elämässäsi kosketuksen, läheisyyden puutteen?
Ihmisen ikävä toisen luo
miten korvaat
171124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
niin,hyvä kysymys???
opetella tulemaan toimeen ilman lääppimisiä,siihen autta työ,ulkoilu ja muut mukavat harrastukset.Tee 12tuntisia työpäiviä,niin et taatusti jaksa muuta ajatella.
jos on jotain ajattelemisen
muuta kuin se työ
koskettaa sen tyttösen hiuksia, painaa suudelman hänen pehmeille huulilleen...
millään. :/ Mutta. Sitten kun aika koittaa ja joku koskettaa, annan koskettaa niin paljon niin joka paikasta :). Varmaankin kyynel vierähtää samalla.
Nyt vain päivät ovat täynnä kaikkea, että sitä ei ehdi kovin paljoa ajattelemaan. Mutta kun illalla peiton kietoo ympärilleen, ajattelee sitä taas.
Hankin koiranpennun. Sitä saa halia niin paljon ku tykkää. ;)
kiva asia ..koirat ovat ihmisten parhaita ystäviä.
vielä niin hellyyttävän suloisia pienenä. Ja isona myös. Ja mikä parasta, koira ei petä eikä jätä. Aina hengessä mukana. :)
erosta..en ole jaksanut etsiä uutta, joten matkanvarrella on sitten eteen tullut lähinnä vonkaajia:)tunnen itseni niin hyvin, että sen kosketuksen ja läheisyyden kaipuun kestän kun en harrasta yhden yön juttuja tai irtosuhteita..mikään masokistihan en ole:)jaksan edelleen uskoa, että kohtaan kyllä ennemmin tai sitten myöhemmin:)oman rakkaani..
kohta ei ole mitään ongelmaa!
Olen eteeristä eteerisempi, siveääkin siveämpi!
No broblem, valmis luostariin!
pelkoa mun kohdalla;)mutta tänä päivänä olen varmasti kummajainen:)
Munaa on tarjolla vaikka millä mitalla mutta sitä rakkaan kosketusta ja läheisyyttä kaipaa niin että oikein sattuu fyysisestikin. Ne ajatukset on vaan yritettävä pitää poissa muun aktiivisuuden avulla. Ehkä se ajan myötä onnistuu yhä paremmin. Toivotaan.
Ei se koira anna sitä ihmisen kosketusta vaikka onkin muuten kiva ja uskollinen ystävä.
ja vilkkaalla mielikuvituksella :D
Olen reilu kolmekymppinen mies ja aikuis-iällä ei ole ollut kuin yksi seurustelusuhde. Eikä minussa mitään vikaa ole, olen vain ujo enkä käy kapakoissa yms. Olen normaalin näköinen, kunnollinen mies. Olen erittäin musikaalinen, soitan monia soittimia, sävellän musiikkia rokista klassiseen.
Siis normaali tyyppi, mutta yksin oon aina ollut, eikä siihen ikinä totu. Varsinkin nyt kun tämä seurustelu loppui reilu vuosi sitten, on välillä niin vaikeita päiviä, että tuntuu onko mun elämisellä mitään tarkoitusta. Harrastukset, työ ei auta vaikka tekisit 25 tuntisia päiviä, jos todella tunnet että se yksi palanen puuttuu, niin et sinä sitä työllä saa täytettyä.
Kaipaan yhdessäoloa, sitä että saa pitää toista hyvänä, saa hoitaa kun toinen on sairas ja vastaavasti itse saa hoitoa, toisen käpertymistä omaan kainaloon, pieniä hipaisuja pitkin päivää jotka kertovat enemmän kuin sanat ja sitä tunnetta että on jonkun arvoinen, on jollekin tärkeä, se antaa elämällekin tarkoitusta, että saa mahdollisuuden tehdä toinen ihminen onnelliseksi ja olo turvalliseksi.
Kyllä kosketus, läheisyys ja rakkaus on niin voimakkaita asioita, ettei kenenkään tarvitsisi ilman niitä elää. Mutta hyvätkin ihmiset jäävät niitä ilman ja sellaista se elämä on, vaikka miten toivoisi toisenlaista.
ei elämä ole elämää.
..ja siksi sanonkin, että usko, että sinunkin olemassaololle on olemassa tarkoitus, vaikka se ei ehkä joka päivä siltä tuntuisikaan. Elettyä elämää nähneenä voin lohduttaa, että vaikka eron jälkeen voi tuntua pitkäänkin tuollaiselta, koska sydämessään ihminen itse tietää, mistä jää paitsi aina yksin jäätyään, mutta lopulta kuitenkin ennenkuin luopumisen tuskan on sydämessään työstänyt ei voi olla edes itsekään valmis ketään oikeasti siihen vierelle laskemaan, sillä niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, niin siihen on kuitenkin sinun saatava ensin omalta sydämeltäsi lupa.
erittäin hyvä kysymys. Ei sitä oikein voi korvata.