Muistini ja keskittymiskykyni ovat merkittävästi huonontuneet epilepsian ja masennuksen takia ja se masentaa edelleen rankasti. Miten ihmeessä tästä noidankehästä pääsee pois? Opiskelu ei meinaa sujua. Vastaavanlaisia kokemuksia?
Muisti menee!!!
ahdistaa
9560
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei kukaan!
Epilepsiasta en voi puhua "rintaäänellä", koska minulla ei ole sitä, mutta sen voin sanoa, että pelkkä masennus ja stressi kyllä vaikuttavat ihan "kiitettävästi" muistiin...!
ne kyllä huonontavat muistia ja keskittymiskykyä Kapasiteetti menee hetkestä selviämiseen ja kohta ei tiedä minne sen leipäpaketin on laittanut tai mitä olinkaan tekemässä.
En tiedä epilepsian vaikutuksesta.
Itsellä bipo, johon epilepsialääke ja muisti on parantunut verrattuna siihen, mitä se oli kun käytin SSRI-lääkkeitä ja bentsoja. Mikä lääkitys sinulla.
Sairaus vaikuttaa mutta monet lääkkeet vaikuttavat myös mm. muistiin ja keskittymiskykyyn, muiden sivuvaikutusten ohella. Yksilöllistä myös.
Minulla kroonista masennusta ja tietyllä tapaa olen aika neuroottinen ja yksin vetäyväkin. Kärsin haluttomuudesta, viitsimättömyydestä.
Käytössäni on ssri (fluoksetiini), on ollut n. 10 v. Minua todella paljon vaivaa keskittymiskyvyttömyys sekä myös yleinen jaksamattomuus. Yksi asiainhoito päivää kohden on ihan kuin minimi. Harvoin jaksan ja harvoin järjestyy edes tavaa muista ihmisia, mahdollisia ystäviä. Tosi tunkkaista. Erityisesti se, että mikään ei suju. Mieli poikkoilee asiasta toiseen. Olisi ihana kyetä lukemaan vaikka kirjaa, mutta keskittymiskyvyttömyys ja muistamattomuuskin (kirjan juonesta se, mitä jo luin ihmisten nimes, uonotuvat edetessäni) ovat minulle tosi kärsimys. Olen aika hätkähtynyt, kun vertaan entistä hyvää muistiani tähän, että nyt kun esim. joku kertoo jonkin tapahtumasarjan, niin en pysty toistamaan sitä jonkin ajan päästä. Olen kadottanut kuullun muistamisen (ja ymmärtämisen?). Kauhea on huomata muuttuvansa, olen keski-ikäinen naikkonen.
Sisimpäsi koettaa kertoa sinulle jotakin ja pistät voimalla vastaan, koska koet, että sinun kuuluu tehdä niin. Missä tuo kuuluu on? Ehkä et haluakaan opiskella sitä, mitä opiskelet. Olet vain ottanut sen osaksesi, koska poimit ulkopuolelta taakkaa muiden odotuksina harteillesi. Se kertoo vastuuntuntoisuudesta mutta silläkin on joku raja. Et sinä ole maailmassa vain niitä muita varten vaan myös itsesi. Tutkimalla sydäntäsi löydät vastauksen. Se tapahtuu ihan vain niin, että menet rauhalliseen paikkaan. Itse tykkään makoilla sohvalla selällään ja jalat koukussa seinää vasten. Hengittelet rauhallisesti ja annat mielen tyhjentyä. Kutsut itsesi kokoon päivän tapahtumista pääsi keskelle ihan tuohon silmien taakse. Voit sulkea silmät jos helpompi rentoutua. Sitten hengittelet rauhallisesti. Jonkin ajan kuluttua esität vain hiljaisen kysymyksen mielessäsi. Sitä ei tarvitse sanoa mielessä ääneen sanojen ja lauseiden muodossa vaan keskity siihen ajatukseen itseensä. Kyllä sinä sen huomaat. Kysy, että mikä on vikana ja kampeaa. Kyllä se sieltä löytyy.
Tutulta kuulostaa. Epilääke on osasyyllinen, mut masennus vie jaksamisen ja muistin, kun kerran aivot on lamassa muutenkin.Alkaa parantua sitten kun hoito tehoaa.Oothan hyvässä hoidossa?
Koska sinulla tämä epilepsia todettiin? Jouduitko ylläittäin lääkitykselle?
Minusta itse diagnoosi yhdessä lääkityksen kanssa on aiheuttanut minulle paljon pahaa. Alkuun oli tolkutonta väsymystä joka kuitenkin väistyi, mutta keskittymiskyky ja muisti temppuilevat edelleen pahasti. En tiedä itsekään mitä pitäisi tehdä, mutta hirveää tämä on, masennusta kai. Et ole kuitenkaan yksin tässä tilanteessa.
kun olin masentunut. Tai kun oli pahin masennusvaihe. Tuntui jotenkin, että muisti häipyi olemattomiin ja ei pystynyt hahmottamaan aikaa, vaikka viikkoa ennen. Tai vuotta tai kuukausia. Kaikki vain oli sumuista ja epäselvää, milloin oli mikäkin tapahtunut. Toisaalta, ei ehkä halunnutkaan tietää.
Eikä pystynyt keskittymään mihinkään vaativaan aivotoimintoja tarvitsevaan tehtävään. Vaikka ennen sitä oli ollut niin fiksu ja tehnyt tuommoisia tehtäviä ja ratkaissut juttuja. Tietyllä tavalla otti vähän kunnian päälle, kun kuitenkin on ollut fiksu ja tottunut "pätemään" sillä, että on ihan suorituskykyinen ja älykäs. Ja yhteiskunta arvostaa sitä että on fiksu ja älykäs sitä pidetään tavoitteena, joten rankka kolaus se oli siinä mielessä.
Nyt on vähän selvempi olo ja on hieman palautunut, sekä ajatellut, ettei ota sitä niin rankasti itsetunnon kanssa.
Mul on kans muisti ongelmia. Käyty SELVINPÄIN jossain edempänä, viikon päästä en muista juuri mitään. Laskut pitää merkata kalenteriin, muuten en muista maksaa. Viikonpäivät hukassa.
Lääkäri kysyi onko minulle tehty muistinkartoitus testiä? Vastasin en muista