Mieltäni on kiusannut jo pitemmän aikaa tämä kysymys, joten arvoisat ihmiset saatte sen jakaa kanssani tai olla jakamatta.
Joskus nuorena koin ihastuksen tunteita erääseen kurssinvetäjään. En kokenut saavani vastaihastusta tuolloin, mutta kun kokoonnuimme kurssin päättäjäisiin niin hän vastaanotti minut henkeä salpaavasti.
Tervehtiessä hän otti käteni omaansa ja suukotteli ranteesta alkaen aina melkein kaulalle saakka.
Suukoissa on siis eroja ja en takuulla unohda tuota kokemusta koskaan.
Miten ja mitä viestität suukoilla?
*tää huokailee* :)
Joskus nuorena koin ihastuksen tunteita erääseen kurssinvetäjään. En kokenut saavani vastaihastusta tuolloin, mutta kun kokoonnuimme kurssin päättäjäisiin niin hän vastaanotti minut henkeä salpaavasti.
Tervehtiessä hän otti käteni omaansa ja suukotteli ranteesta alkaen aina melkein kaulalle saakka.
Suukoissa on siis eroja ja en takuulla unohda tuota kokemusta koskaan.
Miten ja mitä viestität suukoilla?
*tää huokailee* :)
Vastaukset 32
Vanhimmat
niin vaikeita. Nuo pusun antamiset on täällä niin harvinaista herkkua, että taitaa monella mennä mielikuvituksen puolelle. Minulla on tuolle alalle niin huono mielikuvitus, etten ala edes yrittämään.
Tuon sun kommentin haluaisin suukkoina.
Pikkiriikkisen mietintää..mihin suukko osuisi?
liki, ettei punastumista näy. Kädet sitten kainaloitten ali, siitä varovainen ja hätäinen pusu poskelle, ja äkkiä pää olkapään yli, katse sameana .
erityisesti tuota sameaa katsetta. Onko se helpotuksen tuomaa, ujouden voittamista tai jotain muuta tunnetta tai kokemusta.
katse niin kristallinkirkas on, jos edellisestä pususta on vierähtänyt jonkin verran aikaa. Tuo jonkin verran ei tarkoita päiviä eikä viikkoja.
Melkoinen limanuljaska..
mikään limanuljaska, sellaisen kyllä tunnistaisin.
Tarkoituksenaan tuskin oli lääppiminen, hieno ele mielestäni ja ilta sujui kaikkien kesken tasapuolisesti.Yllättävää varmaan teille, kaveri seurusteli ja neitokainen oli mukana seurueessa:)
tuollaisilla ei tee mitään..
haluan tietää millaisilla sitten tehdään jotain?:D
Mitäpäs se haittaa muutamat unohtumattomat muiskaukset, kun siitä mieheksi mulle ollutkaan, kunhan pisti sydämeen lisää kierroslukuja.;)
todellakin, mutta en haluaisi kokemaasi kokea.
Minusta suukko kämmenelle olisi ollut ihan jees,
mutta noin edeten - ei hiivatti, en pitäisi.
Suukko poskelle tai kämmenelle on ystävyyttä,
suudelma suulle rakkautta.
myös ajassa ja paikassa. Hiukkasen siihen liittyi teatraalisuutta ja huumoria, ei sitä voinut niin vakavasti ottaa, mutta hyvin kutkuttavaa kuitenkin.
tuollaisen niljakkeen lääppiminen:(
Viestitän suukoilla tykkäämistä, sellaisia pieniä pusuja poskille:)
Mitäs "tää" huokailee, onko tällä kaihomieli?
aina joskus ja haaveilee romantiikasta, ei ihmisen elämää kummempaa.:)
ajattelin, että kaipailet vielä tätä "nuoleskelijaa", huh, nyt minua puistatti taas:))
lähtemättömän vaikutuksen, mutta en sen koommin ole ihmistä nähnyt, eikä sitä pusua pidemmälle menty.
Lipevyyttä ei siinä ollut, kuten tuolla jossain ylempänä kerroinkin.
niin tiukkiksii:) kyllä pusuista SAA tykätä. Ja niiden perään haikailla, eihän siinä mitään pahaa pitäis olla?
Pusu-pusu, ja hmmm.. moiskis! sit vielä rutistus päälle!
t.friidu
ajattelinkin, saa tykätä. Halusin enemmän kannustaa ihmisiä kertomaan hyvistä kokemuksista ja mihin se pusu ottais kaikista ihanimmin. Niskapusu, mitäs tykkäät?;)
ehdottomasti. Muuten on herkkä "kutiamaan", ja jos toisen huulet on sitte vähänki rohtuneet niin.. ja kyllä toi poskipusu on kanssa ihan kiva. Mut ei sitä enää tässä iässä noista "suudelmista" suulle. Niinku..joskus, menee..toki sekin.
t.friidu
kaula ja korvan seutu ja kunnon nuolaisu märällä kielellä,samalla hampalla näykkien.
suurimmissa intohimoissa, mutta kyllä sitä toivoo, että molempien suut maistuvat mahdollisimman raikkailta.:D
Jos sua pussaisi joku varpaanpäähän, mitä se sinulle viestittäisi?
saa toki näykkästä, mutta se märkä nuolasu, meidän koira tulee tuosta mieleen.:)
Joillakin on tapana työntää kieli korvaan!! Jotenkin se olisi sitä limanujaskaa ja reviirin rikkomista ennen varsinaista "asiaa", jos nyt tarkoitus oli jatkaa....
ihan vieraalle tuollaista.
täytyy olla hyvä:)), munki mies ku röökaa, aikalailla, vähä välii..mut noi varpaat sit; tulee ekas mieleen kevyt flirtti...ja kait sit toinen haluais kuintenski jotenki vielä jotain ehkä enemmän...leikki jatkukoon..;))
t.friidu
joka ei puhu eikä pussaa...
No, ei tarkaan ottaen pidä paikkaansa, mutta ei nyt ole vain sopivia kohteita tarjolla.
elämän kokemuksestani, tän skrivaan. Kun tuota elämän kokemusta suomalaisista miehistä mullaki on taka- että edessäpäin. Kaksi kertaa kun on oon ollut avoliitossa, ja nyt menossa toinen avioliitto. (kaikki pitkiä liittoja). Ei mitään lyhytkäisiä..
Mutta, toi "omista tunteista" puhuminen, se on ollut miehille vaikeaa....näitä tunnepuolen sanoja on vähäsenlaisesti. Johtuuks se tosta -50 luvun kasvatustyylistä? 50 v. ikäisillä, kun nää kundit oli snadeja ne ei saanneet näyttää skidinä näitä "tunteita", vaan aina piti olla "reipas ja urhoollinen", muuten oli tyttö. Ja kouluissakin oli opettajina miehiä, jotka olivat olleet rintamalla...armeijatyyliä oli sen aikainen kasvatus. Tytöille tää hoivaamisleikit- ja kotileikit nukeilla taas oli itsestään selviä lastenleikkejä...tätä oon joskus miettinyt et, johtuuks se tästä. Suomalaisten miesten jotka on syntyneet -50 luvulla, tää puhumattomuus. Ja eräänlainen arkuus, paljastaa sisintään...en tiedä, voi olla että on ihan haku-ammuntaa...
Ja joku tästäki jutusta sit "vääntää" tientenkin jotain....kummallista. Vaikka ihan vilpittömästi tän tekstin skrivasin.
t.friidu
sen ajan turnuissa omat puutteemme,mutta mutta enpä oikein tierä onko nykynen pehmo lälly iskä se oikee suunta.
Itte oon ollut likan takia silmät vesissä,mut vaan yksikseni,en varmaan mee pussipysäkille parkumaan.
Nykyään en oikeen tajuu tota kriisiryhmää joka laukkaa paikalle kissan kuoltua,ei opita enää itte ratkomaan murheita.
Kaik sysätään yhteikunnan ja viranomaisten harteille.
Ennen ne asiat hoirettiin kotona ,ei kylässä,ei sitä nyt tarvii nyrkit pystyssä uhota mut pikkasen enemän ryhtii haluisin nyky äijiin.
et se on seikka, mikä pitäisi muistaa. Tytöt voi olla luonteeltaan jo ihan pikkusesta lähtien "vahvoja" psyykkisesti ja kundit voi olla tosi herkkiä ja haavottuvaisia. Ensimmäisestä avioliitosta tää meidänki tyttö, joka on kohta jo 40v. on tosi selviintyjä tyyppi, ei paljon tunteitaan näytä. Ensimmäinen aviomieheni oli yh-isä. Kun mentiin naimisiin. Vahvan ja itsenäisen friidun, tää isä kasvatti.. Mutta, vahvoillakin on se toinen puoli eli herkkäpuoli olemassa. Mut nää meidät kundit on kaikki sit tosi "herkkiä" kaikki. Eikä niille aina viitsi kovakaan olla; se kun ei auta mitään...päin vastoin. Korvat niillä menee kiinni...automaattisesti.
Itse oon sellanen joka lyön tätä päätäni seinään. En juuri enää pienistä asioista itke. Oon oppinut "itkemään" itsekseni. Koska, minun oletaan aina olevan taas "vahva"- nainen. Muut häkeltyvät jos, itken. Meillä koko perhe menee pois tolaltaan..ja jotenski hämmentyy...
Tossa, oon samaa mieltä, että perheiden pitäisi oppia itsenäisemmin menemään kriisinsä läpi. Ei sellaista perhettä ole, jossa ei näitä kasvukipupisteitä jossain vaiheessa tulisi. Lasten kanssa, ja vielä aikuis-iässä. Kenelle vähemmän, kenelle enemmän. Mutta, äkillinen ja traumaattinen surun kohtaaminen, silloin ku se ei ole mitenkään ennakoitavissa, niin siihen on hyvä että, on saatavissa apua. Muuten nämä vaikeat jutut jäävät ihmisten sisälle, liian pitkäksi aikaa...ja ammatti-ihmiset osaavat tämän "purku- ja tukemishomman" kuintenski parhaiten. Ennen vanhaan näitä palveluita ei vaan ollu.
Mut kiva se on katsella miten nyky-isät leikkivät pikku-skidiensä kanssa, hyvälle mielelle siitä tulee..ja nää meidän lapset ne on meissä osana. Takaraivossa ne kulkee...mukana. Vaikka kuinka sit aikuisia olisivatkin...
t.friidu
oma pesue meni aivan sekaisin kun musta tuli potilas hetkeksi,aika hankala tunne.
eli äiti on se johon turvaudutaan ainakin näin arkisimmissa asioissa ja kaiketi ne suurimmat tunteetkin purkautuu äidin läsnäollessa. Isä on sitten se kaikkien suurin tukipylväs, ei niin suurilla ulospäin suuntautuvilla tunteilla varustettuna, vaan sellaisena taustavoimana.
levitellä kaikkialle omia fiiliksiään kun ne näkisi fiksumpi (naiset kuulemma ovat tunneälykkäitä) muutenkin naamasta.
Keskustellaan mieluummin asioista jotka ovat yhteisiä.
on tietenkin pussauskoppi.
Nythän mä keksin vanhoille puhelinkopeille uusiokäytön.:))