Minun ristiselkä on kauhea. Olin viikon sairaslomalla, mut ei se sairaslomasta parane. olen töissö, mutta kirvelevä kipu on kauhea. Liikun vapaa-aikanani rankastikkin, jotta saisin lihakseni pysymään kunnossa. Nyt minua jo tosissaan pelottaa, kun ajoittain tajukin lähtee. Menin työmaalla polvilleni, kun todella en olisi pysynyt tolpillani. Skolioosi on todettu vuosikymmeniä sitten, mutta luurankoni kunnosta ei ole kukaan kiinostunut. Yksityiselle lääkärille ei ole varaa ja terveyskeskuslääkäri katsoo koneeltaan vuosikymmenten takaisia juttuja ja sanoo, että näille ei mittään voi. Tämänarvoinenko olen? Joudun olemaan töissä todella kipeänä, ja ei minua tarvitse tutkia, koska kolmekymmentä vuotta sitten selkäni on jo kuvattu.
Jokut saavat hoitoa, jotkut ei. On taannuttu 40-luvulle.
Jokut saavat hoitoa, jotkut ei. On taannuttu 40-luvulle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
vastaanotolle.
Näytin hänelle kaikki sekä vuosikymmenien takaisten, että myöhempienkin tutkimusten lääkärienlausunnot.
Samantien lääkäri kysyi olisinko halukas menemään leikkaukseen, siis ihan normaalisti kaupunkimme kirurgiseen sairaalaan.
Selkä oli sökö, kuten ortopedikin vuosi sitten oli sanonut.
Minulla oli kaksi pahaa selkäydinkanavan ahtautumaa, juurikanavan ahtautumia, pitkälle edennyttä rappeutumaa ja skolioosi.
Kaikki nämä viat aiheuttivat seistessä ja kävellessä kovaa särkyä. Toisin sanoen minun oli aina kävellessä levättävä parin- kolmenkymmenen metrin välein. Kun vielä polvetkin odottavat leikkausta, niin liikkumiseni oli aika vaikeaa.
Tosin nyt, yli kaksi kuukautta leikkauksen jälkeen olotilani on vielä huonompi.
En osaa sanoa olisinko mennyt leikkaukseen, jos olisin tiennyt minkälaisen mankelin läpi tulen käymään.
Toisaalta en myöskään voi tietää olisinko vaikka jossain vaiheessa halvaantunut ilman leikkausta.
Minulle tehtiin selän luudutusleikkaus, jossa laitettiin selkään titaanitukia ja niiden väliin tukemaan pantiin nikamia madalluttamalla saatua luuta.
Ei tämä toipuminen helppoa ole ollut. Ilman rollaattoria en aluksi päässyt mihinkään. Nyt sentään sisällä kuljen yleensä ilman sitä.
Ulkona olen ollut ilman rollaattoria vain lähinnä omalla pihalla. Tosin täytyy sanoa, että tähän vaikuttavat suurelta osin myös hankalat polvikivut. Ehkäpä saan joskus rohkeutta niidenkin leikkauttamiseen, kun ja jos tästä selviän.
Oikeassa jalkaterässä on osittaista tunnottomuutta, joka tuskin koskaan lähtee pois. Kengät jalassa sitä ei kuitenkaan juurikaan huomaa.
Myös pakarat ovat osittain tunnottomat ja minulla on koko ajan sellainen tunne, että peräaukosta työntyy jotain kovaa ulos. Luulin, että luuta on irronnut.
Olin myös ihan varma, että titaanit kulkevat pakaroitten alla, koska ihan selvästi tunnen istuvani niiden päällä, jolloin tulee myös pientä kipua.
Sitten jälkitarkastuksessa lääkäri sanoi, ettei tällainen ole mahdollista. Titaanit kun ovat ristiselän yläpuolella, eikä mitään myöskään ole irronnut. Sain röntgenkuvasta jäljennöksenkin, joten oli pakko uskoa.
Lääkäri ei osannut kertoa mistä tällaiset tuntemukset johtuvat, mutta myönsi, että joku toinenkin on valittanut samaa.
Eilen päätin tutkia kuvaa ihmisen luurangosta ja tulin siihen tulokseen, että jostain kumman syystä tuntemukseni johtuvat rengasmaisista istuinluista. En minä niitä koskaan ennen ole tuntenut, mutta ehkäpä pakaralihasten osittaisella tunnottomuudella on sen kanssa jotain tekemistä. Huh, huh, on tässä totuttelemista, mikäli tunnottomuus ei ajanmittaan häviä.
Elättelen kuitenkin vielä toivoa, koska eräs tuttavani kertoi, että hänelle on aikoinaan tehty kolme keisarinleikkausta ja joka ikisen jälkeen toinen pakara oli puoli vuotta tunnoton.
Kerroin tämän, että tiedät hiukan mitä esim. luudutusleikkauksen jälkeen on odotettavissa, mutta ainakin alkuaikojen kovat kivut tulevat päälle. Niihin tosin saa lääkettä sairaalassa kiitettävästi.
Jonkin verran joudun käyttämään särkylääkkeitä vieläkin.
Sanoit, ettei sinulla ole varaa yksityislääkäriin. Mutta jos kerran et terveyskeskuslääkäriltä saa lähetettä esim. ortopedian tai kirurgian poliklinikalle, josta saisi lähetteen magneettikuvaukseen, niin ei se yksi vastaanottomaksu nyt niin suuri ole, kun selkäsi on noin huonossa kunnossa.
Yksi mahdollisuus, olisi mennä suoraan keskussairaalan (siellä on magneettikuvauslaite)tai jos se ei ole mahdollista, niin lähimmän sairaalan ensiapupoliklinikalle esim. tilanteessa, jossa taju on lähtenyt tai jalat menevät alta. Kyllä sieltäkin voi saada lähetteen magneettikuvaukseen.
Sanot liikkuvasi rankasti, mutta mielestäni selkäsi kunnon huomioiden olisi syytä tietää minkälainen liikunta on sopivaa.
Esim. lopputarkastuksessa lääkäri sanoi, että minun selkäni on siinä kunnossa, etten saa koskaan enää nostaa 3 - 4 kg enempää, enkä kantaa mitään, vaan on hankittava vedettävä laukku.
En saa pestä ikkunoita, en haravoida, en tehdä mitään äkkinäisiä liikkeitä jne.
Jo kymmenisen vuotta sitten eräs röntgenlääkäri sanoi osteoporositutkimuksen yhteydessä (osteoporoosia minulla ei ole), että mikäli minulla ei olisi niin paljon kalkkia, minä romahtaisin.
En tiedä pitäisikö sinun selkäsi leikata, mutta tutkia se ainakin pitäisi, että tietäisit missä kunnossa se on.