Yhden illan tarina kerrallaan. Illan kulku? Kuinka sujui ja miltä tuntui? Mikä maku jäi illasta? Ajattelin että tähän vois kirjoittaa pidempäänkin. Jos on sanottavaa. Jos ei romaania niin novelli ainakin. Aloitan kun kerran aloitin.
Lounaisessa Suomessamme
Oli helppo työpäivä. Alkoi vasta iltapäivällä. Työaikalainsäädäntö vähän painoi että vetäisin täyden siivun suoraan sataman portille. Pirunmoinen nälkä. Ilta nuori eikä vielä ajatustakaan että nukkumaan. No ei rekka sovi karaokebaarin pihaan joten soitin taksin. Klo puoli kymmenen.
Poke, baarimikko-kj ja toinen tarjoilija. Toisen tarjoilijan tyttöystävä baaritiskillä. Oli kaks asiakastakin mun lisäkseni. Porukat tulee kuulemma puoliltaöin. Jos tulee näin sateisena torstaina. No ei haittaa. Olut tiskille, pitsa uuniin ja silmäilemään levylistoja. Baarimikko-kj lauloi jo kolmattaan. Ihan kohtuu äänentoisto. Laulussa tyypillinen jyminä ja kaiku. No siedetään. Kj lauloi ihan komeasti.
Joku vika mus varmaan kun en noista aakkosellisista soittoluetteloista meinaa millään löytää laulettavaa. Biisejä oli kyllä paljon. Kaikki mitä kysyin ulkomuistissa oli kuulemma isolla levyllä ja ne vehkeet oli tietysti vähän rikki juuri nyt. Kovasti kj etsi että ihan totta oli tuo.
Aina mä kuitenkin jotain laulamista löydän ja vetäisin ekaksi jonkun slowarin. Eipä tämä sakki mitään yltiösosiaalista ollut aluksikaan. Nyt kyllä viileni vielä monta astetta. En antanut häiritä. Varsinkin kun yks ukko taputti silmät pyöreinä että vau. Menin syömään pitsaa.
Vanhempi herrasmies veti klasaribassosaundilla niin että baarin lasit oli vaarassa. Hienosti ja koulutustakin takana. Taputin ankarasti. Kehuin ääntänsä. Hidasta ja kankeaa on tämä väki tässä maankolkassa. Niin hänkin. Antautui kuitenkin jonkinmoiseen kommunikointiin. Selitti flunssaa ja sävellajia. Kuulihan hän aiemmin pari minunkin laulamaa. Ei toki niihin mitään päältäpäin huomattavaa huomiota kiinnittänyt.
Yhtäaikaa herrasmiehen kanssa tullut nuori mies lauloi kans komeasti. Taputin kovasti ja kehuin hänen äänenmuodostustaa. Nuoreksi kaveriksi jo pitkällä. Avoin ja oikeaoppinen ääni. Selkeästi kouluttautunut. Vaikka vielä matkalla niin aika pitkällä jo. Hän kuuli myös mun esityksiäni. Ei ollut yhtään tyytyväinen omaansa eikä taitotasoonsa.
Tarjoilijan tyttöystävä lauloi ihanasti. Istuen baaritiskin takanurkassa. Olinkohan ainut joka huomas kuka lauloi. Mun ikäisen ukon pitää olla varovainen kun kehuu nuoria naisia. Vähän kuitenkin halusin kehua. Fiksusti. Ettei poikaystävä moiti.
Baarimikko-kj oli siitä mieleiseni ettei yrittänytkään juontohommia. Jopa seuraavan laulajan nimi oli vaikeaa saada mikkiin sanotuksi. Sitä en kyllä oikein ymmärrä että hän laittoi välillä jonkun karaokebiisin soimaan jota kukaan ei laulanut. Laulajia oli kyllä jonossa jo silloinkin. Sitä taas en hyväksy että hän välillä itse lauloi vaikka asiakkaitakin olisi ollut halukkaana.
Tuli lauma nuoria naisia. Täpinöissään. Ei heistä kukaan yhtään osannut laulaa. Lauluvuoron toki saivat ennen mun aikaisemmin laittamaani tilausta. Nyt kyllä kesti mielettömän kauan kj:lta saada levy pyörimään. Hän meni jotenkin täysin lukkoon noiden nuorten naisten kanssa. Pitkät tovit ihan hiljaista. Kj näytti yliannostuksen hepoa piikittäneeltä eikä mitään tapahtunut. Sitten soimaan levy jota kukaan ei laulanut. Aikain päästä seuraava solisti kehiin.
No tuli minunkin vuoroni viimein. En muista kappaletta. Eiku joo. Klemmarin purppurataivas. Siitä on kauan kun oon tuon laulanu. No muutama pariskunta yllättäen lähti parketille. Nosti itsetuntoa. Nuoret naiset ei huomannu ollenkaan että joku lauloi. Itsetunto palas normaaliin. No oli yks sielukkaan oloinen tyttölapsi joka noteeras ja katsoi oikein vähän tarkempaan että kukas se siinä loilottaa. Koitan elää sillä.
Tässä vaiheessa tunsin itseni jotenkin tarpeettomaksi tässä ravintolassa. Ei mun kans kukaan heittäytyny seurustelemaan. Omat kaveripiirit vain piti hauskaa. Laulamaan ja syömäänhän mä toki lähdinkin. Ne tuli täytettyä. Sain syödä ja laulaakin monta laulua.
Vaikka sinänsä tyytyväinen illan antiin olinkin, niin vähän jäi kalsea tunne kuitenkin. Miten sitä pitäis laulaa että pääsis sisään porukoihin. Karaokea kun seurustelumuotona pidän. En silti pahoillani ollut että tuli lähdettyä. Sain laulaa monta laulua. Kyllä ennen puoltayötä jo uni webaston hurinassa kovastikkin maittoi ja aamulla ennen seitsemää virkeänä oltiin purkamassa satamaan lastia.
Karaoketarinoita
43
2546
Vastaukset
- rumpalipoika
ja erittäin rehellinen kuvaus ns. normaalista karaokebaarin tunnelmasta . joskus kokee yksinäisyyttä , joskus taas tuntuu että on liikaakin huomion kohteena , kun saa komeassa illassa abloodeja hyvän laulun myötä , oikeutetusti , itse omasta mielestä . tässä tuleekin nyt , jos porukkaa on tuvassa , KJ:n taito hyvin , joko hyvänä , tai huonona esille . arvostus KJ:tä kohtaan kasvaa sitä myötä, kun ilta etenee ja hauskuus lisääntyy juuri KJ:n ansiosta . ei ollut tämä karaoketarina , minulta , se tulee myöhemmin , mutta oli kiva lukea todenperäista , aitoa aatosta , karaokesta . rumpalipoika .
- -Henni-
Tämmösiä onkin hauska lukea :) saakos tänne kj laittaa oman karaoketarinansa vai pistetäänkö tähän ketjuun vain asiakaskertomuksia?
Mitä mieltä?- Itämaan tietäjä
Täällä ovat joskus karaokejuontajat kertoneet joitain juttuja, mutta pari tyyppiä teilaa välittömästi kaikki kirjoitukset, joissa ei julisteta miten kivaa ja rakastettavaa homma on ja miten asiakkaat ovat hyväkäytöksisiä ja hurmaavia.
- sepelisäkki
Itämaan tietäjä kirjoitti:
Täällä ovat joskus karaokejuontajat kertoneet joitain juttuja, mutta pari tyyppiä teilaa välittömästi kaikki kirjoitukset, joissa ei julisteta miten kivaa ja rakastettavaa homma on ja miten asiakkaat ovat hyväkäytöksisiä ja hurmaavia.
Mulla on asiakkaista semmoiset 90% hyväkäytöksisiä ja hurmaavia. Joskus enemmänkin.
Valitettavasti se loppu 10% aiheuttaa ennenaikaista hiustenlähtöä ja loman pitämisen tarvetta.
Juontajilla on myös se ongelma, että kun niitä iltoja on se muutama sata takana, niin niihin suhtautuu hieman eri tavalla. Kertomus iloisesta baari-illasta on heti paljon hauskempi ja mukavampi kuin kertomus iloisesta työillasta. ;) - Vanha vetäjä
sepelisäkki kirjoitti:
Mulla on asiakkaista semmoiset 90% hyväkäytöksisiä ja hurmaavia. Joskus enemmänkin.
Valitettavasti se loppu 10% aiheuttaa ennenaikaista hiustenlähtöä ja loman pitämisen tarvetta.
Juontajilla on myös se ongelma, että kun niitä iltoja on se muutama sata takana, niin niihin suhtautuu hieman eri tavalla. Kertomus iloisesta baari-illasta on heti paljon hauskempi ja mukavampi kuin kertomus iloisesta työillasta. ;)Keskustelun avaus oli toimiva.
Kirjoittalle plussaa, ettei tehnyt itsestään mitään isoa numeroa vaan tarina tuli vilpittömästi kerrottua.
Noita erilaisia sattumuksia ja tapauksia, ihan normaaleissa illoissakin, olisi aivan älyttömästi että ei tiedä vain, mistä sumaa alkaisi purkaa.
Taidan odotella sitä hetkeä, kun ei jaksa enää ruhoansa raahata keikoille ja olisi aikaa kirjoitella enempi mitä on toilaillut ja mitä taas asiakkaat saaneet aikaan.
Viimeisin huvittava tapaus oli viime perjantaina:
Eräs siististi pukeutunut n.50v rouva tahtoi vetäistä "Ake, Make, Pera ja mä" - ei siinä mitään. Kappale soimaan ja toinen veti antaumuksella ja ihan mukavasti. Laulun jälkeen alkoi huuto ja mekkalointi: "Ei tämä ollut se biisi, minkä mä tilasin - ei tässä laulettu että Ake tempas kivellä päähän...." Syvä huokaus!
Koita siinä sitten selittää rouvalle, että jos nyt katsoisi mikä laulu siellä yhä olisi tarjolla.
(olin sopivasti pauselle levyn heittänyt lopussa).
Ei muuta, kuin uudestaan biisi esille ja vaikka näki laulun nimen ja annoin pyöriä biisin minuutin, niin ei uskonut vaikka omin silmin näki!
Mitä siinä sitten enää voi sanoa, totesin vain piruuttani: "Ai joo Hector tosiaan taisi tehdä sen re-masteroidun digitaaliversion tästä viime vuonna ja sä hait sitä, joo sitä ei ole mulla..."
Se kelpasi. Näin sitä mentiin taas. - musaani
Jospa samaa karaokekansaa olisimme. Sopii tähän kaikkien kirjoittaa.
Ja kun kirjoittaa siitä miltä itsestä mikäkin asia tuntuu niin ei sellaista voi oikein kritisoidakkaan. Toivoisinkin tarinaa hyvin henkilökohtaisella tatsilla kirjoitettuna. Niitä olis kiva lukea.
- sivusta seurannut
uskomatonta että mies jolla on suomen paras studio ja paras ammattitaito lähtee ajamaan rekkaa.Olet kertonut että töitä riittää äänityksissä.Kuinka ehdit rekkaa sompaamaan.on varmaan sinulla siellä parhaat kahvinkeittimet ja mikroaaltouunit mitä rahalla saa.
- Itämaan tietäjä
Huippustudion pitämisen ja tämän uuden aluevaltauksen, rekkakuskin työn lisäksi ko. nimimerkki oli muistaakseni lisäksi ravintoloitsija ja opettaja ja kouluttaja vain muutaman meriitin mainitakseni.
Ehtivä kaveri kerrassaan. - tilletalle
Itämaan tietäjä kirjoitti:
Huippustudion pitämisen ja tämän uuden aluevaltauksen, rekkakuskin työn lisäksi ko. nimimerkki oli muistaakseni lisäksi ravintoloitsija ja opettaja ja kouluttaja vain muutaman meriitin mainitakseni.
Ehtivä kaveri kerrassaan.asiallisen keskustelun ja kirjoittelun näyte?
Taas aletaan ruopimaan jotakin persoonatasolla. Ettekö hiffannut mitä ketjun aloituksessa alustuksella ja kirjoituksella tarkoitettiin?
Onkos teillä omaa elämää? Ei taida olla. Eikä siis omia kokemuksia edes karaokesta.
Nythän mä vasta sen hokasin!
Ei hätää ja huolta. Nyt voin hyvillä mielin jättää nämä tietyt kirjoittajat väliin, elleivät nyt satu ihan rumasti tänne sanojaan roiskimaan. Parempi poistattaa heidän kirjoituksensa järjestään. Jos nää itämaantietäjä ym. sorkkijoiden jorinoihin vastailee, olen huomannut sen, että ketju menee jossain vaiheessa lukukelvottomaksi ja on valmis poistettavaksi.
Ai niin, mikäs olikaan Musaanin aloitus... en käsittänyt tätä ketjua hänen persoonansa työnsä, toimensa kuvaamiseksi muiden silmin nähtynä?
Nää tietyt tyypit EIVÄT harrasta karaoke ollenkaan. Ovat vain eräänlaisia viruksia tällä karaokesaitilla. Onneksi ei hiustakaan ole harmista pudonnut, koska asiaa ei voinut olla aavistamatta ihan ensi pottuilusta asti. Nyt se on nähty!!
Lahjakas ihminen osaa tehdä mitä haluaa, eikä ole ollenkaan niin rajoittunut että tekee mitä osaa ja huonosti senkin.
- musaani
Ei opettajaa enää pitkään katsota vaikka humalassa laulais karaokea kotipaikkakunnallaankin. Silti oli juhlavaa päästä vähän kauemmas. Vaimon luvalla. Kun näki kuinka himoitsin tien päälle.
En tosin oppilaitani miettinyt. Valtava vapauden tunne ja huuma. Matkasportin 1200 rivinelonen hyrräsi loistavasti 120km:n tuntinopeudessa. Kyllä nykyvarusteet on loistavia. Ei puhettakaan että olis viluttanut vaikka oli oikeastaan aika kylmäkin päivä. Vähän satelikin. Ei niin että olis kastellut.
Sen verran uutta ja tottumattoman voimia kuluttavaa ajaminen oli että 300km:n siivu per päivä riittäis hyvin. Muutama vuosikymmen sitten viimeksi omistin pyörän. Tunne kyllä oli sama kuin aikoinaan kesäloman alkaessa ja pyörän selkään hypätessä. Ei nyt Iisiraideri mielessä soinut mutta tarkoitus oli vaihtaa karaokebaari vähän kaukaisempaan.
Tais yläkerran ukko olla sitä mieltä että nyt poika vähän jäitä hattuun. Tuli meinaan niin taivaan täydeltä vettä viimeisen puolituntia ennen tavoitteena ollutta leirintäaluetta. Eihän puku läpi kastu mutta nahkahanskoista sai vääntää pari litraa vettä. Onneksi sain ne leirintäalueen kuivauskaappíin. Ja sain mökin.
Matkapölyt lähti mukavasti saunoessa. Sitten syömään. Katselin matkaa suunnitellessani retkikeittimiä. Vaimo nauroi että ei tuu mitään. Syö baareissa. Ja kyllähän kunnon pihvi kermaperunoilla ravintolamiljöössä priimuskeittimellä vesisateessa väsätyn annin voittaa. Olutta toki voi nauttia molempien kanssa.
Sitten vähän tutkimaan karttaa että missäs se baari oikein on. Olin etukäteen ottanut selvää että paikkakunnalta karaokea löytyi. No taksilla sinne piti mennä. Sen verran matkaa leirintäalueelta enkä yleensäkkään ajele oluen jälkeen. Taksi tuli ja lähes tyhjässä baarissa olin todella ajoissa. Kj viritteli vasta vermeitään.
Kapakka oli pieni eikä millään muotoa suunniteltu karaokelle eikä yleensäkkään esiintymiselle. Parhaiten esillä oli lasiseinäinen tupakkakoppi. Siellä ne harmaan savun keskellä istuivat korkeilla baarijakkaroilla. Pirunmoinen riesa tuo tupakka näin jälkeenpäin ajatellen. Olinhan itse lopettanut lähes kymmenen vuotta sitten. Kyllä alkoi muuten ääni kestää laulamista aivan toisella lailla.
Baaritiskin toisessa päässä oli kj levittänyt vähäiset värkkinsä ja laulaja sai etsiä mieleisensä paikan tiskin ja pöytien välisestä hämärästä käytävästä. Vaikea siinä oli estraaditaiteilijaksi samaistua. Vaikka näytti se aika hyvin onnistuvan minuakin vanhemmalta ukolta joka kulki pitkin baaria langattoman Vocon kanssa näyttäen kovastikkin tyytyväiseltä esityksensä antiin. Laulu oli jotain ihme hyminää joka ei juuri musan alta kuulunutkaan. Kaikua kuului kyllä olevan enemmän kuin lääkäri määrää.
"Hei mähän humallun täs odotelles. Kj ja vanha ukko veti vuoronperään ekan puolitoista tuntia. Onko tämä nyt laitaa. En mä ajanu monta sataa kilometriä teidän esitystenne takia. Tulin itse esiintymään." Jotain tuonsuuntaista ajattelin melkein jo tuohtuen. En tietenkään sanonut mitään. Koitin kyttäillä että onkohan sillä levylistoja jossain piilossa ja jokohan joku pikkuhiljaa saapuvasta asiakaskunnasta haluais vuoron. Jotenkin en itse saanut tyrkättyä itseäni ekaksi laulajaksi. Vaikkei mua ujous yleensä kyllä vaivaa. Nyt olin vähän ulkona meiningistä. Vieraskoreutta?
No aloittihan tämän touhun joku. Mies lauloi kohtuu altalipan jonkun tangon. Huomasin kuitenkin että kj:lla oli levylistavihko vieressään tiskillä. Ei niitä montaa ollut mutta omin yhden nopeasti itselleni. Taas aakkoslista ja aivan outoja kappaleita. Vissiin paikkakuntakohtaisesti vaihtuu mieltymykset. Kotobaarin listoilta tunnen lähes kaikki biisit. No hyvällä tahdolla löytyi laulettavaa. Olihan niitä listoilla riittävästi. Ihan mielikappaleeni kyllä loistivat poissaolollaan. Mitäs tuosta. Lauletaan niitä mitä löytyy. Ja jotka vähänkin on muistissa.
Nuori, ihan fiksuksi osoittautuva poika hoiti kj-hommat. Ei onneksi juontanut muuta kuin seuraavan laulajan. Levynvaihtokin taittui sutjakasti. Katsoi vähän pitkään eka laulussani kun alkajaisiksi pyysin että ota se kaiku pois. Melkein kokonaan. Parin lauluni jälkeen aloin myös tunnistaa ääneni. Eli kyllä hän osas kun vain joku luonnollista toistoa halaji. Ihmeenkin hyvää jälkeä niillä laitteilla. Tai sitten mun ääni vain aukes niin hyvin runsaalla oluella. No sanoi kj jossain vaiheessa että et sä tosiaankaan mitään kaikua paljon tarvitse. Olin kehusta otettu.
Ei arki-iltana mitään tungosta ollut. Ihan sopivasti sakkia kuitenkin. Pöytääni istui pariskunta joka ei itse laulanut mutta tykkäsivät kuunnella. Lauloinkin melkein puolet illasta heidän toivomiaan kappaleita. Nuorehko nainen lauloi sinä iltana eka kertaa ja tuli loppuillasta juttelemaan. Pikkutunneille päästessä olimme yhtä suurta perhettä ja kaikilla oli tosi hauskaa. Laulutaito porukalla vähän niin ja näin. Kyllähän mä siinä sakissa vanhana ammattilaisena pärjään mutta nyt tuli kehua että meinas jo hävettää. Ei minkäänmoista kyräilyä ei kateutta. Yhtä karaokejuhlaa koko baarin juhliessa.
Sanovat että sata kilometriä kotoa on joka mies poikamies. Mutta kun mä en oo sellainen poikakaan niin kadulla sakit hyvästeltiin ja hyppäsin yksin taksiin. Yks toinen pariskunta tuli perässä ja sanoi että mennään samalla. Melkein sama suuntakin. Matka ei ollut kovin pitkä mutta sekin viihtyisän illan kruununa hauska. Maksoivat niin runsaasti että mulle ei paljon maksua loppumatkastani jäänytkään.
Aamulla oli tukka aika kipeä. Oliskohan se ajoviima oudoksesta aiheuttanut? Nukuin lääkityksen jälkeen vielä ylimääräiset pari tuntia että jyskytys vähän asettuis. Sitten siivoskelin mökin ja pakkasin pyörän laukut. Takki vähän tyhjänä mutta sydän täynnä väänsin kahvasta visiiri kohti uusia seikkailuja. Tämä se vasta elämää. Itäisessä Suomessamme asustaa vilpitöntä ja mukavaa sakkia. - juontaja
vaihtaisi pois !
Oma pieni kertomus tälle saitille..
Olen varmastikkin monen mielestä jotenkin omituinen, kun sanon että rakastan työtäni.
Kuljenhan pitkiä matkoja, kelillä kuin kelillä, illasta toiseen, paikasta toiseen.. MUTTA se on mun juttu! Ollut jo monen monta vuotta ja toivottavasti vielä monta vuotta edessä.
Illat vaihtelevat värikkäästi toisistaan, yksikään ilta ei ole samanlainen. Jokainen asiakas on yksilönsä ja oma persoonansa. Jokainen keikka-paikka on omanlaisensa. Siksipä viihdyn työssäni.
Aloitan keikan jo kotoa... laitan itseni kuntoon, henkisesti,ruumiillisesti ja ulkoisesti. Menen keikka-paikalle ajoissa, tarkistan laitteistot ja puhdistan levystöt. Tutkailen ilmapiiriä, samalla kun keskustelen henkilökunnan kanssa, kupponen kahvia kyytipoikana. Jutustelen asiakkaiden kanssa, jaan levystö-listat pöytiin...
Aloitan illan yhdellä laululla ja esittelen itseni, toivotan tervetulleeksi asiakkaat kyseiseen paikkaan..kerron myös mihin asti laulellaan... ja sen jälkeen asiakkaat ovat illan tähtiä! Säädän, väännän ja käännän,juonnan, puhun ja pulpatan, hymyilen ja jammaan ( töissä ei mökötetä!) ja autan tarpeen tullen tuntemattomassa biisissä (jos asiakas sitä tarvitsee)
Jokainen keikka on tärkeä.. niin minulle, asiakkaille, keikan tilaajalle, työnantajalleni.. monen monelle taholle. Se antaa paljon, jos sen oikein oivaltaa, kaikille osapuolille. Homma vain pitää osata pitää hanskassa. =)
Teen mielestäni arvokasta työtä, jota moni ei välttämättä arvosta, mutta jokaisella on omat mielipiteensä asioista..
Terkut kaikille.. ja laulellaan kun tavataan!!- musaani
Kiitos siitä. Tuli mieli että olis kiva päästä sun keikalles. Se henki sellaista tunnelmaa että varmasti viihtyisin. Äläkä huoli. Paljon omituisempaa on uhrata elämänsä työlle josta ei pidä. Saada painia itselleen läheisien asioiden kanssa on etuoikeus. Kun kutsumusta tunnet niin nauti vain täysin rinnoin siitä että pääset sitä toteuttamaan.
Karaokella oli vankka osa mun tervehtymisessäni eikä tarvitse edes olla sairas kokeakseen karaokessa tunteita joita ihminen todella kaipaa. Kaikenmoisista terapioista maksetaan huimia summia mutta parhaimmillaan karaoke voittaa ne kaikki. Etteikö työsi siis olisi tärkeää? - juontaja
musaani kirjoitti:
Kiitos siitä. Tuli mieli että olis kiva päästä sun keikalles. Se henki sellaista tunnelmaa että varmasti viihtyisin. Äläkä huoli. Paljon omituisempaa on uhrata elämänsä työlle josta ei pidä. Saada painia itselleen läheisien asioiden kanssa on etuoikeus. Kun kutsumusta tunnet niin nauti vain täysin rinnoin siitä että pääset sitä toteuttamaan.
Karaokella oli vankka osa mun tervehtymisessäni eikä tarvitse edes olla sairas kokeakseen karaokessa tunteita joita ihminen todella kaipaa. Kaikenmoisista terapioista maksetaan huimia summia mutta parhaimmillaan karaoke voittaa ne kaikki. Etteikö työsi siis olisi tärkeää?Näemme jossain, laulun merkeissä. Tottapa "turiset", hyvää terapiaa on musiikki ja karaoke. Kuten jo mainitsin aikaisemmin, sen oikein, kun oivaltaa, siitä saa paljon irti.
Viikonloppu edessä.. ja keikkarintamalle lähdetään.
Laulakaahan sielunne kyllyydestä ja varovasti siellä tien päällä =) - tilletalle
matka ei ole este. Eikä se että saisin laulaa vain yhden kappaleen.
Tiedän muutaman sinunlaisen vetäjän, KARAOKEJUONTAJAN. He saavat jokaiselle laulajalle hyvän mielen. Joskus tunnelman sopivasti leijumaan.
Nämä muutamat karaokejuontajat todella rakastavat työtään. Vauh, se saa huonommasta laulajasta tuntumaan siltä, että uskallus lavalle on sen jännityksen veroista - vähintään!
Jotkut myöntävät avoimesti, kuten minä. Haluan tuntea sen karaokehetken ihastuttavan tunteen kuin nousu.... Toiset eivät siedä sitä, harmi jos se sietämätön sattuu olemaan tympiintyt vetäjä. Silloin hänen vaikutustaan imee koko karaokeväki paikassa kerrallaan.
Muistakaa karaokejuontajat, teillä on oikeasti juontajan vastuu. Ihan niinkuin kenellä tahansa julkkiksella. Isoimmissa tai pienemmissä piireissä.
Itse olen käynyt mm. juontajakoulutuksen, harrastan muutamia ihania luovia harrastuksia. En voisi olla rakastamatta sitä mitä itse vapaaehtoisesti olen valinnut tehdä. Joidenkin mielestä kaikki on vain itserakkautta, mutta entä sitten? Onko sen väliä rakastaako itseään ja sitä mitä tekee juuri tällähetkellä?
Kun ihminen oppii suvaitsemaan muita, suvaitsemaan itseään omana itsenään hän on jo pitkän matkaa kulkenut tielle, jossa oppii rakastamaan itseään, muita ja sitä mitä tekee tai muut tekevät. Silloin ei tarvitse muuta kuin "puhaltaa" eetterin, tyhjän sijaan. Ja joka asiasta löytyy pieni, mutta tuntuva hyvämieli. Unelmat ja haaveet alkavat toteutua, aivan itsestään. Eikä tarvitse puhaltaa tyhjään, ainakaan huokaillaksensa tympeää elämää.... Joka kulkee vieressä, mutta jossain tavoittamattomissa.
Olen keikalla elämänpolullani ja joka ainoa liike, oli tuuppimista tai äkkipysähdystä, syöksyä, hidastelua, niin se on elämän liikettä, jossa jokaisella tunteella on oma vaikutuksensa- nimenomaan ensiksi oman taipaleensa tasapainotuksiin, nautintoihin. Tälläiststa on minun karaokeni. Tarinaa siitä riittää joka mutkan ja suoranvarrelta. En minäkään vaihtaisi hetkeäkään pois! - otatkin
työsi tosissaan, hyvä. Mikään ei ota päähän niin kuin se, että karaokevetäjä tulee paikalle vartin myöhässä, käy vetämässä makkaraperunat naamaansa ja sen jälkeen tietenki vessassa, tuohon kaikkeen kuluu aikaa...ja sitten viimein ja vihdoin istahtaa pelipaikalle ja alkaa säädellä laitteita, laulaa itse....helkkari, kun on ilmotettu, että karaoke alkaa klo 21.00, niin eikö se sitä tarkoita!
Anteeksi purkaus, mutta kun yksi paikka vaan on semmonen. Löin päätäni seinään moneen kertaan, ennekuin tajusin, että eihän mun tartte tuolla käydä.
Niin se tarina: kävin minä tässä rentoutumassa yhtenä iltana, lauloin muutaman laulun, asiakkaita kourallinen. Kaikki oli hyvin,, kunnes baariin tupsahti nuori pari.
Aloitin laulut kun kuolevat kappaleen, joka on jotenkin hirveän herkkä kappale.
Tämä nuori mies alkoi kovalla äänellä huutaa jollekkin kaverilleen, ilmeisesti hän yritti keskustella tuon kaverin kanssa. No minä korotin ääntäni sitä mukaa, kun tämä kaverikin. Lopulta paloi päreet, menin tän hemmon eteen mikin kanssa ja lauloin suoraan hänen nenänsä edessä. Eihän tää huomannu mitää vieläkään, jatkoi vaan mesoamistaan, ennenkuin hänen tyttöystävänsä tölväisi tätä ikävästi kylkiluihin. No tään häirikön kaveri luuli vissiin, että meinaan iskeä sen ja huusi, että ei kannata...
Silloin multa meni hermot ja karjaisin mikkiin: turpa kiinni!
Sen illan tunnelma oli pilalla ja eiku kotiin nukkumaan. Aamulla vähä oli kurja olo, kun sillai menin karjumaan, mutta toisaalta, olisko mun pitäny sietää tuollasta, ei ollu yhtään kivaa:(
- musaani
Olin lopettanut tupakanpolton edellisenä viikonloppuna. Ihmeen hyvin oli mennyt. Toki inhalaattori oli välillä tiuhassakin käytössä mutta ei merkkiäkään repsahtamisesta. Olinhan lopettanut. En ollut missään lakossa jonka vois lopettaa kun siltä tuntuu. Olin röökini vetäny viimeisten 34:n vuoden aikana. Puolitoista askia päivässä. huhhuh. Nyt veri punnittaisiin. Oli vuorossa normaalit perjantailärvit paikallisessa karaoken kera.
Turhan normaalit lärvit näistä oli kehkeytyny. Rankka työ vaatii rankat huvit. Helppo selitys. Silloin mielestäni niin totta. Ei meillä ollut kuin kymmenen työntekijää. Uusien tuotteiden kehittäminen, niitten markkinoille lanseeraaminen ja koko homman brändäys oli onnistunut hienosti. Olinhan kouluni käynyt. Tulos tuli toki kovan työn kautta. Se oli mielenkiintoista, haastavaa ja tulosten kautta antoisaa. Raskaaksi homman teki yhtiötoveri joka ei ymmärtänyt ollenkaan. Ei edes taskussa painavaa rahaa käyristä puhumattakaan. Sen sulattaminen vaati lärvit ja karaoken.
Meitä oli viitisenkymmentä vakiovierasta. Alta kymmenen laulajaa. Muut oli yleisönä ja tanssimassa. Meitä oli kolme vakituisesti bändeissä soittavaa ja laulavaa heppua mukana. Kaks meistä lauloi rumpujen takaa ja yks basson kera. Laulaa sai meistä jokainen pienen keikan verran. Myös suksee oli tutussa porukassa huima. Meitä arvostettiin ammattilaisina. Sulassa sovussa ja ystävyydessä vuorotellen lauloimme. Kun paljon myöhemmin laitoin studion niin molemmat on tehny siellä levyn. Kuten arvaatkin niin juomaa kului kaikilta läsnäolijoilta sen verran runsaasti että ravintoloitsija näitä karaokeja ohjelmaksi osti.
Näistä on jo kulunut jonkin verran vuosia. Karaokeni tällöin aloitin. Se toimi henkireikänä henkisesti erittäin raskaina aikoina. En kerro tällä kertaa yhdestä illasta erikseen. Tämä oli elämässäni ajanjakso joka johti sairauteen. Vakava masennus oli jo ovella. En laske karaoken syyksi että syvällä kävin ja työkyky loppui. Nelikymppisenä totesin ettei kova markkinatalous ollut mulle antanut mitään. Siinäkö se nyt oli. Se elämä.
Vaihdoin tilaisuuden tullen taas ammattia. Humaaninpaan suuntaan. Musatausta toi musiikin opettajuuden. Oon pedakogisesti erittäin pätevä. Mulla vain ei ole virkamiehen paperia asiasta. Näin ollen pätkätöiden lisäksi pitäis olla joku oikeakin tienesti. Mitäs sitä pystyi vielä tekemään? Autoa pystyn vielä ajamaan. Siispä rekkakuskiksi. Jääköön opettajuuden myötä kotiini perustamani studio viikonloppuharrastukseksi. Eikä studioon tarvitsisi jatkossa enää ottaa mitään töitä. Sen vois pyhittää omaksi karaokepaikaksi. Olispa kerrankin kunnon äänentoisto.
Joku tuossa ihmettelee että kyllä on poika kerennyt. Kyllähän 40v:n työrupeama pätkätyöläisenä virkoja kerryttää. Varsinkin luonteelle jolle rutiini on kirosana ja halu kehittää kaikkea suurin motiivi. Ja jonka rinnalla on koko ajan pysynyt samanhenkinen vaimo. Jokainen tarina minkä kerron on totta. Myös kehykseltään. Ihmettelijät vois kertoa edes yhden oman kokemuksensa karaoken saralta. Sitä varten tämän aloitin. Tarinoita varten. Olis tarkoitus viihtyä eikä kerätä mitään teiniangstimaista kaunaa.
Lauantaina oli taas keikka. Etukäteen arvelin että nyt kuolema ottaa. Tuli eilen sen verran runsaasti oluthuuruista joikhua karaokeillassa. Mutta ei. Ääni kesti täydellisesti koko pitkän keikan. Olisin laulanu vaikka aamuun asti. Olipa järisyttävä ero kun oli viikon polttamatta. Lopettamispäätös sai viimeisen sinetin. Mutta mitä tuo makkara maistuu niin omituiselta?- Itämaan tietäjä
Nämä sun juttusi alkavat oikeasti naurattaa. Eritoten lause: olen pedakogisesti erittäin pätevä! Se sai jopa minut huvittumaan.
- tilletalle
Itämaan tietäjä kirjoitti:
Nämä sun juttusi alkavat oikeasti naurattaa. Eritoten lause: olen pedakogisesti erittäin pätevä! Se sai jopa minut huvittumaan.
Mitä tuo lause tarkoittaa? Ihan omin sanoin.
Samoin minäkin olen pedagokisesti valveutunut. Onko se sinusta naurettavaa?
Vai johtuuko huvittuneisuutesi siitä että et naisena tiedä mitä tuo sana merkitsee?
Tokihan voi taas juuttua sanaan, tai ymmärtää asian ytimen. Jokainen omalla tasollaan.
Minä tykkään Katri-Helenasta, mutta en tykkäisi jos mua verrattaisiin häneen laulajana. En useinkaan laulakaan hänen laulujaan. On ero olla jonkinmoinen, kun jonkinlainen... Opetusta vajavaiseen kieleemme. - musaani
Itämaan tietäjä kirjoitti:
Nämä sun juttusi alkavat oikeasti naurattaa. Eritoten lause: olen pedakogisesti erittäin pätevä! Se sai jopa minut huvittumaan.
Jotenkin vain tuntuu että et nyt oikein ymmärtänyt. Jos haluaa huvittua lauseestani: Olen pedakogisesti erittäin pätevä", siihen pitää liittää toteamus: "vaikkei mulla ole virkamiehen todistusta asiasta". Ja vielä jatkoa että "Näin ollen pätkätyöläisenä ...."
Edesmennyt akateemikko Haavikko sanoi että kirjoittamisen jälkeen toiseksi vaikeinta on lukeminen. - rumpalipoika
musaani kirjoitti:
Jotenkin vain tuntuu että et nyt oikein ymmärtänyt. Jos haluaa huvittua lauseestani: Olen pedakogisesti erittäin pätevä", siihen pitää liittää toteamus: "vaikkei mulla ole virkamiehen todistusta asiasta". Ja vielä jatkoa että "Näin ollen pätkätyöläisenä ...."
Edesmennyt akateemikko Haavikko sanoi että kirjoittamisen jälkeen toiseksi vaikeinta on lukeminen.lukemisen ymmärtäminen on myös toisille aika vaikeaa .rumpalipoika . ja kyllähän me Tilletalle , Katrista pidetään kiinni kädet ylt`ympäriinsä kiedottuina , jookos ? rumpalipoika .
- Itämaan tietäjä
tilletalle kirjoitti:
Mitä tuo lause tarkoittaa? Ihan omin sanoin.
Samoin minäkin olen pedagokisesti valveutunut. Onko se sinusta naurettavaa?
Vai johtuuko huvittuneisuutesi siitä että et naisena tiedä mitä tuo sana merkitsee?
Tokihan voi taas juuttua sanaan, tai ymmärtää asian ytimen. Jokainen omalla tasollaan.
Minä tykkään Katri-Helenasta, mutta en tykkäisi jos mua verrattaisiin häneen laulajana. En useinkaan laulakaan hänen laulujaan. On ero olla jonkinmoinen, kun jonkinlainen... Opetusta vajavaiseen kieleemme.Ihminen, joka ei osaa edes sanaa pedagogia, ei vaikuta ihmeemmin pätevältä pedagogisesti!
Ja ihan pienenä vinkkinä: Katri Helena on kirjoitettuna ihan ilman väliviivaa.
Minä olen pedagogisesti ja kieliopillisesti hyvin tarkka. Mutta sehän ei liity karaokeen millään tavalla.
Olisi joskus mukava keskustella ihan oikeasti karaokesta. - musaani
Itämaan tietäjä kirjoitti:
Ihminen, joka ei osaa edes sanaa pedagogia, ei vaikuta ihmeemmin pätevältä pedagogisesti!
Ja ihan pienenä vinkkinä: Katri Helena on kirjoitettuna ihan ilman väliviivaa.
Minä olen pedagogisesti ja kieliopillisesti hyvin tarkka. Mutta sehän ei liity karaokeen millään tavalla.
Olisi joskus mukava keskustella ihan oikeasti karaokesta.se oikeasti karaokesta keskustelu? Mielestäni kirjoitan koko ajan karaokesta. Saitin avaussivullakin on kolme mun aloittamaa juttua. Mielestäni kaikki liittyvät karaokeen. Missä on sun karaokea koskevat jutut? Mielestäni keskityt aivan johonkin muuhun. Mielestäsi olisi mukava keskustella ihan oikeasti karaokesta. Mitähän mahdat tarkoittaa?
- tilletalle
Itämaan tietäjä kirjoitti:
Ihminen, joka ei osaa edes sanaa pedagogia, ei vaikuta ihmeemmin pätevältä pedagogisesti!
Ja ihan pienenä vinkkinä: Katri Helena on kirjoitettuna ihan ilman väliviivaa.
Minä olen pedagogisesti ja kieliopillisesti hyvin tarkka. Mutta sehän ei liity karaokeen millään tavalla.
Olisi joskus mukava keskustella ihan oikeasti karaokesta.Sä vautsin viisas! Taisit ylittää ittes ihan oikein satasella.
Sinun jos kenen pitäisi opetella keskustelemaan karaokesta.
Mä oon ottanut nyt sun roolis ja auon ihan huvikseni päätä nikille: itämaan tietäjä - määkijä.
Olen oppinut tavoilles. - tilletalle
musaani kirjoitti:
Jotenkin vain tuntuu että et nyt oikein ymmärtänyt. Jos haluaa huvittua lauseestani: Olen pedakogisesti erittäin pätevä", siihen pitää liittää toteamus: "vaikkei mulla ole virkamiehen todistusta asiasta". Ja vielä jatkoa että "Näin ollen pätkätyöläisenä ...."
Edesmennyt akateemikko Haavikko sanoi että kirjoittamisen jälkeen toiseksi vaikeinta on lukeminen.kolmanneksi vaikeinta on ymmärtää. Se missä loistetaan on väärinymmärtämisellä päteminen.
Tämä liittyy hyvinkin karaokeen, koska siellähän juuri pätevät ne, jotka eivät oikeasti osaa mitään.
Eivätkä suo toisille, kuten myöskään itselleen edes sen karaoke-esityksen ajan olla oma itsensä.
Muuten mielenkiintoinen kirja on myös Hotakaisen ajatuksia, jossa aineisto on kerätty ihan meidän keskuudestamme. Vitsi että kirja naurattaa. Sieltä voisi moni persoona löytää oman itsensä, mutta tuskin ymmärtäisi ajatuksen juonta.
Tyhmyys ei ole pahasta, mutta ylimainostettu viisaus tyhmyyden keskellä on suorastaan tosi hauskaa viihdettä. Suosittelen. Me vain ollaan tälläisiä, jossain meillä on viksahtanut totuus päälaelleen. Aina se ei jaksa naurattaa. Kun on noi kunnallisvaalitkin... - tilletalle
rumpalipoika kirjoitti:
lukemisen ymmärtäminen on myös toisille aika vaikeaa .rumpalipoika . ja kyllähän me Tilletalle , Katrista pidetään kiinni kädet ylt`ympäriinsä kiedottuina , jookos ? rumpalipoika .
Arvo hänelle ken sen pyytämättä ansaitsee. Vaatimatta saa.
Katri-Helena ( viivan kirjoitan uhoillakseni), Lea Laven, Marion Rung, ym. pitkän taipaleen tähdet ovat näytäneet kehityksensä, muuntautumiskykynsä ja ovat niin aitoja ihmisiä. Olen muuten vieraillut Katri Helenan kotona, Jyväskylän kupeessa. (Silloin kun hän tietty asui vielä keskisessä suomessa) Erittäin miellyttävä ihminen. Hänen tyttärensä on myös hyvin lahjakas, eikä hän, kuten kukaan muukaan pinnalla pysynyt artisti nosta nokkaansa, vaikka menestystä on vaikka kuinka muillekin jakaa. Niinhän he jakavatkin.
Toivottavasti pitkospuut eivät lahoa, jotta vielä ehtisimme perässä tulla...
- musaani
Kaikki paikkakunnan turistirysät oli jo kierretty. Alkoi löhöily jo kyllästyttää. Runsas nestetankkaus kaiken varalta käy kyllä harrastuksesta mutten oo koskaan kovin montaa päivää putkeen jaksanu. Etuteltan edessä löhöillessäni tutkailin vielä lomapaikkamme esittelylehtistä.
Hei, tuolla ravintolassa on tänään karaokea. Mentäiskö? Mene vaan jos ei mun tartte, vaimo vastas. Häntä ei pätkääkään kiinnosta amatöörien örinät. Paljon on myös tarvittu siideriä että hän on itse pari kertaa duettoon haksahtanut. Silloinkin vain jonkun aran kaverina tohdittamassa. Vaimo laulaa kyllä hyvin ja kauniilla äänellä. Esiintymisvietti vain puuttuu täysin. Voitteko kuvitella. No me täydennämme toisiamme mainiosti.
Niinpä ajauduin jopa ajamaan viikon sängen pois ja pukemaan paidankin. Vaimo heitti autolla ravintolalle. Ei sinne ollut kuin muutama kilometri ja lupauduinkin tulemaan kävellen takaisin vaunulle. Sateen uhka tosin oli n.73%. En toki ole sokerista mutta mukavuudenhalu on vanhemmiten päässyt yllättämään.
Olinpa taas ajoissa. Lähes tyhjässä ravintolassa kj viritteli vermeitään. Kovalla tohinalla ja metelillä. Näytti olevan näitä adhd-tyyppejä joilla virtaa on pienen kylän tarpeisiin. Näyttävä nainen tiukoissa farkuissaan. No kutistuu ne vuosien saatossa itse kullakin. Kaapissa ihan itekseen. Helppo häntä oli katsella.
Tuli takanurkkaankin selväksi että kj:llä oli uus tietokonesysteemi. Ja tuhansia levyjä. Puolipimeällä esiintymislavan tapaisella veti itse ekaksi koebiisin. Komeasti vetikin. Sai hurjat alpoodit sisään saapuneilta ikäihmisiltä. Kj koitti näyttää kuulilta. Rupes jakamaan vihkoja pöytiin. Niitä riitti peräti viiteen pöytään yks per seurue. Mummut ja paapat varas heti laulettavaa ja karaoke alkoi.
Eksyipä tämä tomera nuorinainen minunkin pöytäni luo. Kun on itse yli 50v niin kaikki alle 40v naiset on nuoria. Ainut miehen vanhenemisen hyvä puoli. Nuoret naiset lisääntyy joka vuosi. no asiaan. Ehdottipa kj että laitettaisko sullekkin laulettavaa. Minä siihen että mikäpäs siinä. No ehdotti myös että sano joku niin hän katsoo vihkostaan biisin tiedot. No viis ekaa ehdotustani tuotti vesiperän. Eivät olleet noitten tuhansien joukossa. Kuudes tärppäs. Touhusi adhd kovaäänistä läppää ikäihmisten kanssa heittäen takaisin tiskinsä taa.
Olipa hyvä etten houkutellut vaimoa mukaan. Näytti kirkkokuorolla olevan vapaailta. Antaumuksella lauloivat mummut ja paapat ja suksee kuorokavereitten keskuudessa melkoinen. Voin olla väärässäkin mutta moista veisuuta ei kyllä yleensä kuule kuin kirkossa. Ainutta drinksuani hiljakseen imeskellen odottelin kuitenkin kärsivällisesti vuoroani.
No tulihan se vuoro viimein. Kuorolaisilla oli paljon omaakivaa eikä muhun kiinnitetty huomiota pimeälle stagelle lompsiessani. Varasin heti toisen biisin itselleni. Tälläkertaa osui heti. Kun intron jälkeen aloitin tämän ekan lauluni niin kj:lle ilmaantui hirveäsi jotain hommaa listojensa kanssa. Äänentoisto oli karaoke-tasoa eikä hän siihen sattunutkaan. Lauluni loputtua laskeutui syvä hiljaisuus. Sitten pari mummua vähän taputti. Kj näytti halvaantuneelta kunnes loihe lausumaan: Aha...tuota..joo..niinku.
Syrjäkareisten katseitten saattelemana istuin pöytääni, heitin lemmehtyneen liemen kitusiini ja lähdin pihalle. Soitin vaimolle että ei tästä nitrodiskosta sua parempaa morsiota löydy. Että jos viitsisit hakea kun vähän sateleekin. Eikö oikein vastannu odotuksia, kysyi vaimo autossa matkalla vaunulle. No ei se aina natsaa, ei. Lienee vika omassa asenteessa. - musaani
Mä oon niin puhkikulunu tanssikeikoilla ettei mua yhtään huvita. No parempi tossun alla ku taivasalla että olihan se lähdettävä kun vaimo sanoi että lavalla on tanssit ynnä karaokeakin että käyppäs suihkus ja aja partas.
Lupauduin jopa kuskiksi jos mennään karaokebaariin ensin. No tungosta ei ollu ja pääsin aika äkkiä laulamaan. Tuli tuttu pariskuntakin seuraksi. Oli mukavaa. Lauloin tuon Haavetangon joka on tuolla Youtubessakin. Voitte itte arvioida. Tulin takaisin pöytään niin vaimo sanoi että anna äkkiä pusu että nuo näkee että sä oot mun. Asiaa ihmetellessäni tutun pariskunnan mies sanoi että kovasti kuolaavat nuo naiset tuossa naapuripöydässä. Tuon parempaa kehua en oo koskaa saanu.
Käytiin sitten tanssimassa. Totesin Juha Matin entisestään kehittyneen ja olevan todella loistava laulaja. Suomen Tomppa Jones. Bändinsä kilvoitteli kyllä vuosisadan toteemipaalu-palkinnosta. No eihän se konsertti ollut vaan tanssikeikka. Mitäpä tuota esiintymään.
Ängettiin vielä karaokepaikalle. Vein lappua ja kj sanoi että nyt on niin paljon jonoa että ei varmaankaan enää kerkeä. Katsoin että tunti aikaa ja melkein kymmenen ihmistä baarissa. Unohda koko juttu ja lähdimme kotiin.
Oli se tuokin kj vähä kehittyny. Siitähän sai jo selvän kuka lauloi. Vaivoin sai uuden laulajan spiikattua sisään että kyllä se siitä. En mä ainakaan muuta odotakkaan kj:lta. Normaali ja kohtuu karaokeilta.- musaani
Kiirehän siinä taas tuli. Vein perjantaina vuokralle äänentoistoa ja häätalon virta oli niin häiriöistä ettei läppäriä voinut siihen kytkeä mukaan muuta kuin akulla. Siinä takutessa ja eri konsteja kokeillessa aikaa kului ja päästiin matkaan pari tuntia liian myöhään. No sai ainakin rauhassa vaimo laittaa vaunun matkakuntoon.
Päästiin perille ja huomattiin että eihän täällä pääsekkään laulamaan kun on kisat. Ei mulla niihin oo mitään hinkua ja totesin että aikaa etuteltan pystyttämiseen onkin sitten runsaasti.
Lavalta rupes harvakseltaan kuulumaan vaunulle musaa. Päätin että pitäähän se homma käydä tsekkaamassa. Vaimo ei suurin surminkaan ollu lähdös. Hän ei karaokesta tykkää yhtään. Käväisin suihkus ja lähdin lavalle.
Kello oli jo ykstoista mutta niin vain piti ostaa kuuden euron sisäänpääsylippu. No pitäähän kisan järjestäjän saada palkka hommasta. Viihteellä on hintansa ja eiköhän se oikein olekkin. Olihan puoli kahteen vielä aikaa kovastikkin. Oluttuoppi makso vitosen ja siksi kävinkin välillä vaunulla nauttimassa virvoketta. Toki ravintolakin tarvitsee katteensa mutta meidän pudjetti tälle reissulle alkoi täyttyä. Yhden kyllä ostin ravintolastakin.
Istuksin sitten hommaa sivusta seuraillen. Sakkia oli pienen tanssilavan tarpeiksi aivan riittävästi. Tanssijoita katsellessa vain aina ihmettelen että mitä ne tanssi.netin porukat oikein puhuu kun käytännössä vain joka kolmas tiesi tanssilajin mikä milloinkin soi. Monenmoista koikkelehtijaa. Eräskin mies astui joka kolmannella askeleella partnerinsa varpaille. Ajattelin että tyttö parka, jätä se lavalle seisomaan. Mutta vielä mitä. Yhä uudestaan sama pari ja sama meininki. Kivaakin näytti olevan. Mua ei kyllä tanssituttanut pätkääkään.
Kisa tuotti aikamoisen pettymyksen. Oli sielä ihan laulajiakin jos siitä olis saanu selvää. Ala-arvoinen äänentoisto. Sekä laitteiden että säätöjen osalta. Esillepanokin aika erikoinen kun homman pyörittäjät oli värkkeineen vallannu koko keskilavan. Kolme miestä siinä puuhas ja parhaiten esillä oli laulajia videoinut kaveri joka istuksi stagen kaiteella selin yleisöön. Valot oli mitä talon puolesta oli ja laulaja oli vähän kuin sivuosassa.
Juontajan puuhia ihmettelin. Ankarasti oli touhua koko ajan. En oikein tiedä mitä hän teki. Välillä hän laittoi välimusaa soimaan. Juuri kun porukka oli lähdössä sitä tanssimaan se vaihtui lennosta toiseen välimusaan. Lennokas spiikkaus seuraavan laulajan kutsuksi. Siitä sai juuri tolkun kun oli tarkkana. Sitten minuutin syvä ja vaivaantunut hiljaisuus kun juontaja etsi oikeaa biisiä. voivoi. Laulajaparka yritti saada aikansa kulumaan odotellessaan. Ahdistavaa seisoskelua ja ramppikuumeessa tuskailua. Esittämisen yks tärkeimpiä seikkoja on ajoitus. Huonolla tai väärällä ajoituksella tuhotaan tehokkaasti vaikka kuinka hyvä show aivan totaalisesti. Se siitä. Tuskaisaa oli seurata.
Seuraavana päivänä luultiin että illan bändi on jo virittelemässä kun basson jyrinää kuului vaunulle. Se olikin leirintäalueen keskellä olevassa ladontapainen jossa karaokeisäntä viritteli vermeitään. Sinne siis. Nyt pääsee itsekin laulamaan.
Toisto oli hyvä. Kaiun kun otti puolta pienemmäksi niin alkoi kuulostaa oikein hyvältä. Taas totesin että kun on aioissa mukana niin saa laulaa paljon. Melkein kymmenen biisiä ehdin ennen kuin saunavuoro painoi päälle. Kaiusta vielä sen verran että mistä sellainen on karaokeen pesiytynyt. Ei kukaan muu livessä moista käytä.
Olishan kaappeja saanut olla yhden sisälläolevan ja ulkonaolevan lisäksi parikin enemmän. Toinen vaikka kontrolliksi ja toinen laulajan toiselle puolelle niin olis musat saanu stereona. Jonkinlainen valo olis tuonu esittäjää paremmin esille. Spiikeissä tuli esille seuraava laulaja joten ihan riittävää. Miksaukset vähän epätasaisia mutta ihan kelvollisia. Näyttöjä yleisöllekin vois tietty olla. Kokonaisuutena tyydyttävä iltapäivä ja lauluhimo tuli tyydytettyä. Sehän se tärkeintä. - musaani
musaani kirjoitti:
Kiirehän siinä taas tuli. Vein perjantaina vuokralle äänentoistoa ja häätalon virta oli niin häiriöistä ettei läppäriä voinut siihen kytkeä mukaan muuta kuin akulla. Siinä takutessa ja eri konsteja kokeillessa aikaa kului ja päästiin matkaan pari tuntia liian myöhään. No sai ainakin rauhassa vaimo laittaa vaunun matkakuntoon.
Päästiin perille ja huomattiin että eihän täällä pääsekkään laulamaan kun on kisat. Ei mulla niihin oo mitään hinkua ja totesin että aikaa etuteltan pystyttämiseen onkin sitten runsaasti.
Lavalta rupes harvakseltaan kuulumaan vaunulle musaa. Päätin että pitäähän se homma käydä tsekkaamassa. Vaimo ei suurin surminkaan ollu lähdös. Hän ei karaokesta tykkää yhtään. Käväisin suihkus ja lähdin lavalle.
Kello oli jo ykstoista mutta niin vain piti ostaa kuuden euron sisäänpääsylippu. No pitäähän kisan järjestäjän saada palkka hommasta. Viihteellä on hintansa ja eiköhän se oikein olekkin. Olihan puoli kahteen vielä aikaa kovastikkin. Oluttuoppi makso vitosen ja siksi kävinkin välillä vaunulla nauttimassa virvoketta. Toki ravintolakin tarvitsee katteensa mutta meidän pudjetti tälle reissulle alkoi täyttyä. Yhden kyllä ostin ravintolastakin.
Istuksin sitten hommaa sivusta seuraillen. Sakkia oli pienen tanssilavan tarpeiksi aivan riittävästi. Tanssijoita katsellessa vain aina ihmettelen että mitä ne tanssi.netin porukat oikein puhuu kun käytännössä vain joka kolmas tiesi tanssilajin mikä milloinkin soi. Monenmoista koikkelehtijaa. Eräskin mies astui joka kolmannella askeleella partnerinsa varpaille. Ajattelin että tyttö parka, jätä se lavalle seisomaan. Mutta vielä mitä. Yhä uudestaan sama pari ja sama meininki. Kivaakin näytti olevan. Mua ei kyllä tanssituttanut pätkääkään.
Kisa tuotti aikamoisen pettymyksen. Oli sielä ihan laulajiakin jos siitä olis saanu selvää. Ala-arvoinen äänentoisto. Sekä laitteiden että säätöjen osalta. Esillepanokin aika erikoinen kun homman pyörittäjät oli värkkeineen vallannu koko keskilavan. Kolme miestä siinä puuhas ja parhaiten esillä oli laulajia videoinut kaveri joka istuksi stagen kaiteella selin yleisöön. Valot oli mitä talon puolesta oli ja laulaja oli vähän kuin sivuosassa.
Juontajan puuhia ihmettelin. Ankarasti oli touhua koko ajan. En oikein tiedä mitä hän teki. Välillä hän laittoi välimusaa soimaan. Juuri kun porukka oli lähdössä sitä tanssimaan se vaihtui lennosta toiseen välimusaan. Lennokas spiikkaus seuraavan laulajan kutsuksi. Siitä sai juuri tolkun kun oli tarkkana. Sitten minuutin syvä ja vaivaantunut hiljaisuus kun juontaja etsi oikeaa biisiä. voivoi. Laulajaparka yritti saada aikansa kulumaan odotellessaan. Ahdistavaa seisoskelua ja ramppikuumeessa tuskailua. Esittämisen yks tärkeimpiä seikkoja on ajoitus. Huonolla tai väärällä ajoituksella tuhotaan tehokkaasti vaikka kuinka hyvä show aivan totaalisesti. Se siitä. Tuskaisaa oli seurata.
Seuraavana päivänä luultiin että illan bändi on jo virittelemässä kun basson jyrinää kuului vaunulle. Se olikin leirintäalueen keskellä olevassa ladontapainen jossa karaokeisäntä viritteli vermeitään. Sinne siis. Nyt pääsee itsekin laulamaan.
Toisto oli hyvä. Kaiun kun otti puolta pienemmäksi niin alkoi kuulostaa oikein hyvältä. Taas totesin että kun on aioissa mukana niin saa laulaa paljon. Melkein kymmenen biisiä ehdin ennen kuin saunavuoro painoi päälle. Kaiusta vielä sen verran että mistä sellainen on karaokeen pesiytynyt. Ei kukaan muu livessä moista käytä.
Olishan kaappeja saanut olla yhden sisälläolevan ja ulkonaolevan lisäksi parikin enemmän. Toinen vaikka kontrolliksi ja toinen laulajan toiselle puolelle niin olis musat saanu stereona. Jonkinlainen valo olis tuonu esittäjää paremmin esille. Spiikeissä tuli esille seuraava laulaja joten ihan riittävää. Miksaukset vähän epätasaisia mutta ihan kelvollisia. Näyttöjä yleisöllekin vois tietty olla. Kokonaisuutena tyydyttävä iltapäivä ja lauluhimo tuli tyydytettyä. Sehän se tärkeintä.Joku tunnisti itsensä eikä kestä arviotani. Näyttää hyökkäävän oikein erikoisesti Tilleä ja mua vastaan. Olisin pannu arvioni kotisivuilleen mutten löytänyt sieltä kohtaa missä palautetta olis haluttu. Merkki siitä ettei sitä alunperinkään haluta?
- musaani
Taas vaunulla matkassa. Vaimo jäi lueskelemaan kun suunnistin ravintolaan ja nimeä listaan. Tällä kj:lla oli lista mihin sai laittaa tiedot ja uuden aina kun oli edellisen laulanut. Käyhän se noinkin ei siinä mitään.
Iso telkkari katonrajassa ja nurkassa. Eli laulaja oli samassa tasossa tanssijoiden kanssa suurinpiirtein selin yleisöön. Muutama lamppu loi tunnelmaa melkoisella välkyttelyllä. Tosin ne ei näyttäny miltään kun loistelamput katossa loi laitosmaisen tunnelman.
Taas kerran hel...tinmoinen jono. Karaoken suurin ongelma. Lauluhaluisia on paljon. Eikä kj:t kyllä mitään kiirettä tunnu pitävän. En oikein tajua miksi se kestää niin kauan sen levyn vaihto. Lopettakaa se välimusan soitto. Se vain hidastaa ja jono kasvaa.
Neljä laulua illan aikana ehdin laulaa. Oluttuoppeja meni kolme kertaa enemmän. Ja sehän on tietty kj:n vika. Jos ehtis enemmän laulaa niin juominen vähenis. Loogista, vai kuinka?
Kurkku oli pirun kipeä ja muutenkin raskas olo seuraavana päivänä. Karaoke oli iltapäiväksi siirtynyt pihaterassille. Pikkuinen näyttö joka ei oikein näkynyt kun aurinko paistoi. Ajattelin että josko nyt yhden laulun tilais. Kj sanoi että kolmenvartin jono ja puolitoistatuntia tilauksen jälkeen pääsin laulamaan. Tuo sai nyt riittää. Ei maistunut ruoka eikä olut. Nieleminen oli kivuliasta. Seuraava vuorokausi menikin vaunussa kuumeessa. No ehdinhän tällä reissulla viis laulua laulaa eikä ravintolassa tarvinnut istua kuin kymmen tuntia. - tilletalle
musaani kirjoitti:
Taas vaunulla matkassa. Vaimo jäi lueskelemaan kun suunnistin ravintolaan ja nimeä listaan. Tällä kj:lla oli lista mihin sai laittaa tiedot ja uuden aina kun oli edellisen laulanut. Käyhän se noinkin ei siinä mitään.
Iso telkkari katonrajassa ja nurkassa. Eli laulaja oli samassa tasossa tanssijoiden kanssa suurinpiirtein selin yleisöön. Muutama lamppu loi tunnelmaa melkoisella välkyttelyllä. Tosin ne ei näyttäny miltään kun loistelamput katossa loi laitosmaisen tunnelman.
Taas kerran hel...tinmoinen jono. Karaoken suurin ongelma. Lauluhaluisia on paljon. Eikä kj:t kyllä mitään kiirettä tunnu pitävän. En oikein tajua miksi se kestää niin kauan sen levyn vaihto. Lopettakaa se välimusan soitto. Se vain hidastaa ja jono kasvaa.
Neljä laulua illan aikana ehdin laulaa. Oluttuoppeja meni kolme kertaa enemmän. Ja sehän on tietty kj:n vika. Jos ehtis enemmän laulaa niin juominen vähenis. Loogista, vai kuinka?
Kurkku oli pirun kipeä ja muutenkin raskas olo seuraavana päivänä. Karaoke oli iltapäiväksi siirtynyt pihaterassille. Pikkuinen näyttö joka ei oikein näkynyt kun aurinko paistoi. Ajattelin että josko nyt yhden laulun tilais. Kj sanoi että kolmenvartin jono ja puolitoistatuntia tilauksen jälkeen pääsin laulamaan. Tuo sai nyt riittää. Ei maistunut ruoka eikä olut. Nieleminen oli kivuliasta. Seuraava vuorokausi menikin vaunussa kuumeessa. No ehdinhän tällä reissulla viis laulua laulaa eikä ravintolassa tarvinnut istua kuin kymmen tuntia.Sie sait sikalasta sitten sikainfluenssan. Tarttuu hele -posti hiivaisessa olosuhteissa ja tötteröistä, jossa on alle 3 metrinen saparo.
Tosiasiassa - Itse sairastan aina lomalla ja vapaa-ajalla, kunnes tajusin kautta kivien ja kantojen; Olen koko ajan vapaalla ja katson mitä seuraa -- Siitä lähtien olen ollut vapaana ja aina sairaana... Nyyh! Pitikin valita tuo vaihtoehto...!
No mutta eilen olin karaokessa. Lauloin kaksi kipaletta, ja kolmannen olisin laulanut jos olisin kehdannut. - musaani
tilletalle kirjoitti:
Sie sait sikalasta sitten sikainfluenssan. Tarttuu hele -posti hiivaisessa olosuhteissa ja tötteröistä, jossa on alle 3 metrinen saparo.
Tosiasiassa - Itse sairastan aina lomalla ja vapaa-ajalla, kunnes tajusin kautta kivien ja kantojen; Olen koko ajan vapaalla ja katson mitä seuraa -- Siitä lähtien olen ollut vapaana ja aina sairaana... Nyyh! Pitikin valita tuo vaihtoehto...!
No mutta eilen olin karaokessa. Lauloin kaksi kipaletta, ja kolmannen olisin laulanut jos olisin kehdannut.Vaimo passitti tänään nurmikonleikkuuseen. Jos hänen mielestään jaksaa leikata nurmikkoa niin on mun mielestä riittävän terve juomaan oluttakin. Niinpä lämmitin saunan ja hain saunakaljat. Toki leikkasin nurmikkoa ensin. Että "terveen" kirjoissa kun vaimon näkemykseen ollaan niin mitäpä siihen lisäämään. Kuumetta ei enää ole. Kurkkukin vain toiselta puolelta kipeä. Joku possunuha vain sitten kuitenkin vissiin. Kiitos osanotosta. Olin kyllä aika kurja pari päivää.
- asiantuntija!
musaani kirjoitti:
Kiirehän siinä taas tuli. Vein perjantaina vuokralle äänentoistoa ja häätalon virta oli niin häiriöistä ettei läppäriä voinut siihen kytkeä mukaan muuta kuin akulla. Siinä takutessa ja eri konsteja kokeillessa aikaa kului ja päästiin matkaan pari tuntia liian myöhään. No sai ainakin rauhassa vaimo laittaa vaunun matkakuntoon.
Päästiin perille ja huomattiin että eihän täällä pääsekkään laulamaan kun on kisat. Ei mulla niihin oo mitään hinkua ja totesin että aikaa etuteltan pystyttämiseen onkin sitten runsaasti.
Lavalta rupes harvakseltaan kuulumaan vaunulle musaa. Päätin että pitäähän se homma käydä tsekkaamassa. Vaimo ei suurin surminkaan ollu lähdös. Hän ei karaokesta tykkää yhtään. Käväisin suihkus ja lähdin lavalle.
Kello oli jo ykstoista mutta niin vain piti ostaa kuuden euron sisäänpääsylippu. No pitäähän kisan järjestäjän saada palkka hommasta. Viihteellä on hintansa ja eiköhän se oikein olekkin. Olihan puoli kahteen vielä aikaa kovastikkin. Oluttuoppi makso vitosen ja siksi kävinkin välillä vaunulla nauttimassa virvoketta. Toki ravintolakin tarvitsee katteensa mutta meidän pudjetti tälle reissulle alkoi täyttyä. Yhden kyllä ostin ravintolastakin.
Istuksin sitten hommaa sivusta seuraillen. Sakkia oli pienen tanssilavan tarpeiksi aivan riittävästi. Tanssijoita katsellessa vain aina ihmettelen että mitä ne tanssi.netin porukat oikein puhuu kun käytännössä vain joka kolmas tiesi tanssilajin mikä milloinkin soi. Monenmoista koikkelehtijaa. Eräskin mies astui joka kolmannella askeleella partnerinsa varpaille. Ajattelin että tyttö parka, jätä se lavalle seisomaan. Mutta vielä mitä. Yhä uudestaan sama pari ja sama meininki. Kivaakin näytti olevan. Mua ei kyllä tanssituttanut pätkääkään.
Kisa tuotti aikamoisen pettymyksen. Oli sielä ihan laulajiakin jos siitä olis saanu selvää. Ala-arvoinen äänentoisto. Sekä laitteiden että säätöjen osalta. Esillepanokin aika erikoinen kun homman pyörittäjät oli värkkeineen vallannu koko keskilavan. Kolme miestä siinä puuhas ja parhaiten esillä oli laulajia videoinut kaveri joka istuksi stagen kaiteella selin yleisöön. Valot oli mitä talon puolesta oli ja laulaja oli vähän kuin sivuosassa.
Juontajan puuhia ihmettelin. Ankarasti oli touhua koko ajan. En oikein tiedä mitä hän teki. Välillä hän laittoi välimusaa soimaan. Juuri kun porukka oli lähdössä sitä tanssimaan se vaihtui lennosta toiseen välimusaan. Lennokas spiikkaus seuraavan laulajan kutsuksi. Siitä sai juuri tolkun kun oli tarkkana. Sitten minuutin syvä ja vaivaantunut hiljaisuus kun juontaja etsi oikeaa biisiä. voivoi. Laulajaparka yritti saada aikansa kulumaan odotellessaan. Ahdistavaa seisoskelua ja ramppikuumeessa tuskailua. Esittämisen yks tärkeimpiä seikkoja on ajoitus. Huonolla tai väärällä ajoituksella tuhotaan tehokkaasti vaikka kuinka hyvä show aivan totaalisesti. Se siitä. Tuskaisaa oli seurata.
Seuraavana päivänä luultiin että illan bändi on jo virittelemässä kun basson jyrinää kuului vaunulle. Se olikin leirintäalueen keskellä olevassa ladontapainen jossa karaokeisäntä viritteli vermeitään. Sinne siis. Nyt pääsee itsekin laulamaan.
Toisto oli hyvä. Kaiun kun otti puolta pienemmäksi niin alkoi kuulostaa oikein hyvältä. Taas totesin että kun on aioissa mukana niin saa laulaa paljon. Melkein kymmenen biisiä ehdin ennen kuin saunavuoro painoi päälle. Kaiusta vielä sen verran että mistä sellainen on karaokeen pesiytynyt. Ei kukaan muu livessä moista käytä.
Olishan kaappeja saanut olla yhden sisälläolevan ja ulkonaolevan lisäksi parikin enemmän. Toinen vaikka kontrolliksi ja toinen laulajan toiselle puolelle niin olis musat saanu stereona. Jonkinlainen valo olis tuonu esittäjää paremmin esille. Spiikeissä tuli esille seuraava laulaja joten ihan riittävää. Miksaukset vähän epätasaisia mutta ihan kelvollisia. Näyttöjä yleisöllekin vois tietty olla. Kokonaisuutena tyydyttävä iltapäivä ja lauluhimo tuli tyydytettyä. Sehän se tärkeintä."Vein perjantaina vuokralle äänentoistoa ja häätalon virta oli niin häiriöistä ettei läppäriä voinut siihen kytkeä mukaan muuta kuin akulla".
Kannattaiskohan sun vaikka hankkia vähän parempia vehkeitä?
Ei kait joku oikeesti uskonu tollasta selitystä?
- "karaoke mummeli"
Kerronpa oman tarinani... Lukuisia kertoja (viiden karaoke harrastus vuoden aikana) karaokessa käyneenä, koin viime keskiviikko iltana melkoisen yllätyksen.
Olin sukulaisteni kanssa pienessä maaseutu kirkonkylässä, melko uudessa ravintolassa käymässä, jossa oli myös karaoke ilta juontajineen..
Tanssikansaa noin kymmenkunta, laulajiakin vain muutama.
Koin tilaisuuteni koittaneen. Sain illan aikana vuoroja tiuhaan tahtiin ja sain tilaisuuden laulaa kerrankin peräti 12 laulua, jota ei tapahdu kovin usein, hyvä jos enää koskaan.
Lauloin enimmäkseen tanssittavia kappaleita mm tangoja. Tanssiyleisö, se vähäinen porukka oli tyytyväistä ja innoissaan..taputuksiakin tuli ja huraa huutoja...(en kehuakseni, vaan ihmettelin itsekin, yleisön reaktiota).
Yleensä kotikaupungissa laulujen määrä on yksi laulu /per tunti...enimmäkseen odotusta..odotusta...kun meitä "karaoke-kärpäsen puraisemia" on niin paljon. Mukavia lauluhetkiä kaikille karaoken ystäville.- musaani
Tälläisiä tälle palstalle juuri hain kun sen perustin. Olipa mukava lukea sun tarinas kivasta karaokeillasta. Sillä on rinta rottingilla pitkään. Tuli tosi hyvä mieli mullekkin. Kiitos tarinasta.
- "karaoke mummeli"
musaani kirjoitti:
Tälläisiä tälle palstalle juuri hain kun sen perustin. Olipa mukava lukea sun tarinas kivasta karaokeillasta. Sillä on rinta rottingilla pitkään. Tuli tosi hyvä mieli mullekkin. Kiitos tarinasta.
Kiitos sinulle jos tarinani miellytti.. Hyvä mieli siitä jäi itsellekin...
Jäi vielä sanomatta että: totta kai myös älysin kiittää jokaisen laulun jälkeen "yleisöäni"...
Laulemisiin...kohti syksyä.
- musaani
Yksityisbileet että voin soitella kotilevyjäkin. Lainasin kaverilta lisää ja siinä oli muutama ammattilevykin mukana. Lainasin monitorin ja soittimen kun tytär juuri muutti opiskelupaikalle ja vei soittimen ja pikkutelkkarin mukanaan. No muut laitteethan mulla on bänditasoa.
Nurmikolla iso teltta jonka toiseen päähän oli matoilla peitetty tila mihin kamani pystytin. Valoja laittaessani synttärisankari tuumi että kyllä tuo yksi neljän spotin valoteline varmaankin riittää. Laitoin puolisalaa toisen teltan toiseen päähän. Kovasti juhlakalu jälkeenpäin kiitteli että komean näköinen oli antoi valoa uloskin missä oli boolimaljat ym. juotavat.
Ohjelmaa oli paljon ja karaoke alkoi vasta yhdentoista jälkeen. Puoli kahteen asti oli koko ajan laulajia vaikka väki vähenikin hiljalleen jyrkän boolin kaatamana. Kaks ja puoli tuntia yhtämittaa riitti kyllä kaikille. Sulassa sovussa pantiin kamat kiinni ja loput kymmenen henkeä siirtyi kotaan makkaranpaistoon juomien kera.
Noissa Melplayn ammattilevyissä tuntuu olevan melkoiset tasoerot. Jossain basso jytisi ettei muuta kuulunutkaan ja äänentasot mitä sattuu. Hyvä puoli ammattilevyissä on tuo pikavalinta. Biisin sai lähtemään heti kun laulaja sai mikin käteensä. Kotilevyjen kanssa on paljon hitaampaa kun soitin latailee niitä aika kauan. Totesin että odottelu ammatilevyjen kanssa ei ole mitenkään perusteltavissa. Kyllä niitä vaihtaa tosi nopeasti jos on halua.
Vuoroissa ei ollut mitään ongelmaa. Vähän teetti töitä etsiä biisiä kun kappaleen tilaaja ei aina osannut merkitä levyä ja numeroa. Loppukeikasta ei oikein saanu selvää enää laulajan nimmaristakaan. Julkimoista kylän kansanedustajan annoin etuilla reippaasti. Hän sai laulaa heti kun vain halukkuutensa kertoi. Ei mitään ongelmaa tuosta koitunut kenellekkään. Kaupunginhallituksen puheenjohtajan katsoin senverran pieneksi kihoksi että hän sai odottaa vuoroaan. Pitkää jonoa ei ollu kuin ihan aluksi vaikka laulajia riittikin koko ajaksi että ei siinä kauaa tarvinnut odotella.
Herjan heitossa tyydyin hyvin vähään puheeseen ja koitin pitää huolta että biisit soi tiheään. Eipä ihmisiä oikein kiinnostanu edes kansanedustajan puheet että mitäpä sitä turhaan. Laulaa porukat halus. Pantiin sitä sitten niin nopeasti kuin kone ehti. Yhden kappaleen lauloin itse kun halusin onnitella juhlakalua "Minun tieni"-kappaleella.
Takavuosina vähän suunnitelin että josko alkais kj:ksi. Vaimo sanoi että ei siellä juontaja pääse laulamaan etkä sä jaksa niitä örvelöitä ja amatöörejä kuunnella. Kuinka oikeassa hän taas kerran olikaan.- otit
tuollaisesta keikasta? Paljonko yksityisbileistä voi laskuttaa?
- musaani
otit kirjoitti:
tuollaisesta keikasta? Paljonko yksityisbileistä voi laskuttaa?
Varmasti tulee tilaisuus jossa hän voi vastapalveluksella palveluksen korvata.
Jos homman tekee rahallista korvausta vastaan niin laskuttaa voi niin paljon kuin tilaaja suostuu maksamaan. Yksityisen tilaajan hintatietoisuus ei ole ravintolojen tasolla että voi saada hyvänkin hinnan. Tosin voi olla saamattakin jos tilaaja kysyy ohjelmatoimistoilta ja vähän viitsii kilpailuttaa. - hitsin vitsi
Kyllä sää nyt olet hyvä kj!
- -pelastusrengas-
..miksi itse haluaisin vetää vain finnkaraoken hyvälaatuisilla taustoilla.;)
- musaani
-pelastusrengas- kirjoitti:
..miksi itse haluaisin vetää vain finnkaraoken hyvälaatuisilla taustoilla.;)
oon kyllä asiakkaana laulanut noita melplayta ja moittinut silloinkin sekä tempoja että sovituksia. Aikamoisia tingeltangeleita ovat. Itse oon hankkinu pääsääntöisesti finnkaraoken levyjä ja ne on näin soittajankin korvaan osittain aivan erinomaisia.
- vihellellen
kesän kunniaksi oli muutama karaoke ilta klo 18-22 vein tyttöjä niihin jokaiseen. Sama oli pomo juontajat vaihtui ensimmäinen ja toinen ilta erinomaisia jonkun verran laulajia kaikki lauloivat suht hyvin laulu vuorot tasapuoliset juontajat miehiä. Kolmas kerta vetäjänä nainen ja eniten laulajia mutta vuoroa piti ottaa ittelle ja poikaystävälle tästä iso miinus tuli huono fiilis muillekkin kun meille. Neljäs kerta vetäjänä nainen tytöt mukana 9v ja 11v osaavia kilpailuissakin pärjänneitä lauloi aluksi kumpikin kaksi veivät kolmannet kehiin mutta innostuivat uimaan. sanoin et sanokaa vetäjälle että ottaa laput siksi aikaa sivuun ettei turhia tarvitse huudella, näin tehtiin tulivat uimasta ja sanoivat vetäjälle että laittaa laput jonoon, vastaus katson mitä voin tehdä... ei tullut enää vuoroja ajan puute ei voinut olla syynä koska toiset lauloi jopa kolme laulua tyttöjen paluun jälkeen. Onko mies tasapuolisempi kuin nainen? Mielenkiintoista....
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 937918
- 403792
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle
Vauva-palstalta tuttua kaipaamista uudessa ympäristössä. Kaipuu jatkukoon 💘1021896- 241220
Taas ryssittiin oikein kunnolla
r….ä hyökkäsi Viroon sikaili taas ajattelematta yhtään mitään https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011347289.html321093Valtimon Haapajärvellä paatti mäni nurin
Ikävä onnettomuus Haapajärvellä. Vene hörpppi vettä matkalla saaren. Veneessä ol 5 henkilöä, kolme uiskenteli rantaan,281023Rakastuminenhan on psykoosi
Ei ihme että olen täysin vailla järkeä sen asian suhteen. Eipä olis aikoinaan arvannut, että tossa se tyyppi menee, jonk53837Olisinko mä voinut käsittää sut väärin
Nyt mä kelaan päässäni kaikkea meidän välillä tapahtunutta. Jos mä sit kuitenkin tulkitsin sut väärin? Se, miten sä käyt31802Vanha Suola janottaa Iivarilla
Vanha suola janottaa Siikalatvan kunnanjohtaja Pekka Iivaria. Mies kiertää Kemijärven kyläjuhlia ja kulttuuritapahtumia10800Tähän vaivaan ei auta kuin kaksi asiaa
1. Tapaaminen uudestaan tai 2. Dementia Anteeksi kun olen olemassa🙄60749