Nyt on hermot riekaleina! Meidän koira on aivan hirveä! Se on meille todella tärkeä, mutta nyt on ollut pakko miettiä, josko joku toinen koti olisi sille parempi. Koiramme 8kk puree ja kynsii lapsiamme ja oikeastaan kaikkia. Sillä ei ole mitään kuria. Yritetty on komentamista, palkitsemista hyvistä asioista.
Tänään tyttömme kaveri lähti itkien ja vanhemmat olivat vieneet teveyskeskukseen. Tämä ei ole toellakaan ensimmäinen kerta. Kutakuinkin kaikki kulmakunnan lapset pelkäävät riehakasta pentuamme. Asumme omakotialueella, jossa joka puolella on lapsiperheitä. Koira ei hyökkäile vihamielisyyttään, vaan hakee lähinnä leikkikaveria. Mutta sattuhan se kun lapsen ihoon uppoaa nuo naskalihampaat.
No nyt en tulee se, että ei saa tarpeeki liikuntaa ym. On ihan sama vaikka juoksen koiran kanssa kilometrikaupalla, silti se hyökkäilee. Tämä asia todellakin ahdistaa. En millään haluaisi luopua koirasta, mutta tuntuu että sen olisi parempi osaavammissa käsissä. Huoh... taaskaan en välttynyt itkulta.
Ihan oikeasti, onko joku saanut avun viime metreillä? Tuossa se nyt nukkuu ja tuhisee, ja minusta tuntuu pahalta. Mutta aamulla se herää ja kaikki alkaa taas.
Meidän pieni tyttö murehtii, että joudutaanko me iskän kanssa vankilaan tämän meidän koiramme takia? Vitsit kun on niin epäonnistunut olo...
Tänään tyttömme kaveri lähti itkien ja vanhemmat olivat vieneet teveyskeskukseen. Tämä ei ole toellakaan ensimmäinen kerta. Kutakuinkin kaikki kulmakunnan lapset pelkäävät riehakasta pentuamme. Asumme omakotialueella, jossa joka puolella on lapsiperheitä. Koira ei hyökkäile vihamielisyyttään, vaan hakee lähinnä leikkikaveria. Mutta sattuhan se kun lapsen ihoon uppoaa nuo naskalihampaat.
No nyt en tulee se, että ei saa tarpeeki liikuntaa ym. On ihan sama vaikka juoksen koiran kanssa kilometrikaupalla, silti se hyökkäilee. Tämä asia todellakin ahdistaa. En millään haluaisi luopua koirasta, mutta tuntuu että sen olisi parempi osaavammissa käsissä. Huoh... taaskaan en välttynyt itkulta.
Ihan oikeasti, onko joku saanut avun viime metreillä? Tuossa se nyt nukkuu ja tuhisee, ja minusta tuntuu pahalta. Mutta aamulla se herää ja kaikki alkaa taas.
Meidän pieni tyttö murehtii, että joudutaanko me iskän kanssa vankilaan tämän meidän koiramme takia? Vitsit kun on niin epäonnistunut olo...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Älä nyt hyvä ihminen ainakaan laita "vahinkoa kiertämään".
Nyt sinun tilanteessasi pyytäisin jonkun kokeneen ongelmakoirakouluttajan kotikäynnille.
Onko koira ollut teillä pennusta asti? onko käyttäytyminen aina ollut samanlaista, alusta alkaen?
jos komennot eivät auta, tuntuu näin vieraana, koiraa näkemättä, sanoisin että koira on "päässyt talossa niskanpäälle", tai pahin mahdollinen uhma menossa.
mikä on koirasi rotu? vaikkei tuollaista käyttäytymistä suoda miltään rodulta.
mutta ota ihmeessa yhteyttä ongelmakoiran kouluttajaan- elä heitä kirvestä vielä kaivoon, kaikki saattaa korjaantua ihan pienillä jutuilla.
ja huomaat, parempia huomisia tulee, eikä lapsi ja isä joudu vankilaan :)
haleja ja voimia sinulle!
rohkeasti vaan yhteys koirakouluttajaan, esim. koirakouluissa järjestetään yksityisopetusta ns. "ongelmakoirille". Jokaisen koiran käytöstä voi muuttaa, vaikka tuntuisi, että koira on jo täysin hallitsematon.
Mieti myös koiran käytöstä, listaa kaikki asiat, joita koirasi tekee,kaikki mahd. "oireet" ja mieti sitten mikä näihin voisi olla syynä. Joskus koiran käytös voi johtua stressistä, kivusta ja jostain hyvin pienestä asiasta, jonka se on elämänsä aikana kohdannut. Mistä kaikki alkoi?
Jos tilanne on jo täysin halitsematon, ei ole järkeä yrittää koulutusta yksin. Sinulla ei riitä siihen voimia ja saattaa olla, että olet itsekin voinut tulla "sokeaksi" koirasi oireille. Ulkopuolinen ja ammattitaitoinen kouluttaja näkee asiat eri tavalla, ja neuvoo kuinka lähteä lähestymään ongelmaa parhaiten.
Rohkeasti uuteen päivään!!
Tämä mitä muut ovat jo suositelleet, eli ongelmakoirakouluttajalle vienti tai kouluttajan paikalle tuonti, on ihan järkevää.
Mutta toisaalta voisitko kertoa tarkemmin tilanteista joissa tämä pääsee tapahtumaan? Kuvailisit useamman tapauksen ja kertoisit myös koiran rodun ja mitä kaikkea teette koiranne kanssa päivittäin. Ja onko muita ongelmia sen kanssa? Millaisia? Tästä mitä nyt olit laittanut ei oikein selkeää käsitystä tilanteesta vielä saanut.
Tuskin kyseessä ihan toivoton tapaus sentään on. Yleensä vaikeudet vain kasvattavat luonnetta ja niiden voittaminen antaa aihetta pieneen ylpeyteen omasta koirasta.
Paikkakunnilla toimii yleensä jokin harrasteseura- tai yhdistys joka järjestää koirille tottelevaisuuskoulutusta. Mene sellaiseen.
Parempi huominen riippuu 99- prosenttisesti omistajasta. Eli hommiin!
Sanot, ettei auta, vaikka juokset koirasi kanssa kilometrikaupalla. Ei varmaan autakaan, koska sellaista koiraa ei olekaan, jonka pelkästään juoksemalla saa väsytettyä kuin hetkeksi. Koira tarvitsee liikunnan lisäksi ehdottomasti aivojumppaa ja aktivointia, joista nenätyöskentely on ihan ykkönen. Koira todella väsähtää haistelemalla, usko vaan.
Et kerro rotua, joten hankala mennä yksityiskohtiin, koirien rodulliset tarpeet vaihtelevat kuitenkin aika lailla. Muutama ihan perusjuttu kuitenkin;
1. Piilotusleikit. Laita koira tekemään töitä ruokansa eteen, piilottele herkkupaloja ympäri huushollia, myttää niitä vaikka tyhjien vessapaperirullien sisään. Tai ulkona heittele maastoon. Ei tarvitse edes mihinkään jäljen harrastukseen asti mennä, koira voi olla hihnassakin ja etsiä herkkupaloja vaikka lehtikasasta. Eikä koiraa tarvitse lihottaa millään tehdastekoisella koiranamilla, parempi vaihtoehto on esimerkiksi kuivattu liha.
2. Aivojumppa. Perustottelevaisuuskoulutuskin käy aivojumpasta. Seuraamista, vierelle tuloa, paikalla pysymistä, luoksetuloa, pysähtymistä, mitä tahansa. Jos koirasi on niin pro, että hallitsee nämä kaikki (harvoin sellaista näkee kyllä noin nuorella), voi ottaa muita juttuja: vuorotellen oikean ja vasemman tassun antamista, peruuttamista, eteenmenoa, lista on loputon ja mielikuvitus rajana. Koirille on olemassa jopa erilaisia palikkapelejä, joihin ainakin omani ovat ihan hulluina. Ne perustuvat ongelman ratkaisemiseen, mikä on omiaan purkamaan koiran energiaa ei-stressaavalla tavalla.
3. Muiden koirien seura, laumaeläimiä kun ovat. Koirasi on vielä pentu, takuulla leikkisä ja takuulla utelias muiden lajitoverien suhteen. Onko koirakavereita, joiden kanssa seurustella?
Jos ei, tottakai koira haluaa leikkiä niiden kanssa, jotka ovat saatavilla, tässä tapauksessa lapset.
4. Terveys, kuten joku jo mainitsikin. Se pitäisi ensimmäiseksi tarkistaa. Tosin sanoit, että koira ei ole lainkaan aggressiivinen, ja kipu tekee nimenomaan ärtyisäksi, ei leikkisän riehakkaaksi.
5. Onko teillä aikaa koiralle muutenkin kuin vain lenkillä? Lapsiperheen aika on aina tiukalla, mutta koira ei koskaan saisi olla vaan sopivasti paijattavana kun itsestä tuntuu hyvältä sitä rapsutella. Koira on ihmisestä riippuvainen siinä missä lapsikin, se vaatii omaa aikaa ja touhuamista.
6. Hampaat ovat uusi juttu, niitä on kiva kokeilla kaikkeen, ja kaikkea maistetaan suulla. Ja kaikkea uutta nuollaan takuulla. Valitettavasti myös lapsia... Onko koirallasi oikeanlaisia purulejuja? Vaikka kongi, jonka sisälle sivelet jotain maksatahnaa tai muuta? Hetkeksi pakastimeen ja eikun puuhaamaan.
On paljon muitakin juttuja, mutta rotu olisi hyvä tietää. Älä missään nimessä menetä toivoasi, ongelmasi on helpolla ratkaistavissa, jos olet valmis laittamaan siihen aikaa ja vaivaa. Koirasi ei todellakaan kuulosta ongelmakoiralta, ainoastaan riehakkaalta ja innostuneelta pennulta. Jos aikaa ei todellakaan ole tarpeeksi, on aina parempi mitä aikaisemmin sen myöntää, ja etsii koiralle sellaisen kodin, joka on valmis panostamaan koiraan. Kaikista koirista voi ajan myötä tulla ongelmakoiria, jos tuollaista pentumaista rällästämistä ei hillitä oikealla kohtelulla. Pelkästään kieltämällä et pääse puusta pitkään.
Sipulin asit ovat oikein hyviä! Koira tarvitsee aktiviteettejä. Myös lelut joiden sisälle voidaan laittaa ruokaa tekee alkuun jo ihmeitä.
Erityisesti se täytyy huomioida, että pelkkä liikunta ei ota koiralta puhtia pois! Kunto nousee ja koira jaksaa koko ajan enemmän. Eli liikuntaa ihan normaalisti ja jotain pään vaivaa sille koiralle.
Mielestäni sinun ja perheesi olisi tässä vaiheessa tehtävä päätös, alatteko satsaamaan pentuun kaikin keinoin. Mikäli olette valmiit käyttämään aikaa ja olemaan kärsivällisiä, onnistutte kyllä.
Kuten moni muu aiemmin on jo sanonut, kannattaa olla yhteydessä kouluttajaan tai vaikka johonkin harrastusporukkaan, ylipäätään ihmiseen, jolla on kokemusta koirista ja osaa antaa teille ihan henkilökohtaisia neuvoja.
Et kertonut koirasi rodusta, mutta esim. paimenkoiran pentuvaiheeseen voi kuulua tavallista enemmän näykkimistä, tämän poiskitkemiseksi rotua tuntevat voivat sinua auttaa.
Aktivointivinkit aiemmissa vastauksissa olivat hyviä. Itselläni tuli myös mieleen, ettei koiran mielestäni tarvitse "mellastaa" koko asunnossa silloin kun käyttäytyy sopimattomasti. Itselläni on yksi huone varustettu portilla, tämä on koiran rauhoittumispaikka. Se huone, jossa revitään maitopurkkeja ja purraan luita jne. Huone ei siis ole rangaistustila vaan koiralle mukava paikka, jossa on touhua. Tällainen tietysti esim. sinun tapauksessasi vaatii ennakointia; koira pitäisi laittaa tilaan ennenkuin menee ylikierroksille.
Koiranne on vielä niin nuori, että oppii kyllä tavoille, mutta kuten sanottu tähän aikaan on todella panostettava.
Koiramme on Saksanseisoja-mix ja ollut meillä 8-viikoisesta. Eli ketään muuta tässä ei voi syytellä, kuin itseään. Meidän taitomme eivät ole riittäneen tämän koiran kanssa.
Paljon on tullut hyviä aktivointivinkkejä ja monet niistä ovat meillä jo olleetkin käytössä. Herkkuja on piiloteltu milloin mihinkin tötteröihin, kongi on hankittu, puruluita ja omia lelujakin on. Silti se kyllä syö lähes kaiken mikä tielleen sattuu.
Sisällä koira välillä jopa totteleekin ihan mukavasti, mutta tuolla pihamaalla onkin sitten ihan eri kuviot. Meillä on toinenkin koira, joka on vanha ja kiltti. Koirilla on pihassa juoksulangat, joissa saavat aika laajalti kuljeskella. Jos joku erehtyy tämän pentumme juoksulangan säteelle, niin varma hyökkäys on taattu. Vimmattu hyppiminen ja pureminen alkaa oitis. Tämä on jo iso pentu, jolla on hirvittävästi voimaa. Joku taisi kysellä muista ongelmista. Noh, sisäsiisteys ei ole vielä hallinnassa ja hihnakäyttäytyminen on kaoottista. En pysty enää ulkoiluttamaan koiraa ilman kuonopantaa. Eli vähän siis joka saralla on ongelmia.
On tuo otus meille silti sen verran tärkeä, että sen eteen kannattaa nähdä vaivaa. Aloinkin jo selvittelemään lähistön ongelmakoirakouluttajia. Joku sanoi, ettei tämä oikeastaan ole ongelmatapaus vaan rellestävä pentu. Olen täysin samma mieltä! Me emme vain ole osanneet toimia oikein tämän pentumme kanssa.
Ainakin on asenne kohdallaan! Älä tunne syyllisyyttä mistään, parhaasi olet yrittänyt, ja ennemminkin anna pisteitä itsellesi siitä, että puutut asiaan näin varhaisessa vaiheessa.
Koira on siitä metka otus, että se oppii tosi pienestä sellaisen, mikä ei välttämättä ole ihmisen mielestä sopivaa. Syy saattaa olla todella pieni, ja hyvällä tuurilla yhden asian korjaaminen vaikuttaa muihinkin ongelmiin.
Hienoa, että olet hommaamassa apua ammattilaiselta. Olisivatpa kaikki koiraomistajat yhtä viksuja.