Heräät aamulla viiden aikaan, vaikka koulu/työt alkavat vasta kahdeksalta.
Katsot itseäsi peilistä. Näet taas sen saman virheellisen naaman ja vartalon. Nenä on liian iso, pää on leveä kuten myös lantio, iso perse, silmät ovat erikokoiset, pituuttakin voisi olla lisää ja hiuksetkin sojottavat mihin sattuu.
Menet suihkuun ja kuivaat suihkun jälkeen hiukset. Suoristat hiuksiasi monta tuntia eivätkä ne siltikään ole hyvät.
Päätät meikata. Yrität meikata mahdollisimman hyvin, mutta naama näyttää silti yhtä hirveältä kuin herätessäkin.
Puet päällesi valmiiksi laittamasi vaatteet, mutta huomaat, että lantiosi näyttää entistä leveämmältä mustissa farkuissasi. Päätät kokeilla toisia housuja. Lopulta olet kokeillut kymmeniä eri housuja ja paitoja, etkä vieläkään ole löytänyt sopivia vaatteita.
Sinulla on kauhea nälkä, kävelet jääkapille. Otat käteesi margariini -ja juustopaketin sieltä. Hetken kuluttua, katsottuasi kalorimäärät, tunget ne takaisin jääkaappiin.
Huomaat, että kello on jo kymmentä vaille kahdeksan ja töihin/kouluunkin pitäisi jo lähteä. Hiukset ovat kuitenkin huonosti, joten laittelet niitä vielä hetken. Loppujen lopuksi olet yhtä hirveän näköinen kuin herätessäkin ja myöhästyt töistä/koulusta.
Itsetunto on nollassa. Ihmisten ohitse on hirveää kävellä. Sinua nolottaa. Haluaisit mennä takaisin kotiin.
Et voi edes viedä roskia ulos ilman, että meikkaat. Tuntuu, ettei millään ole enään merkitystä.
Kuulet kuitenkin päivittäin, että olet kaunis, sinulla on poikaystävä ja paljon kavereita. Monet ihmiset kadehtivat sinua, mutta sinä et kaipaa sääliä.
Haluaisit vain jäädä kotiin ja välttää ihmisten katseet.
Silloin ehkä mietit, että mikä minussa loppujen lopuksi on vikana? Vääristääkö peili vai muutatko itsesi rumaksi ja läskiksi pääsi sisällä?
Tälläst o mun elämä, yht helvettii, joka päivä.
Katsot itseäsi peilistä. Näet taas sen saman virheellisen naaman ja vartalon. Nenä on liian iso, pää on leveä kuten myös lantio, iso perse, silmät ovat erikokoiset, pituuttakin voisi olla lisää ja hiuksetkin sojottavat mihin sattuu.
Menet suihkuun ja kuivaat suihkun jälkeen hiukset. Suoristat hiuksiasi monta tuntia eivätkä ne siltikään ole hyvät.
Päätät meikata. Yrität meikata mahdollisimman hyvin, mutta naama näyttää silti yhtä hirveältä kuin herätessäkin.
Puet päällesi valmiiksi laittamasi vaatteet, mutta huomaat, että lantiosi näyttää entistä leveämmältä mustissa farkuissasi. Päätät kokeilla toisia housuja. Lopulta olet kokeillut kymmeniä eri housuja ja paitoja, etkä vieläkään ole löytänyt sopivia vaatteita.
Sinulla on kauhea nälkä, kävelet jääkapille. Otat käteesi margariini -ja juustopaketin sieltä. Hetken kuluttua, katsottuasi kalorimäärät, tunget ne takaisin jääkaappiin.
Huomaat, että kello on jo kymmentä vaille kahdeksan ja töihin/kouluunkin pitäisi jo lähteä. Hiukset ovat kuitenkin huonosti, joten laittelet niitä vielä hetken. Loppujen lopuksi olet yhtä hirveän näköinen kuin herätessäkin ja myöhästyt töistä/koulusta.
Itsetunto on nollassa. Ihmisten ohitse on hirveää kävellä. Sinua nolottaa. Haluaisit mennä takaisin kotiin.
Et voi edes viedä roskia ulos ilman, että meikkaat. Tuntuu, ettei millään ole enään merkitystä.
Kuulet kuitenkin päivittäin, että olet kaunis, sinulla on poikaystävä ja paljon kavereita. Monet ihmiset kadehtivat sinua, mutta sinä et kaipaa sääliä.
Haluaisit vain jäädä kotiin ja välttää ihmisten katseet.
Silloin ehkä mietit, että mikä minussa loppujen lopuksi on vikana? Vääristääkö peili vai muutatko itsesi rumaksi ja läskiksi pääsi sisällä?
Tälläst o mun elämä, yht helvettii, joka päivä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mä luin psykologian tunnil sellasest testis mis naisille meikattiin arpi otsaan. Kun meikkaaja sit sano naisille ku ne oli poistuneet peilin edestä et vielä vähän korjaa arpea niin pyyhki siiten sen pois.
Kun naiset puhuivat sitten valvotusti eri henkilöiden kanssa niin heidän mielestään henkilöt olivat etäitä, kylmiä jne.
He luulivat että arpi sai heidät olemaan etäitä vaikka arpea ei edes ollut.
Eli jos keskittyy liikaa johonkin juttuun, oli se ulkonäkö tai jotain muuta niin liika itsensä miettiminen muiden edessä saa aikaan vain ahdistuneisuutta.
Älä ajattele asoita, jotka saa sun olon surkeeks.
Ajattele iloisia asioita, asoita jotka muistutavat kuinka hyvä ihminen olet.
Sä kelpaat just sellasena kuin olet.
Eihän kukaan täydellinen ole täydellinen ulkonäönsuhteen.
Ethä varmaan itsekään sen suuremmin muiden piirteitä katsele.
Vaikka vastaantulijan tai kaverin tukka olisi vähän vinossa jne. niin ethän sinä häntä siitä syyllistä.
Et varmaan edes välitä hänen ulkonäöstään koska hän on hyvä tyyppi eikä ulkonäöllä silleen mitään välii oo.
No vi*tu jee. Mietippä eläväs täsmälleen samanlaista elämää sillä erotuksella ettei sulla ole yhtään kavereita. Sulla ei ole ikinä ollut yhtäkään poikaystävää. Kukaan ei ole koskaan kiinnittäny (positiivista) huomiota sinuun. Tuntemattomat ihmiset huutelee sulle ilkeyksiä kadulla ja vilkuilee sua rumasti.
Mieti hetki ennen ku tulet tänne vinettämään. Joillakin on kymmenen kertaa hankalempaa. Hiton teiniprinsessa...
äläkä tuijota vaan peiliin.
Elämäs on muutaki , pajon tärkeempää.
Teiniprinsessa, selevä.
Sillä ei ole sinäänsä mitään merkitystä, että mulle on joskus jotain positiivista sanottu?
Mun omat, negatiiviset ajatukset ittestäni, on ajanut mut siihen tilanteeseen, että viiltelen, vedän lääkkeitä ja viinaa jne.
Onko siinäkään mitään järkeä?
Mun elämä on yhtä helvettiä, joten turha tulla skitsoon, jos avauduin omasta elämästäni.
Sulla on ongelmia, okei, mutta miten ne liittyy mun ongelmiin?
ammattiauttajien kanssa?
Siis ihan oikeiden terapeuttien jne?
Luulen, että ongelma on ns. päänsisäinen eli näet itsesi rumana, vaikket sitä luultavasti olekaan. Tv:stä tuli eilen tiededokumentti, jossa sivuttiin myös tuota aihetta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dysmorfinen_ruumiinkuvan_häiriö
En ole kellekkään ammattiauttajalle puhunut ongelmastani, läheisimmät ystävät vain tietävät siitä sekä poikaystäväni.
Ystävät on tietysti yrittänyt auttaa, mutta ei näitä ajatuksia mun pään sisältä kukaan saa pois.
He ovat menneet sille alalle auttaakseen muita.
Ajan pystyy kyllä varaamaan.
Voit kysyä koulusi terveydenhoitajalta lisää.
Tämä on melkein kuin suoraan mun elämästä mies puolisen näkökulmasta. Esim. Itsellänikin on itsetunto nollassa ja haluaisin vain jäädä kotiin nukkumaan. Tuntuu kuin jokainen ihminen, jonka ohi kävelen, ajattelee musta pahaa. Itseäni kaverit ja tyttöystävä kehuvat komeaksi ja ettei mussa ole mitään vikaa.. ..Mutta kuulen silti joltain random ihmisiltä kuinka ällö ja rotannaama olen.. ..Se ei tunnu kivalta..