sattuipa tapaturma ja tässäpä könkätään sauvojen kanssa 2 viikkoa leikkaukseen odotellessa, ei o mukavaa, puhumattakaan tästä kivusta ja polven muljahduksista vaikkakin on tuki päällä, ei se estä sen polven pois paikoltaan menoa.Jumppausta että jalka taipuisi 120 astetta mikä tuntuu ihan utopiselta kyllä täs vaihees...
Tsemppiä kohtalotovereille ja olis kiva kuulla kuinka omat leikkaukset vastaavassa tilanteessa olevilla on mennyt.
Aurinkoisia ajatuksia kuitenkin kaikille tän kurjuuden keskeltä :)
Tsemppiä kohtalotovereille ja olis kiva kuulla kuinka omat leikkaukset vastaavassa tilanteessa olevilla on mennyt.
Aurinkoisia ajatuksia kuitenkin kaikille tän kurjuuden keskeltä :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mullaki napsahti eturistiside huhtikuussa. Mulla oli leikkausta ennen vähä liian kauvan kepit ja sit oli vaikeeta saada se ennen leikkausta kuntoon. Sanonpa täs sulle, että kannattaa kuntouttaa se jalka ennen leikkausta hyväks. Mulla meinaa ei menny polvi suoraks eikä kyl hirveesti taipunu ja nyt on kulunu leikkauksesta jo 4kk ja vieläkään ei suoristu kokonaan 5 asteen vajaus. Onnee sulle leikkaukseen ja sen jälkeiseen kuntoutukseen mikä on toosi työlästä ja meinaa mennä hermot ja monesti! Saisko udella missä sut leikataan?
Juu kiitos tsempistä.Meinaa mennä nyt jo pinna tähän köpöttelyyn että kamala ajatella mitä on tulossa..Mulla on vähä reilu viikko aikaa saada jalka kuntoon, silloin leikkaus.
Tayksissa leikataan.
Mulla meni viime syksynä polvesta molemmat ristisiteet ja molemmat sivusiteet poikki. Ensimmäinen arvio sairaalassa oli, että leikataan kahden viikon päästä. Se tuntui silloin iäisyydeltä, kun ois halunnut että sille tehdään heti jotain. No sitten homma pitkittyi ja pitkittyi erinäisistä syistä ja lopulta leikattiin 3,5 kk:n jälkeen onnettomuudesta. Hyvin menneen leikkauksen jälkeen minulle kerrottiin, että jalka oli liian jäykkä lopullisesti korjattavaksi. Putsasivat kiinikkeitä yms ja sitten vain intensiiviseen fysioterapiaan 3krt/vko, ja parin kuukauden päästä takas leikkauspöydälle. Lopullinen leikkaus tehtiin sitten 6 kk:n päästä onnettomuudesta. Polven liikerata jää silti reilusti vajaaksi, mikä johtuu runsaasta arpikudoksesta ja kiinnikkeistä. Töihin palasin 9,5 kk:n päästä onnettomuudesta. Polvi ei taivu vieläkään paljoa enempää kuin viime keväänä, vaikka joka päivä teen jotain kuntouttaakseni sitä.
Näinkin voi käydä, eli varaudu pidempääkin odotteluun ja kuntoutukseen. Homma on aina tapauskohtainen ja siihen vaikuttavat paljolti paitsi oma aktiivisuus kuntoutuksessa, myös henkilökohtaiset taipumukset kiinnikkeihin yms. Toisaalta siinä oppii kärsivällisyyttä, sillä se mikä ei tapa, se vahvistaa! Tsemppiä ja kärsivällisyyttä!
Kävikin mulle niin juuri että nyt leikkausta siirretään polven liikumattomuuden takia AINAKIN viikolla.Ens viikko menee juostessa fysioterapiassa.
Lääkäri painotti eetä leikkaus on tehtävä viim. v 45 muuten voi jymähää.
Alko pelottaakin se leikkaus kun lääkäri tietenkin mainitsi riskitkin eli infektio,-ja tulppavaarat mutta sehän riski on kaikissa leikkauksissa.Ja ei ole ihan pieni leikkaus kun kaikki on niin rikki siellä kun olla ja voi..
Pakkohan tää on leikata muuten en kävele tällä jalalla.
"varaosiakaan " ei ole tarpeeksi omasta takaa vaa pitää käyttää kuulemma luovutuskudoksia..
Tää seuraava viikko on pitkä kun nälkävuosi odotellessa ja mietteissä.
Kiitos tsempistä kaikille vastanneille.
Laitan viestiä sit kun leikkaus on ohi..
Siitä se lähtee se odottaminen. Ensin viikko, sitten kuukauis jne. :-) Ei vaan, toivotaan että se jää tohon viikkoon. Jos menee pidemmälle, niin sitten se menee. Ei se suremalla ja miettimällä parane. Mullakin meinas itku tulla kun kuulin ekasta viikon lykkäyksestä. Viikon päästä tuli kaksi viikkoa lisää lykkäystä, mutta sen sulatti jo helpommin. Kun jalka alkoi vihdoin olla leikkauskunnossa, jouduin odottamaan vielä käytettyjä varaosia kahdeksan viikkoa. Silloin meinas hymy hyytyä, mutta siitäkin selvittiin. Sen jälkeen otinkin vaan sen asenteen, että tää ottaa nyt sen minkä se ottaa. Näin jälkeen päin katottuna, aika meni tosi nopeesti.
Ota päivä kerrallaan, keskity polven liikeradan parantamiseen ja hoida ärtynyttä polvea kylmäpusseilla tai jos mahdollista, niin työnnä koko jalka uimahallissa minuutiksi n. 5 asteiseen veteen. Kylmä on parasta hoidoa, rauhoittaa ja vähentää turvotusta, eikä tartte syödä niin paljon kipulääkkeitä. Nauti kun voit sentään juosta ja pitää jalkaa edes jonkinlaisessa kunnossa. Leikkauksen jälkeen joudut kuitenkin olemaan astumatta sille 4-6 viikkoa ja nukkuakin saat jalkatuki päällä selällään. Leikkausta ei kannata pelätä. Hyvin se menee, kunhan sinne asti pääset.
Tsemppiä, kärsivällisyyttä ja positiivista mieltä!
Itselläni korjattiin suhteellisen iso rustovaurio polvesta... Toistaiseksi selvittiin ns. puhdistuksella ja pintojen höyläämisellä.
Neljä viikkoa on kulunut, polvi ei taitu kovin paljon yli 90 asteen eikä suoristukaan vielä. Tukea en tarvitse, mutta edelleen nukun vain ja ainoastaan selällään jalka tuettuna tyynyillä, kun ei vielä kärsi suoristaa... Kylmä oli varsinkin aluksi loistava lääke särkyyn ja kipuun. Monet lääkkeet on jäänyt ottamatta sen vuoksi, että kylmä on tehnyt tehtävänsä.
Mutta tsemppiä ja kärsivällisyyttä tarvitaan... Mikään ei tapahdu hetkessä...edes se leikkaukseen pääsy :o)
Viikko takana leikkauksesta.Leikkaus onnistui hyvin ja täällä sitä opetellaan taas menemään hissukseen..
Luulin että särky olisi ollut paljon kovempaa joka nyt olikin positiivinen asia.Kyllä tämän kanssa pärjää vaikkei se tokikaan kivutonta ole mutta ei pahimmastakaan päästä.
Odotan innolla että pääsen kuntouttamaan jalkaa ja hinku kävelyyn on suuri.
Maltilla kuitenkin sekä lääkärien ja
fysioterapeuttien neuvoja kuunnellen tässä edetään ettei vesity leikkaus omaan mokaan..
Nyt on mielikin paljon valoisampi kun leikkaus jo historiaa.
Kaikilla kanssa sisarille,-ja veljille jaksamista omien kuntoutusten tai leikkausten kanssa.
Asioilla on näköjään kuitenkin tapana järjestyä-enemmin tai myöhemmin :)
Mukavaa talven odotusta :)
Hieno homma, että leikkaus meni hyvin ja olet motivaatiota pullollaan. Se tuleekin olemaan seuraava haaste, kun pitäis malttaa treenata tarpeeksi, muttei liikaa. Ylä- ja alamäkiä tulee kuntoutumisessa, se kuuluu asiaan. Silloin kun tuntuu kaikkein parhaimmalta, pitäis jo painaa jarrua, ettei mee yli. 1-2 täyttä lepopäivää aina silloin tällöin tekee hyvää polvelle ja varsinkin päälle, joka ainakin mulla meinas välillä joutua kaikkein kovimmalle. Hampaat irvessä kun joka päivä painaa ja odottaa edistystä, niin joinain päivinä ei vaan oo yhtä hyvä motivaatio kuin toisina. Pidä silloin breikkiä. Kyllä se motivatio ja hinku sieltä sitten taas ilmestyy. Tsemppiä ja iloista mieltä!
ps. itsellä taitaa olla vielä isohko polvioperaatio edessä ens keväänä. Ortopedi epäilee virheasentoa, joka pitäis korjata leikkauksella. Kaikki alkaa taas alusta, jos näin käy. Mutta onneksi on jo kokemusta, miten pohjalta noustaa :-)