Huomenta, kello näyttää peräti puolta kymmenta ja minä odottelen tulevaa esikoiseni isää kotiin eiliseltä ryyppy reissulta ja ei ole mitään tietoa missä mies on. Masussa pieni kirppu polskii lapsivedessä ja nyt ei ole minun hyväolla.
Mitä teen?
Alointanpa kaikki alusta...
Asuimme viime talven yhdessä ja keväällä alkoi menemään siihen että mies ei tullu ryyppy illoilta kotiin vastaku aamulla. Enkä epäile yhtään että se ei olis ollu siellä pahimmassa vaihtoehdossa.
No alko kuulumaan näitä mieheni pettämisjuttuja ja minä pilasin sen takia elämäni tekemällä pahat virheet.
No kaikki meni siihen että toukokuussa muutettiin erilleen mutta silti pientä juttua oli meillä koko ajan. Ja kesä meni siinä että mies oli minun kanssa mutta muutama viikko sillä taas viina vei miestä ja se aina jätti minut ja oli uus nainen kuviossa.
No, annoin taas kerran kaikki anteeksi ja tulin raskaaksi. Rakastan tätä lasta vaikka olen hyvin nuori ja elämäntilanteeni ei ole parasta, silti pidin lapsen. Päätin että jos mieheni ei elä meidän kanssa elän yksin, perheen tukemana.
Mies ehdotti syyskuussa että muutetaan yhteiseen kotiin että saadaan vauvalle hyvä koti tehtyä valmiiksi. Ja minä innolla mutta silti epävarmasti muutin.
No eilen sitten asiat meni niin että minä lähdin ystävälle kaveriksi baariin ja olin samalla hänelle kuskina. Ja mieheni oli toisessa baarissa poikakavereidensa kanssa. Vanno ja vanno puoli kolmen aikaan että kotiin tulee ihan heti, miten kävi..? miestä ei ole mistä ottaa vieläkään. Ajelin ympäri kylää aamu seittämäänasti ja soitin kaikkille mahdollisille hänen kavereille että missä se vois olla eikä kukaan tienny.
Pahin pelko tässä on että eihän mitään ole sattunut, mutta silti jos kaikki on hyvin en ikinä saa itelle uskoteltua totuutta että se olis ollu kaverin luona yötä. Eli ajattelen aina että se pettää, miksi muuten se ei kotiin tulisi.
Ystäväni sano että minun pitäis kerätä tavarat ja lähteä, mutta miten? Tällänen elämä ei kuulemma ole minua varten että ukko alistaa minut eikä välitä muutako sillon ku itellä kiinnostaa.
En ajattele asiaa noin... olen kerran sille pari vuotta taaksepäin antanu anteeksi ku se petti minua ja aina uskottelen itelle että kaikki on hyvin. onko kaikki hyvin? auttakaa...
Mitä teen?
Alointanpa kaikki alusta...
Asuimme viime talven yhdessä ja keväällä alkoi menemään siihen että mies ei tullu ryyppy illoilta kotiin vastaku aamulla. Enkä epäile yhtään että se ei olis ollu siellä pahimmassa vaihtoehdossa.
No alko kuulumaan näitä mieheni pettämisjuttuja ja minä pilasin sen takia elämäni tekemällä pahat virheet.
No kaikki meni siihen että toukokuussa muutettiin erilleen mutta silti pientä juttua oli meillä koko ajan. Ja kesä meni siinä että mies oli minun kanssa mutta muutama viikko sillä taas viina vei miestä ja se aina jätti minut ja oli uus nainen kuviossa.
No, annoin taas kerran kaikki anteeksi ja tulin raskaaksi. Rakastan tätä lasta vaikka olen hyvin nuori ja elämäntilanteeni ei ole parasta, silti pidin lapsen. Päätin että jos mieheni ei elä meidän kanssa elän yksin, perheen tukemana.
Mies ehdotti syyskuussa että muutetaan yhteiseen kotiin että saadaan vauvalle hyvä koti tehtyä valmiiksi. Ja minä innolla mutta silti epävarmasti muutin.
No eilen sitten asiat meni niin että minä lähdin ystävälle kaveriksi baariin ja olin samalla hänelle kuskina. Ja mieheni oli toisessa baarissa poikakavereidensa kanssa. Vanno ja vanno puoli kolmen aikaan että kotiin tulee ihan heti, miten kävi..? miestä ei ole mistä ottaa vieläkään. Ajelin ympäri kylää aamu seittämäänasti ja soitin kaikkille mahdollisille hänen kavereille että missä se vois olla eikä kukaan tienny.
Pahin pelko tässä on että eihän mitään ole sattunut, mutta silti jos kaikki on hyvin en ikinä saa itelle uskoteltua totuutta että se olis ollu kaverin luona yötä. Eli ajattelen aina että se pettää, miksi muuten se ei kotiin tulisi.
Ystäväni sano että minun pitäis kerätä tavarat ja lähteä, mutta miten? Tällänen elämä ei kuulemma ole minua varten että ukko alistaa minut eikä välitä muutako sillon ku itellä kiinnostaa.
En ajattele asiaa noin... olen kerran sille pari vuotta taaksepäin antanu anteeksi ku se petti minua ja aina uskottelen itelle että kaikki on hyvin. onko kaikki hyvin? auttakaa...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen todella pahoillani puolestasi, sillä tiedän miltä sinusta tuntuu. Katsoin samanlaista miestä 7 vuotta, aina anteeksi antaen. Ainoa ero sinuun, etten tullut hänelle raskaaksi, joten siksi näen tilanteesi vieläkin kamalammaksi.
Totuus on se, ettei kukaan voi tehdä puolestasi mitään päätöksiä, mitä ikinä teetkin. Ystäväsi voivat (ja pitääkin!) olla tukenasi, on päätöksesi sitten pysyä miehen kanssa tai lähteä elämään omaa elämää.
Kysyt,että onko kaikki hyvin. Ei ole, hyvin todennäköisesti tiedät sen itsekkin.
Minä olen ollut nyt reilut kaksi vuotta erossa "paskiaisesta"(ex-mies), vajaa kaksi vuotta nykyisen mieheni kanssa ja vauva tulossa(rv 21). Elämäni on muuttunut aivan erilaiseksi. Tiedän, missä mieheni on milloinkin, sillä hän itse ilmoittaa olostaan, eikä kertaakaan ole jättänyt tulematta kotiin ryypyiltänsä(niiltä harvoilta, joissa on ollut...).
Ainoa neuvo, minkä voin antaa sinulle: Mieti todella, mikä on sinulle ja vauvallesi parasta, millaista elämää tahdot elää ja onnistuuko se. Koita myös keskustella miehen kanssa. Valitettava tosiasia, että hyvin harvoin ihmiset muuttuvat. Varsinkaan, jos he eivät itse tahdo muuttua.
Ole itsekäs ja tee itsellesi (ja vauvallesi) paras elämä!! Voimia sinulle!
kyyneleet..soi just takana ,ja aivan karmea olo tuli sun puolestasi.. tiedän tunteen.nyt just sinusta tuntuu ettet ehkä pystys elämään ilman tätä miestä,ja sen petturilupauksia,mutta usko minua,kun saat vauvan,sinulla on kaikkein kallein aarre,ja alat itse pikkuhiljaaa erkanemaan miehestäsi.. se menee niikun ittekseen siihen mihin on tarkotuskin.ei tollasta tartte kenenkään kestää.. onneksi sulla on suku,käsitin näin, tukena. aikanaan koin saman,ja asuin kaukana kaikista.jopa kaverit asu 150km päässä. ootin monta pv,ukko tuli,söi,ja kun kyssyin mis oli,tiuskas et lähtee takas jos alan yhtää vittuilee.. nyt mulla maailman paras ukko.ei ikin tekis noin mulle.mahassa 28 viikkoa jo ollut pien unelma.. onnea toivotan,ja lähetän tuulen mukana voimia sulle.. kyllä ne asiat viel selvii..usko poies :)