Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Sydän

    Olen tässä syksyn aikana tullut jotenkin "seesteisemmäksi". Tajunnut ehkä sen, etten ehkä koskaan enää rakastu samalla tavalla kehenkään muuhun kuin siihen yhteen ihmiseen. Sydämeni on uskollinen, vaikka en hänen kanssaan olekaan. Ehkä sitten pysyn koko elämäni vanhana piikana, niin typerältä kuin se kuulostaakin. Monilla ihmisillä on useita rakkauksia. Minä en usko kuuluvani tuohon joukkoon. Joku voisi sanoa, että kyllä vielä sellaisen edestään löytää. Vahvasti epäilen.

    Joskus surettaa, että uhraanko koko elämäni tälle tunteelle. Jätänkö hankkimatta lapsia, menemättä naimisiin jne. Ehkä. Tämä ei silti tarkoita ettenkö olisi onnellinen. Olen saanut kokea jotain, mitä ehkä monet eivät koskaan koe. tunteen, jonka rinnalla lähes kaikki muu kalpenee ja josta saan voimaa.
    2455
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Ja tunteet muuatta naista kohtaan.
    Ihan olisin voinut itse kirjoittaa saman.

    Äänestä

    löytäväni, vaikka en ole enää pitkään aikaan edes yrittänyt. Uskon myös sydämen pysyvän uskollisena hänelle, vaikka jonkun ihmeen kautta onni löytyisi. Parempi etten rupea enempää enempää ajattelemaan:/ .
    Ai niin en Aloittaja ollut ja naiselle meni. (ja osaisinko "pokkana" onnitella, jos törmäisin häneen ja lastenrattaisiin)

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    pysyy uskollisena kirjoitti:

    Olen tässä syksyn aikana tullut jotenkin "seesteisemmäksi". Tajunnut ehkä sen, etten ehkä koskaan enää rakastu samalla tavalla kehenkään muuhun kuin siihen yhteen ihmiseen. Sydämeni on uskollinen, vaikka en hänen kanssaan olekaan. Ehkä sitten pysyn koko elämäni vanhana piikana, niin typerältä kuin se kuulostaakin. Monilla ihmisillä on useita rakkauksia. Minä en usko kuuluvani tuohon joukkoon. Joku voisi sanoa, että kyllä vielä sellaisen edestään löytää. Vahvasti epäilen.

    Joskus surettaa, että uhraanko koko elämäni tälle tunteelle. Jätänkö hankkimatta lapsia, menemättä naimisiin jne. Ehkä. Tämä ei silti tarkoita ettenkö olisi onnellinen. Olen saanut kokea jotain, mitä ehkä monet eivät koskaan koe. tunteen, jonka rinnalla lähes kaikki muu kalpenee ja josta saan voimaa.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu