Toinen koira perheeseen..

Juup, olen tuossa ajatellut toisen koiran hankintaa talouteemme..onkelmana nyt onkin, kuinka sopeuttaa "ykköskoiramme" tähän mahdolliseen uuteen tulokkaaseen.

Ykköskoiramme on vajaa 7-vuotias sekarotuinen narttukoira ("keskikokoinen"), joka on kohtalaisen järkevä muita koiria kohtaan (ei siis hyöki päälle, yms)..

Huolestuttaakin se, että kuinka tuo ykköskoiramme tulee reagoimaan, kun tulee uusi perheenjäsen, joka tulee uhkaamaan sen reviirejä, ja "nuoleskelemaan" perheenpään jalkoja, aiheuttaen mitä luultavimminkin mustasukkaisuusreaktioita..

Eli, kokemuksia haetaan, kuinka olette sopeuttaneet uuden tulokkaan (vanhemman ollessa jo "kypsässä" iässä). Ja muita vinkkejä, nettiosoitteita yms. otetaan ilomielin vastaan (: Eli siis kaikkea mitä tulee tarpeen ottaa huomioon..

Iiso kiitos ja kumarrus vaivannäöstä :þ
103360
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

meillä on ollut kolmevuottakaksi koiraa. Vanhempi oli 5-vuotias kun otimme toisen koiran. Aluksi vanhempi ei ollut huomaavinaankaan uutta tulokasta joten se saattoi esim. kävellä pikkuisen yli ja kun pientä rapsutettiin niin isompi halusi osansa. Sillä oli mielikuvana ajatus että "Jos en ole huomaavinani tuota niin se katoaa,mutta myöhemmin se huomasi että ei se katoa. Nyt ne ovat parhaat kaverukset!
Haluaisin vain sanoa että älä jätä vanhempaa koiraa huomiotta vaan jaa aikasi tasaisesti koirien välillä, ja harrastakaa yhdessä(siis te kaikki kolme) mahdollisimman paljon kaikkea! Hyvin se tulee onnistumaan!

Äänestä

Meillekin tulee kesällä toinen koira. Onnea vaan!
Mutta mitä minä olen lukenut/oppinut, niin se ykköskoira pitää huomioda aina ensin. Sehän se on ylempiarvoinen, eikä missään susilaumoissakaan niitä alempiarvoisia huomioida ennen ylempiä. Eli ruoka ensin vanhemmalle, taputukset yms. Näin vähenee mustasukkaisuus. Ja tuskinpa se vanhempi koira mitään pennulle tekis, koska pentu "haisee pennulle" ja se suojaa sitä. On eri asia, jos ottaa aikuisen koiran toiseksi. Pentu yleensä myös alistuu luonnostaan vanhemmalle koiralle, joka ei sen jälkeen (jos on terve päästään) enää tee pennulle mitään.
Eli uskoisinpa, että hyvin menee. Nartut tosin saattavat olla vähän äksympiä kuin urokset ainakin mitä minä olen aikaisemmilta kerroilta huomannut, kun on tullut uusi tulokas taloon.

1Äänestä

Meidän vanha koira oli 11vuotta kun pentu tuli taloon (vanha koira eli 16vuotiaaksi). Puoli vuotta vanhus eli tuoleilla ja sängyillä, kun inhosi villiä pentua (joka kyllä uskoi vanhusta), sillä pentu ei vielä päässyt mihinkään korkealle. Sitten elämä alkoi sujua ja pojilla meni hyvin siihen asti, kunnes vanhus sitten yhdessä saatettiin viimeiselle matkalleen.
Oleellista tosiaan on että ikäeron ollessa noinkin suuri, pidätte edelleen vanhempaa koiraa pomona ja ykkösenä. Ja yleensä tosiaankin pieni pentu hyväksytään laumaan muitta mutkitta. Ja jos ongelmia ilmenee ei heti pidä masentua.
Tsemppiä

Äänestä

Minulla on ollut yhtäaikaa
3 Bernhardinkoiraa (nyt vain 2)
kaikki uroksia.
Tappeluja tulee johtajuudesta.
Mutta kyllä nämä kolme urosta
loppuviimeksi toimeen tulivat keskenään. Kaikki on hankittu eriaikaan ja kyllä aina edelliset
ovat tulokkaaseen tottuneet.
Uskoisin, että onnistut!
Mutta varaudu kuitenkin ainakin aluksi
mielenosoituksiin.

Äänestä

..Teille Kaiken tuon kokenut, Meiju, Tyrnimarja ja Bertsu!

Nyt "rohkaistuneena" voin jo aloittaa etsimään sitä "kakkoskoiraa" (Kultaista noutajaa)

Mutta kiitoksia suuresti :þ!

Äänestä
  • Neuvoisin kohtelemaan koiria alusta asti aivan tasavertaisina. Eli laumassa on vain yksi johtaja ja se olet sinä, koirat ovat tasavertaisia alaisiasi. Koirilla, ei kummallakaan siis, ole oikeutta tapella ym. keskenään. Sinä hoidat kurin pidon jne. Onnea matkaan! Meillekin on tulossa pian toinen koira.

    Äänestä

Nostatan näinkin vanhan aiheen pinnalle, kun on itselle ajankohtainen aihe.
Onko kokemuksia tälläisistä: Meidän 3v. mäyräkoiramme ei ole päässyt koskaan muiden koirien kanssa temmeltämään, kun ei tutuilla ole koiria. Kastraation jälkeen on ruvennut rähisemään lenkillä muille koirille.
Pentu olisi tulossa joulukuussa ja kovasti pelottaa mitä siitä tulee.. Onko kellään kokemuksia pennun tulosta taloon, kun nykyinen koira on remmirähisijä eikä ole päässyt sosiaalistumaan muiden koirien kanssa. Voiko sellainen koira hyväksyä pennun taloon?
Pari viikkoa sitten pääsimme koiramme kanssa lenkille kavereideni kanssa, joilla oli koiria hoidossa. Siinä tilanteessa koiramme ei välittänyt niistä koirista mitään, varmaankin kun oli tutut ihmiset siinä niiden koirien hihnan toisessa päässä.

Äänestä

Titin neuvo on ihan syvältä. Laumassa on eri arvoisia jäseniä! Vanhempi koira pidetään ylempänä. Kts.koiraneuvola.fi siellä hyviä neuvoja.

Äänestä

Jos sulla käy hyvin, se vanha akka saattaa hyvinkin hyväksyä uuden lajikumppanin, mutta toisena vaihtoehtona se tappaa sen alta-aikayksikön jäädessään sen tulokkaan kanssa jossain kohtaa yksin=(((((
Älä vaan mistään huolimatta jätä sitä pentua omiin oloihinsa kahdestaan sen seniorin kanssa. Huonolla tuurilla siitä ei oo kuin luut jäljellä kotiin paltessanne.

Äänestä

Mun vanhin narttu (4v) oli 1v ikäinen kun sille tuli leikkikaveriksi narttu pentukoira (nyt jo 3v). Hyvin ovat siitä asti tulleet keskenään toimeen. Silloin kun tää 3v oli pentu, niin se sai hyppiä tän nykyisen 4v:n kimpussa ja vedellä korvista eikä se välittänyt siitä mitään. Saa nähdä miten hyvin nämä nartut ottavat urokset vastaan, kun sellaisia ollaan mieheni kanssa suunniteltu ottavamme. Siis ihan pentuina tulevat.

Ja ennen kuin joku tulee sanomaan, että mitenkäs aijot huolehtia nartut ja urokset juoksujen aikana tms.., niin älkää murehtiko kyllä me tiedetään mitä me tehdään, kun nartuilla on juoksut!

Ja ei emme asu pienessä asunnossa, joten täne kyllä mahtuu 4 koiraa siinä missä 2kin koiraa!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Wiltz kirjoitti:

Juup, olen tuossa ajatellut toisen koiran hankintaa talouteemme..onkelmana nyt onkin, kuinka sopeuttaa "ykköskoiramme" tähän mahdolliseen uuteen tulokkaaseen.

Ykköskoiramme on vajaa 7-vuotias sekarotuinen narttukoira ("keskikokoinen"), joka on kohtalaisen järkevä muita koiria kohtaan (ei siis hyöki päälle, yms)..

Huolestuttaakin se, että kuinka tuo ykköskoiramme tulee reagoimaan, kun tulee uusi perheenjäsen, joka tulee uhkaamaan sen reviirejä, ja "nuoleskelemaan" perheenpään jalkoja, aiheuttaen mitä luultavimminkin mustasukkaisuusreaktioita..

Eli, kokemuksia haetaan, kuinka olette sopeuttaneet uuden tulokkaan (vanhemman ollessa jo "kypsässä" iässä). Ja muita vinkkejä, nettiosoitteita yms. otetaan ilomielin vastaan (: Eli siis kaikkea mitä tulee tarpeen ottaa huomioon..

Iiso kiitos ja kumarrus vaivannäöstä :þ

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu