Mielenterveystyö julkisen sektorin harjoittamana on ristiriitaista. Aikoinaan julkista terveydenhoitoa perusteltiin sillä että sen avulla kaikilla on varaa saada hoitoa. Nyt julkinenkin hoito on maksullista - sikäli kuin sitä on jäljellä.
Ristiriita muodostuu asiakasrekistereistä julkisen viranhaltijan ylläpitäminä ja käyttäminä. KUn hoidossa on kyse psykiatriasta löytyy potilasrekisteristä jopa tietoja yksittäisen kanslaisen arvoista, mielipiteistä, kokemuksista, elämäntilanteesta ja suunnitelmista. Ei julkisen vallan työntekijällä pitäisi olla pääsyä tällaisiin tietoihin.
"Potilaan parhaaksi" on hokema jolla Suomen julkisen puolen psykiatriassa perustellaan milloin mitäkin kummallisuutta. Tällainen "parhaaksi" toimiminen näyttää lähinnä johtaneen ennennäkemättömään työkyvyttömien armeijaan ja lääkeriippuvuuteen väärinkäyttöineen.
Seurakunnat (myös muut kuin luterilaiset) ovat luontevia henkiseen hyvinvointiin liittyvien palveluiden tarjoajia. Nykyinen virkahallintokeskeinen kunnallispsykiatria on tuloksiltaan ja siten maineeltaan niin kehnoa, että poliitikot eivät yksinkertaisesti halua sitä rahoittaa.
Alalle voisi tulla myös erilaisia aatteellisia henkisen hyvinvoinnin säätiöitä aina sairaaloita myöten.
Siirtymällä järjestelmään jossa palveluiden eri tarjoajien aikaansaamia tuloksia (työkyky, elämänilo) verrataan saataisiin myös terveydenhoitoalan ammattijärjestömonopolien luonnoton monopoli murrettua potilaan ja veronmaksajan eduksi.
Ristiriita muodostuu asiakasrekistereistä julkisen viranhaltijan ylläpitäminä ja käyttäminä. KUn hoidossa on kyse psykiatriasta löytyy potilasrekisteristä jopa tietoja yksittäisen kanslaisen arvoista, mielipiteistä, kokemuksista, elämäntilanteesta ja suunnitelmista. Ei julkisen vallan työntekijällä pitäisi olla pääsyä tällaisiin tietoihin.
"Potilaan parhaaksi" on hokema jolla Suomen julkisen puolen psykiatriassa perustellaan milloin mitäkin kummallisuutta. Tällainen "parhaaksi" toimiminen näyttää lähinnä johtaneen ennennäkemättömään työkyvyttömien armeijaan ja lääkeriippuvuuteen väärinkäyttöineen.
Seurakunnat (myös muut kuin luterilaiset) ovat luontevia henkiseen hyvinvointiin liittyvien palveluiden tarjoajia. Nykyinen virkahallintokeskeinen kunnallispsykiatria on tuloksiltaan ja siten maineeltaan niin kehnoa, että poliitikot eivät yksinkertaisesti halua sitä rahoittaa.
Alalle voisi tulla myös erilaisia aatteellisia henkisen hyvinvoinnin säätiöitä aina sairaaloita myöten.
Siirtymällä järjestelmään jossa palveluiden eri tarjoajien aikaansaamia tuloksia (työkyky, elämänilo) verrataan saataisiin myös terveydenhoitoalan ammattijärjestömonopolien luonnoton monopoli murrettua potilaan ja veronmaksajan eduksi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kirkko on sopiva paikka erilaisten harhojen hoitoon. heillähän on näitä mielikuvituskavereita jeesus, jumala yms.
Nykyisinhän ollaan päädytty ihan järkisyistä neuropsykiatriaan.
Tuollainen esitys että hoitoa pitäis siirtää ammatillisesta asiantuntemuksesta amatööreille, se on jopa tuhoisa. Miks tuollaista edes pitää esittää? Onko kirkolla pulaa rahasta vai kadotetuista sieluista?
Olen itse aspergeroireinen ja toisessa sukuhaarassani on enemmältikin neurologista poikkeavuutta. Sen tiedetään olevan altistava tekijä psyykkisiinkin ongelmiin, mutta vain joissakin tapauksissa, kenties vain marginaalisesti jotkut voivat saada apua aatellisuudesta tai uskonnollisuudesta. Ja.. vaikka niistä jotakin hyötyä olisikin joillekin psyykkisesti niin se ei puolla mitenkään siirtoa esitetysti.
Olen itse kirkkoon kuulumaton, jumalaan uskomaton (huom! en kieltäjä) ja aatteellisuutta en koe apuna sille, että persoonallisuuden kehityksessä on kenties jotakin viivästymää tai poikkeamia.
Ihmisellä on anatomiansa. Aina pitää olla tarjolla ensin asiantuntemus, jossa lähdetään likkeelle elimellisten aiheuttajien mahdollisuudesta. Lääkityksen osalta kemia on mitä mainioin apu useille. Toki niin ettei lääkitä summamutikassa, ettei jätetä potilasta yksin ja ainoastaan satunnaisen kemiallisen valmisteen varaan.
Minulla on henkilökohtaiseasti hyvinkin vakava ote tähän aiheeseen autisminkirjoisena. Ns. nentti (neurologisesti tyypillinen) ei voi ilman asiantuntevaa tietoa ja ymmärrystä asettua autisminkirjoisen asemaan kun aivotoiminta on erilaista, suhde sosiaaliseen olemiseen on erilaista ja niin moni muukin asia poikkeaa ns. normaalista autistisen oireilun takia.
Pidetään jeesustelut kirkoissa ja lahkotuvissa, politiikat ja aatteet omissa paikoissaan ja annetaan oikeitten asiantuntijoiden valita paras mahdollinen hoito. Parasta apua voi löytyä neurologiasta, psykiatriasta ja tietenkin kuuntelemalla niitä, jotka itse ovat omien oireistojensa parhaita asiantuntijoita.
Uskonnollisesta ja poliittisesta aatteellisuudesta voi olla myös haittaa ihmiselle psyykkisesti. Ne voivat jopa olla joskus edesauttavia vaikuttimia mielen järkkymisprosessissa. En väitä että aina, en väitä että usein, mutta voivat joskus olla ja juurikin ns. henkisesti, eli psyykkisesti hauraassa tilassa olevia ihmisiä pitäisi kohdella erityisen varovaisesti.
Psyykkisesti heikossa kunnossa olevan ihmisen käännyttäminen on mun mielestäni aika "pirullista" touhua.
Siis päinvastoin täältä asianosaisen vinkkelistä.
Valtion on panostettava puolueettomiin asiantuntija-aputoimiin. Parasta on arjenhallinnan tuki. Muualla maailmalla on jo käytössä "cousseja", avustajia jotka tukevat ihan tuiki tavallista arjessa selviytymistä.
Pitää myös panostaa koulupuolella erityisopetukseen, kouluavustajiin. Myöhemmässä vaiheessa työllistämistukitoimiin, työpaikka-avustukseen, jne.
Ei kehitysvammaisuus tai psyykkinen ongelmointi ole = älyllinen jälkeenjääneisyys tai osaamattomuus. Se ei ole usein edes este, kyse on hidasteesta pärjätä muiden tahdissa ja rinnalla ja siihen tarvitaan apua.
Kukin sitten ihan itse etsii jumalansa tai minkä sitten etsiikin näkymättömäksi tuekseen ja siihen ei pidä kenekään mennä sorkkiman ulkopuolelta.
Pirjo "Pönni" Jokinen Tampere ja tällä hetkellä mukana Vapaa-ajattelijoissa ja heh.. ilman sitä maon punaista kirjaa.. =D
muttei tyhmä. EI kaikelle huuhaalle, uskonnoille ja pseudotieteille. Mitähän esim. Uskontojen uhrien tuki UUT ry sanoisi uskonnon vaikutuksesta mielenterveyteen?
Kirkko saa verotuloja jopa yrityksiltä jotka eivät edes ole kirkon jäseniä joten ei kirkolle enää yhtään rahaa. Sitäpaitsi se kirkon mielenterveystyö (=aivopesu) tekee ihmisistä vaan vieläkin ahdistuneempia ja sekavampia sekä arvostelukyvyttömämpiä.
Edellisestä:
"Kirkko saa verotuloja jopa yrityksiltä jotka eivät edes ole kirkon jäseniä joten ei kirkolle enää yhtään rahaa. Sitäpaitsi se kirkon mielenterveystyö (=aivopesu) tekee ihmisistä vaan vieläkin ahdistuneempia ja sekavampia sekä arvostelukyvyttömämpiä."
Minä.. Olen samaa mieltä.
Tuo arvostelukyvyttömyys on hyvä havainto.
Kristillisen opin mukaanhan on olemassa yksi ulkopuolinen mahtiauktoriteetti, jota pitää totella ja jota pitää palvella. Toki sitä on sitten koitettu pruuvata ja veivata jos jotenkinpäin filosofoimalla vapauden merkityksestä, yksilön vastuusta, yms. mutta eipä ole kuitenkaan tuossa kontekstissa onnistuttu suhteuttamaan yksilönvastuuta jumalan vastuuseen, ynnä yhteisönvastuuta niin että siitä olis olemassa selkeä kokonaispaketti, missä yksilö voi olla myös KRIITTINEN luojaansa kohtaan.
Jumalaahan ei muka saa arvostella. Sen nimeäkään ei saa turhaan muka lausua kun on niin nättinokkainen ja tärkeilevä.
Pahus vieköön jumalan puolesta, se on nykyään aika tavalla altavastaajana silloin kun se on kristillisessä kontekstissa yksilönä, persoonana, jolle on vieläpä pykätty sukupuoltakin mukaan.
Pikkulapsiin, tai pitäis kait sanoa että yksinkertaisiin pikkulapsiin vois upota helpolla turvallinen isihahmo auktoriteetiksi. Sen kautta voi sitten ovelasti lähteä työstämään tapakasvatusta ja muokata käyttäytymistä. "Älä kaiva nenääs julkisesti", "Älä tee sitä, älä tee tätä.."
No niin. Tuosta kun sitten hivuttamalla vuosikausien työstämisen seurauksena saadaan muokattua sellainen kiltti käyttäytyjä, joka saattaakin olla pohjimmiltaan neurologisesti poikkeava neuroottisin tai psykoottisin taipumuksin niin onkin voinut kehittyä sellainen auktoriteetin alla ahdistunut, jolta on tykkänään jäänyt kehittymättä oman kriittisyyden kautta muokkaantunut persoonallisuus, jossa auktoriteettina olisikin ollut kaikki se oleva, josta säätyy käyttäytyminen.
Moraali on johdettavissa systeemiälyisesti ilman jumalaista auktoriteettia purkamalla osasiin kayttäytymisen syitä ja seurauksia.
Miksi ei saa sitä ja tätä?
Siksikö kun joku niin käskee ja toteltava on, vaiko, että siihen on olemassa perustellut syynsä ja kukin joutuu yksilöllisesti vastaamaan kaikesta, mistä suinkin vain voi olla haittaa ihmisen henkiselle, siis psyykkiselle kehitykselle.
Myös papit, piispat, dioakonityöntekijät, joka ikinen yksilö on itse vastuussa omasta käyttäytymisestään.
Ei ole olemassa erikseen potilaita, jotka alistuu ja hoitotahoa, joka voi määräillä muita.
Laki ja oikeus on. On poliisi ja tuomiovalta, mutta se on ns. maallinen ja jokaikinen kirkon edustaja on alisteinen sille. Siten on siis myös jumala.
Toki on niin ettei jumalaa voida haastaa oikeuteen sellaisesta että jokin tsunami, tulivuorenpurkaus, tms. voi tappaa ja tuhota elinkeinot, mutta kaikki se mihin ihminen voi vedota jumalan nimissä, se on alisteista maalliselle oikeudelle.
Ei meillä ole enää pappeuksia jossa ylivallan edustaja vois käyttää seurakuntalaisia hyväkseen.
Minä en ymmärrä oikein että mihin himpskattiin mielenterveyshoidossa kirkkoa tarvittaisiin varsinaisessa paranemisprosessissa. Siis nimenomaan evankelisluterilaista kristillistä kirkkoa?
Kun olen itse plärännyt noita uskontoja, sieltä on noussut kaikkein parhaimpana esiin jonkinsorttista Tao:laisuutta. En mä sellsienkaan usko oikeastaan mutta se olis lähempänä terapeuttista jumaljuttua missä omavoimaantuminen on se ydinjuttu.
Kristillisyyshän on läpikotaisin autoritääristä komentoa. alistamista tai alistumista.
Ihan ok. tietenkin että yksilö on luojansa edessä nöyrä, mutta siihen samaan johtopäätökseen voidaan päätyä myös maallisen ajattelun kautta aivollisina ja vaikka ihminen olis miten kehitysvammainen, hän voi onnistua ajattelemaan hitaammallakin vauhdilla asiat ihan hyvään järjestykseen pääkopassaan eikä siinä tarvita mulkoilemassa ja synnintuntoa lisäämässä jotakin holhousvimmaista seurakuntatyöntekijää.
Mielenterveystyön ainoa päämäärähän on että ihmiset olis henkisesti mahdollisimman eheitä ja omavoimaisia.
Mielensairaustyön ideana sitten vois olla sekottaa ihmisen pääkoppa niin että häntä voi käyttää hyväkseen.
Minä en usko jumalaan enkä siten perkeleeseenkään. Mua ei riivaajat häiritse. Olen kehitysvammainen, olen hiukan "hullu", etupäässä luova hullu. Mulla on paniikkihäiriötaipumuksia, on ahdistusta, amsennusta, ja ties mitä mutta mä tiedän ettei kyse ole syntisyydestäni, pahuudestani, tms. Mä olen ihan niinkuin muutkin. Ehkä pohjimmiltani kiltimpi kuin moni muu kun en ajattele ihmisiä että voisivat edes olla pahoja sen koommin kuin hyviäkään.
Narsismi. Sosiopaattisuus, psykopaattisuus, ne ikävä kyllä pesiytyvät sinne missä on vanhanaikaista, autoritääristä johtamista, mutta ne nääntyvät ravinnon puutteeseen siellä, missä on avoimmuutta ja yksilöllinen velvoite perustella näkemyksensä huolellisesti.
Keskusteluterapiahan on yks hyvinkin käytetty muoto ihmisen mielen eheyttämisessä. Jollakulla toimii hiljentyminen ja meditoiminen itsekseen. Luostarit voi olla tosi hyviä paikkoja parantumiselle mutta kaikille ei käy samat muodot kun me ihmiset olllaan niin yksilöitä. Jonkun on päästävä tanssimaan, pitää voida laulaa ja purkaa ulos siinä kuin joku toinen etsii itseään rauhassa ja yksin.
Minulla toimii kirjoittaminen ja puhuminen.
Papin ammatti olis ihan ok. jos ei tarttis saarnata kristillisessä kontekstissa.. =D Hah!
"kirkon mielenterveystyö (=aivopesu) tekee ihmisistä vaan vieläkin ahdistuneempia ja sekavampia sekä arvostelukyvyttömämpiä."
Samaa voi todeta myös julkisesta mielenterveystyöstä, sekin vie arvostelukyvyn. Psykologia on myöskin uskomus siinä missä uskonnotkin. Uskonnon mukaan epäily pappia kohtaan ja muu epäusko on syntiä; psykologian mukaan epäilys psykologia kohtaan on hulluutta, katkeruutta tai lapsellisuutta. Kirkossa uskon lujuus ja sokeus on ylpeyden aihe, psykologiassa usko psykologiaan on viisauden mitta. Uskonto ja psykologia ovat tavallaan saman ilmiön, auktoriteettiuskon, eri suuntia.
Ikään kuin mielenterveystoimiston seinällä lukisi:"Minä olen Freud sinun auktoriteettisi, älä pidä muita auktoriteetteja".
Ei kai vapaa-ajattelijat vain ole vaihtaneet uskontokuntaa kristinuskosta psykologiaan?
Muunkinlaisia terapiamuotoja on kuin psykoanalyysi, johon ilmeisesti viittaat. Minunkin mielestäni psykoanalyysi on jossain määrin epätieteellistä, enkä usko että Freud olisi keksinyt esim. Oidipuskompleksia, jos hänellä olisi ollut käytössään nykyaikainen geneettinen tieto. Suosittelen tutustumaan vaikkapa neuropsykologiaan.
Tämä: "kirkon mielenterveystyö (=aivopesu) tekee ihmisistä vaan vieläkin ahdistuneempia ja sekavampia sekä arvostelukyvyttömämpiä.
- Samaa voi todeta myös julkisesta mielenterveystyöstä, sekin vie arvostelukyvyn. Psykologia on myöskin uskomus siinä missä uskonnotkin. Uskonnon mukaan epäily pappia kohtaan ja muu epäusko on syntiä; psykologian mukaan epäilys psykologia kohtaan on hulluutta, katkeruutta tai lapsellisuutta."
Minä sanon että oltuani jo vuosia mielenterveystoimiston asiakas, oltuani myös osallinen koululaitoksen kautta toteutettuun uskonnonopetukseen ja "nautittuani" varhaislapsuudessa kristillisestä kotikasvatuksesta - olen vain pari kertaa kohdannut narsistisen psykologian ammattilaisen, mutta vastaavasti uskonnollisella puolella en ole tavannut ainoatakaan henkilöä joka olis vain kiltisti nyökyttänyt ja keskustellut asiallisesti kanssani siitä että jumalaa ei kenties olekkaan.
Valtaosa, siis melkein kaikki psykologit ja psykiatrit, mielenterveyshoitajat on niitä, jotka ei usko auktoriteettiin. Noissa minun kokemuksissani, jotka ajoittuvat n. 15v:n, niissäkin on ollut kyse kait ammattiauttajien aikapulasta, siitä että on ollut hoidettavana kimpeempiä kuin minä.
Se on tuttu juttu ettei ole aikaa kuunnella ja perehtyä. Mutta sehän ei tarkoita että kyse olis siitä että mielenterveysammattilainen asettuis auktoriteetin asemaan tai että vetoais johonkin epämääräiseen, syyllistävään auktoriteettiin, joka pakottaa kohtelemaan avunhakijaa alistavasti.
Olin aikoinaan töissä mielisairaalassa.
Hoksasin että kun se sijaitsi sivukylillä, sen henkilökunnassa oli hoitsuina ihmisiä, jotka oli sukulaisia, naapuruksia, alueella yhdessä ikänsä asuneita ja sen nyt tietää että siinä on jo itsessään melkoinen hierarkiaongelmaisuus. kun on anoppia, miniää ja muuta kumminkaimaa samalla työmaalla niin ei se aina hyvä ole. Osa oli sitäpaitsi uskonnolisisä ihmisiä. Kristillisiä. Ja niin sielläkin vaan harrasteltiin uskonnollisia rituaaleja vaikka se on ehdottomasti säännöissä kieletty ettei hoitajat saa mitenkään poliittisesti tai uskonnollisesti tuoda itseään esiin. Yks muka kristitty hoitaja tykkäs nöyrryyttää kehitysvammaista joka hätäpäissään pissaili housuunsa. Pakotti hakemaan riepua ja siivoamaan jälkiään. Hoitaja torui ja väitti että kehitysvammainen tekee sitä kiusallaan ja tahallaan.
Mutta ihan avoimen mielenterveyspuolen nykytilanteeseen. Siellä on kaikenlainen uskonnollinen ja poliittinen kiellettyä. Mikäli hoitoammattilaiset rikkoo lakia niin sehän on rikos. Tottakai kaikkein heikoimmilla on aina ihminen joka on sairauden muratama, joka ei osaa tai kykene pitämään puoliaan ja narsisteja ajautuu myös ei-uskonnolliselle puolelle.
Eikös uskiksetkin sano että "tutkimattomat on herran polut"?
Naurettavaa sommitella sellainen ajatuskuvio jossa perustana on ensin inhmilliset uskovaiset, joille voi sattua virheitä mutta sitten aletaan nillittää siitä hurs-kastellen että ei-uskovaisten pitäis toimia kuin robotit ja olla täydellisiä.
Kakaramaista argumentointia josta puuttuu yritys pyrkiä ymmärtämään paremmin ja päästä hyvään keskusteluun.
Minä voin kysyä uskovaiselta että mikä se on se paha ihminen? Mikä on perisynti? Mikä on perkele ja mikä on helvetti? Mikä on ikuinen kidutus ja kärsimys? Mitä on synti ja ketkä on syntisiä?jne.?
Uskovaisella pitäis olla vastausket.
Mä oon hahmottanut ei-kristillisenä syntihommeleita niin että just me keharit ollaan eniten syntisiä. Kun on synnynnäisesti vikaa päässä eikä hoksaa käyttäytyä nätisti, kun ei opi normeja tai ymmärtää peräti normeissa jotakin vikaa, hoksaa että ne perustuukin vaikka epäoikeudenmukaisuuteen ja muuta sellaista niin sitten onkin paha ihminen, rikollinen peräti. Syyllinen ja syntinen ja joutuu helvettiin.
Ei sais olla vikaa päässäe eikä sais edes olla viisas. Kongnitiivinen lahjakkuuskin näyttää olevan vakava synti, ehkä pahin kun viisaasta ei saa otetta ja viisas paljastaa kaiken. Ei ole salilumahdollisuutta, ei kaksinaismoralistisen hurskastelun mahdollisuutta. Ei ole muuta kuin realismi ja ihmisen raadollisuuden paljastuminen.
Kukaan ei voikkaan esiintyä hurskaana ja hyvänä ihmisenä. Ei toisen yläpuolisena, ei määrääjänä.
Tuo toki ikäänkuin teoreettisesti. Ihminen voi olla mieleltään vapaa vaikka olis fyysisesti jonkun alistama. Ihminen voi olla henkisesti vapaa vaikka muut päättäis fyysisestä olemisesta ja vaikka luonto on ankara eikä anna vapauksia.
Henkinen hyvinvointi on tavallaan se miten vapaa ihminen on henkisesti. Mitä ihminen uskaltaa ajatella ja kritisoida.
Minä aloin uskaltaa kritisoida jumalaa, sen olemusta, sitä mikä voi olla absoluuttinen idea, jne.
Joku voi kysyä että tulinko "hullua hurskaammaksi".. tulinko siitä onnelliseksi.. ja minä voin vastata että onko minun nautintoni ja tyydyytyneisyyteni jokin mitta sellaiselle että olis jumala tahi ei?
Jumalalla ja perkeleellä sorkitaan ihmisen sismmässä olevaa pikkulasta.
Toki useimmat aikuiste osaa ottaa uskonnollisesessa kontekstissa olevat metaforat symbooleina, he voivat kätellä kirkkoherrat ja piispat, pukeutua vaikka burkhaan jos niikseen eikä se tarkoita että he kokisivat tilanteessa mitään muuta kuin muodollista tavallisuutta. Siis ei mitään sisäistä.
Mutta sitten on meitä yliherkkiä, henkisesti heikkoja ja meikäläisille juurikin mielenterveyspuolelta pitäis olla tarjolla nykyaikaista terapiaa, sitä kongnitiivista missä itse ratkotaan omat ongelmat terapeutin ollessa vain tukihenkilö.
Noin se menee.
Mikäli joku itseään kristityksi kutsuva sanoo ettei ole mitään perkelettä. Tai että kehitysvammaisten alttius päihdeongelmiin, huumeongelmiin, huoraamiseen ja varastamiseen, ettei siinä rikota jumalan käskyjä vastaan. Jos ei kristitty osoitakkaan sormella ahnetta, joka sairastaa jotain maanisuutta tai narsismia.. minhä himputin takia sitten enää kutsua itseään kristityksi?
Kristityille on nyt koittanut aika että pitäis päivittää se uskontonsa ja lopettaa tuollainen sohiminen sinne tänne.
Koittakaa nyt päättää että onko sillä teidän jumalalla persoona, onko se sukupuolinen, onko se itse täydellisyys joka piruuttaan loi perkeleen ja pelleilee sitten heikkohermoisten ja hyväuskoisten ja ties miten sairaiden ja kehitysvammaisten kanssa kuin olis kissa joka kiusaa hiirtä.
Onko kristittyjen jumala narsiti vaiko eikö?
Sitäkin sopii samalla miettiä että maailmassa on muutakin kuin mustavalkouinen jako hyvään tai pahaan, terveeseen tai sairaaseen, normaaliin ja epänormaaliin.
Luolakaudella kait piti tempaista psyykkisetkin mutkat suoriksi mutta nyt kun ihmiset voi kommunikoida yhdessä, kun ei ole pakko tappaa toista ihmistä jonkun ansarautoihin jääneen pupujussin takia niin turha täällä on hillua syyllistämässä ketään.
Mä kyllä ymmärrän kristittyjä mutta ymmärtääkö kristitty minua, kas siinä pulma.
Freud eli aika erikoista elämää ja poti itse ties mitä. Nykyisin ei enää intoilla oidipuskompleksista, yms. On siirrytty pitkälti kongnitiiviseen terapiaan, jossa ei aina edes ajauduta analysoimaan lapsuutta ja menneisyyttä. Toki se riippuu asiakkaasta mitä hän itse puhuu ja kokeeko tarvetta tonkia menneisyyttään jne.
Nykyään on tajuttu jopa se että vanhojen asioiden penkominen voi olla kuin tunkion kaivamista, jossa tunkiosta leviää epäterveitä bakteereja ja paska haisee.
Kyllä olisin minäkin jo luopunut monet kerrat tonkimasta lapsuuteni uskonnollista ja hyvin sairasta "kasvatusta". Mutta kun äitini elää niin mihis mä sen sivuutan? Eihän hänestä, vanhasta ihmisestä kuitenkaan seurakunta huolta pidä. Minun pitää jaksaa hoivata ja hoitaa, sietää ja sietää kunnes kuolee. Vaikeaa sivuuttaa sellaista mikä on läsnä.
Kernaasti tuuppaisin kristittyjen kontolle mutta ei siellä kukaan ota vastuulleen yksinäistä vanhusta joka on ymmärtämättömyyttään sotkenut suhteet läheisiinsä. Ei ole mitään tahoa johon muorin lykkäis.
Sitäpaitsi. Kristitytkin joutuvat turvautumaan mielenterveystoimiston maallisiin palveluihin. Toki on meidänkin muorille kelvannut neurologiset selitykset omasta autistisuudesta.
Ihan kivahan se on mummolle ymmärtää ettei hän ollutkaan tahallaan paha.
Se onkin sitten kimurantimpi hommeli että mummeli istuu kahdella jakkaralla yht´aikaa. Omakohtaisesti voi hyväksyä omalle tyhmyydelleen ja "syntisyydelleen" selityksen biologiasta ja materaialismista mutta muiteen syyttelyä yhä jatkaa jumalan kautta.
Sairasta.
Tuo kait sitten on sitä jakomielisyyttä?
- - -
Mutta välillä olis kiva kuulla perusteluja sille miks just kristillisyys ja sen eri lahkot olis parempaa kuin reaali lääketiede, pedakogiikka ja ryhmätyöt missä saa olla äärikriittinen, avoin ja missä voi unohtaa epäluuloisuuden ja pelot?
Vielä aloituksen murheeseen että julkisella puolella ei pitäis olla oikeutta tietää yksityisiä terveystietoja..
Omituista?
Juurikin nyt on noussut esiin esmes Kauhavan koulusrman (aikuiskoulutus) ohessa se että poliisilla ei ole ollut oikeutta tietää terveystietoja eikä tiedetty edes pimahtaneen taustoja armeijasta.
Kristillisyys perustuukin kait salailuun ja pimitykseen. Se on kesiaikaista mystiikkaa ja asioiden epärealistista romantisointia. Uskotellaan asioiden olevan toisin kuin ne ovat. ÄÄripositiivisuutta joka ei perustu mihinkään.
Just tuollaisen kautta voidaan alistuvia ihmisiä manipuloida hyväksikäytetyiksi. Siis Huom! silloin kun uskotellaan epärealistisesti jotakin ja sivuutetaan se reaali mikä estää jotakin toteutumasta.
Ei kaikki musta muutu valkoiseksi uskomalla... tai päinvastoin.
Toki niin ettei aina voida auttaa kaikkia uhreja. lapset on huonossa asemassa ja täysin riippuvaisia siitä mitä vanhempansa/huoltajansa heidän puolestaan puhuu. Henkisiä vammoja on vaikeaa toteennäyttää. Helpompaa on silloin kun aikuinen lyö ja on mustelma minkä muut näkee.
Uskovainen siinä kuin uskomatonkin, he voivat rääkätä lasta henkisesti pilaten muksun elämän.
Nykyinen lastenhoito kuitenkin antaa aika hyvät mahdollisuudet pelastaa muksuja niistä kodeistakin, missä aikuiset harjoittaa henkistä väkivaltaa. Usein kuitenkin niin että on päihde tai huumeongelma. Ei ihmisten muksuja uskonnollisuuden takia huostaanoteta tai "kidnapata" hoitoon sillä perusteella onko joku kristitty, ateisti, tai mitä tahansa.
Nykyinen mielenterveystöhän pyrkii siis parantamaan yksilön omavoimaisuutta selviytyä itsenäisesti.
Tavallaan tuossa käy niin että yksilön auktoriteettiuskovaisuutta murennetaan tai se katoaa ja kenelle sellainen olis huono asia, ainakin kristilliselle kirkolle kun siinä kaikki perustuu sille että on se ylin auktoriteetti ja sillä on sitten välikädet, jotka huom! saa palkkaa siitä että jeesaa näitä rääpäleitä.
Mitäs siitä sitten tulis kun ihmiset omavoimaantuis?
Demokratia vahvistuis ja diakoniatyö kuihtuis kun sitä ei tarvittais.
Toisaalla sitten avautuis psykiatrisen puolen palkattuja paikkoja ja ei-ammattilaiset vois enää olla vain harrastelijoita.
Nyt on vielä rahahanat auki kirkollisella puolella kun täällä kouluissakin saa opettaa lapsille uskontoa ja tuota kulttuuria josta voi sit helposti sairastua jakomielisyyteen. Omituistahan se on mutta aika aikansa kutakin.
Ja kun ei oo paratsiisi- tai edistysuskoinen niin kaippa ihmiset kehittelee aina vastavoimia jotka on ristiriidassa keskenään.
"Jumalan on pakko luoda perkeleensä".
Samapa tuo kunhan näistä asioista voi puhua avoimesti niin ettei joudu syytteesseen jumalanpilkasta, jne.
Oidipuskompleksiteorian pohjana on vanha kreikkalainen kansantaru. Freudin käyttämä on vain yksi monista eri versioista. Jos psykologiaa opetetaan aikuisille ihmisille, miksi se pitää kuorruttaa lapsellisilla saduilla?
"enkä usko että Freud olisi keksinyt esim. Oidipuskompleksia, jos hänellä olisi ollut käytössään nykyaikainen geneettinen tieto."
Freud eli vuosina 1856-1939. Kuten tunnettua biologisesti periytyvät persoonanpiirteet olivat tiedemaailmassa huomion keskipisteessä 1920 ja 1930 luvuilla, jo vähän ennenkin. Freud ei selittänyt mitään persoonanpiirrettä biologisilla seikoilla. Liekö syynä Freudin juutalaisuus, mutta tämähän ei vielä todista mitään.
Anteeksi "epänormaali" käytökseni kun vastailen niin paljon ja pengon tätä aihetta, mutta osui ja uppos niin arkaan paikkaan että ryöppyää tätä puhetta..
Onko uskonnon motiivi toimia neurologian tai nykyisen psykologian korvikkeena taikka peräti syrjäyttäjänä?
Mä olen ymmärtänyt niin että käsite jumala tai paholainen, kaikki se mikä liittyy kristillisyyteen, että se olis vain ja ainoastaan mahdollisuus nähdä asioita jonkinlaisen struktuurin kautta.
Ei ole mitään järkeä siinä että kuvitellaan tai muka tiedostetaan jokin jumala, joka hallitsee anatomiasta, ihmisen psykofyysikasta irrallaan olevaa sielua niin ettei sitä suhteellisen vapaalla omalla tahdollaan vois hallita ja kuitenkin niin, että kullakin on oikeus olla inhimillisesti kehitysongelmaisia tai sairaita ilman että siitä joutuu syytteeseen ja tuomiolle.
Tottahan toki hoitoa pitäis olla tarjolla ja apua. Tokikin vakavat häiriintyneet pitää oman tai muiden turvallisuuden nimissä laittaa lukkojen taakse. Kun ihminen häiriintyy niin että alkaa suunnitelmallisesti vahingoittaa muita, hän on hoidon tarpeessa.
Ennen ehkä joissakin tapauksissa tomi se että jumalanpelolla voitiin saada joitakuita parantamaan tapansa kun oli vahva pelote. Nykyisin kait on kuitenkin niin että ne jotka sairastuilee, he voi myös nauraa tuollaiselle auktoriteetille kuin naurismaan aidalle.
Ja.. voiko jumala edes olla työkalu millä voi pelastaa oman nahkansa silmänlumeeksi.
Kyllä se niin vaan on että sairaat kuuluu hoitoon eikä mihinkään leikkiin jossa voi olla olevinaan ihan mitä vaan kun ei voida mitenkään tietää edes että onko sitä ylintä auktoriteettia ihmisen oman ajattelun ja persoonallisuuden ulkopuolella.
Sitä josta on ihan turhaa jankuttaa kun ei sitä kukaan ole voinut todentaa mistään muusta kuin väittämällä jotakin ihmisten, vieläpä pääosin miesten ylöskirjoittamia, osin ihan omituisiakin puheita jumalan sanaksi.
Sovinisminkaan ei pitäis kuulua mielenterveystyöhön.