Miten yksinpurjehdus onnistuu pidemmillä legeillä itämerellä, esim. täältä (Suomesta) Gotlantiin, muuten kuin kofeiinilla, tai vaikka Kieliin? Valtamerillähän kait uskaltaa mennä nukkumaankin mutta itämerellä on liikennettä niin tiheään että kuinka siellä nukkuvat nämä maailmalta palaavat yksinpurjehtijat? :)
valaistusta tähän
asiantilaan
192038
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olen purjehtinut useita kertoja Itämeren ja muiden merten yli yksinään. Vanha menetelmä herätyskello soimassa 15min välein, ns munakello, on hyvä. Pienet nokoset virkistävät hetkeksi ja tällaiseen unirytmiin sopeutuu melko pian, mutta monen vrk:n legeillä univelkaa kehittyy silti väistämättä - REM-uni jää puuttumaan. Siksi kannattaa Itämeren ylityksessä poiketa nukkumaan kerran (tai kaksi) ennen Kieliä. Suomesta Gotlantiin ei mielestäni ole mikään ongelma yksinpurjehtijalle.
Isompien merten ylityksessä tutkahälytys auttaa tähystyksessä, kun laivaliikennettä on vähän. Olen pannut hälytysrajan 8 mailiin ja nukkunut. Vilkasliikenteisillä alueilla, esim. Engl.kanaalissa, tutkassa näkyy laivoja koko ajan, joten tutkahälytyksestä ei ole apua ja on pakko valvoa tähystää (tutka piippaa koko ajan, jos hälytys on päällä).
Myös AIS auttaa, mutta näyttää vain ne alukset, joissa on AIS-lähetin.
Yksinpurjehtijan tärkein varuste on luotettava automaattiohjaus niinkuin tiedät.
Jos nyt sitten on itämerellä kaukana rannoista eikä ole kiire ja haluaa ottaa vähän pidemmät unet, niin kannataako laittaa piihin ja tutkahälytys päälle? Saako sellaisia gepsejä jotka hälyttää jos vene siirtyy tietyn matkan? Silloin kannattaisi varmaan nukkua valoisaan aikaan jotta tutkattomat veneet näkevät väistää?
Nykyään useimmissa gepseissä (sisältäen tasku- GPS:sät, sekä plotterit) on ns. ankkurivahti, joka varoittaa, kun vene on siirtynyt valitun matkan alkuperäisestä sijainnista.
Piissä ollessaan vene kuitenkin liikkuu taaksepäin 0-1 solmua, joten jos haluat nukkua pidempään, niin kannattaa asettaa varoitusetäisyys suuremmaksi kuin kolme metriä.
Ajo-, tai para-ankkuri olisi tietenkin hyvä ostos, tosin jotkut ajoankkurit toimivat yhtä hyvällä menestyksellä, kuin viiden litran muoviämpäri.
Yöksi tietenkin ankkurivalo, tai ajovalot (eihän se haittaa jos muut luulevat sinun liikkuvan:)
Jos ajattelit harrastaa oikein atlanttipurjehdusta niin kovantuulen varoiksi para-ankkuri (liitovarjo, joka heitetään narun jatkona partaan yli) se pitää jokseenkin keulan vasten tuulta ja vähentää ajelehtimista, toisinkuin *Bilipalin ja *Molotimin rättiankkurit.
*nimet muutettu
jota nimitetään ankkurivahdiksi. Asetat vain hälytyksen rajan, helppoa.
Piissä maatessa ei mielstäni tarvitse gps:n ankkurivahtia. Herätyskello on käyttökelpoisempi(lisäksi tutka vahtimaan). Jos muutaman kerran olet pannut veneesi piihin, tiedät kyllä minkälaista vauhtia se ajelehtii ja mihin suuntaan tuuleen nähden. Eri veneissä on todella suuria eroja. Kun tiedät oman veneesi käytöksen, voit laskea etukäteen onko meritilaa riittävästi.
Kerro miksi haluaisit viettää Itämerellä turhia öitä panemalla veneen piihin? Mitä vähemmän veneesi vuorokaudessa liikkuu sitä kauemmin olet merellä. Joka tapauksessa nukut huonosti, vaikka jäät piihin. Eikö kannatraisi kokeilla sitä kokemukseen perustuvaa ohjetta, jonka jo kerroin? Unen tarpeessa on tietenkin yksilöllisiä eroja. Ylitä Itämeri yksin, huomaat mikä systeemi sopii sinulle parhaiten!
Viime kesänä pysähdyin Itämeren ylityksellä Kalmariin nukkumaan muutamaksi tunniksi. Edellisenä vuonna vedin pysähtymättä, koska sattui sopiva slööri. Miksi pysähtyä, jos kulkee hyvin eikä väsytä liikaa? Itämerellä en ole koskaan jäänyt piihin nukkumista varten.
siitä mitä suosittelit muille?
"Ajo-, tai para-ankkuri olisi tietenkin hyvä ostos, tosin jotkut ajoankkurit toimivat yhtä hyvällä menestyksellä, kuin viiden litran muoviämpäri".
Kotona tietsikan ääressä on helppo keksiä mitä Atlantilla tarvitaan! Muoviämpärijuttu on huvittava. Laskepa ihan oikeasti muoviämpäri kovassa tuulessa mereen ja kokeile mitä tapahtuu.
Muistaakseni venemestarin kesäisessä numerossa oli arvostelu mm. maritimin jne. ajoankkureista.
Etenkin kevyemmillä tuulilla (4-8 m/s) jotkin ajoankkureista pärjäsivät yhtä hyvin, kuin vertailukohteena ollut ETOLAN MUOVIÄMPÄRI!! Tähän ryhmään kuului myös maritimin myymää kalliimpaa sorttia ollut rätti. Lue joskus, tai mene vaikka purjehtimaan ja laita huntin maksanut ajoankkuri keulasta mereen ja huomaat, että suuri osa ankkureista ei käännä keulaasi edes lähelle tuulensilmää. Tee tämä ennenkuin tulet haukkumaan muita virtualisteiksi.
"Kotona tietsikan ääressä on helppo keksiä mitä Atlantilla tarvitaan! Muoviämpärijuttu on huvittava. Laskepa ihan oikeasti muoviämpäri kovassa tuulessa mereen ja kokeile mitä tapahtuu."
Heh, kokeilin tuota yksi kesä ihan oikeasti. "Kunnon" tuulihan se ei ollut, "vain 10 m/s. Ajateltiin siinä päämäärättä pistää kahviksi, ja kun vettä oli enemmän, kuin ankkuriköyttä, eikä ajoankkuri tullut mukaan, päätimme sitten kekseliäisyyttämme (pienessä hiprak... kahvissa laittaa muoviämpärin narunjatkoksi. Ihan kohtuuhyvin se toimi ollakseen ämpäri. Keula kääntyi hieman tuulta kohden ja ajelehtimisnopeuskin putosi solmun parin lieppeille. Eihän siinä nukkua olisi uskaltanut, mutta kun rantaa ei näkynyt niin kahvit siinä uskalsi juoda.
Älä siis anna oman suppeamielisyytesi ja luovuudenpuutteesi haitata muiden elämää. Ota paukku jos jonkin kirjoitukset painavat mieltäsi.
Merkillistä puppua ja höpöttämistä! Venemestari, Venelehti ovat sinulle auktoriteettejä, koska purjehduskokemuksesi on suppea. Lehtien lukeminen, varsinkaan näiden kahden kotimaisen, ei kuitenkaan korvaa kokemuksen puuttumista. Ei myöskään varusteiden ostaminen tee sitä. Selittelit mitä varusteita valtamerellä tarvitaan, vaikka et koskaan ole niin pitkälle itse seilannut - et ainakaan ilman gasteja.
Ajo- tai laahusankkuria ei todellakaan tarvita keveissä tuulissa. Miksi tarvittaisiin? Ne ovat apuvälineitä tilanteissa, joissa olosuhteet ovat liian rajut piissä makaamiseen tai ajelehtimiseen ("lying-a-hull"). Veneen perästä (ei keulasta) lasketulla laahuksella, vaikkapa pitkällä köydellä, voi yrittää hidastaa vauhtia. Myrskyisissä olosuhteissa ongelmaksi voi muodostua liian kova venevauhti. Muoviämpäristä irtoaa kahva varmasti jo paljon vähäisemmässä vauhdissa. Huomattavasti tehokkaampi ja toimivampi on pitkään köyteen sidottu autonrengas (se on monen purjehtijan halpa ja hyvä laahusankkuri Pacifille lähtiessä). Keulasta laskettava laskuvarjoankkuri on Itämerellä tarpeeton ja turha investointi.
Keskustelun aihe oli yksinpurjehdus. Puutuin esitykseesi vai siksi, että antamasi ohjeet tuntuivat todella lapsellisilta. Mitä liittymäkohtia niillä oli yksinpurjehtimiseen? Saat ripustella muoviämpäreistäsi tai ostella ajoankkurilelujasi ihan vapaasti, mutta miksi ihmeessä suosittelet niitä yksinpurjehtijoille?
Oletko koskaan kokeillut panna venettäsi piihin muutamaksi tunniksi siinä mainitsemassasi 10 m/s tuulessa, jossa kahvinkeittoa(!!??) varten suunnitelit ajoankkurin käyttöä? Muoviämpäritilanteesi ei varmaankaan ollut keskellä Itämerta, vaan todennäköisesti saariston suojasssa. Ehkä myös liioittelit tuulen nopeutta. Varmaan laskit purjeetkin, jos kerran veneesi pysyi ETOLAN MUOVIÄMPÖÄRILLÄ lähes paikallaan ("Keula kääntyi hieman tuulta kohden ja ajelehtimisnopeuskin putosi solmun parin lieppeille"). Jos sinun jostain syystä täytyy pitää vene mahdollisimman paikallaan, eikö piihin nostaminen ole ensimmäinen ja helpoin keino? Ei siinä tarvita "huntin maksanutta ajoankkuria" eikä "etolan muoviämpäriä"! Hauska, että olet tilannut kotimaisia venelehtiä.
Jos käy niin että tuuli on heikko eikä matka paljon etene niin sitten voi kai nukkua jos on tutkavahti päällä ja voinee gepsin kai laittaa hälyttämään parinkymmenen mailin siirtymästä. Jos tuuli on olematonta niin laskee purjeet kokonaan ja jää ajelehtimaan ja laittaa gepsihälyttimen hälyttämään jollain mailirajalla. Jos tuulta riittää niin sitten kai ehtii johonkin rantaan nukkumaan, ja jos näyttää ettei ehdi niin sitten kai voi laittaa piihin. Onko tuolla itämerellä näitä nukkujia, saattavat ajaa yhteen? :)
Alkaa näköjään jollain jo mennä mittari punaisen puolelle :). Olet ilmeisesti sitä keskimmäistä sukupolvea, joiden mukaan kaikki toisin ajattelevat lähetetään kaivamaan suolaa. En aio aiheuttaa sinulle enempää elinikäisiä traumoja, joten taidan jättää sinut yksin huutojesi kanssa. Halaa jotain läheistäsi, niin tulee parempi olo.
Kokemusta on muuten myös siitä, että jopa Tällä Kotoisella itämerellä on oikkunsa, ja jopa ajoankkuri olisi ollut ihan kiva varuste mukaan. Kokemusta on jopa Itämerellä 30 m/s puuskista, tämä siis, kun korkeapaineen ja matalapaineen rajat kohtaavat sopivasti itämeren päällä muodostaen kivan tuulitunnelin. Myönnettäköön, että esim. Atlantilla aallot saattavat kasvaa monin verroin suuremmiksi, kuin Itämerellä. Mielestäni kuitenkin lähimeremme aallot ovat ainakin epämukavampia, elleivät jopa yhtä vaarallisia, kuin valtamerillä. Aallonpituus suhteessa korkeuteen on näes pienempi, eli valtameren aallot ovat korkeita, mutta myös pitkiä. Lisäksi Itämerellä säät ovat erittäin vaihtelevia verrattuna kravun, tai kauriin kääntöpiirien alueisiin. Haaste valtameren ylittämisessä on enimmäkseen se, että toisin kuin täällä, missä manner on lähes aina 100nm säteellä, on keskellä merta lähikauppaan yleensä 1500nm. Pahoja ilmoja on siis täälläkin :)
säännöistä ja laeista jatkuvasta vahdinpidosta ?
Ei muuten onnistu yksinpurjehtien.
Lakitupaan tuollainen sakki harkimosta alkaen.
Joo näinhän osa B sääntö 5 alkaa: "...pyrittävä kaikin vallitsevissa olosuhteissa käytettävissä olevin keinoin tilanteen ja yhteentörmäämisvaaran perinpohjaiseen arviointiin"
Juuri tähän yksinpurjehtijakin pyrkii!
En tiennytkään, että harkimo purjehtisi yhä ilman gasteja. Purjehtiiko edes gastien kanssa?
Kyllä voi yleensä ottaa kohtuupitkät torkut puuduttavalla siirtymällä. Itämerellä tuppaa kaikki laivat kulkemaan melko tarkasti ennaltatiedettyä reittiä siistissä jonossa. Poikittaista liikennettä on vähän, ja sen paikat tiedetään.
Kielistä vielä jos ajelee ruotsin rannikkoa myötäillen Gotlantiin asti, niin voi vaikka jokatoisen yön nukkua rannassa. Gotlannista taas tulee suomeen alle kahden vuorokauden, joten kyllä yksi yö menee lyhyillä torkuilla turvalliseksi tiedetyllä alueella helposti.
Pilotti ajaa ja matka taittuu...
Onko tutkahälytin sellainen joka havaitsee vain tutkaa käyttävät laivat? Tutkassa varmaan voi myös olla hälytin joka hälyttää myös tutkaheijastimilla varustetuista veneistä.
Jos kaksi vain tutkahälytintä käyttävää koisaajaa tulee vastakkaisista suunnista niin ei kummallakaan hälytä.
...tutkahälytintä enkä tutkaa, AIS-on ollut toisinaan ihan huvin vuoksi päällä.
Todennäköisyys osua edes itämerellä kohdikkain ja vieläpä törmäyskurssilla toisen huviveneen kanssa siten, että molemmissa goisataan on olematon. Tai ainakin niin pieni, etten ota siitä murhetta. Kauppamerenkulku on potentiaalisempi vaaranaiheuttaja. Mutta kuten totesin, sen reitit tiedetään, joten niiltä voi pysyä pois "lepovuoron" aikana.
Tutkahälytin ja tutka voi olla sama laite, tai eri laite.
Tutkaan voi laittaa hälytyksen, joka kertoo äänimerkillä havaitusta aluksesta säädetyn etäisyyden alittuessa.
Jotkut ovat väittäneet tavallisen autokäyttöön tarkoitetun tutkanpaljastimen toimivan myös, mutta sen täytyy silloin olla vanhempaa mallia, jotta reagoisi myös näihin laiva/venetutkien käyttämiin taajuuksiin.
hälytysrajat tai hälytysalueen voi asettaa sellaiseksi kuin tykkää. Tutkassa on myös virransäästöohjelma, joka vähentää virrankulutusta merkitsevästi.
Joku täällä totesi, että kahden purjeveneen yöllinen törmäysriski olisi vähäinen. Mielestäni se on Itämerellä todellinen. Kerron esimerkin:
Elokuun alussa aamuyön tunteina tutka hälyytti Hanön lahdella. Olin purjehtimassa kohti Kalmarsundia n. 20 mpk päässä Utklippanista. Kiipesin istuinlaatikkoon tähyilemään, mutta mitään valoja ei näkynyt. Kuitenkin tutkassa näkyi törmäyskurssilla oleva piste, joka liikkui n 4kn vauhtia. Muutin kurssia vain sen verran, että sivuuttaminen tapahtuisi lähietäisyydellä. Kiinnosti, mistä oli kysymys. Tutkahavainto osoittautui ilman kulkuvaloja purjehtivaksi veneeksi. Huutooni ei tullut vastausta. Ehkä valottoman veneen ruorimies ei kuullut tai oli nukkumassa. (Jos kulkuvalot simahtaa, kannattaisi edes valaista taskulampulla purjeita).
Monia muitakin sellaisia yllätyksiä merellä on sattunut, joista ilman tutkaa olisi autuaan tietämätön tai joista tulisi turhia kauhunhetkiä.
Laivaväylien välttäminen koskee muitakin meriä kuin Itämerta. Vaikka ei olisi yksinpurjehtija, laivaväyliä kannattaa välttää varsinkin yöaikaan.
Kielistä Gotlantiin purjehtiessa tarkoitit varmaankin Tanskan rannikkoa, joka on matkan varrella: Lolland, Falster, Bornholm. Moni yksinpurjehtija varmaankin koukkaa Bornholmin kautta ja suuntaa vasta sitten Ruotsin rannikolle Kalmarsundiin tai Öölannin itäpuolitse.
Itämeri ei ole ongelma, koska rannikot ja yösatamat ovat aina melko lähellä.
Asiasta (siis piissä olemisesta) mitään tietämättömänä kysyisin että eikö se rasita veneen takilaa ja purjeita paljon? Ja jos keulapurje ulottuu maston taakse, se ottaa kiinni saalinkeihin ja repeää hetkessä.
eikä purjeitakaan. Se, millä purjeyhdistelmällä vene parhaiten pysyy piissä, riippuu veneen suuntavakavuudesta ja köli-peräsinrakenteesta.
Kovassa/myrskyisässä tuulessa piihin jäädään myrskypurjeilla. (Tavallisin syy piihin pysähtymiseen on niin kova tuuli, että purjehdus on muuttunut hankalaksi tai halutaan esim. odottaa sään paranemista tai päivänvaloa). Pitkäkölinen pysyy piissä pelkällä isopurjeella (reivattu isopurje tai trysail), joka skuutataan tiukkaan. Se voi pysyä piissä myös pelkällä staysailillä tai myrskyfokalla ilman isopurjetta. Moderni eväkölinen voi vaatia sekä fokan että ison pysyäkseen piissä.
Purjeet eivät lepata, eikä vene pyri vaihtamaan halssia ja venevauhti on vähäinen: rasitukset sekä takilaan että runkoon ovat vähäisemmät kuin kovan tuulen rajussa purjehdusvauhdissa.
Jos laitat veneen piihin niin kevyessä kelissä, että purjehdit isolla genualla, genua voi tietenkin vaurioitua saalingin päähän tai hankautua vantteihin. Pienennä genuaa tai vaihda fokkaan, jos meinaat jäädä piihin pitemmäksi ajaksi.