Onko siis kellään samanlaista inhoa aikaa kohtaan? Eli ei pysty harrastamaan mitään sellaista, joka alkaisi johonkin tiettyyn kellonaikaan, tai töihin/kouluun meno aiheuttaisi ahdistusta.
Mietin vain, kuuluuko tuo pakko-oireiseen häiriöön vai ihan yleismasennukseen. Pääsen aamuisin helposti liikkeelle, pystyn siis menemään aamuluennoille tai aamuvuoroon töihin, mutta iltamenot on täyttä tuskaa. Saatan jo 6 tuntia ennen menoa aloittaa kunnon angstaamisen.
Kaiken lisäksi esim. koulussa 2h hyppytuntia en voi käyttää hyväksi lukemiseen, koska en kykene keskittymään vaan silloin tulee vain vahdattua kelloa koko ajan.
Mietin vain, kuuluuko tuo pakko-oireiseen häiriöön vai ihan yleismasennukseen. Pääsen aamuisin helposti liikkeelle, pystyn siis menemään aamuluennoille tai aamuvuoroon töihin, mutta iltamenot on täyttä tuskaa. Saatan jo 6 tuntia ennen menoa aloittaa kunnon angstaamisen.
Kaiken lisäksi esim. koulussa 2h hyppytuntia en voi käyttää hyväksi lukemiseen, koska en kykene keskittymään vaan silloin tulee vain vahdattua kelloa koko ajan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla ei ole masennusta eikä pakko-oireista häiriötä ja kyl muakin ahdistaa mennä iltavuoroon töihin. On aina ahdistanut, ja mitään ei saa tehtyä sellaisena aamuna jos tietää että kohta pitää lähteä duuniin.
Ei toi oo merkki mistään ongelmasta, ihan normaalia käytöstä ihmiselle.
kuin taivaanlintu ja elämään samoin periaattein.Hänessä on kai jotain sitä yhä?Jos nykyelämän tuntee osaltaan kuin hyppelisi liukuhihnalla muiden kanssa kellon pirahdusten välein samoin liikkein,ei ole ihme vaikka välillä kummeksuu.Osa yhteiskunnastamme kehittää kyseistä mallia yhä enemmän,saadakseen elintasokuilut syvenemään ja imagonsa ylös.On erittäin pöyristyttävää ollut aijempi kehitys,jolloin tämä kuilu on kaventunut jahajurako on ollut sietämätön.Jopa nuo ruohontaso juuret ovat juljenneet sinutellakkin henkilöitä jotka ovat sentään lukeneet itsensä merkonoomeiksi taikka ovat tutustuneet muita enemmän keittokirjaan ja Raamattuun.Pompotus on periaatteissa näistä syistä kellojen pirinöineen.
En minäkään sovi mitään iltamenoja. Olen stressiherkkä ja hermostunut perusluonteeltani ja muutaman kerran kokeiltuani tajusin, etten voi aloittaa mitään "joka tiistai klo 18 alkavaa harrastusta". Asia varmaan ahdistaisi minua edeltävät neljä päivää.
Myös avomiehen menot ahdistavat: jos perjantaina toinen sanoo, että menee sunnuntaina pubiin katsomaan jalkapalloa, viikonloppuni on pilalla. Tuntuu kuin kilpailisin aikaa vastaan enkä voi siinä kisassa kuin hävitä.
Jotenkin yhdistän "ajanpelon" kuolemanpelkoon: usein yllätän itseni ajattelemasta, miksi aloittaisin mitään uutta, miksi laihduttaisin, miksi koettaisin parantaa kuntoani, kun kuitenkin kuolen joskus. Masennukseenhan tuonkaltainen ajattelu liittyy.