Tiettömien takana
Savujen saavuttamattomissa
On minun kotoni -tiedän ma
Korvani eivät kestä huutoa
Silmäni eivät kirkkaita valoja
Ja sieluni ei kestä katseita
Kaupungin rosoiset kadut
Syövät tassuni rikki
Arpeni aukeavat ja vuotavat voimansa kivetyksille
Korpeni ikikuuset humisevat hiljaisuutta
Kuu ja tähdet luovat pehmeitä varjoja
Sieluni tyyntyy
Kuitenkin…
Silmiini nousee kyyneleitä
Haluaisin, että Sinä
Tulisit
Nostaisit vuotavat tassuni syliisi
Ja Rakastaisit
arpeni eheiksi jälleen.
Savujen saavuttamattomissa
On minun kotoni -tiedän ma
Korvani eivät kestä huutoa
Silmäni eivät kirkkaita valoja
Ja sieluni ei kestä katseita
Kaupungin rosoiset kadut
Syövät tassuni rikki
Arpeni aukeavat ja vuotavat voimansa kivetyksille
Korpeni ikikuuset humisevat hiljaisuutta
Kuu ja tähdet luovat pehmeitä varjoja
Sieluni tyyntyy
Kuitenkin…
Silmiini nousee kyyneleitä
Haluaisin, että Sinä
Tulisit
Nostaisit vuotavat tassuni syliisi
Ja Rakastaisit
arpeni eheiksi jälleen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
tässähän se on nyt runossasi mitä upeammalla sä-
keellä
' korpeni ikikuuset humisevat hiljaisuutta
kuu ja tähdet
luovat pehmeitä varjoja
sieluni tyyntyy '
* huokaus *
Silmiin nousee silti kyyneleet, ja halu mieleen.
Että hän tulisi ja rakastaisi ehjäksi arvet.
Kertakaikkisen koskettava runo, joka on puhunut
Sinut !
Hei Linda
Kiitos kommentistasi
Minäpä sekosin näihin tassuihini nyt ihan vallan kokonaan...
No, ehkäpä eräänä päivänä pääsen pois sieltä korpieni kätköistä
Jospa löytyisi uudet sävelet , toisenlaiset sovitukset, elämän lauluun...
Sitä odotellessa
Heipat vilkuttaa tytteli
anna niitten kulkea vain runoissasi,
minusta ne sopii näiden runojesi säkeisiin.
Ja kyllä se valo vielä meidät molemmat jossain
kohtaa varmasti tavoittaa, minä uskon siihen.
Elämän laulujen sävellyksiin,
t. linda
Ystäväiseni, kauniisti ja toiveikkaasti muotoilit että valo tavoittaisi.
Usean osaa aikaa jopa minäkin uskon siihen :) Mutta usein huomaan kulkevani siellä korpieni kätköissä, upottavilla soilla
Auringonsäteitten enemmänkin leikitellessä ylhäällä kuusten korkeilla latvuksilla , kuin kutitellakseen minun poskillani.
Mutta sinunpa viestisi heitti kimpun säteitä kasvoilleni. Simmut valosta sikkarallaan lähetän sinulle hymyilevät terveiseni :D
Tytteli
Kun puu kiertyy itsensä ympäri, se kovettaa itsensä. Tulee lujaksi, vahvaksi ja kestäväksi. Sen pinta on harmaa ja pehmeän samettinen, sisus kauniin vaalean värinen ja kova. Vanhat haavat sen pinnassa tuntuvat ja kosketuksen alla puu kuin elämän saa. Puu, joko kaatuneena tai pystyssä, muistuttaa ettei sitä mikään voinut lopullisesti vahingoittaa.
Miten kaunis viesti.
Kiitos, sydämestäni kiitos
Ymmärrän sen syvyyden vielä paremmin kun sen uudelleen luen
Kuulasta syksyistä viikonloppua Sinulle
-Tapiontytteli-
Viestisi saavuttaa.Kauniilta kuulostaa riimeinä putoaa.Kiitoksia.
Riimeistäsi kiitän.
Lämpöiseltä tuntuu kun sanoit, että saavuttaa
Terveiseni sinne Kaukana Kotoaan
-Tapiontytteli-
... sitä herkemmäksi korvat ovat käyneet koville äänille.
Yhä merkityksellisempää on luonnon rauha.
Tuulen humina puitten latvoissa,
kuun kalpean katse ja rakkaan hellät sanat.
Kovia asioitakin voi sanoa kuiskaten.
Kuuntelemalla hiljaisuutta löytyy elämän viisaus.
- Kiitos runostasi! Osui!
...niin, korvani kummasti herkistyneet...
Sinulla siis myös....
Silloin kun kaksi ihmistä yhdessä ollen tuntevat iloa myös hiljaisuudesta, se on siinä
Yhteenkuluvaisuuden tunne on läsnä.
Tuossa on viisautta : "Kovia asioitakin voi sanoa kuiskaten."
- Haavoittaakseen toista ei tarvitse korottaa ääntään....
Kaunista syksyistä viikonloppua Sinulle KuunKeiju
t:Tapiontytteli
Rauhallinen aamupvä jouti nyt roskiin, mutta ei niin kiire etteikö tänne kerkiäis, kun niin päätin.
Ilta vei voimat, toi unen ja nyt sitten olisi kiirekin... :\
Kipuilevat hetket tulee paljastaa arvet jo melkein unohtuneet..
Tekstistäsi/tunnelman minkä ne loi, pidin! :)
Vaan enempää en ennätä mukvaa pvää lauantain, T_t, Muru toivottelee ! :)
Sinun lauantaisi sitten mitä ilmeisemmin melko vauhdikkaalla meiningillä sujunut :)
Niin, arvet haalenevat, jotkut jopa lähes näkymättömiin.
Mutta ne ovat muassa, matkassa ikuisesti.
Onneksi välillä voi itsekin uskoa että ne ovat osa yhtä oikeata kokonaisuutta :)
Kiitos sinulle
Ja sopivan vauhdikasta viikkoa
Toivottaa Tytteli
Syksyn kylmä usva
nousee rimpisoiden takaa
hyydyttää vuotavat
auringon kultaamat
hiljaa varisseet lehdet
tassuset eheäksi
kutittaa lämmöllään
Sinulla hieno runonen
t:kristall
Hei,
Sieluni silmin näin suon, usvan….
Miten se luokaan rauhan…
Ja miten kauniisti kirjoititkaan, kiitos
Kuin runon minulle laadit
Tunnenpa tassuissani eheyttävän lämmön
Terveiseni Sinulle
Tytteli
...ollaan siellä korvessa varmaan. Laita savumerkki niin tulen katsomaan sitä käpälää, jos se ei vielä ole kunnossa.
Erämaahan on kaipuu.
Hei
Rohkeasti kääntelin kuusivanhuksieni , jo maata viistäviä oksia sivuun…. nähdäkseni naapuriin :)
Yritänpä viritellä tuleni niin, että osaisivat merkkejä taivaalle rakennella
Jospa tuuli osaisi ne oikeaan suuntaan lähetellä :)
Minun tassuni, uskothan, ovat saaneet hellää hoivaa näiden viestien kautta.
Mutta kunnossa…hmmm….
…..tulisikohan aapoja kulkiessani vastahan taitajaista joka osaisi kokonaan tassuni parantaa….???
erämaastani terveiseni sinulle
Tytteli
...kelillä kannattaa ne savumerkit laittaa niin näkyvät taivaanrannassa kun istuskelen turvekammini seinustalla keräämässä auringon lämpöä talviunta varten.
Oispa tyyntä nyt, niin yrittäisin viritellä…: )
Jaahas, vai lämpöä keräilet…- talviunta varten
Mistähän hetkestä unesi alkaa… ? :)
... ne unet alkaa kun massu on syöty pullolleen ja lämpöä on kerätty ruhoon niin kauan että vasta maaliskuulla tarvii työntää nenänpää hangen päälle nuuhkimaan kevään leutoja tuulia. Unikaveri olisi tietysti mukava siinä kainalossa. Kun nukkuu kahdestaan niin se on puolta joutuisampaa.
Tiiätkös mä löysin tietoja unikaverista....
Se mikä mun mielestä oli aika tärkeä tieto on se, että unikaveri on vesipestävä....
On jotenki se kailossa nukkuminen (ihan molemmin puolin) silleen mun mielestä viihtyisämpää... ;D
Vaikka eihän täs nyt mun mielipidettä kysyttykään
Kunhan oon aina suuna-päänä :)