Suomalainen tapa hoitaa epäonnistumisen häpeää on teleoittaa koko perhe tai tehdä itsemurha.
Molemmat itsekkäitä tekoja.
Pitäisköhän opetella keskustelemaan myöskin rahallisesta tappiosta ja epä onnistumisesta.
Molemmat itsekkäitä tekoja.
Pitäisköhän opetella keskustelemaan myöskin rahallisesta tappiosta ja epä onnistumisesta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
niin että tappamalla perheensä hän tekee sille palveluksen, säästää kurjuudelta, häpeältä tms. Teko ei siis ole hänen mielestään itsekäs vaan altruistinen.
Tätä on tietysti terveen vaikea ymmärtää, mutta tapaukset vähenisivät, jos tuohon ajattelutapaan pääsisi kiinni vielä silloin kun se on mahdollista. Valitettavasti vain yhteiskunta muuttuu yhä kilpailuhenkisemmäksi, toisista piittaamattomammaksi ja häviäjiä halveksivammaksi. Tällaiset tapaukset uhkaavat vain yleistyä. Täälläkin leviävät samat arvot.
Muutos pitäisi saada aikaan.
Koulutus.
Varttuneemmat ikäluokat on kasvatettu epäonnistumisen pelkoon.
Ei ole palkittu onnistumisista vaan kytätty ja moitittu epäonnistumisia.
Samoin toisten aivoilla ajattelu.
Suomalaisten toimintaa ja valintoja ohjaa ajatus "mitä muut minusta ajattelevat".
Kyllä noista aineksista jo stressitarpeet syntyvätkin.
Seuraamukset vaihtelevat.
tiedämme, niin haluaisin muistuttaa, että olemme omien lasten lastemme kanssa avain asemassa siinä, että voimme heitä kehua ja kannustaa ja vahvistaa heidän itsetuntoaan.
Pitäisi joka tapaamisella muistaa kertoa lapsille, kuinka heitä rakastamme ja kuinka erityisen tärkeitä meille ovat ja kehua kaikista pinimmistäkin asioista.
Vanhemmat tahtovat olla niin kiireisiä, että he juri ja juuri jaksavat välttämättömät moitteet antaa.
Siinä ei lasten itsetunto kohene.
Itse olen pyrkinyt erityisesti kiinnittämään huomiota siihen positiivisen palautteen antamiseen, myös omille lapsilleni ja miniälleni.
Näyttää se kehujen antaminen ilahduttaa isompiakin ihmisiä.
Myönteisyyden tulee näkyä asenteessa ja teoissa.
Penskat aistivat perustettoman kehun.
Ei pidä myöskään sortua kritiikittömään hymistelyyn vaan pitää jalat maassa.
Vastuun otto täytyy opettaa.
Aina voi välttämättömän moittee aloittaa positiivisesti.
Mitenkäs miniä?
Eikö hän ole vieras ihminen siinä kuin muutkin.
Minä en katso oikeudekseni arvostella miniöitäni.
Koska he eivät tee mitään henkilööni kohdistuvaa niin millä oikeudella minä puuttuisin lasteni perheiden sisäisiin asioihin?????
miniää kehua, jos siihen on aihetta?
En tarkoita mitään mielistely lällyn lälly kehuskelua, vaan ihan vain jotain positiivista kannustavaa , siis esim. olet tehnyt hyvää kakkua, jos kerran on, tai olet hyvä äiti, jos esim. keskustelussa itse on epävarma osaamisestaan, ym. hyvin pientä, mutta positiivista sanomista.
Ei siis tehdä kehumisesta numeroa, mutta pyritään sanomaan mieluummin positiivista, kuin negatiivista. Sitä siis tarkoitin.
Lapset kyllä, siis pienet, uskoo ihan täysillä, jos ovat jotain tehneet, piirtäneet, tai muuta, jos sitä kehuu hienosti tehdyksi, niin naama loistaa ja seuraavalla kerralla lapsi yrittää tehdä vielä hienompaa.
Tohon vielä, et miten niin miniä on vieras?
Minulle miniä on kuin tytär, lapsenlasteni äiti, siis hyvin läheinen ja saman perheen jäsen. Mikään vieras ole, haloooo!!!
ole sitä yhtäkään ystävää jolle oikeesti kehtais kertoa ajatuksistaan ja ahdistuksistaan just sellasena kun ne tuntee. Tulee häpeä ja pelko että "ystävä" jättää. Ystävän kanssa kun on kiva pitää hauskaa tai ainakin vetää raja kurjuuden kertomiselle kun sillä toisellakin on omat murheensa. Vaatii monelta ylivoimaista rohkeutta kertoa se raadollisin puoli elämästään varsinkin jos on itse tottunut olemaan se ,joka kuuntelee.
sese vasta vaikeaa onkin, se ei vaan suju; kun kuuntelee vähän aikaa toisen vaikeuksia, ei siihen omiaan enää viiti...
Pitäisi olla joku robotti jolle kertoisi, semmoinen joka nyökkäilisi osaaottavasti :/
Suomeen on tullut ulkomailta käsite laajennettu itsemurha. Ei kai me voida kaapata yksinoikeudeksi siis suomalaisuuteen kuuluvaksi tätä tapaa hoitaa epäonnistumisia ja häpeää.