Olen elänyt vuoden verran saman katon alla miehen kanssa, jolla kaksi lasta edellisistä suhteista, tyttö 5v. ja poika 12v. Tyttö asuu meillä vuoroviikot, ja poika satunnaisesti viikonloppuisin (asuu kauempana).
Oli siinä opettelemista, itse olen lapseton. Isän huomiosta olin todella mustasukkainen varsinkin tytölle, ja voin rehellisesti sanoa, että inhosin usein viikkoja, jolloin tyttö oli meillä. Yritin kuitenkin käyttäytyä aikuismaisesti, ja käyttäytyä tyttöä kohtaan asiallisesti.
Käänteentekevä tapahtuma sattui muutama kuukausi sitten, jolloin jouduimme autokolariin, ja tyttö säikähti tätä todella. Isä hoiti käytännön asioita siinä tilanteessa, ja tyttö tukeutui säikähdyksessään minuun. Lapsen pelko ja turvanhakeminen laukaisi minunkin tunteeni lasta kohtaan.. siinä istuimme vesisateessa bussipysäkillä sylikkäin toisiamme lohduttaen. Tajusin, että olen tytölle sittenkin se läheinen ja turvallinen aikuinen, ja minullakin on rooli hänen elämässään.
Tuon tapahtuman jälkeen olemme halanneet aina tavatessa, ja usein tyttö kiipeää sängyssä nimenomaan minun viereeni.. Voin sanoa että se oikeasti tuntuu hyvältä.
Toisen lapseen voi siis todellakin kiintyä! Voisin hyvin kuvitella, että jos eroaisin miehestäni, ikävöisin varmasti hänen lapsiaan. Nyt myös tuntuu siltä, että niinä viikkoina jolloin olemme kahden, on aika tyhjää ja hiljaista. Enpä olisi uskonut! :)
Oli siinä opettelemista, itse olen lapseton. Isän huomiosta olin todella mustasukkainen varsinkin tytölle, ja voin rehellisesti sanoa, että inhosin usein viikkoja, jolloin tyttö oli meillä. Yritin kuitenkin käyttäytyä aikuismaisesti, ja käyttäytyä tyttöä kohtaan asiallisesti.
Käänteentekevä tapahtuma sattui muutama kuukausi sitten, jolloin jouduimme autokolariin, ja tyttö säikähti tätä todella. Isä hoiti käytännön asioita siinä tilanteessa, ja tyttö tukeutui säikähdyksessään minuun. Lapsen pelko ja turvanhakeminen laukaisi minunkin tunteeni lasta kohtaan.. siinä istuimme vesisateessa bussipysäkillä sylikkäin toisiamme lohduttaen. Tajusin, että olen tytölle sittenkin se läheinen ja turvallinen aikuinen, ja minullakin on rooli hänen elämässään.
Tuon tapahtuman jälkeen olemme halanneet aina tavatessa, ja usein tyttö kiipeää sängyssä nimenomaan minun viereeni.. Voin sanoa että se oikeasti tuntuu hyvältä.
Toisen lapseen voi siis todellakin kiintyä! Voisin hyvin kuvitella, että jos eroaisin miehestäni, ikävöisin varmasti hänen lapsiaan. Nyt myös tuntuu siltä, että niinä viikkoina jolloin olemme kahden, on aika tyhjää ja hiljaista. Enpä olisi uskonut! :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
En kyllä tosin koskaan tuntenut inhoa tai mitään niin kovin negatiivista puolison lasta kohtaan, mutta ajan kuluessa ja pitkän kesäloman jälkeen, huomasin että itkin lapsen poislähtöä. Hän on minullekin rakas.