Päätöksenteko

Hieno juttu tuollainen ihme! Olikohan syy sysissä vai sepissä?

Ei sinun miehesi painosta sinua pitämään lasta. Onhan aivan normaalia, että vanhemmat ottavat vastaan lapsen, jonka ovat yhteistuumin panneet alulle. Aborttiin joku pösilö ehkä saattaa painostaa. En edes ymmärrä, millä perusteella sinulle voitaisiin tehdä abortti.

Lakkaa ajattelemasta vain itseäsi ja keskity siunattuun tilaasi ja uuteen perheeseesi. Ajattele myös sitä, millaisissa oloissa äidit ovat kautta aikojen ja kautta maailman saaneet lapsia ja huolehtineet niistä. Sinä ja lapsesi olette maailman lottovoittajia. Miehesi on aivan oikeassa. Totta kai te pärjäätte.

Ensiksikin: Paljon onnea koko perheelle!! Tuohan on ihana asia!!
Melkein lupaan että tulette pärjäämään, miehesi on todellakin oikeassa! Kun lapsi on sylissäsi, sinua hävettää että edes koskaan olet pohtinut tälläistä. Vaikkakin ajatuksesi ovat aivan sallittuja ja epävarmuus on ihan normaalia niin haluan valaa uskoa että lapsi on lahja ja teillä elämäntilanne ihanteellinen ottamaan tämä lahja vastaan.

Äitinä tulet loppuelämäsi kamppailemaan sen ajatuksen kanssa että olenko hyvä äiti ollenkaan mutta niin me äidit nyt vain joudutaan=) Välillä on päiviä kuinka tunnet tekeväsi oikein ja huomenna voitkin tuntea itsesi hirveäksi äidiksi mutta hei, se on elämää ja kuuluu äitiyteen.

Nautihan nyt vain vatsassasi kasvavasta pienestä ihmeestä joka teidän kohdalla on todellakin ihme!

..varsinkin sinun tilanteessasi herättää varmasti tunteen, että olet "ansassa". Minusta tuntui aikoinaan aivan samalta ja masennuksesta sairastavana pelkäsin, mitä tuleman pitää. Kaiken lisäksi olin jo eronnut lapseni isästä. Pikkuhiljaa "järkytykseni" lieveni ja rakkaus lapseen kasvoi. Nyt minulla on aivan mahtava kolmivuotias lapsi, jota ilman en voisi kuvitellakkaan olevani.
Sinulla on kuitenkin rakastava mies, joka tukee sinua ja äitiys on asia, johon kasvetaan, joten vaikka nyt hirvittäisikin, niin voin kertoa, että kyllä se helpottaa.
Onnellista odotusta! :)