Aloitin uuden parisuhteen ihan hiljattain. Kestänyt alle 3kk. Tutustumista ja ystävyyttä takana melkein vuosi. Monella tapaa olemme puuttuva pala toistemme palapeliin, mutta minua vaivaa jokin enkä tiedä mikä. En kai osaa luottaa, että tällä kertaa suhde voisi kestää. Olen 26 vuotias nainen.
Minua vaivaa miehen puolella vaikuttava tietynlainen passiivisuus. Kaipaan iltaisin hyvänyön-viestejä puhelimeeni, tai puhelinsoittoa ilman syytä vain siksi että hän haluaisi kuulla ääneni. Ja sanoja "rakas".."rakastan sinua". Rakkaus on kertaallen puolin ja toisin tunnustettu, ja itse käytän paljon noita sanoja, mutten kuule niitä itse.
Välitän miehestä todella paljon, ja olemme kyllä läheisiä, mutta en meinaa jaksaa osoittaa itse enää välittämistä millään tapaa, kun en koskaan kuule noita sanoja. Tuntuu siltä niinkuin itse antaisi ja antaisi, ja itse en saa mitään. Siitä jää aika sanoinkuvaamaton olo sisälle.
Tiedän olevani nuori, mutta olen kokenut elämässäni paljon, enkä haluaisi kokea enää mitään mikä ei ole välttämätöntä. Eroja on ollut tarpeeksi ja vaikeita.
Rakastan tätä nykyistä miestä todella paljon, mutta väsyn.
Itse tuijotan puhelintani muutaman kerran päivässä, josko lähettäisin viestin että ikävöin, mutten jaksa enää, kun en itse saa niitä koskaan.
Pysynkö rauhallisena vai jatkanko matkaa yksin.
Minua vaivaa miehen puolella vaikuttava tietynlainen passiivisuus. Kaipaan iltaisin hyvänyön-viestejä puhelimeeni, tai puhelinsoittoa ilman syytä vain siksi että hän haluaisi kuulla ääneni. Ja sanoja "rakas".."rakastan sinua". Rakkaus on kertaallen puolin ja toisin tunnustettu, ja itse käytän paljon noita sanoja, mutten kuule niitä itse.
Välitän miehestä todella paljon, ja olemme kyllä läheisiä, mutta en meinaa jaksaa osoittaa itse enää välittämistä millään tapaa, kun en koskaan kuule noita sanoja. Tuntuu siltä niinkuin itse antaisi ja antaisi, ja itse en saa mitään. Siitä jää aika sanoinkuvaamaton olo sisälle.
Tiedän olevani nuori, mutta olen kokenut elämässäni paljon, enkä haluaisi kokea enää mitään mikä ei ole välttämätöntä. Eroja on ollut tarpeeksi ja vaikeita.
Rakastan tätä nykyistä miestä todella paljon, mutta väsyn.
Itse tuijotan puhelintani muutaman kerran päivässä, josko lähettäisin viestin että ikävöin, mutten jaksa enää, kun en itse saa niitä koskaan.
Pysynkö rauhallisena vai jatkanko matkaa yksin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hempeily ei kuulu miehesi tyyliin.
Jos olet tavannut hänen vanhempansa näet sen itsekin.
Me miehet ei aina tajuta, että nämä pienet sanat:
"hyvää yötä rakas", "hyvää työpäivää kulta" jne jne... ja tietysti tuo kammottava... öh, vaikeaa minullekin:) "joo kyllä mä rakastan sua" ovat joskus äärimmäisen vaikeita sanottavia.
Pusut ovat tietysti tärkeitä ja ihan must.
Näen että sinun on oltava aktiivinen osapuoli.
Seuraavan kerran kun kuljette yhdessä kaupungilla tai jossain niin ota miestäsi kädestä kiinni.
Hän kiusaantuu siitä mutta älä anna periksi.
Jätä sanat vähäksi aikaa ja muuta ne teoiksi.
Jos et saa vastakaikua: "Houston, we have a problem".
Hk. olen sitä mieltä että pidempiaikaisen ystävyyden muuttuminen rakkaudeksi on pidempi prosessi ja tietysti vaikeampi.
Eli jätä sanat ja tarkkaile mitä saat teoillasi aikaan.
Pysy rauhallisena ja tarkkaile tilannetta.
Ei kai siinä muu auta kun yrittää vaan pitää oma turhautuminen toistaiseksi kurissa. Et uskokaan miten vaikeaa se on, kun en ole vastaavanlaisen "tuppisuun" (heh) kanssa ennen yhteiseloa harrastanut. Olen kyllä yrittänyt järkeistää asiaa, ajattellut juuri tuota että se ei ehkä ole hänen tyyliään/olemme olleet yhdessä vasta hyvin vähän aikaa, mutta on yllättävän vaikea ymmärtää että joku toteuttaa itseään niin eri tavalla.
Harmittaaaaaa!! Pitäisi jotenkin päästä tämän yli ja koittaa kenties tottua (yyh) asiaan. En vaan tiedä miten saan pidettyä omat tunteeni kurissa, kun alan olemaan aika alakuloinen tämän takia.
No, ei kai auta kun katsoa vielä päiviä eteenpäin. Luovuttaminen ei tule kyseeseen.
Kiitos vastauksesta! :)
On että sinä muutat käyttäytymistäsi sanoista tekoihin. Miehesi huomaa ettet enää sanokaan rakkaudentunnustuksia ja hän tulee ihmettelemään miksi. Luulenpa että miehesi alkaa lipsumaan ja kysyy, "etkö enää rakastakaan minua".
Tarkoituksena siis eräänlainen herättäminen.
Ei tuosta tarvitse stressiä ottaa ainakaan vielä.
Ymmärsit varmaan edellisestä viestistä etten tarkoita pelkästään sänkypuuhia tuolla sanoista tekoihin. Vuokratkaa leffa, tilatkaa pizza ja käperry hänen kainaloonsa.
Pidän asenteestasi. Me tarvitaan joskus oikea nainen tönäisemään meidät oikeaan suuntaan.
Pakolla se ei kuitenkaan onnistu.
Koitan siirtyä tekoihin. Pitäisi varmaan laittaa jeesusteippiä suun ympärille.
Ei Mitään teippiä höhlä :)
Etkö nyt tajua mitä ajan takaa?
Älä enää odota hempeilyä miehesi puolelta.
Lopetat sen myös itse koska se rassaa sinua mutta vain sanallisesti. Vältä tunnepitoisia sanoja.
Teoillasi vakuutat miehellesi että välität hänestä ja hän huomaa sen.
Tarkoitus on siis herättää/hämmentää/sekoittaa hänet puhumaan ennen kuin sinä puhut ja sitä kautta avautumaan.
Ei mitään dramaattista käytösmuutosta koska menee helposti pakkasen puolelle.
Olisi olemassa myös suora keino.
Näytä aloittamasi viesti miehellesi. Vain ensimmäinen. Kopsaa notepadiin.