Olen ollut jo pidemmän aikaan ahdistunut jne, tuttu tarina. Kävin jokunen vuosi sitten terapiassa, se auttoi silloin joksikin aikaan, mutta nyt on alkanut taas ahdistaa/jännittää. Ajattelin, että voisin kokeilla nyt sitten lääkitystä. Oireeni eivät ole äityneet vielä niin pahaksi, etten uskaltaisi käydä kaupoissa tms. Haluaisinkin tietää, millaisia kokemuksia teillä on lääkkeistä. Minua hieman pelottaa aloittaa lääkitys, sivuoireet pelottaa ja se, että muutunko jotenkin ihmisenä.
Kysymyksiä lääkityksestä
Puikpuik
151121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tosta aiheesta on täällä väitelty paljon. Osa käyttää mielareita- osa ei. Minä en käytä mielareita (koska saan niistä hirveitä sivuoireita)ja venaan että pääsen terapiaryhmään (stressin hallinta ryhmä). Kokeiles tota linkkiä jonka itse sain tri Tolosen porukalta.
http://www.biovita.fi/suomi/uutiset_tiedotteet/040204_01.html
http://www.biovita.fi/suomi/uutiset_tiedotteet/100803_01.html
Mun elimistö ei jostain syystä sietänyt karnosiinia. Mut mä olen yliherkkä kaikille aineille. Mulla noi 800mg karnosiinia ja 1-2 g epaa auttoi jo viikon kuluttua niin paljon ett pystyin menee ostarille ja maksaa kassalla ilman ahdistusta. Koklaa jos ne sopis sulle. Niistä ei pitäis tulla mitään sivuoireita. Mut me ollaan erilaisia kaikki kemialta.
Aion kokeilla Rosen terapiaa ja hypnoosia seuraavaksi.
Hei,
Aloitin syömään elokuussa mielialalääkkeitä, kun sain sosiaalissa yhteyksissä paniikinomaisia kohtauksia ja olin melkein aina surullinen/negatiivinen.
Minullehan aukeni kokonaan uusi maailma,nyt pystyn puhumaan kokouksissa ja olemaan se "oma itseni", mitä en ole ollut moniin vuosiin.Joudun työni takia esiintymään ja vetämään kokouksia ja palavereita.Ensimmäiset 4 viikkoa lääke aiheutti sivuoireita mm, huimausta, väsymystä ja sekavia unia.Sitten tasoittui.Ainoa vika niissä vaan on, että ne vaikeuttavat orgasmin saamista ( olen nainen) ja sukupuolielämän lässähtämistä eli ei oikein huvita....
Itse olen aina ollut kaikenlaisia lääkityksiä vastaan.Mutta kyllä lääkitys on auttanut minua hurjasti.
Olen omasta mielestäni ihan normaali ja näin syksyllä varsinkin olen potenut vaikeaa kaamosmasennusta, mikä on nyt hävinnyt kokonaan.
Lääke on citalopram
tv.Eve-lace
Tuossa oli monta hyvää ja rohkaisevaa asiaa, jonka avulla saatan raahata itseni juttusille esim psykiatrille ja hankkimaan lääkityksen. Hieman vain harmittaa juuri tuo, jos sukupuolielämä ei enää huvita :/
Minulla oli myös tuota että ei kiinnostanut seksi ja orgasmin saaminen oli vaikeaa. Se ei kuitenkaan kestänyt montaa viikkoa ja sen jälkeen kaikki palautui normaaliksi. Syön siis minäkin tuota citalopramia 20mg
Juu juu, eli siis palautuuko halut normaalisti lääkken aloittamisen jälkeen, eli sekin kuuluisi ns näihin alkuoireisiin?
Minulle kävi ainakin niin....Alku 3-4 viikkoa oli vaikeaa mutta sen jälkeen kaikki palautui normaaliksi.
Taidan olla vanhanaikainen kun tuota mielari sanaa aloin nauraa,ja outokin,kun yksinäni.Siis nauroin;D
Minä olen mielareita käyttänyt hyvällä kokemuksella reilusti yli 20 vuotta.En nyt koko aikaa,mutta nyt yhteen menoon n.8v.en tunne mitään pahoja vaikutuksia,koen oloni melko mukavaksi,tosin toisinaan en..../ Silloin ne auttavat ja ovat paikallaan kun niiden käyttöä ei huomaa.Kaikille ei kaikki sovi milloinkaan.
Ehkä en edes enää tarvitsisi niitä,mutta jos parilla tabulla saan elämän siedettävän mielenkiintoiseksikin,niin sen teen.paljon pahempaakin on.
Eli,liputan mielarien puolesta.Muut ratkaistkoot itse mitä tekevät.
lääkitystä ei kannata pelätä.itsellä kun aloitin mielialalääkityksen häiriöön oli sivuvaikutuksia noin kolme päivää,lähinnä huonovointisuutta.elämänlaatuni parantunut kun lääkkeillä olen päässyt täysin oireettomaksi.
tosi kivaa kuulla, että elämänlaatu on parantunut ja voi paremmin :) kaipa rohkaistun ja otan itteeni niskat kiinni ja hoidan asiani kuntoon.
mielialalääkkeissä on mielestäni tuo pahin juttu, kun ne tuntuu lähes jokaiselle aiheuttavan haluttomuutta ja orgasmin puutetta. Kokemusta on myös minulla, ja tuo on aika iso asia ainakin parisuhteessa elävälle.
Mutta jos sulla ei tuo haittaa, niin ei kai se kokeilu sinua tapa:)
Olen kyllä parisuhteessa ja haittaisi kyllä moinen haluttomuus. Ei ainakaan kuullosta kovin houkuttelevalta. Hmh, voi voi.
jollain mahd. "miedolla" ja alussa voi olla sivuoireita - jos ovat pahoja, lopeta heti. Ns. mielialalääkkeistä ei yleensä tule vieroitusoireita vaikka lopettaa heti (varmista lääkäriltä) ja sitten voi kokeilla toisia; tarjontaa riittää; on kymmeniä mahdollisuuksia ja jokaiselle voi löytyä "omansa".
Puhun mielialalääkkeistä eli masennuslääkkeistä, joita tosin käytetään muihinkinkin mielen ongelmiin.
Vaikutus alkaa useimmiten 2-4 vkon kuluttua. Joskus ei koskaan - eli silloin ei kannata syödä.
Mutta kannattaa kokeilla - ja vaihtaa heti kun ei sovi; se on ihan normaali käytäntö.
Tietysti olisi hienoa jos auttaisi esim. tässäkin mainittu E- EPA ja karnosiini, B-vitamiinia kannattaa kokeilla, samoin magnesiumia - ne ovat usein alhaalla ne tasot ko. tiloissa. Niistä ei ole sivuvaikutuksia.
On harvinaista että muuttuisit ihmisenä jotenkin, mutta ´mahdollista - se kuitenkin loppuu heti kun lopetat lääkityksen.
Sivuoireet pelottavat aina, ja lääkkeiden mukana tulevassa varsin seikkaperäisessä tietoliuskassa olevat sivuoireet ovat kaikki mahdolliset; sitä ei kannata katsella, sillä silloin ne tulevat varmemmin.
Luultavimmin et koe mitään sivuoireita, mutta vain sinä tiedät sen ja vain kokeiltuasi. Mielestäni se on sen arvoista.
Tottahan tuo taitaa olla. jännittää vain tälläinen asia jonkin verran. Haluan luultavasti lääkityksen alkaessa käydä ns seurannassa, haluan jutella lääkärin tms kanssa, miltä on tuntunut ja mitkä asiat mietityttää. tää on mulle aika suuri askel, jos aloitan. Oon miettiny lähiaikoina, et viitsiikö sittenkää aloittaa lääkitystä, ku ei nää mun oireet oo hirveän pahoja. mut kyllähä tää on melko inhottavaa, kun ei ikinä haluais lähteä matkoille tai joskus ei haluais edes baarii lähtee ku pelottaa, et tuleeko huono olo tms.
Sanoin kyllä tuolla itse että kaikille ei sovi kaikki. Mulle tuli oireita karnosiinista ja epasta. Eli mulle ne ei käyny, mut jollekin toiselle ne saattaa sopia. Emme voi sanoa, että kaikille sopii ja kaikki hyvin. Esim mä olin lääke testattvana vuosia nuorena ja mitkään mieliala/psyykelääkkeet eivät mulle sopineet. Sain järkyttäviä oireita. Aina lopetettiin lääkitys ja vaihdettiin toiseen. Tätä turhauttavaa kokeilua kesti siis vuosia ja tajusin että nyt labra rotan elämä stop. kaikki lääkkeet pois mun kohdalla.
Useimmille näköjään sopii mielarit, eikä karnosiinistakaan ole yleensä mitään oireita.
Mä teen nykyään extremet; kohtaan tilanteita missä pelottaa ilman lääkkeen suomaa turvaa. Mun henkinen voima on kasvanut pikkuhiljaa näistä uskalluksista. Teen toistaiseksi pieniä uskalluksia, koska idea on siinä, että saa positiivisen fiiliksen: jee onnistuin!
tajuan kyllä että jos ihminen on duunissa niin hän tarttee heti avun. Mut kun mä teen himassa töitä niin mä voin tehdä tällasia kokeiluja itseni kanssa ja nostaa sietokykyä.
Niin, kokeilemallahan se selviää. Harmi, että sun kohdalla kävi tuolla tavalla lääkkeiden osalta :/ Olen itse ja kyllä aina pyrkinyt juuri tuohon, että vaikka pelottaa johonkin paikkaan meneminen, menen silti. Se kyllä auttaa, kun yleensä kaikki meneekin ihan hyvin ja tuntee selviävänsä. Mutta kun en haluaisi edes kokea näitä pelkoja. Nytkin pitäisi lähteä kaverilla käymään ja tiedossa olisi 300km junamatka. Hirvittää ajatus. Ei välttämättä se matka, koska junassa voi käydä kävelemässä. Mutta kun menee ystävän luokse ja sille ei kehtaa sanoa, jos alkaa ahdistaa. Tai no, kehtaa ja kehtaa. Yöt on luultavasti pahimpia vieraassa paikassa. Alkaa ajattelemaan omaa oloaan liikaa ja tulee hirveä koti-ikävä, haluaisi siis turvalliseen paikkaan. En oikein osaa selittää :D