kuten sanoin.
Omat lapset ovat omat ja niihin tunneside on vahva.
Toisen lapset ovat ihan jees mutta samaa tunnesidettä ei ole vaikka päällään seisoisi.
Lapsella on vain yhdet omat vanhemmat joihin vahva tunneside toivottavasti.
Kun tuon ymmärtää niin uusiosuhteet toimivat parhaiten.
En tarkoita että uusiovanhempi olisi huono mutta itse en ole äitipuoli vaan perheessä asuva aikuinen ja luon suhteet "vieraisiin" lapsiin kuten muutenkin vieraisiin ihmisiin.
Säännöt ovat mutta kasvatus ja vastuu ovat biologisilla vanhemmilla.
Mulla ei ole mitään valittamista miehen eikä omasta exästä. Jokainen tajuaa oman roolinsa ja hoitaa asiansa kotonaan.
Tottakai kärsivällisyys omia lapsia kohtaan on korkeampi, mutta kun asian on tiedostanut niin no broblem.
Ottakaa kantaa, Mairet, Lissut ja Kirsit jne :)
Omat lapset ovat omat ja niihin tunneside on vahva.
Toisen lapset ovat ihan jees mutta samaa tunnesidettä ei ole vaikka päällään seisoisi.
Lapsella on vain yhdet omat vanhemmat joihin vahva tunneside toivottavasti.
Kun tuon ymmärtää niin uusiosuhteet toimivat parhaiten.
En tarkoita että uusiovanhempi olisi huono mutta itse en ole äitipuoli vaan perheessä asuva aikuinen ja luon suhteet "vieraisiin" lapsiin kuten muutenkin vieraisiin ihmisiin.
Säännöt ovat mutta kasvatus ja vastuu ovat biologisilla vanhemmilla.
Mulla ei ole mitään valittamista miehen eikä omasta exästä. Jokainen tajuaa oman roolinsa ja hoitaa asiansa kotonaan.
Tottakai kärsivällisyys omia lapsia kohtaan on korkeampi, mutta kun asian on tiedostanut niin no broblem.
Ottakaa kantaa, Mairet, Lissut ja Kirsit jne :)
Vastaukset 20
Vanhimmat
toinen vanhempi ei ota kasvatusvastuuta lapsestaan lainkaan?
Näkee lasta vain aniharvoin..eikä muutoin osallistu lapsen elämään mitenkään..siinäkinkö tapauksessa vastuu on VAIN lapsen vanhemmilla??
Tuntuu että ne joilla on eronkin jälkeen lapsille jäänyt toinen/välittävä vanhempi olemaan(siis se etänä asuva vanhempi)..niin he eivät voi ymmärtää ettei kaikissa perheissä niin ole.
Minäkin olen miehen lapsen arjessa joka päivä,koska hän luonamme asuu,mutta hänen äitinsä ei ota mitään kontaktia lapseen.
Entinen mieheni taasen näkee lapsiaan harvemmin kuin mieheni...joka heistä on joutunut ehkä tahtomattaankin kasvatusvastuun ottamaan.Lasten oma isä vaan ei koe tarpeelliseksi olla lasten arjessa/elämässä mukana.
tapauksissa joissa lapsen vanhemmat melkein väkisin tekevät äiti/isäpuolesta täysvastuullista vanhempaa. Meillä näin on lapsen molempien vanhempien kohdalta, yrittävät puoliväkisin tehdä molempien uusista puolisoista täysvastuullisia vanhempia vaikkei se kummallekaan meistä uusista
kuulu. minusta lapsikin hämmentyy ja voi oppia väärin isän ja äidin oikean merkityksen. Voi olla vain yksi oikea isä ja äiti.
kun löysi laastarisuhteen. Sitä ennen hn hoiti ja oli lastemme kanssa hyvin paljon, oikein unelma isä, myös unelma mies. Mutta kun laastari löytyi, ei lapsia enää tarvinnut, lapseton eukko oli meitä parempi, eihän tarvinnut enää olla vastuussa kuin itsestään.
Minä olen lapseni kasvattanut aikuisuuteen, ja voi olla ylpeä siitä. Tiedän että mies katuu tekosiaan, mutta oma vika. Olenmmekin miettineet, että mikäkumma sai miehen hylkäämään lapset? Ei ainakaan miehen oma tahto, kyllä siinä tämäkomas osapuoli rikkoi kokok meidän perheen, ja lisäksi lasten ja isän välit.
Emme ole niitä eukkoja nähneet, eikä sellainen ihminen ole edes minkään arvoinen, joka kiristää miehen jättämään oman perheen ja lapsetkin. Meillä ei sellaisia naisia kylille suvaita, eikä ole suotavaa, että sellainen nainen joka tahallaan rikkoo myös lasten ja isän välit, on missään tekemisissä lastemme kanssa. Siitä ei synny kuin lisä ongelmia, joten kielsin exää tuomasta niitä naisia meille ja olemaan millään tavoin tekemisissä meidän kanssa ja varsinkin lasten. Onneksi. Lapsemme on saanut kasvaa rauhassa eikä ole tarvinnut koskaan pelätä, että uudet miehet naiset antavat huonoja vaikutteita lapsiimme, sitä en olisi kestänyt. Se olisi ollut myös anteeksi anto miehelle, että hän saa tehdä mitä lystää, ilman seuraamuksia. Niinhän se ei voi olla. Lapset ovat minusta ylpeitä, sillä tietävät että ajattelen aina heidän parasta. Pelottaa ihan ajatella, millaista nyt olisi, jos vieras outo nainen olisi pystynyt jollain tavoin manipuloimaan tai vaikuttamaan lapsiimme. Kun kielsin tapaamien, niin mitään sellaista pelkoa ei ole ollut. Mis ymmärsi myös että se olisi lasten kannalta parhain ratkaisu, ja oli samaa mieltä, eikä tuonut niitä naisia.
ja taas sama vanha levy, se on mennyt jo rikki.
Mitähän oikeastaan haet toistamalla koko ajan samaa täällä.
Usko jo, ei täällä kirjoittele kukaan ex-miehes naikkonen, eikä varmaan ex-ukkoskaan. Mitä sä tänne toistat ja toistat samaa? Ok, kokemuksesi on niin vertahyytävän kurja ja katkera, että millä sitten eläisit ellet sillä, mutta oletko edes yrittänyt päästää irti menneestä? Onko se mennyt niin merkityksellinen sinulle yhä, että jaksat jankuttaa samaa vuosienkin päästä? Mitäpä jos vaan soittaisit sille ex-ukolles ja sanoisit, että sen on aika tulla kotiin. Sitten voitkin siirtyä onnellisten ydinperheparisuhteellisten palstalle kirjoittamaan - jookos? :-)
Jopas on pelottavaa tuo vieraan naisen manipulointi ajatuksesi. Kylläpä olet heikko ihminen kun kaikkea pelkäät ja mitenkä uskallat lähettää lapsesi kouluunkaan jos ja kun aivan varmasti siellä saavat huonoja vaikutteita?
Vaikutat tosi vainoharhaiselta ja tartutat saman sairauden lapsiisikin, itse olet aiheuttanut sen että lastesi isä pysyy kaukana teistä. Missä on oma onnesi ja uusi suhteesi? Kai lapsesi joutuu uuteen mieheesikin tutustuun niin kuin normaalia on.
Hae apua ihmispelkoosi jottet tartuta neuroosejasi lapsiisikin sillä sinähän niille vaarallisin tunnut olevan.
Wikipedia kertoo Laastarista seuraavasti;
Laastarin tarkoitus on suojata iholla olevaa haavaa ulkopuolelta tulevalta lialta ja kerätä haavasta vuotavaa verta niin, ettei se sotke vaatteita tai ympäristöä. Laastari peittää iholla olevan ESTEETTISESTI ruman haavan.
Laastareita on kolmea tyyppiä, perinteinen liimattava kangas- tai muovilaastaari, nestemäinen laastari ja ihoa muistuttava hankausta ja hiertymiä estävä ja hoitava laastari (tuotemerkkinä suomessa nimellä Compeed).
Perinteinen laastari koostuu neljästä osasta: suojaverkosta, imuliinasta, elastisesta muovikiinnikkeestä ja liimapinnasta muovikiinnikkeessä. Suojaverkko pitää imuliinan kiinni kiinnikkeessä, imuliina kerää haavasta vuotavan veren liinaan ja laastari kiinnittyy liimapintaisilla muovikiinnikkeillä ihoon kiinni.
Perinteistä laastaria käytettäessä ei tulisi käydä suihkussa, saunassa, eikä uimassa. Kaikki nämä voivat irrottaa laastarin ihosta ja heikentää haavan arpeutumistaa. Varsinkin saunassa ihon huokosista tulee ulos hikeä, joka heikentää liimapintojen tartuntaa.
Laastarin irrotus iholta voi tuottaa usein tuskallisia tuntemuksia laastarin voimakkaan liimapinnan takia. Irrotus poistaa myös ihokarvoja iholta, sillä liimapinta on kiinnittänyt ne laastariin. Veren hyytymä voi myös tarttua kiinni laastariin siten, että laastarin irrottaminen poistaa hyytymän/ruven. Tässä tapauksessa hyytymää voidaan liuottaa varovasti esimerkiksi vedellä.
Kangaslaastaria myydään myös metrilaastarina, josta voi leikata saksilla kulloinkin tarvittavan levyisen laastarin.
Ja..
Parisuhde tarkoittaa kiintymykseen ja seksuaalisuuteen perustuvaa kahdenvälistä suhdetta.
Eli järjellä ajateltuna kun on kyse pidempi aikaisesta suhteesta(ei siis hetken huumasta humalassa),tai jopa avioliitosta..ei sellaisesta voi puhua "laastarisuhteena",sillä parisuhdehan tarkoittaa kiintymykseen ja seksuaalisuuteen perustuvaa kahden ihmisen välistä suhdetta.
Pitäisi hyväksyä eron kohdatessa se seikka ettei miestä enää kiinnostanut puoliso seksuaalisesti vaan halusi vaihtaa viriilimpään versioon;)
suhdetta eronneeseen surkeempaan osapuoleen, joka kaipaa lohdutusta, kun ei kykene hallitsemaan itseään, ja tarvii tukea elämään. Laastaria käyteään niin kauan kunnes haavat ovat parantuneet,oli kyse ulkoisista tai sisäisistä. Minusta hyvä sana käyttää kun etsii väliaikaista suhdetta oman itsensä surusta nousemiseen.
eikä sitä muuta mikään, vaikka ex miehen lapset olisivat kuin kauniita ja ihania,ihanimpia kuin omat, niin ne eivät ole omia. Vain omat vanhemmat määräävät ja tietävät lapsen parhaan. Kärsivällisyyttä ei taritse mitata vieraasen lapseen, koska nyksillä ei ole minkäänlaista oikeutta toisen lapsiin. Mä saisin helpulin, jos täysin vieras ihminen puhuttelisi minun lapsiani, ilman lupaa. Tämä ei tietenkään koske kouluja ym joihin luotetaan toisin, kuin täysin puskasta nousseisiin, jotka useimmiten piilottelee, niinkuin salaa yrittää puuttua toisten asioihin. En tiiä muista, mutta minä olen tiukka täti, enkä hyväksy kaikkea.
Kuitenkin jos satut olemaan mieheni exä, tiedoksesi, että välitän ihan aidosti lapsistasi, tahdon heille hyvää, autan heitä silloin kun he sitä minulta tarvitsevat, lohdutan, halaan, rajoitan jos sitä tarvitaan ja kerron heille että ovat meille aina tervetulleita. Isänsä tietenkin hoitaa yhteydenpidon heidän asioissaan, mutta neuvottelee kanssani mahdollisista muutoksista, jotka meidän perhettämme koskettavat. Isä on lapsilleen hyvä ja huolehtivainen isä, enkä kyllä muunlaista mieheltäni hyväksyisikään. Se on miehen mitta.
ihan mikä vaan. Niinpä, hauskinta on vain se, että lapsemme ovat aikuisia, eikä näin ollen isä päätä heidän asioistaan. Mutta hyvä yritys! Heh...
Ainoa mitä vastauksesi todisti, oli vain se, että sinä et ole mieheni exä.
heh... sulla mies!
Tarina tosielämästä :
- A ja B menivät naimisiin ja saivat lapset AB1 ja AB2
- A ja B erosivat ja B meni nopeasti naimisiin C:n kanssa
- A ja C saivat lapsen AC1
- C oli aiemmin ollut naimisissa D:n kanssa ja heillä on lapsi CD1
- D:kin on uusissa naimisissa E:n kanssa ja heillä on lapsi DE1
- E on ollut aiemmin naimisissa F:n kanssa ja heillä on lapset EF1 ja EF2
- B on ehtinyt jo eroamaan C:täkin ja asuu avoliitossa G:n kanssa
- G on aiemmin ollut naimisissa H:n kanssa ja heillä on lapsi GH1
Olenkohan minä A poikkeava, kun minusta ei lähde samanlaista ketjua kuin B:stä ???? Lapset AB1 ja AB2 ovat täysin ymmällään tuosta ketjusta. Ei ihmekään, tämähän on kuin suoraan "Kauniista ja rohkeista".
Tuo yksi rivi pitäisi tietysti olla B ja C menivät naimisiin, heidän lapsi BC1. Tässähän menee itsekin sekaisin kun on niin monimutkainen vyyhti.
sinäkään saa komentaa ketään. Et silloinkaan kun lapsesi olivat lapsia vielä ja teille tuli kylään lapsen kavereita. Vaikka joku olisi kiusannut sinun lastasi et saa sanoa mitään kun ei se sinulle kuulu. Voit ehkä viedä oman lapsesi pois mutta et muuta.
Ajatella jos sinä olisit mennyt vaikka komentamaan minun lastani jos vaikka olisi riehunut, olisin kyllä suuttunut. Antaa minun lapseni mieluummin vaikka loukata itsensä mutta muut ei saa komentaa.
Kyllä sulla on outi näkemys elämästä...
on outo.
Jos noin monimutkaisesti pitää "ajatella".
Ajatteluun kun tarvitaan kykyä ymmärtää.
Et ole mitenkään poikkeava, paitsi nyt ehkä tarpeesi tehdä omituisia numerokirjainyhdistelmiä saattaa olla vähän poikkeavaa. ;-)
menneisyyttään,ymmärtäisi ehkä paremmin senkin miksi ihmeessä suhteet kariutuu..eikö vanhoista,tehdyistä virheistä opi mitään?
Ei ole "poikkeavaa"ajatella7pysähtyä miettimään.Sen sijaan on suoranaista tyhmyyttä että elää elämäänsä
ymmärtämättä elettyä elämää lainkaan.
olla todellisen onnen löytymisen avain. Useimmitenhan nuorena perustetut perheet ovat huteria, koska aikuiset eivät vielä ole valmiita ja kypsiä parisuhteeseen ja perheeseen, ja kun sukset menevät liian pahasti ristiin, erotaan.
Eron jälkeen pitää olla hiukan tyhmä, jos jatkaa samaa kierrettä kuin aikaisemminkin, koska todellisuudessa on mahdollista vihdoin ymmärtää niin itseään ja tarpeitaan kuin toisenkin tarpeita eri tavalla. Tietää jo mihin on valmis ryhtymään ja mihin ei. Tietää mitä itse on valmis panostamaan ja mitä ei. Ja jos niistä asioista uuden kumppaniehdokkaan kanssa keskustelee rehellisesti ja avoimesti, voi löytää sen mitä nuoruudenhaihatuksissaan luuli löytävänsä siitä aiemmasta kumppanistaan.
Omat lapset ovat omat ja niihin tunneside on vahva.
Toisen lapset ovat ihan jees mutta samaa tunnesidettä ei ole vaikka päällään seisoisi.
Tämän minäkin allekirjoitan. Mutta...
kun puolisoni exä ei ole ottanut koskaan vastuuta lasten kasvattamisesta / hoidosta, vaan mieheni on ollut aina vastuussa kaikesta. Eron jälkeen pienimmät lapset jäivät äidille ja olivat kuin heitteillä, tarhassa koko päivän, tarhan jälkeen ulkona tai naapurien hoidossa ja illalla kotiin nukkumaan, ja äiti loisena kotona koko päivän. Tätä jatkui kunnes mitta tuli täyteen ja lapset muuttivat meille. Äiti ei koskaan ole ollut kiinnostunut lapsistaan, lapsilisistä kyllä. Mutta kun niitä ei enää saanut, eikä rahaa tippunut, loppui se lopullinenkin kiinnostus. Pakosta vähän joskus sitten.
Onko mielestäsi tällaisellakin vanhemmalla vain ja ainoastaan oikeus komentaa ja kasvattaa lapsiaan, vaikka lapset eivät näe äitiään kuin harvoin, pienin ei juuri koskaan (onkin todennut että "mulla ei ole äitiä ollenkaan", johon totesin että "minä voin olla sinun äitisi!", minä olen heidän ruokkijansa, vaatettajansa, pyykkääjänsä, siivoajansa, läksyjen auttajansa jne. Toki isä hoitaa myös tehtävänsä kiitettävästi.
Mutta jos tässä tapauksessa äiti kehtaisi sanoa noin kuin ap kirjoittaja, olisin todella kauhuissani!
Niin että tapauksesta täysin riippuu keillä on kasvatus ja komennusvastuu!