.
että keksitty juttu!
Kuulostaako juttu sellaiselta, ettei se voi olla mahdollista?
uskomatta tuota avausta. Harva provona jaksaa noin perusteellisesti avautua. Tai, mene ja tiedä.
Meitä on muitakin. Hyvin tuttua tekstiä. Nämä on asioita mistä ei uskalleta puhua kun on aina joku vahva lyyleri tietämässä toisten asiat paremmin. Minulla on kaikki myötätunto aloittajan puolella. Ei kaikki jaksa kuin sinä.
Terveisin Masennuksesta toipuva ison perheen äiti
vähän niinkuin heräteostona ja jälkikasvulle "valmiiksi" jos alkaa kovasti kiusaamaan. En ole asiaa sen kummemin mainostanut, mut kommentti keskusteluja on kyllä käyty.
Saas nähdä häviääkö juomat kellarista koskaan...
Ja ostin minä peruskoulun "päättäjäistupakkaakin" esikoiselle, mutta hän "harmikseni" kieltäytyi tarjouksesta... no polttelin ne itse sitten :-)
Olen nähtävätikin huono opettamaan pitää yrittää keksiä jotain temppuja.. mut toivoani en ole menettänyt, latenikaan suhteen.
Hauska juttu, oikeesti. Mua nauratti! :D
Hmmm...niin ostin minä myös. Jo pari vuotta sitten. Mutta piti sitä harjoitella jonkun verran ennen kuin osattiin sen kanssa toimia. Totuttelua se vaatii. Ja ensin tietysti tuo litania hengellistä puolta vaimon kanssa josta niin pitkästi kirjoitit. Mutta ei ole muuta vaihtoehtoa. Voimat on loppu.
Vanhempien tulee pitää huolta omasta jaksamisesta, jotta jaksaisivat lasten kanssa. Sinulla on kädet täynnä työtä kotona ja sitten on vaativa työ, jolla pitää perhe elättää. Yritin eläytyä tilnteseesi ja oikeastaan järkytyin siitä, miten paljon vastuuta on kannettavana. Teit oikein ja pidä muutenkin huolta itsestäsi. Voimia ja jaksamista