humoristi kummitus

Veikkaanpa, että kummituksesi on tuuli. Meillä taitaa olla samanlaiset autotallin ovet, ja tuulella ne aukeavat säpeistään. Kun tuuli renkuttaa ovia edestakaisin satoja kertoja, niin säpit pääsevät kiertymään auki pienen liikkeen ansiosta.

Mutta meilläpä oli ennen vanhaan leikkisä kotitonttu. Olin kuullut kotihaltijoista ja kerran ajattelin, että jos meillä on sellainen, niin olisi hauska saada siltä jonkinlainen merkki.

Luin kirjaa ikkunan ääressä. Jossakin vaiheessa piti lähteä puuseehen. Hiukan hämmästyin, kun ovi oli sisäpuolelta haassa. Siihen aikaan sattui silloin tällöin, että ohikulkijat kävivät asioillaan puuseessämme, joten sen tarkemmin asiaa tutkimatta ja mitään kyselemättä menin uudelleen sisään. Kun hetken päästä menin uudelleen katsomaan, niin ovi oli edelleen haassa. Kurkistin ovenraosta sisään, eikä siellä ketään ollut. Nostin tikulla haan ylös ja niin pääsin helpottumaan.

Kokeilin, olisiko haka jotenkin voinut jäädä pystyasentoon ja sitten pudonnut paikalleen ovea suljettaessa. Ei ollut mitenkään mahdollista. Ainoaksi mahdollisuudeksi jäi se, että jotkut pojan koltiaiset olisivat käyneet tekemässä jekun - tai sitten se kotitonttu. Ikkuna oli maantieltä pihaan tulevan tien puolella, joten ainakaan pariin tuntiin ei kukaan ollut voinut kulkea sitä normaalireittiä minun huomaamattani.

Jos kyseessä oli poikien jekku, niin sattui tosi hyvään aikaan.